Matkalla huomioitua

Viime viikolla sain piipahtaa Belgiassa. Erilainen puutarhakultuuri näkyy heti. Se että Kainuun maakunnan kokoisella alueella asuu 11 miljoonaa asukasta, näkyy kaikessa kaupunkimaisessa rakentamisessa. Pihat ovat pieniä, naapurit lähellä. Kadut kulkevat tiiviisti asutuksen keskellä. 

Siistit muotoonleikatut pensaat, typistellyt puut ja geometriset istutukset ovat vallitseva käytäntö. Hoitamaton piha oli oikeastaan poikkeus. Myös yritysten piha-alueet olivat erittäin usein hoidettuja, ne ovat siellä osa yrityksen imagoa.

Ympäristöön on selkeästi kiinnitetty huomiota eri lailla kuin Suomessa. Suomessa suuren osan vuodesta maan ja kasvit peittää lumi ja auratulle lumelle on oltava ympäristössä tilaa. Belgiassa lunta voi tulla muutaman kerran vuodessa ja sekin sulaa nopeasti pois. Kaikki istutukset on näkyvillä ympäri vuoden. Leikatuissa aidoissa paljon ikivihreää puksipuuta ja marjakuusta.  

Kun tontit ovat pieniä ja naapurin seinä hyvin lähellä, olisi tarve aitaan, näkösuojaan ja varjostukseen. Matkalla olen törmännyt muutamaan hauskaan ideaan. Istutetaan puita tietyin välein ja taivutetaan oksat sivuille sitoen ne vaakasuoriin rimoihin. Vuosien saatossa saadaan kapeaankin talojen väliseen solaan korkea ja tiivis näkösuoja ja kenties rakennukselle myös varjostusta.

Kapean ja helppohoitoisen aidan saa rakentamalla ensin verkkoaidan ja istuttamalla sen juureen murattia, joka kasvaa kasvaa siihen erittäin hyvin tiiviiksi verkon peittäväksi. Aidan leveys on maksimissaan ehkä 10 cm.  Kapeaan tilaan hyvin sopiva. 

Varjostusta voidaan saada aikaan myös sitomalla kolme pitkää keppiä puun latvaan halutulle korkeudelle ja taivutetaan latva ja kaikki oksat kiinni vaakasuoriin rimoihin. Tarkoituksena saada oleskelualueelle puun alle sateenvarjomaista varjostusta. 

Suomessa harrastetaan pensaiden muotoonleikkaamista vain pensasaidoissa. Istutukset ovat vapaamuotoisempia ja vapaasti kasvavia. Jos haluamme näkösuojaa ja tilaa on niukalti, istutamme leikattavan pensasaidan tai pystytämme puuaidan. Korkeammaksi näkösuojaksi ja varjostajaksi istutamme säleikköpuun sijasta esimerkiksi vapaasti kasvavan pihlajan ja toivomme sen kasvavan riittävän nopeasti riittävän suureksi. 

Miten nuo ideat istuisivat Suomeen? Täällä on kyllä tilaa puiden ja pensaiden kasvaa ja kultuuri on suosinut enemmän vapaata luontaista kasvua.  Mutta ajatuksena säleikköpuurivi puuaidan yllä voisi olla ainakin huomiota herättävä näky!

Piharemppaa osa 3

 Kesäkuun alussa 2013 kaivettiin pääoven edestä suuri kivi. Se nostatettiin kaivinkoneella perennapenkin katseenvangitsijaksi.

Nyt vuotta myöhemmin jatkamme perennaryhmän tekemisellä.

Saimme tuttavalta joutilaita kiviä metsänreunasta. Osa oli aivan huippuja, leikattuja kiviä. Parhaat kivet paraatipuolille.

Multaa haettiin muutama kuorma paikalliselta puutarhalta. 

Pallotuija on ollut valeistutuksessa kasvimaassa entisestä istutusryhmästä pelastettuna.

