Uskomaton tuomi

Tämä kesä on ollut monin tavoin niin erilainen aikaisempiin verrattuna. Pihamme tuomi aloitti kukintansa toukokuun puolen välin tietämillä ja kukinta oli tavanomaisen runsas.

Aiempina vuosina kukinnan jälkeen tuomi on saanut kirva-armeijan niskaansa ja sitemmin alkanut karistaa lehtiään. Tänäkin vuonna olisi luullut niin käyvän, onhan ollut kuuma ja kovin kuiva kesä. Muualla kirvoja on jo riesaksi. Marjoja on tullut aiemmin muutamia sinnetänne. 

Mutta tänä vuonna kaikki on toisin. Tuomemme loistaa vihreillä lehdillään ja mikä kummallisinta, se kantaa mieletöntä marjasatoa! Tämänkin kuvan pisimmän tertun pituus on 20 cm. 

Marjoja on kauttaaltaan täynnä koko puu. Naapurin tuomi tien toisella puolella on ihan normaalin näköinen.  

Marjat ovat kuin pieniä mustia viinimarjoja, hieman totuttua suurempia. Harmi, kun eivät ole syötäväksi kelpaavia. 

Miten teidän tuomienne laita tänä vuonna? 

Taas on se aika vuodesta, että piha leinehtii sembramännyn käpyraatoja sekä muuta käpysilppua. Kaksi oravaa pitää kekkereitä meidän sembroissa. Puiden alapuolella ollessa saa varoa päätään. Sieltä moksahtelee alas niin puhtaaksi syötyjä kuin osin syötyjä oravien otteesta livenneitä käpyjä. 

En ole koskaan saanut kunnolla kuivuneita sembran käpyjä esim. jouluasetelmiin. Oravat ovat pitäneet siitä huolen. 

Täällä tuli kaksi tuntia sitten vartissa vettä kymmenen milliä. Kyllä sitä on pari viikkoa jo odotettukin. Lähden metsästämään lehtokotiloita pihalta, on hyvä kotiloiden keräyskeli, kosteaa ja lämmintä. 

Leppoisaa lauantai-iltaa.

Matkalla huomioitua

Viime viikolla sain piipahtaa Belgiassa. Erilainen puutarhakultuuri näkyy heti. Se että Kainuun maakunnan kokoisella alueella asuu 11 miljoonaa asukasta, näkyy kaikessa kaupunkimaisessa rakentamisessa. Pihat ovat pieniä, naapurit lähellä. Kadut kulkevat tiiviisti asutuksen keskellä. 

Siistit muotoonleikatut pensaat, typistellyt puut ja geometriset istutukset ovat vallitseva käytäntö. Hoitamaton piha oli oikeastaan poikkeus. Myös yritysten piha-alueet olivat erittäin usein hoidettuja, ne ovat siellä osa yrityksen imagoa.

Ympäristöön on selkeästi kiinnitetty huomiota eri lailla kuin Suomessa. Suomessa suuren osan vuodesta maan ja kasvit peittää lumi ja auratulle lumelle on oltava ympäristössä tilaa. Belgiassa lunta voi tulla muutaman kerran vuodessa ja sekin sulaa nopeasti pois. Kaikki istutukset on näkyvillä ympäri vuoden. Leikatuissa aidoissa paljon ikivihreää puksipuuta ja marjakuusta.  

Kun tontit ovat pieniä ja naapurin seinä hyvin lähellä, olisi tarve aitaan, näkösuojaan ja varjostukseen. Matkalla olen törmännyt muutamaan hauskaan ideaan. Istutetaan puita tietyin välein ja taivutetaan oksat sivuille sitoen ne vaakasuoriin rimoihin. Vuosien saatossa saadaan kapeaankin talojen väliseen solaan korkea ja tiivis näkösuoja ja kenties rakennukselle myös varjostusta.

Kapean ja helppohoitoisen aidan saa rakentamalla ensin verkkoaidan ja istuttamalla sen juureen murattia, joka kasvaa kasvaa siihen erittäin hyvin tiiviiksi verkon peittäväksi. Aidan leveys on maksimissaan ehkä 10 cm.  Kapeaan tilaan hyvin sopiva. 

Varjostusta voidaan saada aikaan myös sitomalla kolme pitkää keppiä puun latvaan halutulle korkeudelle ja taivutetaan latva ja kaikki oksat kiinni vaakasuoriin rimoihin. Tarkoituksena saada oleskelualueelle puun alle sateenvarjomaista varjostusta. 

