Ihana mysteeri

Perustin kolme vuotta sitten kukkapenkin koivuangervojen ja köynnöstukiseinämän taakse piiloon.

Penkki oli tarkoitettu ensiapua tarvitseville perennoille tai odottelemaan mahdollista jatkosijoituspaikkaa.

Istutin penkkiin perustamisvuonna myös kaksi kärhöä vierekkäin (kiinan- ja alppikärhön) blokkaamaan näkyvyyttä naapurin varaston seinään. Kärhöt menestyivät ensimmäisen kesän, kunnes toukka söi alppikärhön rangiksi. Kiinankärhö ei noussut seuraavana keväänä ja alppikärhön ainoan verson innokas haravoijamieheni katkaisi haravoidessaan seuraavana keväänä, eikä uutta tullut tilalle.

En kuitenkaan peruspositiivisena ihmisenä kaivellut juurakoita pois, josko ne sieltä vielä nousisi...

Tänä keväänä huomasin aiempien kärhöjen istutuspaikalla uuden, kärhön näköisen verson nousevan maasta. Kesän myötä noukin käsin sitä riivanneet toukat ja seurasin mielenkiinnolla sen nuppujen kehitystä, ja mietin kumman värinen se on, kun tämä nousi aiempien kärhöjen välistä.

Kesä on ollut erikoinen. Käsin kastelusta huolimatta moni pihani kasvi on virkistynyt vasta elokuussa ilmojen normalisoiduttua ja sateiden tultua. Niin kävi tälle kärhöllenikin. 

Huomasin eilen yhden nupun avautuneen. Yllätyksekseni se olikin PINKKI! En kyllä muista ostaneeni tuon väristä kärhöä...!? 

Ihana yllätys kuitenkin, toivottavasti ehtii talvilepoon ja jaksaa talvehtia.

Ensiapupenkin kasvien tarkoituksena on ollut olla osin kärhöjen tyvien varjostajia. Yleensä siellä on ollut samettikukkaa tai muuta itsekasvatettua. Nyt sinne on kummasti kertynyt kasveja alennusmyynneistä tai pieniä jakotaimia elpymään, tuuhstumaan ja odottamaan loppusijoitusta.

 

  

Keltasormustinkukan (ylin vasemmalla) hankin Avoimien puutarhojen päivänä Jyväskylästä. Tämä saa jäädäkin poikkeuksellisesti lisääntymään tähän penkkiin. Kurjenpolvet ovat alekorista pelastettu kurjassa kunnossa. Ylin on idänkurjenpolvi ja alempi tuoksukurjenpolvi. Virkistyneet ovat kummasti. Valkopeippi (alla vasemmalla) on tämän kesän siemenlisäyksen tulos ja vankistumassa täällä. 

Köynnösverkkoon kasvatin keväällä siemenestä miinanköynnöstä. Penkki on ilmeisesti liian kuiva, kun kasvu on ollut vaatimatonta. Mutta kukka on kyllä ihana!

Tarhakullero 'New Moon' on vankistunut penkissä jo toista kesää. 

       

Syysleimut 'Spitfire' ja 'Aida' ovat myös tuuhettuneet ja odottavat ensi kesänä siirtoa uuteen paikkaan. 

Valkoinen, tuttavalta saatu syysleimu vasta aloittelee kukintaa. 

Rohtosuopayrttiä ensiapupenkissä on kaksi juurakkoa. Tietämättäni mutta onneksi toinen onkin kukiltaan yksinkertainen. Ei ehkä kerrottukukkaista kaimaansa niin herkkä sateille. 

Lopuksi uusin rakkauteni kasvihuoneesta. Ensimmäinen vesimeloni kehittymässä monen pölytysyrityksen ja pettymyksen jälkeen. Tämä onkin pölyttynyt spontaanisti ja kovasti kasvussa.

Nyt ei kotipuutarhan hedelmillä juhlita

Tänä vuonna emme suuremmin pääse oman pihan hedelmiä nautiskelemaan. Luumumme teki viime kesänä suunnattomasti luumuja, mutta ne eivät valitettavasti ehtineet kypsyä. Se riski meillä V-vyöhykkeellä on, aina satoa ei saada. 

