Ihana mysteeri

Perustin kolme vuotta sitten kukkapenkin koivuangervojen ja köynnöstukiseinämän taakse piiloon.

Penkki oli tarkoitettu ensiapua tarvitseville perennoille tai odottelemaan mahdollista jatkosijoituspaikkaa.

Istutin penkkiin perustamisvuonna myös kaksi kärhöä vierekkäin (kiinan- ja alppikärhön) blokkaamaan näkyvyyttä naapurin varaston seinään. Kärhöt menestyivät ensimmäisen kesän, kunnes toukka söi alppikärhön rangiksi. Kiinankärhö ei noussut seuraavana keväänä ja alppikärhön ainoan verson innokas haravoijamieheni katkaisi haravoidessaan seuraavana keväänä, eikä uutta tullut tilalle.

En kuitenkaan peruspositiivisena ihmisenä kaivellut juurakoita pois, josko ne sieltä vielä nousisi...

Tänä keväänä huomasin aiempien kärhöjen istutuspaikalla uuden, kärhön näköisen verson nousevan maasta. Kesän myötä noukin käsin sitä riivanneet toukat ja seurasin mielenkiinnolla sen nuppujen kehitystä, ja mietin kumman värinen se on, kun tämä nousi aiempien kärhöjen välistä.

Kesä on ollut erikoinen. Käsin kastelusta huolimatta moni pihani kasvi on virkistynyt vasta elokuussa ilmojen normalisoiduttua ja sateiden tultua. Niin kävi tälle kärhöllenikin. 

Huomasin eilen yhden nupun avautuneen. Yllätyksekseni se olikin PINKKI! En kyllä muista ostaneeni tuon väristä kärhöä...!? 

Ihana yllätys kuitenkin, toivottavasti ehtii talvilepoon ja jaksaa talvehtia.

Ensiapupenkin kasvien tarkoituksena on ollut olla osin kärhöjen tyvien varjostajia. Yleensä siellä on ollut samettikukkaa tai muuta itsekasvatettua. Nyt sinne on kummasti kertynyt kasveja alennusmyynneistä tai pieniä jakotaimia elpymään, tuuhstumaan ja odottamaan loppusijoitusta.

 

  

Keltasormustinkukan (ylin vasemmalla) hankin Avoimien puutarhojen päivänä Jyväskylästä. Tämä saa jäädäkin poikkeuksellisesti lisääntymään tähän penkkiin. Kurjenpolvet ovat alekorista pelastettu kurjassa kunnossa. Ylin on idänkurjenpolvi ja alempi tuoksukurjenpolvi. Virkistyneet ovat kummasti. Valkopeippi (alla vasemmalla) on tämän kesän siemenlisäyksen tulos ja vankistumassa täällä. 

Köynnösverkkoon kasvatin keväällä siemenestä miinanköynnöstä. Penkki on ilmeisesti liian kuiva, kun kasvu on ollut vaatimatonta. Mutta kukka on kyllä ihana!

Tarhakullero 'New Moon' on vankistunut penkissä jo toista kesää. 

       

Syysleimut 'Spitfire' ja 'Aida' ovat myös tuuhettuneet ja odottavat ensi kesänä siirtoa uuteen paikkaan. 

Valkoinen, tuttavalta saatu syysleimu vasta aloittelee kukintaa. 

Rohtosuopayrttiä ensiapupenkissä on kaksi juurakkoa. Tietämättäni mutta onneksi toinen onkin kukiltaan yksinkertainen. Ei ehkä kerrottukukkaista kaimaansa niin herkkä sateille. 

Lopuksi uusin rakkauteni kasvihuoneesta. Ensimmäinen vesimeloni kehittymässä monen pölytysyrityksen ja pettymyksen jälkeen. Tämä onkin pölyttynyt spontaanisti ja kovasti kasvussa.

Puutarha postimerkeissä

Suomessa julkaistaan vuosittain kauniita postimerkkejä. Myös puutarhakasvit ovat päässeet aiheiksi. Kuvat on otettu suoraan omasta keräilykansiosta, eikä ole mikään kattava katsaus kasviaiheista suomalaismerkeissä.

Tuberkuloosiliitolla oli vuonna 1958 kolmen postimerkin sarja kukkia. Tässä sinivuokko. Merkkien tuotosta osa meni heidän toiminnan tukemiseen.

Vielä 1981 Tuberkuloosiliitto julkaisi sarjan  kukkamerkkejä. Kuvassa on ihana palleroverenpisara saviruukussa ja ikkunalaudalla. Tukikeppikin löytyy. 

Saman sarjan toisessa merkissä on punainen pelargonia perinteisessä saviruukussa. Pelargoneihin hurahtanut on  ihastunut tähän merkkiin.

Keväiset sipulikukatkin ovat päässeet kuviin. Ellen väärin muista niin nämä on julkaistu pääsiäispostikorttiliikenteeseen kevään korvalla. 

Daalia on kuvattu erääseen postimerkkivihkoon, jossa eri aiheisia merkkejä. Kuva on suoraan käyttämättömästä vihkosta. 

Kasviaiheisia käyttömerkkejä 1991 ja -92. Jälkimmäisenä vuonna siirryttiin ikimerkkeihin. Kukka-aiheita oli näiden lisäksi tuomi, kangasvuokko, kanerva ja horsma ainakin. Nämä on kyllä varmaan kaikille tuttuja. 

Tarhasarjalilja ja lila pihasyreenikin löytyvät  merkkeistä. 

Vuonna -94 julkaistiin suuri postimerkkivihko niittykukista. Mukana siinä oli mm. mäkitervakko, kissankello, keto-orvokki, ketohanhikki, rätvänä jne. Nämä peurankello ja verikurjenpolvi löytyvät useimmiten kuitenkin kukkapenkeistä.

Koivu, mänty ja kuusikin on esitelty, tässä tosin aiheena ollut metsäntutkimus. Mutta pihapuina näitäkin käytetään.  



Tyylitellen piirretty auringonkukka ja kaunis tarhaorvokkikimppu. 

Pionikin on kuvattu merkissä ansaitusti. Merkin esittelyssä ei ollut mainittu pionin nimeä tarkemmin. Olettaisin Sarah Bernhartia? 

Omanapuu- aiheinen merkki on todella kaunis. Yksi suosikeistani.  



Tässä hienostuneessa merkissä on tuoksuherne. Kunpa saisi merkkiin tuoksunkin mukaan. 

Sarjassa viiden sentin merkkejä, aiheena on lemmikki.

Kymmenen sentin merkissä on kuvattu kieloja. 

Onpas se suomalainen puutarhakin saanut oman merkkinsä vuonna -92! Merkissä kuvataan enemmän rehevää hyötytarhaa kasvihuoneineen. 

Sokerina pohjalla. Puutarhurin työkalut ovat päässeet merkiksi asti myös. Tosin postimerkkivihko oli aiheeltaan Suomalainen design. 

Postimerkit ovat usein pelkkä käyttöhyödyke, eikä siihen kiinnitä sen kummemmin huomiota kun että liimaa sen kuoren tai paketin kulmaan. Merkeissä on kuitenkin kauniita kuvia ja tietoa eri aihepiireistä. Se onkin sitten aivan oma maailmansa.

Toivottavasti viihdyit hetken postimerkkien kiehtovassa maailmassa.