Harjaneilikka on minulle uusi tuttavuus. Olen saanut ihailla niitä vain toisten pihoilla.
Vuosi sitten hankkimamme kesämökin pihalta löytyi jo silloin muutama harjaneilikka.
Säästettävät kasvit oli merkittävä erikseen, ettei mies viikatteinen olisi leikannut niitä pihan niittyä siistiessään...
Mies osasi väistellä viikatteensa kanssa ja viime kesänä näkyi kahden värisiä kukkia.
Annoimme kukkien kukkia rauhassa emmekä tehneet paikalla mitään muita hoitotoimenpiteitä kuin jonkin verran ruohontaa.
Varmaan vuosien varrella siemenpankkia on kertynyt ja pienimuotoinen kitkeminen auttoi, sillä tänä kesänä niitä nousi huomattavasti enemmän.
Tarkemmin kukkia ihaillessa huomasinkin värivalikoiman laajuuden.
Kukkia oli niin yksinkertaisen mallisia, hieman kerrottuun taipuvaisia kuin erilailla pilkullisiakin.
Tämä olikin tosi hauska ja yllättävä havainto.
Pari taimea lähti kaupunkiin omaan kukkapenkkiinkin.
Mökille en kuitenkaan halua erillisiä kukkapenkkejä, vaan toivomme että saamme ihan oman niityllisen harjaneilikkaa.
Pitäisi vaan nyt tuon viikatemiehen kanssa neuvotella niitylle rauhoitetun alueen rajat.
Niin ja vielä...
Saunamökin terassin nurkalla ollut juhannusruusu on myös entisen omistajan istutuksia. Ruusu on kasvanut (lue: ollut hengissä) vuosia osin puiden varjostamana ilman hoitoa savikossa.
Viime kesänä raivasimme pusikkoa rannasta avaten maisemaa järvelle. Nyt ruusu palkitsi yhden oksan laajuisella kukinnalla ja kolmella uudella versolla.
Siinä mökkikuulumisia tällä hetkellä.



















