Messuterveiset Kokkolasta!

Kolumni KotiseutuPlussassa 21.7.

Asuntomessut järjestetään Kokkolassa jo toistamiseen. Edellisen kerran messut Kokkolassa olivat vuonna1975, sieltä ei itsellä paljoa muistikuvia ole. Tämänvuotisten messujen muistot ovat visusti muistissa ensimmäisenä messupäivänä siellä käytyäni.


Tämänvuotinen messualue on suhteellisen pieni, helposti hahmotettava ja helppokulkuinen. Kooltaan se on vain viisi hehtaaria ja vajaa puoli kilometriä halkaisijaltaan. Kuitenkin messutarjontaa oli alueelle mahdutettu tiiviisti kaikkiaan 41 kohteen verran.

Alue on ympyrän muotoinen ja rakennettu vesijättö- ja täyttömaalle merenlahden pohjukkaan. Pyöreällä kaavalla on haettu tuulensuojaa. Suorat kadut ovat meren äärellä muutoin kuin tuulitunneleita. Paikka kun on tuulinen ja kylmä jo muutenkin.

Koska alue on täysin ihmisen muokkaama, alueella ei kasva ainoatakaan puuta tai pensasta vaan kaikki on kasvatettava alusta alkaen. Puuston sekä kasvien kerroksellisella istuttamisella pyritään hillitsemään tuulen epäsuotuisaa vaikutusta ja saamaan alueelle suotuisampi pienilmasto.


Väljä kaava on sallinut rakentaa pienelle alueelle hyvinkin monenlaista, perinteisestä moderniin. Syntynyttä monenkirjavaa linjaa on yhtenäistetty Ristomatti Ratian suunnittelemilla aidoilla. Tiiviillä rakentamisella ja tonttien aitaamisella on haettu esimerkkiä vanhasta puukaupunkiperinteestä. Siitä hyvä esimerkki on Kokkolan vanha puukaupunginosa Neristan. Tiiviissä puutaloyhteisössä pihat on aidattu suojaisiksi alueiksi. Vierailun arvoinen alue sekin, tämä Neristan. Siellä on myös messujen oheiskohde entisöity Knapen talo.

Itse messualue on osa suurempaa ulkoilualuetta, niinpä messualueen että sen lähiympäristön puistoihin on satsattu runsaasti. Alueella on useita, puistoja joilla jokaisella on oma teemansa. Esimerkiksi Perhospuistossa on runsaasti perennoja ja niittykukkia. Meripuistosta löytyy mm. tilataideteos lokinmuna ja Lainepuistossa näkyy meren läheisyys.

Kauniisti toteutettuja pihoja oli taas runsaasti. Tosin keskeneräisiäkin pihoja oli edelleen. Pihoja löytyi perinteisistä hyvinkin moderniin makuun. Kameraani tallentui kuvia etenkin kohteista 5 Meritähti sekä 40 Rantakivi. Ehdoton makupala ennakkoluulottomille uskalikoille on kohde numero 32, Anvia Kodin rohkea piha. Samaisesta kohteesta löytyy myös pala kotoisaa Kainuun korpea.


Oli hauska huomata että useissa pihoissa oli pieniä hyötytarhoja, osa mielenkiintoisesti toteutettuina. Suuritöisen nurmikon pinta-ala supistuu edelleen suurenevien terassien, laatoitusten ja erilaisten kiveyksien sekä laajojen istutusalueiden alla. Mutta eräässä pihassa kuitenkin nurmikkoa arvostettiin ja ruohikonleikkurirobotti jätti omistajalle vain satunnaisesti trimmerihommia. Terasseilla suuret kukkalaatikot ja ruukut toivat pihaan uutta ilmettä muiden pihaistutusten kasvien ollessa vielä sangen pienikokoisia.


Ainakin hammaslääkäriin mielisin Kokkolaan. Messualueelle kotinsa yhteyteen rakentaneen hammaslääkäripariskunnan vastaanottotiloista avautuu merinäköala, seinälle ja kattoon on maalattu kaunis kukkiva omenapuu. Hoituisiko hammaslääkärikammo siellä hoitotuolissa loikoillessa, aaltojen loisketta kuunnellessa ja omenapuun latvustoa ihaillessa?

Tänäkin vuonna nämä messut jäävät mieleen ainakin mukavan pienenä ja helppokulkuisena messualueena. Kannattaa matkata Kokkolaan!

Terveisiä messupihoilta!