Suomessa harrastetaan pensaiden muotoonleikkaamista vain pensasaidoissa. Istutukset ovat vapaamuotoisempia ja vapaasti kasvavia. Jos haluamme näkösuojaa ja tilaa on niukalti, istutamme leikattavan pensasaidan tai pystytämme puuaidan. Korkeammaksi näkösuojaksi ja varjostajaksi istutamme säleikköpuun sijasta esimerkiksi vapaasti kasvavan pihlajan ja toivomme sen kasvavan riittävän nopeasti riittävän suureksi. 

Miten nuo ideat istuisivat Suomeen? Täällä on kyllä tilaa puiden ja pensaiden kasvaa ja kultuuri on suosinut enemmän vapaata luontaista kasvua.  Mutta ajatuksena säleikköpuurivi puuaidan yllä voisi olla ainakin huomiota herättävä näky!

Kukinnan runsautta hyötytarhassa

Vilkaisu tämänkesäisen hyötytarhan kukkijoihin, sieltäkin löytyi aika runsaasti kukkijoita. 

Omenapuut olivat kukassa kesäkuussa, hieman tavanomaista myöhemmin. Tämän puumme kukinta oli erityisen runsas. Ja nyt syksymmällä, niin sadostakin tulossa ilmiömäinen.  

Toinen puistamme on myöhäisempää lajiketta, sen nuput olivat kauniin pinkkejä. Kukinta ei ollut niin runsas kuin ensimmäisessä puussa. 

Luumukin kukki osin yhtäaikaa omenapuun kanssa. Pihamme luumu on tuotu Laukaasta, jossa emokasvi on menestynyt hyvin ja tehnyt runsaasti juurivesoja. Me olemme pohjoisemmassa V-vyöhykkeellä ja saadaksemme satoa olemme riippuvaisia lämpimistä pitkistä keväistä ja syksyistä.

Toivottavasti saamme tänä vuonna edes muutaman luumun. Viime vuonna sato oli harvinaisen runsas siksi emme odottaneet suuria tälle vuodelle. Mutta ainakin samme nauttia runsaasta kukinnasta.

Mesimarja kukki runsaasti kirsikan kanssa samoihin aikoihin. Satoakin odotetaan, sillä tällä kertaa sekoitettuna useampaa lajiketta, joten ristipölytys onnistuu. 

Siemenestä kasvattamani kuukausimansikat kukkivat vuosi vuodelta paremmin. Ja levenevät jo siten että osa sadosta jäänee piiloon.

Kasvimaalla sitruunamelissa yllätti talvehtimalla ilman suojausta. Nyt tänä kesänä sen kasvu on ollut erityisen runsas ja elokuun alussa aloitti kukinnan, jota en ole koskaan nähnyt. 

Mäkimeiramikin talvehti ilman peittelyitä ja kukinta houkuttelee pölyttäjiä. Tämäkin on kasvanut todella suureksi. 

Yrttitarhan kolmas yllättäjä oli salvia, joka sekin talvehti ja alkoi kukkimaan. Annoin kukkia, koska minun aiemmat salvian kasvatusyritykseni eivät ole edenneet kukintaan asti.

Neljäs talven yli talvehtinut yrttini, timjamikin äityi kukkimaan. Se nyt on jäänyt hieman sitruunamelissan, salvian ja mäkimeiramin jalkoihin. Näitä on joutunut oikein karsimaan. 

Korianterin hankin keväällä ja sekin on saanut kukkia, saanen ehkä muutaman siemenenkin ensi vuodeksi...

Vuosi sitten keväällä kylvin iisoppia ihan etanoiden karkoittamiseksi kasvimaassa. Ja nyt ne kukkivat joko vaaleanpunaisena tai valkoisena.

Chili kukki kuistilla kahdessa ruukussa sekä kahtena taimena kasvihuoneessa tosi runsaasti, jopa niin, että se aika-ajoin pudotteli kukkiaan pois. Satoa on saatu jo pitkin kesää.

Ruohosipulissa kukinta on aina runsas. Kun leikkasin yhden puskan matalaksi kuivattamista varten , piti kukat siirtää maljakoineen kuistille voimakkaan sipulintuoksun vuoksi. Tästä pääset sadon kuivatuspostaukseeni.

Kurpitsan kukat ovat jääneet huonommalle kuvaamiselle, mutta kukkineet ovat ja satoa saatu.

Tomaateissa on ollut kukintaa runsaasti, toivottavasti ehtivät tomaateiksi asti. 

 

Kurkun kukintaa oli mielenkiintoista seurata. Itselle täysin uusi kasvi. Kukan koko oli yllätys, niin puhtaan keltainen ja selkeälinjainen. Satoa tulee solkenaan, kunpa kelit pysyisi lämpiminä...

Paprika jäi kasvihuoneessa kurkun ja chilin nurkkaan rutistamaksi, mutta ehtinyt kukkia sekin, sato jäänee heikoksi puutarhurin mokailujen vuoksi. Tarhuri on ensi vuonna jo hivenen viisaampi.

