Perennapenkkiprojekti ja uusia suunnitelmia

Olen jo pitempään suunnitellut uuden perennapenkin tekemistä. Minulla on ollut jo pitkään tilapäisistutuksissa useampi perenna odottamassa loppusijoitusta.

Tarvittiin aurinkoinen keli ja kesäloma. Grillikodan vieressä pöytäryhmän takana oleva koivuangervopenkki saa pienen jatkeen.  Samoin angervojen takana oleva valeistutuspenkki tarvitsee kasvojen kohotuksen. 

Nurmiturpeen alla oli savekas multa ja alla vanhan navetan pohjana ainakin hiekkaa. Penkkiin lisättiin kasvuturvetta ja puolikas multasäkki pois lojumasta. 

Koivuangervopenkin takana piilossa on valeistutuspenkki, jossa osa perennoista oli jemmassa. Aika oli tehdä samalla penkin kanttaus, kun kerran tässä lapion kanssa liikutaan. 

Penkin ilme siistiytyi. Valeistutuksessa tällä hetkellä on syysleimua,  tarhakullero 'New Moon' ja rohtosuopayrtti. Pari kärhöä kasvoi verkkoa pitkin viime kesänä, mutta tänä vuonna kasvuunlähtö oli huonoa, liekö osasyynä penkin alla oleva navetan pohjan hiekkapatja.  

Uuteen penkkiin tuli tarha-alpi, tilapäisistutuksessa ollut minttu  sekä ruukkuistutuksessa oleva hopeamaruna.

Penkkiin tulee vielä kevään kukkijaa, mm esikkoa ja sipulikukkaa. Hankintalistalle laitettakoon...

Minttu (Mentha spicata) on istutettu pohjattomaksi leikattuun multasäkkiin. Leviää muutoin liian hanakasti. 

Tarha-alpi (Lysimachia punctata) tässä vielä tiiviissä puristuksessa entisessä penkissä. 

Tiedän, ettei kasveja suositella siirrettäväksi kukinnan aikaan. Mutta alpi oli istutettu rajattuun kasvualustaan, pohjattomaan sankoon. Ei tarvinnut, kun nostaa sanko ja irroittaa multapaakku sankosta ja siirtää uuteen penkkiin. Kasville ei näin suurta stressiä syntynyt. 

Pian istutuksesta  sadekuuro pieksi osan kukista. Hauskoja tähtiä tummalla taustalla. Kukinta jo loppusuoralla, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut. 

Penkin takareunaan tein rajoitetun kasvupaikan hopeamarunalle, joka on nyt kesäkukkaistutuksessa ruukussa. Sekin on kova leviämään. 

Hopemaruna (Artemisia ludoviciana) vielä köllöttelee komeana ruukkuistutuksessa ja odottelee syksymmällä siirtoa uuteen penkkiin. 

Uudet suunnitelmat:

Parin viikon päästä lomani jatkuu, silloin on uudet suunnitelmat perennapenkkien suhteen, laajennuksia ja uutta tulossa! Väliaikaisessa istutuksessa olevia kasveja ohessa. Näyttää vaan loppukesän kukkijoilta... pitänee hieman suunnitella vielä. Ehdolla penkkiin ovat:

Vuorokaunokki (Centaurea montana), joka siirtyisi vanhasta penkistä uuteen ja varjolilja (Lilium martagon), jonka olen antanut aikanaan äidille. Emokasvi jäi muutossa aikaisemman kotini pihaan. Varjoliljaa olisi valkoisenakin .

Rantakukan (Lyhtrum salicaria) olen aikoinaan antanut äidille ja senkin emokasvi jäi muutossa. Valkoisen mooseksenpalavanpensaan (Dictamnus albus) hankinta olisi haaveissa. 

Kuunliljat (Hosta) siirtyisivät ehkä viimeistään ensi vuonna, kunhan leviäisivät ja saisi kunnon jakotaimia. 

Suunniteltavaa siis vielä on. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hommiin vaan!

Kate kasvimaalle

Olen aiempina vuosina harrastanut kasvimaalla katteen käyttöä, helpoin omakotiasujalle se oli yksikertaisimmillaan nurmikon leikkuujätteen hyödyntämistä. Muutaman vuoden katteen käytön jälkeen multa kasvoi enemmän rikkaruohoa (heinää, voikukkaa, rönsyleinikkiä jne...) kuin kylvettäviä kasveja. Loppukesästä, kun nurmikon leikkuujätettä tullut riittävästi rikat alkoi kasvaa katteen läpi. 

