Yllätysten päivä

Tämä päivä oli yllätysten päivä. Puuhailin pihalla jo aaamusta, olihan vanhan kansan Suuri Kitemispäivä.

Kasvimaalta harson alta paljastui sipuliaatikosta päivän ensimmäinen yllätys. Olin keväällä jakanut onnenapilakasvustoja ja loput mullasta heittänyt laatikkoon. Oletin, että yöpakkaset olisi palelluttanut mukanaolleet pienimmät mukulat. Siinä ne nyt olivat jo muutaman lehden tehneenä.

Tässäkin tapauksessa kasvi muuttuu rikkaruohoksi ollesaan väärässä paikassa....

Toinen yllätys. Viime vuonna varaston takana rojun ja vuohenputken keskellä kiinnitin huomiota erilaiseen lehtimuotoon. Asia on unohtunut, kunnes eväällä näin erikoiset piikkimäiset lehtitötteröt nousemasta maasta. Tänään huomasin kasvin kukassa. Kalliokiello taitaa olla. Pitänee siirtää parempaan paikkaan, nyt erittäin huono maa tuossa paikkaa. 

Valitettava yllätys nro 3. Lehtokotilot ovat valtaamassa jo kasvimaankin. Toinen yksilö oli harson alla mussuttanut sitruunamelissaa ja tämä kuvan yksilö kyttäili maa-artisokkalaatikon tuntumassa. En tiedä kelpaako laatikon kasvi kotilolle. Tänä kesänä olen kerännyt 550 lehtokotiloa. Määrä lisii joka vuosi...

Yllätys nro 4, odottamattomin. Pihassamme on kolme luumupuuta, niistä yksi teki viime kesänä reilusti hyvänmakuisia luumuja. Niitä käytiin syömässä puusta suoraan melkolailla. Siemenet heitettiin maatuvana pihalle. 

Nyt ilmeisesti yksi siemen on joutunut perennapenkkiin kesäpikkusydämmen viereen. Vieressä lojuvat siemenen kuoret paljastavat sen olevan luumu. Kitkiessäni kuoret olivat lehtien suojana ja putosivat hipaisusta.

Sirkkalehtinen taimi saa kasvaa toistaiseksi paikallaan. Seurataan miten kasvu edistyy. 

Lehtokotiloiden kahvikekkerit

Lehtokotilo-ongelma ei ota laantuakseen, etenkin jos tontin aidan toisella puolen ei ongelmalle tehdä mitään.

Kuulin tuttavaltani amerikkalaisesta sivustosta, jossa kehoitettiin ripottelemaan kahvinporoja lehtokotiloiden tielle. Kahvin kofeiini toimii hermomyrkkynä ja porot samalla parantavat maata.

Tietenkin nautin itse ensi kahvit ja kuivattelen käytetyt kahvinporot kotiloille. Olen käynyt ripottelemassa kuivatut porot tontin laidalla olevien pensaiden juurille. Sieltä niitä kotiloita ennen on tullut, nyt ei enää (ainakaan niin paljon)! Muutamaa kotiloa varten on vähän 'työläs' keitellä kiehuvia vesiä.

Kerran keksin kokeilla kuivaa pikakahvia lasipurkin pohjalla. Jos kerta kahvinporot tappaa, niin pikakahvihan on moninkerroin vahvempaa... Hillopurkissa on kolme ruokalusikallista pikakahvijauhetta.

Vastedes käytän vain pikakahvia pienille erille etanoita! Kannellinen lasipurkki on näppärä säilyttää puutarhassa. Löytyneet kotilot on helppo pudottaa purkkiin, pieni hölskytys ja kotilot ovat liikkumattomia. Homma toimii vaikka pikakahvi ei ole kuivaa. Etanaoista erittyy hieman nestettä, sekin liemi näyttää olevan yhtä tappavaa. 

Kuin paksua kahvia.  

Kun purkki on täynnä, olen tyhjentänyt sisällön sekajätteeseen. Purkin huuhtelun jälkeen sisään uudet pikakahvijauheet ja etanoiden kahvikestit alkakoon!

Puutarhuri vastaan lehtokotilot, taistelu alkakoon!

Lehtokotilot ovat olleet jo vuosia yleisenä riesana eteläisessä Suomessa, mutta valitettavasti ovat levinneet jo meille Kajaaniinkin.

Lehtokotilot ovat noin kahden senttimetrin pituisia ja väriltään tummanruskeita. Ne voivat syödä päivässä kasviravintoa jopa kolmasosan painostaan, vioitukset näkyvät reikinä kasvien lehdissä. Toinen tuntuva haitta lienee se että kotilot ovat runsaslukuisina ilkeän tuntuisia murskaantuessaan jalkojen alla nurmikolla. Aikuinen lehtokotilo on tehokas lisääntyjä suotuisissa oloissa. Se munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Sateinen viime kesä oli niille suosiollinen, tälle kesälle siis on odotettavissa oikea etanahyökkäys!!

