Ihana mysteeri

Perustin kolme vuotta sitten kukkapenkin koivuangervojen ja köynnöstukiseinämän taakse piiloon.

Penkki oli tarkoitettu ensiapua tarvitseville perennoille tai odottelemaan mahdollista jatkosijoituspaikkaa.

Istutin penkkiin perustamisvuonna myös kaksi kärhöä vierekkäin (kiinan- ja alppikärhön) blokkaamaan näkyvyyttä naapurin varaston seinään. Kärhöt menestyivät ensimmäisen kesän, kunnes toukka söi alppikärhön rangiksi. Kiinankärhö ei noussut seuraavana keväänä ja alppikärhön ainoan verson innokas haravoijamieheni katkaisi haravoidessaan seuraavana keväänä, eikä uutta tullut tilalle.

En kuitenkaan peruspositiivisena ihmisenä kaivellut juurakoita pois, josko ne sieltä vielä nousisi...

Tänä keväänä huomasin aiempien kärhöjen istutuspaikalla uuden, kärhön näköisen verson nousevan maasta. Kesän myötä noukin käsin sitä riivanneet toukat ja seurasin mielenkiinnolla sen nuppujen kehitystä, ja mietin kumman värinen se on, kun tämä nousi aiempien kärhöjen välistä.

Kesä on ollut erikoinen. Käsin kastelusta huolimatta moni pihani kasvi on virkistynyt vasta elokuussa ilmojen normalisoiduttua ja sateiden tultua. Niin kävi tälle kärhöllenikin. 

Huomasin eilen yhden nupun avautuneen. Yllätyksekseni se olikin PINKKI! En kyllä muista ostaneeni tuon väristä kärhöä...!? 

Ihana yllätys kuitenkin, toivottavasti ehtii talvilepoon ja jaksaa talvehtia.

Ensiapupenkin kasvien tarkoituksena on ollut olla osin kärhöjen tyvien varjostajia. Yleensä siellä on ollut samettikukkaa tai muuta itsekasvatettua. Nyt sinne on kummasti kertynyt kasveja alennusmyynneistä tai pieniä jakotaimia elpymään, tuuhstumaan ja odottamaan loppusijoitusta.

 

  

Keltasormustinkukan (ylin vasemmalla) hankin Avoimien puutarhojen päivänä Jyväskylästä. Tämä saa jäädäkin poikkeuksellisesti lisääntymään tähän penkkiin. Kurjenpolvet ovat alekorista pelastettu kurjassa kunnossa. Ylin on idänkurjenpolvi ja alempi tuoksukurjenpolvi. Virkistyneet ovat kummasti. Valkopeippi (alla vasemmalla) on tämän kesän siemenlisäyksen tulos ja vankistumassa täällä. 

Köynnösverkkoon kasvatin keväällä siemenestä miinanköynnöstä. Penkki on ilmeisesti liian kuiva, kun kasvu on ollut vaatimatonta. Mutta kukka on kyllä ihana!

Tarhakullero 'New Moon' on vankistunut penkissä jo toista kesää. 

       

Syysleimut 'Spitfire' ja 'Aida' ovat myös tuuhettuneet ja odottavat ensi kesänä siirtoa uuteen paikkaan. 

Valkoinen, tuttavalta saatu syysleimu vasta aloittelee kukintaa. 

Rohtosuopayrttiä ensiapupenkissä on kaksi juurakkoa. Tietämättäni mutta onneksi toinen onkin kukiltaan yksinkertainen. Ei ehkä kerrottukukkaista kaimaansa niin herkkä sateille. 

Lopuksi uusin rakkauteni kasvihuoneesta. Ensimmäinen vesimeloni kehittymässä monen pölytysyrityksen ja pettymyksen jälkeen. Tämä onkin pölyttynyt spontaanisti ja kovasti kasvussa.

