Kirvan torjuntaa ja ohje

Kirvat iskivät taas voimalla mm. ruusupapuun.

Isken kimppuun vesi, astienpesuaine-öljyseoksella Torjuntaohjeita enemmän aiemmassa tekstissäni, jonne pääsee TÄSTÄ.

Tässä tämän kertaisen liuoksen ohje:
Ötökkäöljy:
1 rkl astianpesuainetta
2,5 dl ruokaöljyä

Aineet sekoitetaan ensin keskenään.
Uutta perusöljyä 1-2,5 tl sekoitetaan 2,5 dl:aan vettä. Vältä liian vahvaa seosta!!! 

Lehtokotiloiden kahvikekkerit

Lehtokotilo-ongelma ei ota laantuakseen, etenkin jos tontin aidan toisella puolen ei ongelmalle tehdä mitään.

Kuulin tuttavaltani amerikkalaisesta sivustosta, jossa kehoitettiin ripottelemaan kahvinporoja lehtokotiloiden tielle. Kahvin kofeiini toimii hermomyrkkynä ja porot samalla parantavat maata.

Tietenkin nautin itse ensi kahvit ja kuivattelen käytetyt kahvinporot kotiloille. Olen käynyt ripottelemassa kuivatut porot tontin laidalla olevien pensaiden juurille. Sieltä niitä kotiloita ennen on tullut, nyt ei enää (ainakaan niin paljon)! Muutamaa kotiloa varten on vähän 'työläs' keitellä kiehuvia vesiä.

Kerran keksin kokeilla kuivaa pikakahvia lasipurkin pohjalla. Jos kerta kahvinporot tappaa, niin pikakahvihan on moninkerroin vahvempaa... Hillopurkissa on kolme ruokalusikallista pikakahvijauhetta.

Vastedes käytän vain pikakahvia pienille erille etanoita! Kannellinen lasipurkki on näppärä säilyttää puutarhassa. Löytyneet kotilot on helppo pudottaa purkkiin, pieni hölskytys ja kotilot ovat liikkumattomia. Homma toimii vaikka pikakahvi ei ole kuivaa. Etanaoista erittyy hieman nestettä, sekin liemi näyttää olevan yhtä tappavaa. 

Kuin paksua kahvia.  

Kun purkki on täynnä, olen tyhjentänyt sisällön sekajätteeseen. Purkin huuhtelun jälkeen sisään uudet pikakahvijauheet ja etanoiden kahvikestit alkakoon!

Jänöjussin ja minun eriävät suunnitelmat

Siellä se jänöjussi muistelee viime kesää. Tuolta sai syödä vatsansa piukeaksi salaattia, ruiskukkaa sekä morsiusharsoa.

Tänä vuonna taisteluun käymme uusin suunnitelmin. Salaatti istutetaan pieniltä hampailta piiloon pienoiskasvihuoneeseen.  Saas nähdä kuin käy.

Puutarhuri vastaan lehtokotilot, taistelu alkakoon!

Lehtokotilot ovat olleet jo vuosia yleisenä riesana eteläisessä Suomessa, mutta valitettavasti ovat levinneet jo meille Kajaaniinkin.

Lehtokotilot ovat noin kahden senttimetrin pituisia ja väriltään tummanruskeita. Ne voivat syödä päivässä kasviravintoa jopa kolmasosan painostaan, vioitukset näkyvät reikinä kasvien lehdissä. Toinen tuntuva haitta lienee se että kotilot ovat runsaslukuisina ilkeän tuntuisia murskaantuessaan jalkojen alla nurmikolla. Aikuinen lehtokotilo on tehokas lisääntyjä suotuisissa oloissa. Se munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Sateinen viime kesä oli niille suosiollinen, tälle kesälle siis on odotettavissa oikea etanahyökkäys!!