 Lipputangolle pääsee käytävää pitkin. Ruohosipuli on jo löytänyt paikkansa käytävän päästä.

Kiven takana rajalla vuosi sitten kaivettu valkoinen pihasyreeni osoittaa elossaolon merkkejä.

Laatoitukseen on tehty yhteiseltä Rhodokelta matkalta kerätyistä kivistä oma muisto.

Siilikin tykästyi istutusalueeseemme heti sen valmistuttua. Niinpä aloimme ruokkia sitä aina iltaisin klo 21 tämä saapui makupaloja etsimään.

Piharemppaa 2 osa

Ystäväni pihassa aloitettiin pääoven edustan remontti. Itse olen osallisena suunnittelussa ja osin toteutuksessa.

Pääoven edessä ei ollut kunnon laatoitusta, vaan epämääräinen rikkaruohottunut sepeli. Lähellä ovea oli suuri pihasyreeni ja sen juurella jonkun verran perennaa.

Tässä vilahdus ryhmästä viime kesän puutarharyhmän laatoitusprojektin ajalta.

 Pihasyreeni leikattiin alas, tässä kaivinkone on kaivamassa juurakon pois ja siirtämässä sen takarajalle. Kaivettu paikka näkyy kaivinkoneen kauhan vieressä. Käsipelillä sitä ei olisi saanut siirrettyä.

Samalla kaivatettiin pohja tulevaisuudessa rakennettavalle grillikodalle. Suunnitelman mukaan kannattaa teettää jo tämäkin tulevaa ajatellen. Jatkossa tuohon ei enää koneella pääse. Nyt sai maanvaihdot tehtyä helposti.

Siten alettiin kaivaa oven eteen 40 neliön laatoitusta. Pohjamaa on erittäin routiva, joten kaivettiin reilusti. Tämä on kuvattu portailta ja tunnelma kaoottinen, tuleekohan tästä mitään?

Siellä tuli routa vastaan, oli kovaa kaivettavaa, vaikka elettiin kesäkuun alkua.

Ennen on tienpohjiin ennemmin upotettu suuret kivet, kuin lähdetty niitä kuljettamaan pois. Ilmankos piha on ollut kuin vuoristorata keväisin. Kaunein kivi nostettiin tulevaan perennapenkkiin odottelemaan. Eikä tätäkään kiveä käsipelillä olisi siirrelty.

 Muutama kivi nostettiin talon edestä ja pihaantuloväylältä. Onneksi pihasuunnitteluasiakkaani sattumoisin tarvitsi suuria kiviä pengerrystä varten. Hän haki ne pois.

 Laatoitus seuraavaksi.

 Tästä se lähti. Projekti jatkuu. Piharemppaa osa 3 tulossa pian.

Piharemppaa osa 1

 Ystäväni pihaan olisi tekeillä laatoitus pöytäryhmää varten. Käsipelissä ollaan tätä kaivettu.

Pihasuunnitelmassa on laatoituksen vieressä kuvaajan vasemmalla puolella grillikota tai - katos. Oikealle tulisi pensasistutus ja köynnösritilikkö. Nykyiset perennaistutukset istutettaisiin suurinpiirtein noille sijoilleen uuteen istutusaltaaseen. Tämä olisi siis suunnitelma. 

Sitten vaan laatat paikoilleen. Odottelen valmista kuvaa, jossa pöytäryhmä paikoillaan ja kaikki valmiina.

Piharakentajan haasteet

Kolumni 15.9. KotiseutuPlussassa

Toimiva, viihtyisä ja helppohoitoinen piha. Siinä tavoitetta niin vanhan pihan omistajille kuin uuden rakentajille. Enää ei riitä -70-luvun pelkkä sileä nurmikenttä. Nyt vaaditaan pihalta persoonallisia, yksilöllisiä, kestäviä ratkaisuja, samoin kuin sisätiloissa. Kaunis piha on käyntikortti taloon ja kertoo paljon talon asukkaista.