Pihassa tapahtuu

Heinäkuun puolella vielä ollaan kasvussa hieman edellä viime vuotta. Mutta mikäpä siinä, nautitaan silti. 

Verikurjenpolvi aloittelee kukintaansa, osaa nupuistaan vielä jemmailee. Ei sitä kerralla kaikkea kauneutta jaeta. Tahtoo vaan kaatua toisten kasvien päälle. 

 

Jalopähkämökasvusto tahtoo laajeta liikaa, piti jo raivata kasvustoa kovemmalla kädellä liljojen tieltä. Tuo lehtimuoto on minun suosikkini. 

Ihana viisivuotias jasmike aloittelee kukintaansa. Kukkaa tulossa taas runsaammin kuin edellisenä vuonna. Maljakossa sisällä kukkaoksista valitettavasti on vain lyhytaikainen ilo. Vai kuinka saatte jasmikkeen kukkaoksat menestymään maljakossa?

Hopeamarunakin on selvinnyt monesta siirrosta, taas niitä lempikasvejani. Kyllä, on rajatussa kasvualustassa. 

Tarhakullero New Moon on yllättävän sitkeä ja pitkäaikainen kukkija. 

Kultahelokki odottelee vielä loistoaan, mutta nuo nuput ovat hauskat ilmestykset. 

Vuorikaunokki jatkaaaaa kukintaansa edelleen. Tuntuu siltä, että se tietää mikä sitä odottaa. Kukinnan jälkeen juurakon huomattava pienentäminen, alasleikkaus ja siirto uuteen paikkaan. Aivan kuin pitkittäisi kukintaansa juuri sen takia... vai olenko liian kärsimätön?

Tarha-alpi on pihan alkuperäiskasveja. Mukava valopilkku vaikken hirveästi keltaisesta perustakaan. Paitsi että kyllä tuota keltaista pihassani on mm. kullerot, kultahelokki, kultatyräkki... 

Tähkäesikot olivat viime kesän hankintojani. Ne nousivat todella myöhään, niin että luulin jo menettäneeni ne. Tämä yksilö heräsi kuitenkin ensin, suuren lämpimän kiven vieressä ja toinen on hieman hitaampi toisaalla kukkapenkissä. Molemmissa vain yksi kukka, mutta hengissä molemmat! 

Valkoinen särkynytsydän on nyt parhaassa kukassa. Vuosi vuodelta kasvi vaan tuuhistuu. Olen tästä niin onnellinen. 

Punainen särkynytsydän on jo parhaan kukintansa jo kukkinut. Tämä kärsi suuresti kovista tuulista, vikka suojasin sen pionituella. 

Akileijat pihassani saavat jonkin toukan ja nuput nuukahtavat ennen avautumistaan. Häntä ne mokomat eivät vielä ole löytäneet, kun hän piileksii kanadanpiiskun sisällä. 

Meneillään pienimuotoinen viha-rakkaussuhde ukonkellon kanssa. Tahtoo niin kylväytyä, vaikka kuinka yritän katkoa kukkavanat jo hyvissä ajoin. Tämä valkoinen nauttii suuremmasta suosiosta kuin sininen versio. 

Tämä anopilta saatu valamonruusu kukkii vaan niin nopeasti, seuraavana päivänä tämäkin kukka oli karissut pois.

Loistotädyke on vasta muuttanut pihaamme. Ihanaa sinisyyttä penkissä. 

Tänä kesänä kesäpikkusydän on kukkinut erittäin upeasti. Jopa isäntä oli sen kukinnan huomannut. 

Harjoittelin tässä tyttäreni järjestelmäkameran käyttöä. Vielä olen noviisi, mutta enköhän sen hienoudet opi tässä ajan kanssa.  

Mukavaa alkavaa työviikkoa!

