Vilkaisu kasvihuoneelle

Kasvihuoneella kasvu tasaantuu. Tänä vuonna oltiin vielä kesäkuun alkupulella edellä kaikessa. Mutta viime aikojen viileät ilmat, kylmät tuulet ja sitäkin viileämmät yöt ovat tasoittaneet kasvupyrähdystä.

 TÄSTÄ pääset vilkaisemaan tunnelmia kuukausi sitten ja TÄSTÄ vuosi sitten kasvihuoneen tilanteen vertailun vuoksi. 

Kasvihuonekurkku 'Euphya':ssa on jo seitsemän kurkkua tulolla.

Basilika on hyvä kumppanuuskasvi tomaatilla kasvihuoneessakin. Viimevuotisen hyvän kokemuksen jälkeen basilikaa löytyy meillä vain kasvihuoneesta. Uutena kokeiluna on vielä lehtiselleri sekä kirjava salvia.

'Gardeners Delight' -kirsikkatomaatti on ehtinyt raakilevaiheeseen ja useita raakileitakin on.

'Laukaus'- tomaatin kukka antanee vaikutteita tulevan hedelmän koosta.

Viime vuonna epäonnistuin meksikolaisen minikurkun kanssa avomaalla, nyt löysin taimia uudelleen ja kokeillaan kasvatusta kasvihuoneessa. Vesisaavin vieressä lattialla on tilaa.

Paprika notkuu hedelmää. Yksi alkaa jo punertua... Se on sitten ensimmäinen itsekasvatettu paprika koskaan. Mutta vielä saamme hieman odottaa.

Toinen paprika intoutui pituuskasvun kustannuksella kukkimaan. Sen kukkia ja tulevia nuppujakin oli pakko karsia, muuten siitä olisi tullut kirjaimellisesti paprikapallo. 

Vesimeloni on lähtenyt mukavaan kasvun alkuun. Tai siis molemmat. Potissa olikin yllätykseksi kaksi taimea! 

  

Kasvihuoneen ulkopuolella on mintturuukku, jossa on kolmenlaista minttua. Minttua on leikattu jo teeksi useamman kerran.

Pian olisi taas teeaika, takimmaisen mintun koko antaa siihen merkittäviä viitteitä!

Muistutus vielä blogini arpajaisesta joka päättyy 6.7. klo 21.00. Pääset sinne TÄSTÄ!

Huomenna onkin Avoimet Puutarhat -tapahtuma. Auto onkin jo tankattu ja suuntana aamulla Keski-Suomi!

Kasvihuone kesäkuntoon

Kasvihuone on minulla nyt toista kesää. Vuosi sitten tähän aikaan kaivelimme vasta pohjia kasvihuoneellemme. Nyt aikainen kevät on jouduttanut kevättöitä mukavasti.  

Kasvualustan vaihdolla aloitettiin 20.5. Uusin pinnasta reilu parikymmentä senttiä multaa. Pohjalle  sekoitettiin kevyesti valmista bokashimultaa. Viime vuonna laitoin bokamultaa reilummin ja tuntui että lehteä teki paljon ja rungot olivat kahden peukalon paksuisia. Nyt hieman maltillisemmin. Muuta lannotusta en anna vielä tässä vaiheesa. 

Kastelujärjestelmä (Blumat) toimi viime kesänä erinomaisesti. Nyt sen virittäminen kävi jo helpommin. Systeemi toimii painovoimalla, vesisäiliö on korkeammalla ja vesi valuu letkuja pitkin tippuyksiköihin. Tippuyksiköitä on yhteensä kaksitoista.

Maahan työnnetään keraamisella lieriöllä varusteltu tippuyksikkö, veden virtaumaa säädetään kääntämällä ruskeasta korkista. Yksikkö määrittelee maan kosteusasteen mukaan kastelutarpeen.  Jokaisen yksikön voi säätää eri kosteudenjakotarpeisiin. 

Minulle ei jää kun toiminnan tarkkailu ja mahdollinen säätö sekä huolehtia että saavissa on riittävästi vettä. Systeemi on nerokas eikä vaadi sähköä. Tämän systeemin avulla, olemme voineet olla  huoletta viikonlopun mökillä. Lämmönsäätelystä huolehtii automaattiluukku. 

Tänä vuonna tomaateista yhtä taimea lukuunottamatta kaikki on omaa tuotantoa. Osa siemenistä on itse kerätty ja osa saatu siemenvaihtokirjeestä.

Tanskan vienti -tomaatin taimet omista siemenistä onnistuivat tänä vuonna hyvin.