Tänä vuonna puu jaksoi tehdä vain muutaman raakileen. Nyt nämä vähäiset ehtivät kypsyä, kun on ollut näin lämmintä. 

Molemmat pienet omenapuumme tekivät viime kesänä satoa hyvin. Tänä vuonna olen pystynyt kuvaamaan kahdella kuvalla koko tulevan omenasatomme. Lisäksi nämä omenat kasvavat puussa, joka on kuivunut jo puolittain kuorivaurion vuoksi. 

Ei tarvitse tänä vuonna soseuttaa eikä kuivata. Saamme isännän kanssa molemmat syödä yhden. 

Jotain makoisaa kuitenkin saamme. Kuukausimansikka on tehnyt läpi kesän satoa, kun on kasteltu kasvustoa tasaisesti.

Erilainen sato olisi tulossa mansikkapinaatista (marjasavikka). Lehtiä olisi voinut käyttää ennen kukintaa pinaatin tapaan, mutta annoin kasvin kasvaa rauhassa. Punaiset marjat olisivat syötäviä, emme ole vaan vielä rohjenneet maistella. Odotellaan josko kypsyisivät vielä paremmin...

Tässä vielä lisää nuppuja, jotka punertuu. Satoa tässä siis luvassa vielä pitkään tai ainakin silmänruokaa. 

Kasvihuoneen lemmikkini, uusi kokeiluni, on ollut vesimeloni. Sen pölytys ei onnistunut pitkään aikaan. Hedekukat kukkivat alkuun kaikki yhtäaikaa ja emikukat erikseen. Otin ystäväni neuvon mukaan hedekukkia rasiaan ja olin menossa muutaman päivän päästä kasvihuoneeseen pölyttämään käsin paria avoinna olevaa emikukkaa, kun huomasin tällaisen pienen pallukan. Myöhemmin kolme muuta. Ollaankohan jo hieman myöhässä? 

Tämän hetkinen silmänruoka ja toisenlainen herkkupala on Lilja 'Elodie'. Viime syksynä istutettu, kivuus hieman runnellut, mutta kukkii kuitenkin. 

 Puutarhanhoito on siksi mukavaa ja haasteellista, kun kaikki ei mene aina suunnitelman mukaan. Tulee negatiivisia kuin positiivisiakin yllätyksiä. Yleensä jäämme kuitenkin plussan puolelle, niin taidamme nytkin jäädä tässä postauksessa. 

Uusia helmiä ja mukavia rikkaruohoja

Kasvihuoneeni helmi on tänä kesänä vesimeloni. Huomasin siinä olevan jo ensimmäisen kukankin!  Nuppuja on aukeamassa muitakin, toivottavasti nyt ihan kaikkiin ei hedelmää synny...

Kasvihuoneen ulkopuolella on matalassa ruukussa mansikkapinaatti alias marjasavikka (Chenopdium foliosum). Näin siemeniä siemenvaihdossa ja uteliaisuuttani päätin kokeilla.

En tiedä yhtään mitä odottaa. Kiehtovaa seurata ennalta tuntemattoman kasvin edistymistä. Lehtihankoihin tulossa kukkanuput. On myös melkoisen kirvaherkkä. 

Talvivalkosipuli on yksi hyötytarhan  kokeiluista. Syksyllä istutin kynnet ja keväällä oli kaikki lähteneet kasvuun. Näitä on lannoitettu ja kasteltu bokashilla. 

Eilen nostin kokeeksi yhden valkosipulin ylös. Yllätys oli melkoinen, kun mollukka nousi maan alta. Muut saavat vielä odottaa syksyyn. 

Kolmas uusi kasvi kasvimaalla on mustajuuri. Mustajuurta minulla on kokeeksi muutama taimi. En ole sitä koskaan nähnyt kasvatettavan, enkä ole sellaista syönyt. Siksi mieli teki kokeilla. 

Mutta niinhän se on, että kun kasvi kasvaa väärässä paikassa, se muuttuu rikkaruohoksi.

Kasvimaallani on iisoppi viihtynyt yllättävän hyvin jo vuosia. Niiden takana viihtyy ilmaspuli ja ruohosipuli, edessä lehtikaali.

Eivät ihan vielä ole kukassa. Viime vuonna nämä kukkivat todella runsaasti.