Ennaltaehkäisyssä helpoin toimenpide on pitää nurmikko lyhyenä ja kitkemällä kotiloiden herkut, voikukat ja nokkoset pihasta. Pensaiden alustat pidetään ilmavina. Perennapenkit siistitään ylimääräisestä kuolleesta kasvustosta. Kasvien tyville, kasvimaan tai oman tontin rajoille voi levittää koivutislettä, kalkkia, tuhkaa tai hiekkaa kotiloille kulkuesteiksi. Tisle-, kalkki- ja tuhkakäsittelyt pitää uusia sateen jälkeen.

Myös tarpeettomat risu- ja lehtikasat sekä hoitamattomat avokompostit olisi syytä poistaa. Kotilot viihtyvät myös ojien reunoilla, joutomailla ja pitkässä heinikossa. Näiden alueiden siistiminen pihan laidoilla heikentää kotiloiden menestymistä.

Pihassa voi suosia karkeita katteita, kivi tai koristekatteita. Kuiva ja karkea maa-aines ei ole niille mieluisa ja hidastaa liikkumista. Perennapenkeissä ja kasvimaalla voi kokeilla katteena tomaatin ja saniaisen lehtiä, siankärsämöä tai pietaryrttiä.

Etanat jättävät rauhaan yleensä akileijat, kurjenpolvet, saniaiset, villapähkämön, kultapiiskun, leimut, neilikat ja koristekrassin sekä

kasvimaalla valkosipulin ja raparperin. Yrteistä kannattaa suosia timjamia, kirveliä ja iisoppia, jotka karkoittavat luontaisesti etanoita. Erityisesti lehtokotiloille maistuvat kellokukat, kuunliljat, nauhukset ja sipulikasvit. Kasvimaalla niiden suosikkeja ovat nuoret salaatit ja kurpitsat, pavut, kylvötaimet, retiisit, kypsyvät mansikat jne.

Torjunta on aloitettava heti, kun ensimmäiset kotilot ilmestyvät!

Kotiloiden torjuntaan tarvitaan useampia toimenpiteitä ja vaatii kärsivällisyyttä. Esiintymisalueilla yhteistyö naapureiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Sillä etanat voivat kulkea viisitoista metriä yössä ruuan perässä.

Tehokkain tapa torjua kotilot on kerätä ne yksitellen käsin. Kotilot tuhotaan kaatamalla astiaan niiden päälle kiehuvaa vettä tai pudottamalla ne väkevään etikkaliuokseen. Kuolleet kotilot hävitetään pussissa sekajätteen mukana. Kuolleita kotiloita ei kannata jättää maahan, muutoin elävät syövät kuolleet lajitoverinsa.

Levitä salaatin ja kaalinlehtiä houkutteleviksi syöteiksi tai kasvata houkutuskasvina jotain niille maistuvaa. ’Syöteistä’ ovat lehtokotilot helppo poimia pois. Hyviä houkutuskasveja ovat kuunliljat, keltakurjenmiekka sekä salaatti.

Suosi etanoiden luontaisia vihollisia. Etanat kuuluvat siilien, sisiliskojen, päästäisten ja lintujen ruokavalioon. Vältä kasvien juurakoiden antamista muille, etanat siirtyvät siinä valitettavina kaupanpäällisinä.

Edellä mainittujen keinoja tehostaakseen voi käyttää etanoille tarkoitettuja torjunta-aineita. Torjunta-aineiden levitys olisi suotava tehdä nyt heti keväällä, ennen kuin syötävää kasvaa enemmän maasta. Muille etanoille soveltuva olutansa ei tehoa välttämättä lehtokotiloon.

Maailmalla on käytetty torjunnassa myös kuivia, käytettyjä kahvinpuruja, jota ripotellaan etanoiden valtaamaan kasvustoon. Etana ei kestä kofeiinia. Metodia on kokeiltu muutaman puutarhaharrastajan kanssa, ainakin se tepsi lasipurkissa…

Lehtokotiloiden ennaltaehkäisy ja torjunta ovat hyvää harjoitusta ja ennakointia tulevaan. Etelästä päin pohjoiseen on matkalla paljon suurempi ja nälkäisempi pahis, nimittäin espanjansiruetana eli ns. tappajaetana. Se on jo Pohjanmaan korkeudella tulossa! Kun se tänne saapuu siitä on leikki kaukana…

Kirjoitus on luettavissa KotiseutuPlus-lehdestä 16.5.2013.