Pihan perustaminen vaatii paljon tietämystä materiaaleista, kasveista, viherrakentamisesta. Uuden pihan rakentajalla tai vanhan pihan uudistajalla on monta haastetta ratkaistavaksi. Olisi mietittävä kulkuväylät ja istutusten sijainnit. On löydettävä järkevät paikat tuuletukselle ja pyykin kuivaukselle. Lapsetkin haluavat pihalle trampoliininsa ja avointa tilaa pallopeleille. Omat paikkansa pihassa vaativat puutarhakeinu, peräkärry, grillikatos, lipputanko, valaisimet, komposti ja roskakatos. Hyötytarha kasvihuoneineen olisi saatava johonkin mahdutettua. Kaikki toiminnot olisi sijoitettava helposti saavutettavaksi. Siinä haastetta kerrakseen!


Muutakin mietittävää löytyy. Mitkä kasvit menestyvät pihassa? On muistettava sijaintimme V-kasvuvyöhykkeellä, kaikki puutarhalehtien esittelemät kasvi-ihanuudet eivät meillä menesty. Kasvivalinnoissa otettava huomioon tontin kasvuolot, pohjamaan laatu, kosteus- sekä tuuliolot.

Omat mieltymykset ohjaavat myös kasvivalintoja. Halutaan isoäidin iirikset tai mummolan syreenistä lohkaistu juurivesa omalle pihalle. Toisinaan kaivataan pihalle vain pinkki tai valkokukkaisia kasveja. Kasvien tuleva koko, kasvutapa ja yhteensopivuus on osattava ottaa huomioon. Jokaisella pihan kasvilla on oma tehtävänsä esim. näkö- tai tuulensuojana, tilan rajauksena ja jakajana jne.


Hyvällä ennakoivalla suunnittelulla voidaan välttyä monelta yllätykseltä. Etevä oman pihan rakentaja, osaa ideoida juuri itselleen ja omalle tontille sopivat mieleiset ratkaisut. Pihan suunnittelussa kokonaisuuden hallinta vaatii erityistä hahmotuskykyä ja silmää.

Kaikilla ei ole kuitenkaan taitoa tai aikaa visioida pihan toimintoja, silloin ammattilaisesta on apua. Hän näkee mitkä haaveista on toteutettavissa ja mitkä eivät. Suunnittelun kustannus voi olla vain muutamia prosentteja pihan lopullisista rakennuskustannuksista, ei siis suuri investointi. Valmiin suunnitelman pohjalta on helppo lähteä toteuttamaan unelmien pihaa vaikka osissa, useamman vuoden aikana.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu piha maksaa itseään takaisin mm. pihan rakentamisen ja hoidon helppoutena sekä yleisenä näyttävyytenä, viihtyvyytenä.

Jotta ensi kesälle saisit suunnitelman työtaakkaasi helpottamaan, kannattaa sinun lähteä nyt asialle. Talviaika on hyvää aikaa miettiä piha-asioita. Keväällä pitää päästä jo pihahommiin.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pihassakin!

Kuutamo puutarhassa

Kolumni KotiseutuPlussassa 1.9.

Syysillan koittaessa pihan peittää pehmeä hämäryys. Puutarhan värit tummuvat yksi toisensa jälkeen sinerväksi ja lopulta yhtyvät kaiken nielevään tummuuteen. Pimeys ei houkuta.

Syyshämärää pihaa voidaan piristää erilaisin valaisimin sekä ulkotulin ja kynttilälyhdyin. Kristallit puun oksille ripustettuina antavat valon niihin osuessa oman kimalluksensa.



Puutarha-alan pitkäaikainen trendi on ollut n. kuutamopuutarha, jossa valkoisen ja vihreän leikki yhdistyy mielenkiintoisella tavalla. Valkoinen väri näkyy hämärässä pitempään ja korostuu hyvin himmeässä keinovalossa.