Viime vuonna istutin kolmenlaista basilikaa tomaattien juurille kasvariin. Sain erinomaisen sadon. Suurilehtinen basilika kärsi suuresti huonoista säistä ulkona. Tänä vuonna basilika on itsekylvettyä ja kasvatettua. 

Ensimmäiset istutukset kasvariin olivat puutarhamyymälästä hankitut paprikat California Wonder ja edessä Bomber. Viime vuonna en onnistunut paprikan kanss ollenkaan, nyt kokeillaan uudelleen. Oikeassa alakulmassa on lehtiselleri kokeellisesti kasvamassa lämpimässä, toinen yksilö on ulkona kasvulaatikossa.

Runkotomaatti Golden Queen on siemenvaihtokirjeen satoa, viidestä siemenestä iti vain tämä yksi, se riitti. Tämä tekee keltaisia, keskikokoisia tomaatteja. Auringon paahde hiemen ehti polttaa vanhimpia lehtiä, nyttemmin ollut varjostusta. Eipä ole pilvisiä päiviä kovin istutuksen jälkeen ollut. 

Runkotomaatti Laukaus hieman kranttuilee. Tämä tekisi suurikokoisia tomaatteja. Siemenvaihtokirjeen siemenistä. 

Pensastomaatti Tom Tom iti hyvin vaihtokirjeen siemenistä. Vai liekö Micro Tom oikeampi nimi? Nämä itivät niin hyvin, että olen saanut jakaa taimia tutuille. 

Tämä runkomainen kirsikkatomaatti Gardener's Delight kasvoi viime vuonna loistavasti. Todella hyvänmakuiset 3-4cm:n halkaisijaltaan olevat tomaatit. Omat siemenet ei itäneet, tämä on ainoa osto- tomaatin taimi.

Runkotomaatti- Tanskan vientiä on istutettu kaksi kappaletta. Yksi on vielä varalla, jos joku taimista kuolee. Tässäkin on jo mikroskooppiset kukkanuput nähtävissä.

Runkotomaatti Black Pearin hedelmä on väriltään ruskea ja hieman päärynän muotoinen. Mielenkiintoinen tuttavuus. Vaihtokirjeen siemenistä.

Kurkku Euphya oli viime vuonna menestys. Luin silloin jostakin että sen voi antaa kasvaa kaksirunkoiseksi ja niinpä meidän perhe söi omaa kurkkua koko loppukesän ja vielä jaettiin tutuillekin ja yhdestä taimesta. Parempaa kuin kaupan kurkku. Lue viimevuotinen makuarvostelu TÄSTÄ.

Kasvihuone on pihan lempipaikkani. Jos se olisi himpun suurempi hankkisin sinne tuolin jotta siellä voisi istuskella ja nauttia lämmöstä, tuoksusta ja kasvusta. Nyt vaan hurmaannun tuosta kaikesta seisten.

Oodi mummulle -inspiraatiolleni

Kiinnostukseni puutarhanhoitoon olen saanut verenperintönä. Siitä suuri kiitos rakkaalle edesmenneelle mummulleni, äitini äidille. Totuus vahvistui jonkun aikaa sitten selatessani vanhoja mummuni valokuvia.

Hän on mummu, - ei mummi, mummo eikä eteenkään isoäiti, sanoina niin vieraita. Hän oli vanhan kansan ihminen, jonka vieressä lapsenlapset kävivät ruokailun jälkeen niiaamalla kiittämässä ruuasta. Mutta pihalle hän kiikutti pihaleikkien keskelle meille lapsille näkkileivät, joitten päällä oli reilusti voita, liikaa ainakin äidin mielestä. Se piti syödä siten, ettei äiti näe. Mummun ja meidän lapsien salaisuus. 

Vaikka mummu ja ukki (kuvassa) elivät lehmien hoidolla ja maanviljelyllä, oli mummulla silmää ympäristön kauneudelle. Mummu piti huolen että traktorilla ei ajeta 'kartanolla', eli tilan rakennusten keskelle, jonne jäi siisti nurmikkoalue. Siinä oli lastenlasten turvallinen leikkiä.

'Kartanoa' hallitsi kaivon ja pääoven välissä oleva ns. jorkinapenkki. Jorkina, joriini ja daalia, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Mummo talvetti joriinijuurakot vuosittain viileässä vintin portailla ja tietyyn aikaan keväästä ne tuotiin pirttiin kasvamaan melassisankossa. Sitten odotettiin lähtevätkö juurkot kasvuun. Se odottamisen jännitys jäi pienenkin lapsen mieleen. Voi sitä helpotusta, kun ensimmäinen verso nousi. Yöpakkasten mentyä ne siirrettiin ulos kukkapenkkiin. Sekin oli tapaus!