Nyt uudessa kasvimaassa en ole käyttänyt ruohokatetta. Raparperin alle kylläkin olen silpunnut katteeksi kaikki sen lehdet. 

Tässä päivänä muutamana netissä tuli vastaan mainos hamppukatteesta. Totesin sen ainakin olevan rikkaruohovapaata. Olisi myös sataprosenttisesti kotimainen tuote, eikä hinnan kirossa. Etanatkin karttaisivat katetta. Syksyllä voisi kääntää katteen mullokseen. Olin kahden vaiheilla, jäin miettimään. 

Kunnes eräänä päivänä sain viestin pihaharrastajatuttavaltani. Hänen kanssa tilasimme pari laatikkoa. Kokeillaan sitten. Laatikko ilmestyi pihalleni. 

Katsotaanpa kuinka salaatin lehdillä juhlivien etanoiden käy, kun salaattipenkki ympäröidään katteella. 

Isosta laatikosta riittää katetta levitettäväksi joksikin aikaa...

Nyt salaattikin pysyy sateella siistinä eikä tule multaroiskeita. Purjokulta on edelleenkin hyvin laihanlainen. 

Kyllähän tuo kasvimaa ainakin hieman siistimmältä näyttää. 

Vanhaa ja tulevaa kukintaa

Tähän aikaan kesästä tuntuu kaikki kasvavan ja kukkivan niin nopeasti, että perässä ei tahdo pysyä.  Niistä nauttiminen jää niin nopeaksi iloiksi. Onneksi tilalle on nousemassa uusia kukkijoita.

Vuorikaunokki (Centaurea montana) kukkii uudelleen varsinaisen kukinnan jälkeen kun vanhat kukinnot poistaa.  

Valkoinen särkynytsydän on kukkinut ennennäkemättömän runsaasti. Paras kukinta alkaa olla pian ohi.

Uusimpia hankintojani on perhoangervo. Tämä (Gillenia trifoliata) palkitsi istuttajansa kukinnalla.

Pinkin särkyneensydämen (Lamphrocapnos spectabilis) kukinta on jatkunut pian kolmatta viikkoa. Oikealla kesäpikkusydän (Dicentra spectabilis) on antanut parastaan pitkään, eikä loppua näy. 

Rönsyleimun (Phlox stolonifera) on komea vain hetken, sitä pitää kurittaa aika-ajoin voimakkaastikin, kun meinaa levitä liiankin laajalle. Istutusryhmä on mielestäni liian pinkki kun leimu ja pikkusydän kukkivat vietekkäin yhtäaikaa.  Vaatii ilmeisesti siirtotoimenpiteitä kohteena lienee leimu. 

Heidinkukan ( Cortusa mathiolii) kukinta on jo ohi...

Akileija (Aquilegia vulgaris) yllätti ja kukkii kultapiiskun seassa. Salaa teki nuput ja yllätti kukinnallaan.  Kiva yllätys. Perennapenkissä on vain violettina ja tahtoo levitä ongelmaksi vaikka on kukkineet kukat poistettu.

Onneksi on jotain mitä odottaa. Jättipoimulehti  (Alcemilla mollis)  lunastaa lupauksensa joka vuosi. Vaikka keväisin kasvuunlähtö on niin hidasta ja huononnäköistä. Niin ne vain pompsahtavat kasvuun. 

Istutin loistojasmikkeen (Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä') viereen muutama vuosi sitten kultahelokkia (Oenonthera fruticosa). Nyt jasmikkeen kasvaessa helokki onkin jäämässä alle. Tämä oli niin hauska näky, jasmikkeen alaoksien nuput helokin lehtien seassa kuin pippurit tai pikkupallot. Eivät kukkine yhtäaikaa, se olisi muutoin hauska näky. 

          Nyt kukintaa aloittelevat mm. verikurjenpolvi (Geranium sanguineum),

jalopähkämö (Stachys macrantha) 

   ja tarha-alpi (Lysimachia punctata). Mielestäni jo selkeitä loppukesän kukkijoita. 

Jos saisi jotenkin hidastettua tätä kesän kulkua että saisi nauttia tästä kaikesta hieman pitempään...

Voikukkataistelu

Voikukka on kaunis kukka. Niinkuin mikä tahansa muukin kasvi se muuttuu rikkaruohoksi kasvarssaan väärässä paikassa. Tässä tapauksessa meidän nurmikolla. 