Huomasin kummaa kasvustoa kasvimaan reunan ja kasvihuonetta ympäröivän laatoituksen välissä iisoppien vieressä. Näköjään iisoppi oli kylväytynyt laatan ja kasvimaan reunalaudan väliin ja lähenyt kasvuun. Ei minulla vielä ole aiemmin näin laadukkaita rikkaruohoja ollut.

Toinen yllättävä rikka on ollut peruna. Se on tunkenut pintaan useasta paikasta ympäri pihaa. Olen parina aikaisempana vuonna kasvattanut perunaa kahdessa suuremmassa ruukussa. Ja olen tyhjentänyt sadonkorjuun jälkeen mullat kasvimaan kasvulaatikkoon. Sieltä olen ottanut viime syksynä multaa muutamiin istutuksiin. Nyt perunaa on löytynyt kasvimaan lisäksi perennapenkeistä ja muutamien viime syksynä istutettujen pensaiden juurilta katteiden läpi puskemassa. 

Parempia, joskin yllättäviä rikkaruohoja. Mutta huomattavasti vesiheinää ja koiranputkea mukavampia. 

Kesäkukkalöytöjä

Tänä kesänä olen vieraillut jo useamman kerran lähipuutarhalla. Täällä tekee aina löytöjä, erilaisia Löytöjä.

Tällainen verbena löytyi ja vaaleanpunaisen fanitus jatkuu edelleen. 

Tämä värinokkonen ihastutti myös. Huomaa pinkkiä lehdissä!  

Kissanhäntiä roikkui hauskasti kastelukouruissa.

Kukinnot ovat hauskan pörröisiä ja ne houkuttelevat koskettelemaan.

Tämäkin lähti kokeiluun. Tanhupallo olisi innoissaan varmaan punaisista karvamadoista! Minä ainakin olen.

Toukokuussa puutarhamyymäläkierroksellani käydessäni näin siellä myynnissä vesimelonin taimia. Jätin ihastuksissani sen vielä ostamatta, kun kasvihuone ei ollut vielä istutuskunnossa. Kun seuraavan kerran menin tyttäreni kanssa taimen hakuun, niistä ei ollut jälkeäkään ja kesätyöntekijä väitti epäillen ettei heillä niitä ole ollutkaan. Tyttäreni tarjosi jo nauraen minulle dementian diagnoosia. Olin lievästi sanottuna hämmentynyt.

Viikko sitten tärmäsin näihin yllättäen. Puutarhuri kertoi taimien loppuneen alkuunsa ja että heidän piti tehdä uusintakylvös. Olihan tämä nyt sitten pakko ottaa, vaikka kasvihuoneessa jo tilan kanssa tiukkaa tekee. 

Verenpisaraihmiselle puutarha oli taivas. Oli amppeli-, runko- ja pensastavia pisaroita. Suuri- ja ns. normaalikukkaisia. Suurikukkaiset olivat erityisen upeita.  

Tämä suurikukkainen verenpisara sitten valloitti sydämeni. Sijoituspaikka on kuistilla kovilta tuulilta suojassa. Nuo kukinnot eivät edes kämmenelle mahdu!

Kuistin laatikoihin hankin paahdetta paremmin kestävät aurinkoliisat, minulle uusi tuttavuus ja Löytö tämäkin. Kyseiseen paikkaan pitää olla pahinta puolenpäivän aikaista paahdetta kestävä ja värikään ei ole paha. Tosin sade kyllä hieman riepotteli juhannuksena kukkia. 

Ei kaikki ole mennyt minullakaan ihan nappiin kesäkukkien kanssa. Aurinkoliisan edessä on pieniä vaaleita taimia. Ne ovat minun keijunmekot. Ensimmäistä kertaa itsekerätyistä siemenistä kasvatetut. Saas nähdä ehtivätkö edes kukkaan... Olisi saanut roikkua laatikosta vapaasti, maahan kun on se vajaat pari metriä. 

En sitten kerro sanaakaan parista, samoin itsekerätystä siemenestä kasvatetusta hopeaputouksen taimesta toisessa laatikossa. Ei taida putoukseksi ehtiä.

Mukavaa meneillään olevaa työviikkoa!