Valkokukkaisten kasvien suosio laajenee vuosi vuodelta. Valkoinen rauhoittaa perennapenkin kirjavuutta ja raikastaa perennapenkin väriskaalaa. Monessa pihassa vallitsevana värinä onkin pelkkä valkoinen. Istutuksia laatiessa vältytään näin eri värein kukkivien värimaailman ja yhtäaikaisen kukinnan sävyjen yhteensopivuuksien pohdinnalta.



Kuutamopuutarhassa loistavat valkokukkaiset yhdessä hopeanväristen- ja lehdiltään valkokirjavien perennojen kanssa. Taustalla voivat vaikuttaa valkokukkaiset ja valkokirjavalehtiset loppukesästä kukkivat pensaat.

Jos ajatus vihreävalkoisesta kuutamopuutarhasta kiehtoo sen voi perustaa ensin pihan yhteen nurkkaan tai vaikka perennapenkin kulmaan. Tärkeintä pihan istutuksia luodessa on kuitenkin luottaa trendejä ennemmin omaan makuun. Mutta tälläkin keinolla saataisiin pihalle lisäarvoa näin mukavan pehmeisiin syyshämärän hetkiin.


Ohessa vinkkejä kuutamopuutarhan loppukesällä kukkiviin kasveihin.

Valkokukkaisia pensaita: syys-, mustilan- sekä kuutamohortensia, valkoinen pensashanhikki, valkoiset hansa- ja kurtturuusu, ruusu ’Henry Hudson’, valkopajuangervo

Valkoiset marjat: valkolumimarja

Valkokukkaisia perennoja: sinikuunliljat, morsiusharso, herttahuisku-unikko, punatähkä, kesäpikkusydän, punahattu, väriminttu, syysleimu, kellopeippi, tähkätädyke, tarhasarviorvokki

Hopealehtisiä ja -nukkaisia perennoja: hopea- ja valkohärkki, hopea- ja ohotanmaruna, helmi- ja villanukkajäkkärä, alppitähdet, hopea- ja ketohanhikki, hopearikko, nukkapähkämö

Valkokirjavalehtisiä: kelta- ja hopeatäpläpeippi, kuunliljat, laikkukirjokanukka

Messuterveiset Kokkolasta!

Kolumni KotiseutuPlussassa 21.7.

Asuntomessut järjestetään Kokkolassa jo toistamiseen. Edellisen kerran messut Kokkolassa olivat vuonna1975, sieltä ei itsellä paljoa muistikuvia ole. Tämänvuotisten messujen muistot ovat visusti muistissa ensimmäisenä messupäivänä siellä käytyäni.


Tämänvuotinen messualue on suhteellisen pieni, helposti hahmotettava ja helppokulkuinen. Kooltaan se on vain viisi hehtaaria ja vajaa puoli kilometriä halkaisijaltaan. Kuitenkin messutarjontaa oli alueelle mahdutettu tiiviisti kaikkiaan 41 kohteen verran.

Alue on ympyrän muotoinen ja rakennettu vesijättö- ja täyttömaalle merenlahden pohjukkaan. Pyöreällä kaavalla on haettu tuulensuojaa. Suorat kadut ovat meren äärellä muutoin kuin tuulitunneleita. Paikka kun on tuulinen ja kylmä jo muutenkin.

Koska alue on täysin ihmisen muokkaama, alueella ei kasva ainoatakaan puuta tai pensasta vaan kaikki on kasvatettava alusta alkaen. Puuston sekä kasvien kerroksellisella istuttamisella pyritään hillitsemään tuulen epäsuotuisaa vaikutusta ja saamaan alueelle suotuisampi pienilmasto.