Ennaltaehkäisyssä helpoin toimenpide on pitää nurmikko lyhyenä ja kitkemällä kotiloiden herkut, voikukat ja nokkoset pihasta. Pensaiden alustat pidetään ilmavina. Perennapenkit siistitään ylimääräisestä kuolleesta kasvustosta. Kasvien tyville, kasvimaan tai oman tontin rajoille voi levittää koivutislettä, kalkkia, tuhkaa tai hiekkaa kotiloille kulkuesteiksi. Tisle-, kalkki- ja tuhkakäsittelyt pitää uusia sateen jälkeen.

Myös tarpeettomat risu- ja lehtikasat sekä hoitamattomat avokompostit olisi syytä poistaa. Kotilot viihtyvät myös ojien reunoilla, joutomailla ja pitkässä heinikossa. Näiden alueiden siistiminen pihan laidoilla heikentää kotiloiden menestymistä.

Pihassa voi suosia karkeita katteita, kivi tai koristekatteita. Kuiva ja karkea maa-aines ei ole niille mieluisa ja hidastaa liikkumista. Perennapenkeissä ja kasvimaalla voi kokeilla katteena tomaatin ja saniaisen lehtiä, siankärsämöä tai pietaryrttiä.

Etanat jättävät rauhaan yleensä akileijat, kurjenpolvet, saniaiset, villapähkämön, kultapiiskun, leimut, neilikat ja koristekrassin sekä

kasvimaalla valkosipulin ja raparperin. Yrteistä kannattaa suosia timjamia, kirveliä ja iisoppia, jotka karkoittavat luontaisesti etanoita. Erityisesti lehtokotiloille maistuvat kellokukat, kuunliljat, nauhukset ja sipulikasvit. Kasvimaalla niiden suosikkeja ovat nuoret salaatit ja kurpitsat, pavut, kylvötaimet, retiisit, kypsyvät mansikat jne.

Torjunta on aloitettava heti, kun ensimmäiset kotilot ilmestyvät!

Kotiloiden torjuntaan tarvitaan useampia toimenpiteitä ja vaatii kärsivällisyyttä. Esiintymisalueilla yhteistyö naapureiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Sillä etanat voivat kulkea viisitoista metriä yössä ruuan perässä.

Tehokkain tapa torjua kotilot on kerätä ne yksitellen käsin. Kotilot tuhotaan kaatamalla astiaan niiden päälle kiehuvaa vettä tai pudottamalla ne väkevään etikkaliuokseen. Kuolleet kotilot hävitetään pussissa sekajätteen mukana. Kuolleita kotiloita ei kannata jättää maahan, muutoin elävät syövät kuolleet lajitoverinsa.

Levitä salaatin ja kaalinlehtiä houkutteleviksi syöteiksi tai kasvata houkutuskasvina jotain niille maistuvaa. ’Syöteistä’ ovat lehtokotilot helppo poimia pois. Hyviä houkutuskasveja ovat kuunliljat, keltakurjenmiekka sekä salaatti.

Suosi etanoiden luontaisia vihollisia. Etanat kuuluvat siilien, sisiliskojen, päästäisten ja lintujen ruokavalioon. Vältä kasvien juurakoiden antamista muille, etanat siirtyvät siinä valitettavina kaupanpäällisinä.

Edellä mainittujen keinoja tehostaakseen voi käyttää etanoille tarkoitettuja torjunta-aineita. Torjunta-aineiden levitys olisi suotava tehdä nyt heti keväällä, ennen kuin syötävää kasvaa enemmän maasta. Muille etanoille soveltuva olutansa ei tehoa välttämättä lehtokotiloon.

Maailmalla on käytetty torjunnassa myös kuivia, käytettyjä kahvinpuruja, jota ripotellaan etanoiden valtaamaan kasvustoon. Etana ei kestä kofeiinia. Metodia on kokeiltu muutaman puutarhaharrastajan kanssa, ainakin se tepsi lasipurkissa…

Lehtokotiloiden ennaltaehkäisy ja torjunta ovat hyvää harjoitusta ja ennakointia tulevaan. Etelästä päin pohjoiseen on matkalla paljon suurempi ja nälkäisempi pahis, nimittäin espanjansiruetana eli ns. tappajaetana. Se on jo Pohjanmaan korkeudella tulossa! Kun se tänne saapuu siitä on leikki kaukana…

Kirjoitus on luettavissa KotiseutuPlus-lehdestä 16.5.2013.