Vilkaisu kasvihuoneelle

Kasvihuoneella kasvu tasaantuu. Tänä vuonna oltiin vielä kesäkuun alkupulella edellä kaikessa. Mutta viime aikojen viileät ilmat, kylmät tuulet ja sitäkin viileämmät yöt ovat tasoittaneet kasvupyrähdystä.

 TÄSTÄ pääset vilkaisemaan tunnelmia kuukausi sitten ja TÄSTÄ vuosi sitten kasvihuoneen tilanteen vertailun vuoksi. 

Kasvihuonekurkku 'Euphya':ssa on jo seitsemän kurkkua tulolla.

Basilika on hyvä kumppanuuskasvi tomaatilla kasvihuoneessakin. Viimevuotisen hyvän kokemuksen jälkeen basilikaa löytyy meillä vain kasvihuoneesta. Uutena kokeiluna on vielä lehtiselleri sekä kirjava salvia.

'Gardeners Delight' -kirsikkatomaatti on ehtinyt raakilevaiheeseen ja useita raakileitakin on.

'Laukaus'- tomaatin kukka antanee vaikutteita tulevan hedelmän koosta.

Viime vuonna epäonnistuin meksikolaisen minikurkun kanssa avomaalla, nyt löysin taimia uudelleen ja kokeillaan kasvatusta kasvihuoneessa. Vesisaavin vieressä lattialla on tilaa.

Paprika notkuu hedelmää. Yksi alkaa jo punertua... Se on sitten ensimmäinen itsekasvatettu paprika koskaan. Mutta vielä saamme hieman odottaa.

Toinen paprika intoutui pituuskasvun kustannuksella kukkimaan. Sen kukkia ja tulevia nuppujakin oli pakko karsia, muuten siitä olisi tullut kirjaimellisesti paprikapallo. 

Vesimeloni on lähtenyt mukavaan kasvun alkuun. Tai siis molemmat. Potissa olikin yllätykseksi kaksi taimea! 

  

Kasvihuoneen ulkopuolella on mintturuukku, jossa on kolmenlaista minttua. Minttua on leikattu jo teeksi useamman kerran.

Pian olisi taas teeaika, takimmaisen mintun koko antaa siihen merkittäviä viitteitä!

Muistutus vielä blogini arpajaisesta joka päättyy 6.7. klo 21.00. Pääset sinne TÄSTÄ!

Huomenna onkin Avoimet Puutarhat -tapahtuma. Auto onkin jo tankattu ja suuntana aamulla Keski-Suomi!

Kesäkukkalöytöjä

Tänä kesänä olen vieraillut jo useamman kerran lähipuutarhalla. Täällä tekee aina löytöjä, erilaisia Löytöjä.

Tällainen verbena löytyi ja vaaleanpunaisen fanitus jatkuu edelleen. 

Tämä värinokkonen ihastutti myös. Huomaa pinkkiä lehdissä!  

Kissanhäntiä roikkui hauskasti kastelukouruissa.

Kukinnot ovat hauskan pörröisiä ja ne houkuttelevat koskettelemaan.

Tämäkin lähti kokeiluun. Tanhupallo olisi innoissaan varmaan punaisista karvamadoista! Minä ainakin olen.

Toukokuussa puutarhamyymäläkierroksellani käydessäni näin siellä myynnissä vesimelonin taimia. Jätin ihastuksissani sen vielä ostamatta, kun kasvihuone ei ollut vielä istutuskunnossa. Kun seuraavan kerran menin tyttäreni kanssa taimen hakuun, niistä ei ollut jälkeäkään ja kesätyöntekijä väitti epäillen ettei heillä niitä ole ollutkaan. Tyttäreni tarjosi jo nauraen minulle dementian diagnoosia. Olin lievästi sanottuna hämmentynyt.

Viikko sitten tärmäsin näihin yllättäen. Puutarhuri kertoi taimien loppuneen alkuunsa ja että heidän piti tehdä uusintakylvös. Olihan tämä nyt sitten pakko ottaa, vaikka kasvihuoneessa jo tilan kanssa tiukkaa tekee. 

Verenpisaraihmiselle puutarha oli taivas. Oli amppeli-, runko- ja pensastavia pisaroita. Suuri- ja ns. normaalikukkaisia. Suurikukkaiset olivat erityisen upeita.  

Tämä suurikukkainen verenpisara sitten valloitti sydämeni. Sijoituspaikka on kuistilla kovilta tuulilta suojassa. Nuo kukinnot eivät edes kämmenelle mahdu!

Kuistin laatikoihin hankin paahdetta paremmin kestävät aurinkoliisat, minulle uusi tuttavuus ja Löytö tämäkin. Kyseiseen paikkaan pitää olla pahinta puolenpäivän aikaista paahdetta kestävä ja värikään ei ole paha. Tosin sade kyllä hieman riepotteli juhannuksena kukkia. 