Kotikonstein tuholaisia vastaan

Kolumnini KotiseutuPlussassa 30.6.

Kesän kasvukausi alkaa olla vaiheessa, jossa kasvu on runsainta. Aika on suosiollinen siksi myös pihapiirin pikku tuholaisille esimerkiksi kirvoille, pistiäis- ja perhostoukille, vain muutaman mainitakseni.

Ensisijaisin torjunta tuholaisille on istuttaa taimet hyvään maahan, sopivalle kasvupaikalle ja antaa niille riittävästi lannoitusta ja vettä. Näin ne pystyvät hyväkuntoisina vastustamaan ötököitä paremmin. Aina sekään ei riitä…


Kesä 2006 oli kirvakesä.Silloin niille kelpasi jopa voikukan varsi!


Kotipuutarhan yleisin harmitus ovat kirvat. Ne imevät kasvin uudesta kasvusta alkukesällä nesteitä, pihakasveja suuremmin vioittamatta. Pienemmille parveke- ja kasvihuonekasveille se on tuhoisampi. Esimerkiksi lumipalloheisin kimppuun ne iskevät helposti liian aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla. Kirvaongelma häviää luontaisesti kesän edetessä uuden kasvun puutuessa.

Vihannespunkit huomataan parveke- ja kasvihuonekasveissa vasta yleensä kasviin ilmenneestä seittimäisestä peitteestä. Punkit kellastuttavat ja varistavat lehdet ennenaikaisesti ja vaikuttavat siten kasvuun heikentävästi.

Perhos- ja pistiäistoukat taas syövät toukkavaiheessa pensaan lehdet siten, että lehtiruodit jäävät näkyviin. Toisinaan pensas ehtii tekemään uudet lehdet.

Luonnollisin tapa karkoittaa ei-toivotut ötökät on kylmävesiruiskutus. Puutarhaletkulla tai ruiskulla ruiskutetaan kylmää hanavettä lehdistöön, niin että kasvi ja ötökät kastuvat kokonaan. Käsittely uusitaan muutaman päivän päästä. Kasvihuonekasveilla torjuntana voidaan käyttää myös lämmintä, alle 60 asteista vettä, joka suihkutetaan lehtien alapinnoille, jossa vihannespunkit lymyää.


Torjunta-ainepulloihin on hyvä kirjata niiden sisältö.

Kotipihalla, -parvekkeilla ja -kasvihuoneissa kannattaa suosia luonnonmukaisia torjunta-aineita. Jokaisen kaapista löytyy torjuntaan sopivia aineita. On tärkeää pysyä ohjeenmukaisissa annostuksissa, jotta liian väkevät aineet eivät vioittaisi itse kasvia. Ohjeiden aineet tehoavat kirvojen toukkien ja muiden pehmeäihoisten tuhohyönteisten torjuntaan.



Mäntysuopaliuos 1
2 dl nestemäistä mäntysuopaa
10 litraa n. 20 asteista vettä

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Mäntysuopaliuos 2
3 dl nestemäistä mäntysuopaa
5 dl spriitä (Sinol)
1 rkl suolaa
10 litraa

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Ötökkäöljy:
1 rkl astianpesuainetta
2,5 dl ruokaöljyä

Aineet sekoitetaan ensin keskenään.
Uutta perusöljyä 1-2,5 tl sekoitetaan 2,5 dl:aan vettä. Vältä liian vahvaa seosta!!!


Nokkosvesi
1 kg tuoreita nokkosia
5 litraa n. 20 asteista vettä

Annetaan seistä vuorokausi, jonka jälkeen siivilöidään ja ruiskutetaan laimentamattomana. Ei säily.