Härkäpavulle kävi heikosti, mutta viisi vartta lähti kasvuun ja kukintan asti. Joku käy verottamassa kasvien lehtiä, saa nähdä tuleeko satoa. Pavun mustavalkoinen kukka on kiehtova. 

Meksikon minikurkku jäi vain kukinnan asteelle. Kesä ei ollut sille riittävän lämmin avomaalla menestymiselle. Satokin olisi kiva...

Maissi oli kokonaan uusi tuttavuus. Siispä sen koko ei ollut tiedossa ja jo ennen kukitaa se tavoitti kasvarin katon. Siitepölyllään sotki kurkun lehtiä. En hoksannut kopistella niitä tuoreiltaan lehdiltä pois, vaan lehtiin tuli homepilkkuja ja eniten sotkeentuneet lehdet piti poistaa.  

Peruna ruukussa kukki nopeasti. Ihana väri! On siis sadonkorjuun aika...

Kyllä sitä kukinnan moninaisuutta ja kauneutta hyötytarhassakin on, pitää toisinaan vaan pysähtyä ja laskeutua lähelle kasvia huomatakseen sen. Kukinnan lisäksi näissä kasveissa on vielä yksi lisä, saadaan täydennystä keittiökoriin. Tänä vuonna se on ollut poikkeuksellisen runsas ja vaihteleva kasvihuoneen tulon myötä. Osakiitos myös Bokashimullan ja saadun lannoiteveden.

Lehmuksen kukkien aika

Kävin lomallani Vaasassa ennen koulujen alkua. Huumaannuin siellä lehmusten kukkien makeasta tuoksusta yöllä. 

Olisin voinut vain vaellella tyynessä pimeässä yössä lehmusrivistöjen alla ja vain tuoksutella... 

Äidilläni on pihassaan lehmus, ja kerroin Vaasan kokemuksestani. Hän kertoi, ettei oma puunsa ole koskaan kukkinut.

Lähempi tutustuminen paljasti mukavan yllätyksen. Kukkia löytyi! Lehmus taitaa kukkia nyt ensimmäistä kertaa.  Puu on istutettu noin 12 vuotta sitten.

Pääsimme tuoksuttelemaan kukkia uudelleen.  

Ehkä emme tänä kesänä raaski vähistä kukista tehdä lehmuksenkukkateetä. Mutta ehkä ensi vuonna kokeilisimme. 

Sembramännyn ihanuus ja ei niin ihanuus

Pari kokemuksen sanaa sembramännystä...

Pihassamme on kaksi verraten suurta sembramäntyä, aiempien asukkaiden istuttamat. Ne on aikanaan istutettu selkeäati tekemään näkösuojaa pihaan. Nyt niistä ei ole näkösuojaksi vaan varjostavat pihaamme tuolla kohdalla puolesta  päivästä eteenpäin

Puiden sijainti on kymmenen metriä pääovesta. Sen lähietäyydessä on  myös oleskelualueemme istutusryhmä ja kiveystä 50 neliötä.

Puut ovat talvella ihanan vihreät. Mutta...

Niinkuin kuvasta näkyy,  niin alkukesästä kuin syksylläkin saamme haravoida säkkitolkulla neulasia.

Tässä puumme vastavaloon kuvattuna talomme nurkalta.  Ne näyttävät harvemmilta kuvassa valosta johtuen.

Tänään puiden alla kaivon kannella olevaa onnenapilaa kastellessa havahduin pihan rosksisuuteen. Ja totesin taas tämän ajan vuodesta koittavan.

En koskaan saa kunnon sembramännyn käpyjä esim. jouluistutuksiin... sillä oravat pitävät käpyjen siemenistä ja syövät ne suihinsa muutamassa viikossa.

Oravan oiva herkkupala on pudonnut kesken aterian.

Luonnonkivilaatoituksen raot ovat täynnä neulasia, männyn kukintoja ja oravien tekemää käpysilppua. Edellisestä lakaisusta pari viikkoa. 

Kaivon metalliselle kannelle kertynyttä irtoroskaa. Kun lakaiset sen, se on pian saman näköinen.

Oravat pudottelevat tai niiltä maahan.  Niin kuin tässä on kesken jäänyt käpy.

Nurmikko puiden alla on tämän näköinen. Haravointijätettä kertyy puista useampi jätesäkki vuodessa.

Ei tässä olisi muuten mitään valitettavaa ole, hienot on puut. Mutta en suosittele kenellekään  sembramännyn istuttamista lähelle sisääntuloa, ulko-oven tai oleskelualueen läheisyyteen. Lisäksi vältyt ikäviltä pihkatahroilta tai kengän pohjaan tarttuneilta pihkaroskilta.