Kolumnini 21.7. KotiseutuPlus-lehdessä.

Taas on kesä vaiheessa, jolloin asumisen uusista tuulista kiinnostuneiden virta suuntaa Asuntomessuille. Tänä vuonna messut järjestetään Kuopiossa, kauniin Kallaveden ja urbaanin kaupungin kainalossa.

Kuopion messut ovat järjestyksessä toiset, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota pihoihin. Messututkimuksen mukaan 14 % kävijöistä tulee messuille pelkästään pihojen innoittamina, niin minäkin tein.


Lähes kaikkien pihojen suunnittelussa ja toteutuksessa oli käytetty ammattilaisten apua. Aikaisempiin vuosiin verrattuna tämä näkyi nyt positiivisesti pihojen ilmiasussa. Haastetta messupihojen suunnitteluun on tuonut osin hyvinkin kallioinen, kuiva ja kivikkoinen kangasmetsä. Viranomaisten ohjeiden mukaan luonnonkallioita, metsäkasvillisuutta ja puustoa tuli säilyttää mahdollisimman paljon, mikä tuntuikin rantatonteilla ehdottoman oikealta.


Messupihoissa korostuu helppohoitoisuus kiveysten, terassien, kuorike-, kuntta- ja istutusalueiden runsautena. Korkoerojen vuoksi pengerryksiä oli runsaasti, muurikiveä ja luonnonkiveä oli käytetty monipuolisesti, istutukset olivat suuria yhtenäisinä kokonaisuuksina. Suuret nurmikentät olivat vähissä. Varsinaisia perennapenkkejä oli vähänlaisesti. Perennat olivat usein väripilkkuina osana pensas- ja havuistutuksia.

Se, mikä messuilla pistää vuosittain silmään on useiden pihojen valitettava keskeneräisyys. Ajanpuutteen vuoksi pihasuunnitelmaa ei ollut aina ehditty toteuttaa vaan oli tekaistu väliaikaisia ratkaisuja. Se on harmittavaa jo suunnittelijoiden maineen puolesta sekä pääsymaksun maksaneita messuvieraita kohtaan. Ei sinne tulla keskeneräisyyksiä katsomaan.

Toinen messujen ilmiö on, että istutukset tehdään usein pelkästään messujen aikaisen näyttävyyden vuoksi ylitiheiksi. Muutaman vuoden kuluttua kasveja on harvennettava välistä, jotta saadaan niille tilaa kasvaa luontaisella tavalla.

Monin paikoin mietitytti (varmaankin helteestä johtuen), minne kolataan talvella lumet monilla tonteilla? Kapeiden katualueiden lumi tulee aiheuttamaan myös sijoitusvaikeuksia.


Hallitsevaa tämän vuoden messuilla on louhitun kiven käyttö. Se näkyy jo alueelle tullessa. Talojen pohjia tehdessä ilmaista louhekiveä on ollut runsaasti tarjolla. Kun sitä on lähes jokaisella tontilla aitoina, pengerryksinä, katteena jne, siihen turtuu, eikä se tuntunut enää niin erikoiselta. Kasvillisuus kasvaessaan peittää aikanaan messupihojen nyt niin kivikkoisen ilmeen.


Kuopioon kannattaa lähteä, jo pelkästään pihojenkin vuoksi. Mieleeni jäivät päällimmäisiksi kokonaisuuksina kohteet 8, 31 sekä 39 sekä lukuisat muut yksityiskohdat. Valokuvista ammennetaan inspiraatioita pitkään.

Mielenkiintoisen messualueesta tekee se, että alue on myös liito-oravien asuinaluetta. Niitä varten tonteille on jätetty runsaasti niin lento- kuin ravintopuitakin. Kun riittävästi tahtoa löytyy, niin luonto ja urbaani asutus lyövät kättä toisilleen, sopusoinnussa.

Messuviikonloppu

Viime viikonloppuna oli Katinkullassa Viihdy Vuokatissa-messut, jossa olin yritykseni kanssa mukana. Paikallisen rautakaupan hulppealla osastolla omat pöytäni hukkuivat suureen tilaan. Eipähän ahtaus vaivannut. Mukana oli hyvä palvelupakettikokonaisuus. Minä suunnittelijana, betonikiviedustaja tarjoaa kivet, rautakauppa välittää ne ja viherrakentaja rakentaa. Paikallinen puutarha sponsoroi kasvit osastollemme. Herätettiin mukavasti huomiota.