Onni on lempikukkia piha täynnä

Kuvasin tässä yksi päivä omaa pihani kasveja ja niiden kukintaa. Jokaisen kuvan kohdalla totesin että tämän olevan lempikasvini. Särkynytsydän (Lamphrocapnos spectabilis) on kuulunut jo useamman vuoden suosikkeihin. Samassa penkissä on se myös valkoisena mutta on myöhemmin kukassa. 

Poimulehti (Alchemilla mollis) on kaunis jo lehtimuodoltaankin. Kukintoja olen käyttönyt kimpuissa ja lehtiä mansettina. Täydessä kasvussa siitä tulee ihanan vihreä peittävän tiivis kasvusto.

Se, että pidän tuomesta (Prunus padus) liittynee lapsuusaikaan, kun sen kukinta osui syntymäpäivieni aikaan. Nykyään kukinta harvoin osuu enää niin myöhäiseksi, ilmastonmuutoksen tuoma vaikutus. Tuomea mme nyt ei ole varsinaisesti pihaan istutettu. Todennäköisesti se on kylväytynyt lintujen avustamana tontin rajalle grillikodan taakse. Kukinta aikaan tuoksu on huumaava ja loppukesän kirvainen kurjuus piilottuu sinne taka-alalle naapurin syreenin viereen. 

Kulleron (Trollius europaeus) kohdalla lienee sama juttu kuin tuomenkin osalta. Kukinta ajoittui ennen syntymäpäivieni aikaan. Toisaalta kukan selkeä ja kaunislinjainen muoto sekä varma kukinta auttaa pitämään kukasta. Jos minulla olisi tilaa pihassa laittaisin vähintään viiden metrin kulleropenkin, keräisin siitä kukkia maljakkoon sisälle ihailtavaksi ja istuisin päivisin penkin vieressä ihailemassa kultapallojen loistetta. Ihmisellä pitää olla haaveita.

Kesäpkkusydän (Dicentra formosa) on suosikkini myös sen pitkän kukinnan ja hoidon helppouden vuoksi. Värikin miellyttää pinkkifanaatikon silmää. 

Helmihyasintti (Muscari armeniacum) kuuluu sipulikukkien suosikkeihin. Sillä on kohtuullisen pitkä kukinta. Penkissäni on kahta eri aikaan kukkivaa lajiketta, niistä on pitkäaikainen ilo. Sininen väri on yksi lempiväreistäkin. 

Verenpisaraa (Fuchsia) pitää pihassa olla aina. Omat talvetetut 'Blue Sarahit' toipuvat samasta ruukusta erilleen erottamisesta kuistilla. Mutta  puolivarjon kesäkukkaistutukseen niitä piti taas saada. Mummolla oli verenpisaroita kuistillaan aikanaan.

Kotkansiipeen (Matteuccia struptiopteris) on omanlainen viha-rakkaussuhde. Tämä tässä on perennapenkin karkulainen. Kyseisellä paikalla oli aiemmin perennaryhmässä kotkansiipeä. Piharemontissa kaivoimme penkin koneella kirjaimellisesti ylös. Kotkansiivet siirrettiin tontin kulmassa olevan kuusen juurelle.  Paikalle tuotiin uusi multa ja tehtiin kiveykset. Sieltä se vaan itseään tunki, samasta kohtaa missä sitä aiemminkin oli. Kuusen alla se tekee nyt mustaa maavartta levitäkseen vain nurmikon puolelle, ei kuusen alle johon sen piti levitä. Kaikenpuolin värikäs ja määrätietoinen persoonallisuus tämä kotkansiipi, minä tykkään.  

Pihasyreenejä (Syringa vulgaris 'Alba') kasvoi runsaasti lapsena ollessa entisen vuokraemäntämme pihassa. Joimme usein Rymd-mehua syreenien vieressä, tuoksu oli lapsenkin nenään huumavaa. Omassa pihassamme saamme nauttia nyt valkoisesta pihasyreenistä, joka vasta nyt aloittelee kukintaansa. Onneksi se on jo niin iso, että raskii muutaman kukkaoksan tuoda sisälle. Ja arvatkaa kuka siellä on tuoksuttelemassa?

