Vierailulla saksalaisessa pihassa

Pääsin vihdoin tutustumaan ystäväni puutarhan Saksassa. Hän on puutarhaharrastaja, joilla tieteelliset nimet eivät merkitse mitään. Tosin nyt niiden avulla olisimme saaneet kenties löydettyä nimiä minulle vieraille kasveille. Liekö olemassa kasvi- ja puutarhasanaston maailmankielten kääntösovellusta? Nimittäin sellaista olisi nyt tarvittu. 

Pihaan tullessa pensasaitapensas oli jo minulle outo. Hyvin tiiviiksi oli kasvanut leikattuna. Heti porttien sisäpuolella löytyi tuttuja kasveja. En ala kaikkia luettelemaan, tämä menisi silkaksi kasviluetteloksi. Kiveys on betonoitua noppakiveä. Tuolla kun routaa ei tarvitse niin ajatella, piharakentaminen on kadehdittavan helppoa. 

Ihania vihreän eri sävyjä niin ylhäällä kuin alhaallakin. Aina näyttävyyttä ei tarvitse tehdä kukkivilla kasveilla. 

Saksassakin muotoonleikataan ja typistellään puita ja pensaita, enemmän kuin meillä Suomessa, muttei niin paljoa kuin Belgiassa, jossa verailin aiemmin. Kuvan puuta typistellään vuosittain, jolloin se säilyttää tuollaisen tiiviin sateenvarjomaisen kasvutavan. 

Pihdat olivat tosi nättejä leikattuna. Nämä olivat pihassa ihanan tuuheita alas asti.  

Puutarhassa nurmikko on yhtenäinen ja istutukset on sijoitettu kiertämään tontin reunamia. Talon seinän vieressä kiertää isot yhtenäiset istutukset. Ja nurmikko on siinä välissä.  

Tuosta avautui suurempi nurmialue, jonka keskellä oli joku puu... Ei ollut taaskaan yhteistä kieltä.

En tunnista tätä puuta. Komea kukinto taitaa aikanaan tulla. Tunnistaako joku?

Rhodot olivat kukkineet jo toukokuussa. Kukinta oli ollut kuulemma upea. Varmaankin. Ainakin osa rodoista olivat vaikuttavan kokoisia.

Ihanaa vaihtelevaa vihreää! Ja taas kerran tämä puutarhuri tuijotti, osaamatta nimetä tuota kellanvihreää riippuvaoksaista kasvia...

Hortensioissa oli jo kukat hyvällä nupulla. Näitäkin oli runsaasti.

Jaloruusuja oli monenlaisia, rungollisia ja pensastavia, nimet vilisivät ja hävisivät muistista.

Köynnöskuusama oli valtava kukkiessaan seinustalla. Kukinto on kyllä vertaansa vailla.

Tässä on kanukkapensas, jonka nimen sanoivat vain että se on 'Cornus'. Kukat olivat kyllä näyttäviä toisin kuin meidän kotoisilla cornuksillamme, esim. korallikanukalla.

Tontin raja-aita oli häivytetty viehkeästi leikattujen puksipiipallojen, pihtojen ja muun taustakasvillisuuden taakse. Tässä huomion oikeastaan vei pallohortensia ja muut perennat myöhemmin.  

Pihassa oli ajateltu paljon myös talviaikaa sillä erilaisia havuja ja muita ikivihreitä kasveja oli käytetty runsaasti. Suurta perennojen väri-iloittelua ei ollut, vaan hillittyjä vihreitä sävyjä ja erilaisia lehtimuotoja ja paikoin perennojen tuomia väripilkahduksia. 

Ihanan virkistävä vierailu ja ideansiemeniä. Toivottavasti saitte ideoita itsekin. 

Matkalla huomioitua

Viime viikolla sain piipahtaa Belgiassa. Erilainen puutarhakultuuri näkyy heti. Se että Kainuun maakunnan kokoisella alueella asuu 11 miljoonaa asukasta, näkyy kaikessa kaupunkimaisessa rakentamisessa. Pihat ovat pieniä, naapurit lähellä. Kadut kulkevat tiiviisti asutuksen keskellä. 

Siistit muotoonleikatut pensaat, typistellyt puut ja geometriset istutukset ovat vallitseva käytäntö. Hoitamaton piha oli oikeastaan poikkeus. Myös yritysten piha-alueet olivat erittäin usein hoidettuja, ne ovat siellä osa yrityksen imagoa.

Ympäristöön on selkeästi kiinnitetty huomiota eri lailla kuin Suomessa. Suomessa suuren osan vuodesta maan ja kasvit peittää lumi ja auratulle lumelle on oltava ympäristössä tilaa. Belgiassa lunta voi tulla muutaman kerran vuodessa ja sekin sulaa nopeasti pois. Kaikki istutukset on näkyvillä ympäri vuoden. Leikatuissa aidoissa paljon ikivihreää puksipuuta ja marjakuusta.  

Kun tontit ovat pieniä ja naapurin seinä hyvin lähellä, olisi tarve aitaan, näkösuojaan ja varjostukseen. Matkalla olen törmännyt muutamaan hauskaan ideaan. Istutetaan puita tietyin välein ja taivutetaan oksat sivuille sitoen ne vaakasuoriin rimoihin. Vuosien saatossa saadaan kapeaankin talojen väliseen solaan korkea ja tiivis näkösuoja ja kenties rakennukselle myös varjostusta.

Kapean ja helppohoitoisen aidan saa rakentamalla ensin verkkoaidan ja istuttamalla sen juureen murattia, joka kasvaa kasvaa siihen erittäin hyvin tiiviiksi verkon peittäväksi. Aidan leveys on maksimissaan ehkä 10 cm.  Kapeaan tilaan hyvin sopiva. 

Varjostusta voidaan saada aikaan myös sitomalla kolme pitkää keppiä puun latvaan halutulle korkeudelle ja taivutetaan latva ja kaikki oksat kiinni vaakasuoriin rimoihin. Tarkoituksena saada oleskelualueelle puun alle sateenvarjomaista varjostusta. 

Suomessa harrastetaan pensaiden muotoonleikkaamista vain pensasaidoissa. Istutukset ovat vapaamuotoisempia ja vapaasti kasvavia. Jos haluamme näkösuojaa ja tilaa on niukalti, istutamme leikattavan pensasaidan tai pystytämme puuaidan. Korkeammaksi näkösuojaksi ja varjostajaksi istutamme säleikköpuun sijasta esimerkiksi vapaasti kasvavan pihlajan ja toivomme sen kasvavan riittävän nopeasti riittävän suureksi. 

Miten nuo ideat istuisivat Suomeen? Täällä on kyllä tilaa puiden ja pensaiden kasvaa ja kultuuri on suosinut enemmän vapaata luontaista kasvua.  Mutta ajatuksena säleikköpuurivi puuaidan yllä voisi olla ainakin huomiota herättävä näky!