Väljä kaava on sallinut rakentaa pienelle alueelle hyvinkin monenlaista, perinteisestä moderniin. Syntynyttä monenkirjavaa linjaa on yhtenäistetty Ristomatti Ratian suunnittelemilla aidoilla. Tiiviillä rakentamisella ja tonttien aitaamisella on haettu esimerkkiä vanhasta puukaupunkiperinteestä. Siitä hyvä esimerkki on Kokkolan vanha puukaupunginosa Neristan. Tiiviissä puutaloyhteisössä pihat on aidattu suojaisiksi alueiksi. Vierailun arvoinen alue sekin, tämä Neristan. Siellä on myös messujen oheiskohde entisöity Knapen talo.

Itse messualue on osa suurempaa ulkoilualuetta, niinpä messualueen että sen lähiympäristön puistoihin on satsattu runsaasti. Alueella on useita, puistoja joilla jokaisella on oma teemansa. Esimerkiksi Perhospuistossa on runsaasti perennoja ja niittykukkia. Meripuistosta löytyy mm. tilataideteos lokinmuna ja Lainepuistossa näkyy meren läheisyys.

Kauniisti toteutettuja pihoja oli taas runsaasti. Tosin keskeneräisiäkin pihoja oli edelleen. Pihoja löytyi perinteisistä hyvinkin moderniin makuun. Kameraani tallentui kuvia etenkin kohteista 5 Meritähti sekä 40 Rantakivi. Ehdoton makupala ennakkoluulottomille uskalikoille on kohde numero 32, Anvia Kodin rohkea piha. Samaisesta kohteesta löytyy myös pala kotoisaa Kainuun korpea.


Oli hauska huomata että useissa pihoissa oli pieniä hyötytarhoja, osa mielenkiintoisesti toteutettuina. Suuritöisen nurmikon pinta-ala supistuu edelleen suurenevien terassien, laatoitusten ja erilaisten kiveyksien sekä laajojen istutusalueiden alla. Mutta eräässä pihassa kuitenkin nurmikkoa arvostettiin ja ruohikonleikkurirobotti jätti omistajalle vain satunnaisesti trimmerihommia. Terasseilla suuret kukkalaatikot ja ruukut toivat pihaan uutta ilmettä muiden pihaistutusten kasvien ollessa vielä sangen pienikokoisia.


Ainakin hammaslääkäriin mielisin Kokkolaan. Messualueelle kotinsa yhteyteen rakentaneen hammaslääkäripariskunnan vastaanottotiloista avautuu merinäköala, seinälle ja kattoon on maalattu kaunis kukkiva omenapuu. Hoituisiko hammaslääkärikammo siellä hoitotuolissa loikoillessa, aaltojen loisketta kuunnellessa ja omenapuun latvustoa ihaillessa?

Tänäkin vuonna nämä messut jäävät mieleen ainakin mukavan pienenä ja helppokulkuisena messualueena. Kannattaa matkata Kokkolaan!

Amiraali, apollo, aurora…

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 14.7.

Elämme parasta ’perhos-sesonkia’. Kesän ensimmäiset aikuisina talvehtineet perhoset ovat aloittaneet lentämisen jo huhti-toukokuussa, mutta eniten niitä näkyy kuitenkin heinä-elokuulla kesän aikana syntyneen uuden sukupolven noustessa lentoon.


Perhoset suosivat tiheitä kasvustoja, joissa ne voivat siirtyä helposti kukasta toiseen. Kun kukkaryhmässä on eri aikaan kukkivia mesikasveja, puutarhassa riittää mettä koko kesäksi. Samalla houkutellaan pihaan muita hyödyllisiä hyönteisiä ja sitä kautta myös lintuja. Pölyttäjähyönteisiä tarvitaan pihan marja- ja hedelmäsadon varmistamiseksi.