Olen ihan täpinöissäni, kun siemenkasvatettu nukkapähkämö (Stachys byzantina) lähti itämään. Puutarhamyymälässä neuvoin teini-ikäistä tytärtäni kokeilemaan sen lehteä, hän ihastui oitis niinkuin minäkin aikoinaan.

Kissankäpälä (Antennaria cioica) pienuudesta huolimatta on myös lemppareita. Nälkä kasvaa syödessä, kunpa saisin vielä vaaleanpunaisen tuohon viereen. Tavoitteita täytyy olla.

Talvi vei kultatyräkkini (Euphorbia polychroma) toissa talvena. Tämä yksilö elää nyt toista kesää, en voi olla ilman kultatyräkkiä penkissä. Nyt muuten kuvatessani huomasin kuinka kauniisti liukuvärjätyt tuon kasvin lehdet ovat!

Kuukausimansikka (Fragasia vesca) on ollut pitkään toivelistalla. Olen usein yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä, mutta nelisen vuotta sitten sain sen onnistumaan ja neljä tainta on talvehtinut kukkapenkissäni hyvin ja tuottanut mukavasti satoakin jo useamman kesän. Voi kuinka kauniin symmetrinen tuo kukka onkaan kun tarpeeksi lähelle pääsee.

Meillä on miehen kanssa syvä yksimielisyys suosikkikasveista: minä esittelen hänelle suosikkini / hankintani ja hän hyväksyy. Hänelle riittävät pihassa nurmikko, kielo, luumupuut, raparperi ja herne kasvimaalla. Niistäkin on hyvä aloittaa.

Tuona kuvausiltana totesin että täällähän on piha täynnä meidän suosikkikasveja!  Ja monta muutakin lempikasvia pihasta löytyy, mutta ne kukkivat onneksi eri aikaan, 

joten onnea riittää koko kesäksi! 

Pienenpieniä

En tiedä käykö toisille myös näin: et raski heittää koulittuja taimia kompostiin, vaan koetat jakaa niitä eteenpäin. Minulle käyn näin vuosittain vaikka välillä olen koettanut kovettaa itseäni.

Hangen alle piilotetut perennakylvökset ovat lähteneet hyvin kasvuun. Kaikki muut paitsi taponlehti (Asarum europaeum) on nousseet pintaan. Sormustinkukka (Digitalis grandiflora) hieman juroo. Yläkuvassa kaikki ovat punahattuja.

Kevättalvella kylväessä olin hyvin skeptinen onnistumiseni suhteen, joten hurautin kylvää puolikkaat pussilliset kaikkia laatuja. Vähempikin olisi riittänyt. Ensi kerralla viisaampi.

Suurimmat taimet olen koulinut jo nyt, olisi pitänyt ehkä vielä odottaa tovi, en vaan malttanut. Pienet kylväruukut kuivahtivat  hieman turhan nopeasti. Suuremmissa ruukuissa eivät kuivahda enää niin helposti. 

Punahatun (Echinacea purpurea) taimet olivat napakoita, terhakoita ja helppoja käsitellä. Kaikissa oli yllättävän vahvat juuret. Oikealla toive, miltä kasvusto näyttäisi joskus tulevaisuudessa. 

  

Nukkapähkämöiden (Stachys byzantina) toinen lehtipari on jo ihanan pörröinen. Nukkapähkämössä kiehtoo juuri tuo lehtien väritys sekä pinta. 

 

Valkopeippikin (Lamium album) oli itänyt mukavasti. Kasvi on kaunis poikkeus loppukesän kukkijoiden rinnalla valkoisella kukinnallaan.

Nyt tässä ei voi muuta kuin odotella kasvua. Ei kasvamisella niin suurta hätää sillä penkki, mihin nämä tulee on vielä puhtaasti nurmikkona...