Varjostuskappa toimii

Tänä kesänä aurinko on porottanut kovin kuistillemme, missä minulla on ollut suurikukkaisimmat verenpisarat ulkoa paahdetta ja puuskatuulia suojassa. Vaikka kuistille aurinko ei paista, kuin aamu yhdeksästä iltapäivä kahteen, on verenpisaranurkkaukseni kasvit kärsineet kuumuudesta ja paahteesta. Nuput putoilivat tai eivät avautuneet kunnolla.

Ompelin kuukausi sitten kevyestä polyesteristä varjostusverhot nurkkaukseen ja pingotin ne verhovaijerilla. Verho ei blokkaa täysin auringon valoa vaan päästää osan lävitseen. 

Talveksi verhot on tarkoitus poistaa.

Verhoja asentaessa kuului lonkan verestä pieni napsahdus. Suurikukkaisimman verenpisaran paras oksa napsahti poikki! Harmitusta oli kovasti ilmassa...

Helteet jatkuivat edelleen, mutta kasvit virkistyivät todella. Viikon päästä nuput pullistuivat ja avautuivat normaalisti, kasvit voivat silmin nähden paremmin.

Nurkassa kukkapylvään päällä 'Blue Sarah'kin intoutui nuppujen pudottelujen sijaan kukkimaan. 

Suurikukkainen verenpisaranikin on nyt innostunut kukkimaan. Oli onni, että alkukesästä istutin tämän altakasteluamppeliin. Ei päässyt kuivahtamaan kuumimmallakaan kelillä, vaikka vesi pääsi säiliössä muutaman kerran vähiin.

Kukintaa tulossa vielä toviksi. Olin jo luopua verenpisaroistani, kun ne eivät kukkineet kesällä juurikaan. Olisinpa hoksannut tuon verhon teon jo aiemmin. Onpahan se jo ensi kesäksi valmiina. Verenpisarat säästivät henkensä. 

'Blue Sarah'in tilalla kukkapylvään päällä talvella on ollut kynttilälyhty. Kesäksi laskin lyhdyn vaan alemmalle tasolle ja unohdin sen. Hankin patterikättöisen ajastimella olevan kynttilän viime vuonna marraskuun puolivälissä. Siitä lähtien kynttilä on palanut kuusi tuntia illassa ja palaa edelleen! Annan kynttilän palaa, kunnes sormiparistoista loppuu virta. Alkavathan nuo illat jo hieman pimetä.

Punertavaa kukintaa kuistilla

Kuistille kertyy vuosittain runsaanlaisesti kukkia, vaikka tarkoitus olisi aina niitä vähentää ja siirtää niitä ulos. Tänä vuonna kasveja on tuotu kuistille pakoon hellettä ja rankkoja sateita. Siten ne ovat löytäneet paikkansa ja jäänet sinne. Muutamia kasveja on tuotu kuistilta kuumuutta pakoon hetkellisesti sisällekin.

Maljaköynnös on lahja sisareltani. Minulle uusi tuttavuus. Kukinta jatkuu edelleen ja nuppua riittää. Löytyisiköhän sisältä paikka talveksi?

Kissanhäntä roikkuu kelloköynnöksen yläpuolella ja tekee solkenaan punaisia karvapötkylöitä.

Osa pelargonioista pääsi ukkini tekemään kukkatelineeseen. Teline on viritelty suuren penkin päälle, joten kukat yltää auringonpaisteeseen alahyllyltäkin. Takimmaisena on pieni ja kertaalleen latvottu 'Tant Hanna', 'Kronprinsess Mary' on komeasti kukassa. Sen etupuolella on Princess Maria ja etummaisena 'Anita'

Alahyllyllä on pistokaskasvatuskokeilu kissanhiekassa. Lähinnä punaista 'Mårbacka'a. Palaan ehkä tämän jälkeen takaisin hiekkamultaan. 

Fireworks on nyt parhaassa kukassaan. 

Tässä näkymä kuistin ovelta oikealle. Päätyikkunalla kaksi chiliä, jotka kasvoivat kilpaa vain pituutta, niistä tuonnempana. Etualalla hieman typistetty punainen 'Mårbacka'.

Etuovelta vasemmalle on tällainen näkymä. 

Värinokkonen on tämän kesän uusi tuttavuus. Niiden lehtien väritykset ovat toinen toistaan upeampia. Ylläoleva muuttuu kamerassa tiilenpunaiseksi, mutta on oikeasti punaisempi. 

Tämä värinokkonen pisti silmään pinkillä värillään. Nämäkin yritetään talvettaa sisällä...

Pelargoniat kuuluvat tällekin puolelle kuistia, tässä 'Red Pandora'.

Tämä nimetön pelargonia oli ulkona puutarhapöydällä, nostin sen kuistille sateen uhatessa viikko sitten. Sittemmin se jäi kuistille. Tämän tummaan punaisuuteen ihastuin aikanaan mutta kamera ei saa sitä esille ollenkaan. Nyt saan ihailla sitä joka kerta ulos mennessäni.  