Meidän pihamme nurmikko on wanhaa ja kasvaa paljon muutakin kuin heinää. Ne muut saavat kasvaa siellä ihan rauhassa, mutta voikukka nousee sieltä niin vahvasti vieden tilan heinältä. Tällöin voikukka on se jokalähtee.

Tänä keväänä kamelin selkä katkesi voikukkien sietämisen suhteen ja lähdin voikukkataistoon.

Voikukat nousivat  pääosin iloisesti, ainakin minun mielestäni. Toisinaan voiton vei voikukka kun juuri katkesi maahan.

Oli ilo työskennellä ja maahan tulleet reijät paikattiin mullalla ja heinänsiemenellä. Mutta kottikärry täyttyi nopeasti. 

Olisi varmaan pitänyt ottaa kuva käsitellystä nurmialueesta ennen toimenpidettä ja sen jälkeen. Mutta kuten usein käy, työ vie mennessään ja kuvan otto unohtuu.  

Käyneekä näin teille muillekin?

Follow my blog with Bloglovin

Riippapihlajan leikkaaminen

Kävin leikkaamassa ystäväni riippapihlajaa. 

Siitä typistettiin: 

1. talven aikana vioittuneita oksia

2. maahan asti olottuvia oksia

3. hankaavista oksista toinen 

4. pystyyn kasvavia oksaia

5. sisällepäin kasvavia oksia, näin saatiin ilmavuutta  

6. liian tiheää kasvua

Lopputulos on hieman karsitumpi. Kerralla ei voinut leikata kaikkea. Puuta ei oltu leikattu kertaakaan, niinpä ensi vuodelle jääkin hieman lisää leikattavaa.

Puutarhuri vastaan lehtokotilot, taistelu alkakoon!

Lehtokotilot ovat olleet jo vuosia yleisenä riesana eteläisessä Suomessa, mutta valitettavasti ovat levinneet jo meille Kajaaniinkin.

Lehtokotilot ovat noin kahden senttimetrin pituisia ja väriltään tummanruskeita. Ne voivat syödä päivässä kasviravintoa jopa kolmasosan painostaan, vioitukset näkyvät reikinä kasvien lehdissä. Toinen tuntuva haitta lienee se että kotilot ovat runsaslukuisina ilkeän tuntuisia murskaantuessaan jalkojen alla nurmikolla. Aikuinen lehtokotilo on tehokas lisääntyjä suotuisissa oloissa. Se munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Sateinen viime kesä oli niille suosiollinen, tälle kesälle siis on odotettavissa oikea etanahyökkäys!!

Ennaltaehkäisyssä helpoin toimenpide on pitää nurmikko lyhyenä ja kitkemällä kotiloiden herkut, voikukat ja nokkoset pihasta. Pensaiden alustat pidetään ilmavina. Perennapenkit siistitään ylimääräisestä kuolleesta kasvustosta. Kasvien tyville, kasvimaan tai oman tontin rajoille voi levittää koivutislettä, kalkkia, tuhkaa tai hiekkaa kotiloille kulkuesteiksi. Tisle-, kalkki- ja tuhkakäsittelyt pitää uusia sateen jälkeen.

Myös tarpeettomat risu- ja lehtikasat sekä hoitamattomat avokompostit olisi syytä poistaa. Kotilot viihtyvät myös ojien reunoilla, joutomailla ja pitkässä heinikossa. Näiden alueiden siistiminen pihan laidoilla heikentää kotiloiden menestymistä.

Pihassa voi suosia karkeita katteita, kivi tai koristekatteita. Kuiva ja karkea maa-aines ei ole niille mieluisa ja hidastaa liikkumista. Perennapenkeissä ja kasvimaalla voi kokeilla katteena tomaatin ja saniaisen lehtiä, siankärsämöä tai pietaryrttiä.

Etanat jättävät rauhaan yleensä akileijat, kurjenpolvet, saniaiset, villapähkämön, kultapiiskun, leimut, neilikat ja koristekrassin sekä

kasvimaalla valkosipulin ja raparperin. Yrteistä kannattaa suosia timjamia, kirveliä ja iisoppia, jotka karkoittavat luontaisesti etanoita. Erityisesti lehtokotiloille maistuvat kellokukat, kuunliljat, nauhukset ja sipulikasvit. Kasvimaalla niiden suosikkeja ovat nuoret salaatit ja kurpitsat, pavut, kylvötaimet, retiisit, kypsyvät mansikat jne.