Toinen jorkinoista oli suuri, tummanpunakukkainen ja hieman myöhempi. Toisessa tulipunaiset, hieman pienemmät kukat ja kukkia oli enemmän. 

Jorkinapenkin edessä on otettu lukuisat kuvat lapsista, meistä lapsenlapsista sekä kunniavieraista. 

Löysin albumista kuvan mummuni verenpisarasta (yllä). Muistui mieleeni, että saviruukkuhan oli lypsyjakkaran päällä. Korkeutta kokonaisuudella 80 cm. 

Tuohon aikaan -60-70-luvulla kuvien otto oli harvinaisempaa. Niitä otettiin harkiten, kuvien teettäminen oli kallista. Kuitenkin mummu on halunnut ikuistaa verenpisaransa jälkipolville.

Yhtenä vuonna mummulla oli iso palleroverenpisara. Ukki neuvoi puristamaan niiden avaamattomia nuppuja kevyesti. Näin sai niistä kuulumaan hauskan poksahduksen. Mummu 'nuhteli' ukkia kun meni lapsille moisen neuvomaan. Muttei me juurikaan sen enempää nuppuja uskallettu poksutella.

Oli mummulla tomaattihuonekin. Se oli mummun valtakuntaa. Kasvihuoneeseen sain isompana jopa luvan mennä varkaita poimimaan. Ihmeellinen paikka pienen mielestä. Siellä tuoksui hyvälle. Sen muovilla oli oma äänensä tuulessa.

Pirtin kuistilla mummolla kasvoi huonepalsamit ja pelargoniat (vähän niinkuin minulla nyt). Navetan ja pirtin seinustoilla oli isot kukkapenkit. Juhannusruusu, pinkki villiruusu ja kurtturuusu kasvoivat talon vierellä. Lisäksi oli viinimarjaa, karviaista ja puutarhavattua. Mummon silmäterät olivat suuri tuomi ja siemenestä kasvattamansa vaahtera, lempipuitani molemmat.  

Mummo haaveili myös omenapuista. Usein hän sanoi, että kun olen aikuinen, niin tulee kestäviä lajikkeita, joita voi istuttaa tänne pohjoiseenkin. Niin tapahtuikin. Siellä kasvaa nyt kuusi omenapuuta!  

Isäni on kuvassa etsimässä mummun kasvimaan naurispenkistä raaputettavia suuria nauriita. Mummulla oli tapana halkaista suurikokoinen nauris. Sen puolikkaasta hän alkoi raaputtaa puukolla peukalona vasten naurismössöä. Ja me lapsenlapset istuimme ympärillä ja mummo antoi vuorollaan kullekin suullisen ihanan herkullista ja raikasta pehmeää raaputettua naurista. Koverretuista nauriinpuolikkaista saimme leikkeihin hienot kupit. 

Meillä lapsenlapsilla oli tietenkin myös omat velvollisuutemme. Oli ruohottava mm. porkkanapenkkiä kasvimaalla. Haettiin mummulle raparperiä tai ruohosipulia, persiljaa ruokiin. Isompana sain hakea tomaattia kasvihuoneesta. Perunannostossa olimme apuna siinä missä aikuisetkin. Marja-aikaan olimme poimimassa mansikat ja viinimarjat pensaista.  

Vietettyäni lapsuuteni kesät mummulassa tuollaisessa ympäristössä, se ei voi olla jättämättä jälkiään. Kiinnostus kasveja kohtaan on aina ollut suuri. En sitä ehkä silloin 10 vuotiaana porkkakapenkkiä kitkiessäni vielä käsittänyt. 

Enää en voi mummua  siitä kiittää ...

Kukinnan runsautta hyötytarhassa

Vilkaisu tämänkesäisen hyötytarhan kukkijoihin, sieltäkin löytyi aika runsaasti kukkijoita. 

Omenapuut olivat kukassa kesäkuussa, hieman tavanomaista myöhemmin. Tämän puumme kukinta oli erityisen runsas. Ja nyt syksymmällä, niin sadostakin tulossa ilmiömäinen.  

Toinen puistamme on myöhäisempää lajiketta, sen nuput olivat kauniin pinkkejä. Kukinta ei ollut niin runsas kuin ensimmäisessä puussa. 

Luumukin kukki osin yhtäaikaa omenapuun kanssa. Pihamme luumu on tuotu Laukaasta, jossa emokasvi on menestynyt hyvin ja tehnyt runsaasti juurivesoja. Me olemme pohjoisemmassa V-vyöhykkeellä ja saadaksemme satoa olemme riippuvaisia lämpimistä pitkistä keväistä ja syksyistä.