Varsinkin sinertävät ja punertavat kukat ovat perhosten suosiossa. Monet keltaisetkin kukat houkuttavat. Tuoksulla on myös merkitystä. Meden määrä ja saatavuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti eri kasvilajien välillä. Päiväperhosten kannalta esimerkiksi pionit ja omenapuut ovat huonoja mesikasveja



Suosi puutarhassa perhoskasveja
Parhaita perhoskasveja perennoista ovat punahattu, punalatvat, isohirvenjuuri, nauhukset, kaunokit, syysleimu(valkoinen), kevätvuohenjuuri, ketoneilikka, kultapiisku, maksaruohot, akankaalit, asterit, väriminttu, punatähkä.

Kesäkukista mm. samettikukat, heliotrooppi ja valkotupakka ovat perhosten suosiossa. Kylvökukista hyviä ovat olkikukka, auringonkukat, ruiskaunokki, kehäkukka. On olemassa myös erityisiä kylvettäviä perhoskukkasekoituksia. Hyötytarhan ruohosipuli, erilaiset yrtit (meirami, oregano, timjami, salvia ja iisoppi,) ja herukat ovat perhosten tarkkailijan kasvilistalla.

Raita houkuttaa puista parhaiten pölyttäjiä kevätkesällä. Pensaista pihasyreeni ja kuusamat ovat houkuttelevia. Syyssyreeni eli syrikkä on rankattu Suomen parhaaksi perhoskasviksi, mutta se on talvenarka jopa Etelä-Suomessa.

Niityt ja kedot ovat perhosten luontaisia ympäristöjä. Ketokukkaset houkuttelevat perhosia ja usein myös lajeja, jotka ovat harvinaistumaan päin! Hyviä perhoskasveja niityillä ja pientareilla ovat esimerkiksi ruusuruoho, päivänkakkara, pietaryrtti ja ohdakkeet.



Puutarha ja luonnonkasveissa on myös toukkien ravintokasveja. Esimerkiksi nokkos- ja neitoperhonen munii munansa nokkoseen ja toukat käyttävät lehdet ravinnokseen. Ritariperhonen suosii karhunputkea, isoapollo isomaksaruohoa, auroraperhonen mm. niittytaskuruohoa, amiraali nokkosta ja ohdaketta. Hyötytarhassa kaalipenkin viereen kannattaa istuttaa koristekrassia. Kaaliperhonen munii mieluummin krassinlehdelle, jonka lehdet ovat toukillekin mieluisimpia. Kaali säästyy ihmisravinnoksi.

Suosimalla vaihtelevasti suojakasvillisuutta (puita ja pensaita), perennaa ja luonnon mesikasveja saat puutarhastasi monimuotoisen elinympäristön myös muille pihan eläimille linnuille ja siileille.

Kata perhosille oma pöytä
Perhosten lähempään tarkkailuun pääsee, tekemällä erillisen perhosbaarin. Sellaiseksi kelpaa esimerkiksi tyhjä viili- tai jogurttipurkki, joka ripustetaan aurinkoiselle, suojaiselle paikalle matalalle puun oksaan. Purkkiin laitetaan sen reunaa hieman korkeampi vaahtomuovin pala, joka imee purkista nestettä itseensä. Siitä perhosten on turvallinen nautiskella eliksiiriä.

Purkki täytetään piripintaan perhosjuomalla. Se on sokerilla kyllästettyä olutta tai punaviiniä, johon on lisätty ripaus hiivaa. Seoksen annetaan käydä muutama päivä ennen tarjoilua. Käymisen synnyttämä makean hiivainen tuoksu vetää perhosia puoleensa! Nestettä lisätään tarpeen mukaan. Iltahämärissä perhosbaariin saapuvat yökköset. Juomaa voidaan sivellä myös puiden rungoille.

Monet päiväperhoset ja luonnon omat niittykasvit ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Jopa viidennes suomen perhoslajeista ovat joko uhanalasia tai silmälläpidettäviä. Sen takia perhosystävälliset kasvit pihoilla, niityillä ja pientareilla sekä perhosbaarit olisivat myös luonnonsuojelua käytännön tasolla.