Torjunta on aloitettava heti, kun ensimmäiset kotilot ilmestyvät!

Kotiloiden torjuntaan tarvitaan useampia toimenpiteitä ja vaatii kärsivällisyyttä. Esiintymisalueilla yhteistyö naapureiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Sillä etanat voivat kulkea viisitoista metriä yössä ruuan perässä.

Tehokkain tapa torjua kotilot on kerätä ne yksitellen käsin. Kotilot tuhotaan kaatamalla astiaan niiden päälle kiehuvaa vettä tai pudottamalla ne väkevään etikkaliuokseen. Kuolleet kotilot hävitetään pussissa sekajätteen mukana. Kuolleita kotiloita ei kannata jättää maahan, muutoin elävät syövät kuolleet lajitoverinsa.

Levitä salaatin ja kaalinlehtiä houkutteleviksi syöteiksi tai kasvata houkutuskasvina jotain niille maistuvaa. ’Syöteistä’ ovat lehtokotilot helppo poimia pois. Hyviä houkutuskasveja ovat kuunliljat, keltakurjenmiekka sekä salaatti.

Suosi etanoiden luontaisia vihollisia. Etanat kuuluvat siilien, sisiliskojen, päästäisten ja lintujen ruokavalioon. Vältä kasvien juurakoiden antamista muille, etanat siirtyvät siinä valitettavina kaupanpäällisinä.

Edellä mainittujen keinoja tehostaakseen voi käyttää etanoille tarkoitettuja torjunta-aineita. Torjunta-aineiden levitys olisi suotava tehdä nyt heti keväällä, ennen kuin syötävää kasvaa enemmän maasta. Muille etanoille soveltuva olutansa ei tehoa välttämättä lehtokotiloon.

Maailmalla on käytetty torjunnassa myös kuivia, käytettyjä kahvinpuruja, jota ripotellaan etanoiden valtaamaan kasvustoon. Etana ei kestä kofeiinia. Metodia on kokeiltu muutaman puutarhaharrastajan kanssa, ainakin se tepsi lasipurkissa…

Lehtokotiloiden ennaltaehkäisy ja torjunta ovat hyvää harjoitusta ja ennakointia tulevaan. Etelästä päin pohjoiseen on matkalla paljon suurempi ja nälkäisempi pahis, nimittäin espanjansiruetana eli ns. tappajaetana. Se on jo Pohjanmaan korkeudella tulossa! Kun se tänne saapuu siitä on leikki kaukana…

Kirjoitus on luettavissa KotiseutuPlus-lehdestä 16.5.2013.

Ennen ja jälkeen kuvia

Selasin eräänä päivänä vanhoja kuvia pihakohteista. Kokosin pienen kuvakavalkadin, kuinka verraten pienillä jutuilla saadaan pihan ilmettä siistittyä merkittävästi.

Tässä oli ajettu sivulle heittävällä ruohonleikkurilla siten, että heinä oli lentänyt seinän viereen. Muutamassa vuodessa siisti sepelipinta näyttää tältä.

Talon isännän taidonnäyte kestää katseita. Kivet on saumattu maakostealla betonilla ja kiveys on helppo lakaista puhtaaksi heinistä ja lehdistä. 

Talonyhtiön roskakatoksen laatat ovat heiluneet jo vuosia. Pääsyynä olematon routaeriste.

Piharemontin yhteydessä uusittiin routaeristys ja laajennettiin laatoitusta. Nyt on ilo mennä viemään roskapussia ilman pelkoa kompastumisesta.

Pihan rajauksien siistintä on verraten helppoa. Tässä oli nurmikko päässyt leviämään reunakiven yli.

Kolme marjaomenapensasta oli saada tappotuomion, kun asiakkaan mielestä niiden juurialue oli aivan liian hankala hoitaa. Pensaat oli aikanaan istutettu metrin istutusvälillä. 

Juurialue katettiin märällä sanomalehdellä ja päälle kuorikatetta. Pintojen rajaus tehtiin betonikivellä. Pensaat tulivat uudella tavalla esille. Rajanaapurikin oli kuulemma kysynyt, mistä he olivat saaneet ostettua noin suuria pensaita, vaikka pensaat ovat olleet vuosia paikassa, joka oli nähtävissä heidänkin pihalleen.