Toivottavasti saamme tänä vuonna edes muutaman luumun. Viime vuonna sato oli harvinaisen runsas siksi emme odottaneet suuria tälle vuodelle. Mutta ainakin samme nauttia runsaasta kukinnasta.

Mesimarja kukki runsaasti kirsikan kanssa samoihin aikoihin. Satoakin odotetaan, sillä tällä kertaa sekoitettuna useampaa lajiketta, joten ristipölytys onnistuu. 

Siemenestä kasvattamani kuukausimansikat kukkivat vuosi vuodelta paremmin. Ja levenevät jo siten että osa sadosta jäänee piiloon.

Kasvimaalla sitruunamelissa yllätti talvehtimalla ilman suojausta. Nyt tänä kesänä sen kasvu on ollut erityisen runsas ja elokuun alussa aloitti kukinnan, jota en ole koskaan nähnyt. 

Mäkimeiramikin talvehti ilman peittelyitä ja kukinta houkuttelee pölyttäjiä. Tämäkin on kasvanut todella suureksi. 

Yrttitarhan kolmas yllättäjä oli salvia, joka sekin talvehti ja alkoi kukkimaan. Annoin kukkia, koska minun aiemmat salvian kasvatusyritykseni eivät ole edenneet kukintaan asti.

Neljäs talven yli talvehtinut yrttini, timjamikin äityi kukkimaan. Se nyt on jäänyt hieman sitruunamelissan, salvian ja mäkimeiramin jalkoihin. Näitä on joutunut oikein karsimaan. 

Korianterin hankin keväällä ja sekin on saanut kukkia, saanen ehkä muutaman siemenenkin ensi vuodeksi...

Vuosi sitten keväällä kylvin iisoppia ihan etanoiden karkoittamiseksi kasvimaassa. Ja nyt ne kukkivat joko vaaleanpunaisena tai valkoisena.

Chili kukki kuistilla kahdessa ruukussa sekä kahtena taimena kasvihuoneessa tosi runsaasti, jopa niin, että se aika-ajoin pudotteli kukkiaan pois. Satoa on saatu jo pitkin kesää.

Ruohosipulissa kukinta on aina runsas. Kun leikkasin yhden puskan matalaksi kuivattamista varten , piti kukat siirtää maljakoineen kuistille voimakkaan sipulintuoksun vuoksi. Tästä pääset sadon kuivatuspostaukseeni.

Kurpitsan kukat ovat jääneet huonommalle kuvaamiselle, mutta kukkineet ovat ja satoa saatu.

Tomaateissa on ollut kukintaa runsaasti, toivottavasti ehtivät tomaateiksi asti. 

 

Kurkun kukintaa oli mielenkiintoista seurata. Itselle täysin uusi kasvi. Kukan koko oli yllätys, niin puhtaan keltainen ja selkeälinjainen. Satoa tulee solkenaan, kunpa kelit pysyisi lämpiminä...

Paprika jäi kasvihuoneessa kurkun ja chilin nurkkaan rutistamaksi, mutta ehtinyt kukkia sekin, sato jäänee heikoksi puutarhurin mokailujen vuoksi. Tarhuri on ensi vuonna jo hivenen viisaampi.

Härkäpavulle kävi heikosti, mutta viisi vartta lähti kasvuun ja kukintan asti. Joku käy verottamassa kasvien lehtiä, saa nähdä tuleeko satoa. Pavun mustavalkoinen kukka on kiehtova. 

Meksikon minikurkku jäi vain kukinnan asteelle. Kesä ei ollut sille riittävän lämmin avomaalla menestymiselle. Satokin olisi kiva...

Maissi oli kokonaan uusi tuttavuus. Siispä sen koko ei ollut tiedossa ja jo ennen kukitaa se tavoitti kasvarin katon. Siitepölyllään sotki kurkun lehtiä. En hoksannut kopistella niitä tuoreiltaan lehdiltä pois, vaan lehtiin tuli homepilkkuja ja eniten sotkeentuneet lehdet piti poistaa.  

Peruna ruukussa kukki nopeasti. Ihana väri! On siis sadonkorjuun aika...

Kyllä sitä kukinnan moninaisuutta ja kauneutta hyötytarhassakin on, pitää toisinaan vaan pysähtyä ja laskeutua lähelle kasvia huomatakseen sen. Kukinnan lisäksi näissä kasveissa on vielä yksi lisä, saadaan täydennystä keittiökoriin. Tänä vuonna se on ollut poikkeuksellisen runsas ja vaihteleva kasvihuoneen tulon myötä. Osakiitos myös Bokashimullan ja saadun lannoiteveden.