Ei kun nauttimaan puutarhan lentävistä kaunokaisista.

Katteilla helppoa ja kaunista

Kolumni KotiseutuPlussassa 26.5.

Katteet ovat helppo tapa viimeistellä istutukset. Samalla helpotetaan istutusten rikkaruohojen kitkentäurakkaa. Nurmikon leikkaaminenkin sujuu mielekkäämmin, kun kasvien juurella on laajempi selkeärajainen katealue.


Eri tyyppiset katteet ehkäisevät rikkaruohojen taimettumista sekä pidättävät maassa kosteutta. Maatuessaan eloperäinen kate parantaa maan rakennetta ja samalla ravitsee kasveja. Istutukset ovat myös huolitellun näköisiä.


Eloperäisiä katteita ovat puun kuorikatteet ja värjätyt koristelastut. Oman pihan oksajätteen voi hakettaa oksasilppurilla katteeksi. Myös olki, nurmikon leikkuujäte, edellisen vuoden haravoidut lehdet sekä muu kasvijäte ovat käyttökelpoista, mutta maatuvat karkeampia katteita nopeammin. Kunnon peittävä katekerros on noin 5-7 cm paksu.


Elottomien katteiden, koristekivien ja –sepelin alle on syytä laittaa kuitukangas, jolla ehkäistään aineksen sekoittuminen multaan. Koristesoraa laitetaan vain noin 2-3 cm kerros. Tätä paksumpi kerros painaa kasvualustaa liian tiiviiksi. Mansikkakangasta voidaan käyttää hyötytarhassa.

Katteita käytetään puiden ja pensaiden juurilla. Sillä voidaan korvata nurmikko paikoilla, jossa se ei menesty. Hankalasti hoidettavat paikat kannattaa peittää myös katepinnalla. Hyötytarhassa katteilla pidetään sato puhtaana, näin multa ei pääse sotkemaan esimerkiksi mansikoita tai salaattiriviä.


Perennapenkki ei välttämättä katteita tarvitse. Hyvin suunnitellussa penkissä kasvit peittävät mullan pinnan kasvullaan. Keväällä ja alkukesällä pinnan voi toki siistiä erityisellä multakatteella.

Olki- ja leikkuujätekatteilla helpotetaan kasvimailla tehtävän työn määrää. Mahdolliset rikkaruohot voidaan jättää katteen pinnalle, jossa ne kuivuttuaan toimivat katteena. Maata peittävä kate voidaan joko kääntää maahan maanparannusaineeksi. Se voidaan jättää talven yli maan pintaan ja keväällä sen alta paljastuu muheva multamaa ja tällöin maanmuokkausta ei tarvita! Pienen harauksen jälkeen maa on kylvövalmis.


Eipä katteiden käyttö kuitenkaan täysin vaivatonta pihasta tee. Niitä joudutaan lisäämään maatumisen edetessä. Kaikesta huolimatta rikkaruohoja voi kasvaa paksunkin katteen lomassa, niin että ruohomaan voi joutua. Mutta kitkemis- ja kastelutarpeen väheneminen etenkin kasvimaalla tekee siitä kannattavaa.


Katteiden käytössä voi käyttää mielikuvitusta. Vastaan on maailmalla tullut mm. saviruukuista ja simpukoista tehtyä murskekatetta. Kotoisasti männyn kävyistä tulee myös hauskaa pintaa.


Katteiden väreillä sekä materiaalin vaihdoilla voi myös hieman leikitellä. Suurempaan kuorikateryhmään saa lisäilmettä esimerkiksi värillisellä lastukateraidalla. Tosin on muistettava, että pääosa on kasveilla, ei katteilla. Katteet ovat kasveja varten, eikä toisin päin.

Jokainen päättäköön itse haluaako istutuksensa katteellisena vai katteettomana…