Ei kaikki ole mennyt minullakaan ihan nappiin kesäkukkien kanssa. Aurinkoliisan edessä on pieniä vaaleita taimia. Ne ovat minun keijunmekot. Ensimmäistä kertaa itsekerätyistä siemenistä kasvatetut. Saas nähdä ehtivätkö edes kukkaan... Olisi saanut roikkua laatikosta vapaasti, maahan kun on se vajaat pari metriä. 

En sitten kerro sanaakaan parista, samoin itsekerätystä siemenestä kasvatetusta hopeaputouksen taimesta toisessa laatikossa. Ei taida putoukseksi ehtiä.

Mukavaa meneillään olevaa työviikkoa!



Syntymäpäiväarvonta

Järjestän blogissani tuplasyntymäpäiväarvonnan.

Blogini Pihapiian tontilla on täyttänyt hiljakkoin kahdeksan vuotta ja itselläkin  on pyörähtänyt mittariin tarkemmin määrittelemätön määrä pyöreitä vuosia. 

Palkintona on ensi sunnuntain Avoimien Puutarhojen- tapahtuman innoittamana Suomalainen puutarhakirja. Kirjassa päästään kurkistamaan suomalaisiin, mielenkiintoisiin pihoihin ja erilaisiin puutarhaideoihin. Lisäksi kirjassa on tietoa kasvien hoidosta, lisäämisestä ja tuholaistorjunnasta. Puutarhatöitä siivittää lisäksi laadukkaat puutarhahansikkaat. Mukana joukko yksivuotisten siemeniä: kääpiöauringonkukkaseos, hyasinttipapu, keisarinelämänlanka, tuoksuherne, pikkuköynnöskrassi sekä itämainen mausteinen salaattisekoite.

Palkinto toimitetaan voittajalle postitse.

Pääset osallistumaan arvontaan seuraavilla tavoilla:
Saat yhden arvan kustakin toiminnosta: 

• olemalla blogiini kirjautunut lukija ja kommentoimalla tänne
• seuraamalla blogia Blogit.fi:n kautta
• tykkäämällä Instagram-sivustani ja kommentoimalla siellä
• tykkäämällä sivustani Facebookissa ja kommentoimalla siellä

Arvontaan voit osallistua maksimissaan neljällä arvalla! 

Ilmoita kuinka monella arvalla olet mukana. Jätä minulle yhteystietosi, jos sinulla ei ole profiilia kyseisillä sivustoilla, ihan varmistaaksesi mahdollisen voiton saattamisen perille. 


Arvonta suoritetaan perjantaina 6.7.2018 klo 21.

Onnea kaikille arvontaan.

Luonnon draamaa pihalla

Asumme vanhalla puutaloalueella pari kilometriä kaupungin keskustasta. Pihallamme vierailee naapurin kissojen ja lisäksi niitä tavallisia kaupunkieläimiä, ainakin oravia, siilejä ja rusakoita.

Vierailulla käyneestä metsäkauriistakin on vuoden sisälle kahdet jälkihavainnot talvelta ja kesältä. Lintuja ympäristössä on runsaasti asuinalueemme suurten pihapuiden ja talviruokinnan johdosta. 

Jäniksiä tosin tänä vuonna on ollut yllättävän vähän. Parin sadan metrin päässä on ollut vuoden mittaan useampia näköhavaintoja ilveksestä, kyllä. Meillä itsellämme ei ole ilves- eikä fasaanihavaintoja ollut aiemmin, sillä faanejakin on nähty tälle kesälle puolen kilometrin päässä. Fasaanit ovat meillä pohjoisessa vielä verraten harvinaisia, eivätkä ne selviydy talvesta täällä ilman talviruokintaa. 

Eräänä aamuna viime viikolla huomasin höyheniä pihamme nurkassa nurmikolla. Höyhenjälkiä seuraten löysin viimein läjän siipisulkia. Kahden naapurin varastot ovat siinä aitojen takana verraten lähellä ja omammekin. Ei siis mikään suojaisa takaperukka.

Siipisulat on todettu kuuluneen fasaanille. Pihallamme on siis oleillut fasaani! Harmi, ettemme ole sitä nähneet. Mutta tämä yksilö on kohdannut vahvemapnsa. Ensin epäilimme tekijäksi kissaa, mutta siipisulkia on revitty niin isoina tuppoina, joten kotikissalla tuskin on sellaisia voimia. Epäilyksemme kohdistuu ilvekseen! Apua, city-ilves pihallamme!

Olisikohan riistakameralle töitä pihassamme, olisi mukava nähdä öistä liikehdintää pihassamme? Tuollaista draamaa en välttämättä, mutta havaintoja pihamme öisestä elämästä.

Vierailulla saksalaisessa pihassa

Pääsin vihdoin tutustumaan ystäväni puutarhan Saksassa. Hän on puutarhaharrastaja, joilla tieteelliset nimet eivät merkitse mitään. Tosin nyt niiden avulla olisimme saaneet kenties löydettyä nimiä minulle vieraille kasveille. Liekö olemassa kasvi- ja puutarhasanaston maailmankielten kääntösovellusta? Nimittäin sellaista olisi nyt tarvittu. 