Tärkeää torjunnassa on se, että ötököiden on kastuttava kunnolla aineeseen. Ei riitä, että lehtipinnat sumutetaan päältä päin. Ötökät lymyävät usein lehden alapinnalla, jonne ainekin on saatava. Joskus se vaatii käsittelyä lehti kerrallaan. Säännöllinen kasvuston tarkkailu kannattaa, sillä on helpompaa torjua alkuun muutama tuholainen kuin viikon päivän päästä tuhatpäistä ötökkäarmeijaa.

Kaikki käsittelyt on toistettava muutaman päivän välein, kunnes ötökät ovat kadonneet. Sade laimentaa ruiskutteen tehoa.

Kotitekoinen ruiskute on lapsiperheissä turvallisempi, kuin kaupan torjunta-aineet. Tosin kaupan on jo paljon biologisesti hajoavia aineita. Haasteena kaikessa ötököiden torjunnassa on, ettei torjunnan vaikutusta voi kohdentaa esimerkiksi pelkästään kirvaan, vaan siinä samalla menevät helposti kirvan luontaiset tuholaiset leppäkertun toukat ja samalla myös liuta muita hyötyeläimiäkin.

Torjunta-ainepullo kädessä on syytä muistaa, että yksikään eläin ei synny tuholaisena tai hyötyeläimenä. Ötökästä tulee ihmisen mielestä tuholainen, kun se erehtyy aterioimaan ja lisääntymään hänen kasvattamiin kasveihinsa. Kannattaa siis miettiä torjunnan mielekkyys ja tarpeellisuus tarkkaan, luonnonkin kannalta.

Tarinoita mansikkamaalta

Sattuipa kesällä taannoin mansikkamaalla. Saivat mansikat uuden osoitteen supikoiran vatsaan, ennenkuin itse ehdimme satoon koskea. Hankin kasvimaalle puutarhamyymälästä muovisen käärmeen. Toive oli, että se säikyttäisi mokoman nelijalkaisen matkoihinsa ja jättäisi mansikkamme rauhaan.


Pari päivää piti käärme meidän puoliamme. Sitten se hävisi ja oli kateissa useamman päivän. Viimein se löytyi läheisestä pajukosta poskeen purtuna. Supikoira varmaan otti itseensä, kun huomasi meidän huijaavan sitä Suomen luontoon kuulumattomalla kalkkarokäärmeellä. Kostoksi se piilotti huijausvälineen ja puri palan käärmeen poskesta.

Ei säikkynyt supikoira käärmettä. Otettiin 'kovemmat' otteet käyttöön. Ei ollut loukkua vaan viritettiin katiskan sisään syötti ja katiska mansikkamaalle. Vanhemmillani oli siihen aikaan pieni kääpiösnautseri. Huutelipa äitini pian katiskan virityksen jälkeen koiraa pois mansikkamaalta, jossa tämä mielellään haisteli supikoiran jälkiä. Oli ihmetys suuri, kun koira kutsusta huolimatta ei tullut sieltä pois, seisoi vain. Tovin kuluttua selvisi miksi seisoi paikoillaan. Se oli ahtanut itsensä katiskan nielusta kalasyötin houkuttamana, muttei päässyt pois. Jos joku osaa olla nolo, niin se rassukka sitä oli.

Eipä koira jatkossa piitannut enää katiskasta. Lienekö supikoira nauranut pusikossa viikseensä tapahtumille ja fiksuna otuksena väisteli katiskaa. Annettiin periksi ja viritettiin verkot mansikoiden päälle.

Salavakestit

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä yllätettiin ystäväni pihassa pupujussi terijoensalavan kimpusta! Hyvin tuntui oksat maistuvan. Tämä kaveri ei tyytynyt pelkkään kuoreen, vaan mussutti koko oksan. Eikä vain yhtä oksaa vaan useamman.



Tätä jussia ei olisi yksi jänisverkko paljoa pidättänyt. Hankea oli noin metrin verran ja noustessaan takajaloilleen yletti katkomaan oksia hangenpinnasta ainakin 80 sentin korkeudelta. Jos haluaisi suojella puuta se täytyisi paketoida ainakin kahteen metriin!



Aterioinnin kestettyä puolisen tuntia, oli täydellä vatsalla hyvä lähteä eteenpäin.