Apen perintövaa'alla kuistin pöydällä on vanhin nimetön pelargoniani.

Keskemmällä pöytää hieman varjommassa on käenkaali (Rosa oxalis 'Triangularis'). Tämän sain postitse eräältä harrastajalta. Tämän lehdet ovat se juttu. 

 Vaaleat kukat vain korostavat lehtien tummuutta. 

Tämän vuotinen inkiväärin kasvatus on hieman menestyksellisempi. Uusia alkuja nousee vieläkin. 

Mummonpalsami ei ole tänä kesänä menestynyt hyvin. On jäänyt tänä vuonna kooltaan pienemmäksi.

Jättikukkainen verenpisarakin tahtoo kärsiä kuistilla kuumuuden vuoksi. 

Kuistilla on  myös kaksi 'Blue Sarah'ia. Toinen on tuotu voimakkaasta tuulesta ja rankkasatesta turvaan kuistille ja sille tielle jäi.

Siinä erilaisia punasävyjä kuistilla. Tämä sävy näyttää olevan vallalla yleensä kasvivalinnoissani. 

Onko teillä muilla suosikkivärejä kukkien suhteen?

Loppukevennyksenä Blue Sarah'in 'tuima, irvistävä nuppu'.

Antoisaa viikonloppua.

Puutarha postimerkeissä

Suomessa julkaistaan vuosittain kauniita postimerkkejä. Myös puutarhakasvit ovat päässeet aiheiksi. Kuvat on otettu suoraan omasta keräilykansiosta, eikä ole mikään kattava katsaus kasviaiheista suomalaismerkeissä.

Tuberkuloosiliitolla oli vuonna 1958 kolmen postimerkin sarja kukkia. Tässä sinivuokko. Merkkien tuotosta osa meni heidän toiminnan tukemiseen.

Vielä 1981 Tuberkuloosiliitto julkaisi sarjan  kukkamerkkejä. Kuvassa on ihana palleroverenpisara saviruukussa ja ikkunalaudalla. Tukikeppikin löytyy. 

Saman sarjan toisessa merkissä on punainen pelargonia perinteisessä saviruukussa. Pelargoneihin hurahtanut on  ihastunut tähän merkkiin.

Keväiset sipulikukatkin ovat päässeet kuviin. Ellen väärin muista niin nämä on julkaistu pääsiäispostikorttiliikenteeseen kevään korvalla. 

Daalia on kuvattu erääseen postimerkkivihkoon, jossa eri aiheisia merkkejä. Kuva on suoraan käyttämättömästä vihkosta. 

Kasviaiheisia käyttömerkkejä 1991 ja -92. Jälkimmäisenä vuonna siirryttiin ikimerkkeihin. Kukka-aiheita oli näiden lisäksi tuomi, kangasvuokko, kanerva ja horsma ainakin. Nämä on kyllä varmaan kaikille tuttuja. 

Tarhasarjalilja ja lila pihasyreenikin löytyvät  merkkeistä. 

Vuonna -94 julkaistiin suuri postimerkkivihko niittykukista. Mukana siinä oli mm. mäkitervakko, kissankello, keto-orvokki, ketohanhikki, rätvänä jne. Nämä peurankello ja verikurjenpolvi löytyvät useimmiten kuitenkin kukkapenkeistä.

Koivu, mänty ja kuusikin on esitelty, tässä tosin aiheena ollut metsäntutkimus. Mutta pihapuina näitäkin käytetään.  



Tyylitellen piirretty auringonkukka ja kaunis tarhaorvokkikimppu. 

Pionikin on kuvattu merkissä ansaitusti. Merkin esittelyssä ei ollut mainittu pionin nimeä tarkemmin. Olettaisin Sarah Bernhartia? 

Omanapuu- aiheinen merkki on todella kaunis. Yksi suosikeistani.  



Tässä hienostuneessa merkissä on tuoksuherne. Kunpa saisi merkkiin tuoksunkin mukaan. 

Sarjassa viiden sentin merkkejä, aiheena on lemmikki.

Kymmenen sentin merkissä on kuvattu kieloja. 

Onpas se suomalainen puutarhakin saanut oman merkkinsä vuonna -92! Merkissä kuvataan enemmän rehevää hyötytarhaa kasvihuoneineen. 

Sokerina pohjalla. Puutarhurin työkalut ovat päässeet merkiksi asti myös. Tosin postimerkkivihko oli aiheeltaan Suomalainen design. 

Postimerkit ovat usein pelkkä käyttöhyödyke, eikä siihen kiinnitä sen kummemmin huomiota kun että liimaa sen kuoren tai paketin kulmaan. Merkeissä on kuitenkin kauniita kuvia ja tietoa eri aihepiireistä. Se onkin sitten aivan oma maailmansa.

Toivottavasti viihdyit hetken postimerkkien kiehtovassa maailmassa.