Pihaan tullessa pensasaitapensas oli jo minulle outo. Hyvin tiiviiksi oli kasvanut leikattuna. Heti porttien sisäpuolella löytyi tuttuja kasveja. En ala kaikkia luettelemaan, tämä menisi silkaksi kasviluetteloksi. Kiveys on betonoitua noppakiveä. Tuolla kun routaa ei tarvitse niin ajatella, piharakentaminen on kadehdittavan helppoa. 

Ihania vihreän eri sävyjä niin ylhäällä kuin alhaallakin. Aina näyttävyyttä ei tarvitse tehdä kukkivilla kasveilla. 

Saksassakin muotoonleikataan ja typistellään puita ja pensaita, enemmän kuin meillä Suomessa, muttei niin paljoa kuin Belgiassa, jossa verailin aiemmin. Kuvan puuta typistellään vuosittain, jolloin se säilyttää tuollaisen tiiviin sateenvarjomaisen kasvutavan. 

Pihdat olivat tosi nättejä leikattuna. Nämä olivat pihassa ihanan tuuheita alas asti.  

Puutarhassa nurmikko on yhtenäinen ja istutukset on sijoitettu kiertämään tontin reunamia. Talon seinän vieressä kiertää isot yhtenäiset istutukset. Ja nurmikko on siinä välissä.  

Tuosta avautui suurempi nurmialue, jonka keskellä oli joku puu... Ei ollut taaskaan yhteistä kieltä.

En tunnista tätä puuta. Komea kukinto taitaa aikanaan tulla. Tunnistaako joku?

Rhodot olivat kukkineet jo toukokuussa. Kukinta oli ollut kuulemma upea. Varmaankin. Ainakin osa rodoista olivat vaikuttavan kokoisia.

Ihanaa vaihtelevaa vihreää! Ja taas kerran tämä puutarhuri tuijotti, osaamatta nimetä tuota kellanvihreää riippuvaoksaista kasvia...

Hortensioissa oli jo kukat hyvällä nupulla. Näitäkin oli runsaasti.

Jaloruusuja oli monenlaisia, rungollisia ja pensastavia, nimet vilisivät ja hävisivät muistista.

Köynnöskuusama oli valtava kukkiessaan seinustalla. Kukinto on kyllä vertaansa vailla.

Tässä on kanukkapensas, jonka nimen sanoivat vain että se on 'Cornus'. Kukat olivat kyllä näyttäviä toisin kuin meidän kotoisilla cornuksillamme, esim. korallikanukalla.

Tontin raja-aita oli häivytetty viehkeästi leikattujen puksipiipallojen, pihtojen ja muun taustakasvillisuuden taakse. Tässä huomion oikeastaan vei pallohortensia ja muut perennat myöhemmin.  

Pihassa oli ajateltu paljon myös talviaikaa sillä erilaisia havuja ja muita ikivihreitä kasveja oli käytetty runsaasti. Suurta perennojen väri-iloittelua ei ollut, vaan hillittyjä vihreitä sävyjä ja erilaisia lehtimuotoja ja paikoin perennojen tuomia väripilkahduksia. 

Ihanan virkistävä vierailu ja ideansiemeniä. Toivottavasti saitte ideoita itsekin. 

Luonnonkukkia

Usein unohdamme, kuinka kauniita, monimuotoisia luonnonkukkia ympärillämme onkaan. Ne ovat niin arkipäiväisiä ja niitä on kaikkialla, että niiden olemassaolon ihan unohtaa. 

Sunnuntaina vietettiin luonnonkukkien päivää. Viime viikolla lakkatilanteen tarkastusreissulla metsätien päässä osui muutama luonnonkukka vastaan. Monet niistä ovat pienikokoisia, mutta läheltä katsoessa, monet niistä todellisia kaunottaria ja tuoksuakin löytyy... 

Ruohokanukka (Cornus suecica) on kaunis näky suurena mattona kukkiessaan. Syyskesällä se marjoo punaisena, marjat ovat myrkylliset. 

Puolukka(Vaccinium vitis-idaea) kukkii parhaillaan. Se onkin kaunis kellokukka. 

Oravanmarjalla (Maianthemum bifolium) on hauska kukka. Jostakin syystä kaikki oravankukasta otetut lähikuvat ylivalottuivat...

Lakan (Rubus camaemorus) kukat aiheuttivat mielenliikutusta, niin paljon niitä oli. Muutaman viikon kuluttua siellä odottelee kultainen marja poikineen.

Kissankäpälä (Antennaria dioica) kukkii tienpientareilla parhaillaan, tämä vaalenapunainen versio on kuin karkki. 

Ojan penkalla aloitteli maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) kukintaansa. Lähikuvassa paljastuu kukan todellinen kauneus!

Ehdoton luonnonkasvisuosikkini ylitse muiden on (pohjan)valkolehdokki (Platanthera spp. latiflora). Sekin oli jo aloittelemassa kukinaansa, voi tätä kesän joutumista. Olimme illalla liikkeellä ja niitä kuvatessa niiden tuoksu oli todella eksoottinen. Tuli mieleeni aiemmin työskentelyaikani kukkakaupassa, samankaltainen tuoksumaailma kertaa kymmenen.