Uskomaton tuomi

Tämä kesä on ollut monin tavoin niin erilainen aikaisempiin verrattuna. Pihamme tuomi aloitti kukintansa toukokuun puolen välin tietämillä ja kukinta oli tavanomaisen runsas.

Aiempina vuosina kukinnan jälkeen tuomi on saanut kirva-armeijan niskaansa ja sitemmin alkanut karistaa lehtiään. Tänäkin vuonna olisi luullut niin käyvän, onhan ollut kuuma ja kovin kuiva kesä. Muualla kirvoja on jo riesaksi. Marjoja on tullut aiemmin muutamia sinnetänne. 

Mutta tänä vuonna kaikki on toisin. Tuomemme loistaa vihreillä lehdillään ja mikä kummallisinta, se kantaa mieletöntä marjasatoa! Tämänkin kuvan pisimmän tertun pituus on 20 cm. 

Marjoja on kauttaaltaan täynnä koko puu. Naapurin tuomi tien toisella puolella on ihan normaalin näköinen.  

Marjat ovat kuin pieniä mustia viinimarjoja, hieman totuttua suurempia. Harmi, kun eivät ole syötäväksi kelpaavia. 

Miten teidän tuomienne laita tänä vuonna? 

Taas on se aika vuodesta, että piha leinehtii sembramännyn käpyraatoja sekä muuta käpysilppua. Kaksi oravaa pitää kekkereitä meidän sembroissa. Puiden alapuolella ollessa saa varoa päätään. Sieltä moksahtelee alas niin puhtaaksi syötyjä kuin osin syötyjä oravien otteesta livenneitä käpyjä. 

En ole koskaan saanut kunnolla kuivuneita sembran käpyjä esim. jouluasetelmiin. Oravat ovat pitäneet siitä huolen. 

Täällä tuli kaksi tuntia sitten vartissa vettä kymmenen milliä. Kyllä sitä on pari viikkoa jo odotettukin. Lähden metsästämään lehtokotiloita pihalta, on hyvä kotiloiden keräyskeli, kosteaa ja lämmintä. 

Leppoisaa lauantai-iltaa.

Luonnonkukkia

Usein unohdamme, kuinka kauniita, monimuotoisia luonnonkukkia ympärillämme onkaan. Ne ovat niin arkipäiväisiä ja niitä on kaikkialla, että niiden olemassaolon ihan unohtaa. 

Sunnuntaina vietettiin luonnonkukkien päivää. Viime viikolla lakkatilanteen tarkastusreissulla metsätien päässä osui muutama luonnonkukka vastaan. Monet niistä ovat pienikokoisia, mutta läheltä katsoessa, monet niistä todellisia kaunottaria ja tuoksuakin löytyy... 

Ruohokanukka (Cornus suecica) on kaunis näky suurena mattona kukkiessaan. Syyskesällä se marjoo punaisena, marjat ovat myrkylliset. 

Puolukka(Vaccinium vitis-idaea) kukkii parhaillaan. Se onkin kaunis kellokukka. 

Oravanmarjalla (Maianthemum bifolium) on hauska kukka. Jostakin syystä kaikki oravankukasta otetut lähikuvat ylivalottuivat...

Lakan (Rubus camaemorus) kukat aiheuttivat mielenliikutusta, niin paljon niitä oli. Muutaman viikon kuluttua siellä odottelee kultainen marja poikineen.

Kissankäpälä (Antennaria dioica) kukkii tienpientareilla parhaillaan, tämä vaalenapunainen versio on kuin karkki. 

Ojan penkalla aloitteli maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) kukintaansa. Lähikuvassa paljastuu kukan todellinen kauneus!

Ehdoton luonnonkasvisuosikkini ylitse muiden on (pohjan)valkolehdokki (Platanthera spp. latiflora). Sekin oli jo aloittelemassa kukinaansa, voi tätä kesän joutumista. Olimme illalla liikkeellä ja niitä kuvatessa niiden tuoksu oli todella eksoottinen. Tuli mieleeni aiemmin työskentelyaikani kukkakaupassa, samankaltainen tuoksumaailma kertaa kymmenen.

Perennapenkin marjat

Mesimarja on lähtenyt hyvin kasvuun ja kukki runsaasti kesäkuulla. Kerroin aiemmassa postauksesa, täällä, että istutin nämä perennapenkkiin tilapäisesti tuuhistumaan. Tietenkin olisi kiva saada suuta makiaksi. 

Kovin pitkään ei uskalla mesimarjaa pitää tuossa penkissä, on sen verran tehokkaan oloista leviämistä. Suunnitelmissa olisi siirtää ne omenapuun juurelle tiiliskivellä rajattuun ympyrään. Siinä syksyn yksi projekti.

Nyt näyttää tulevan marjojakin...  

 Mesimarjojen vieressä kuukausimansikoissa kukkia riittää ja muutama raakilekin jo. Viime vuonna saatiin jonkunverran maistiaisia.

Viime kesänä etanat ja linnut kävivät mansikoiden kimppuun. Pitänee kehitellä jokin lintukarkote, jotta saataisiin edes muutama suupala.

Mesimarjakokeilu osa 2

Siitä on jo aikaa, kun kokeilin äitini kanssa mesimarjan viljelyä. Haimme ojanpenkalta kunnon mättään ja annoimme sen kasvaa, kasvu oli valtaisaa ja kukinta runsas ja kaunis. Mutta...satoa ei saatu kuin nimeksi. Asiasta aiemmin postaus Mesimarjakokeilu.

Nyt olen antanut itselleni kertoa että tuolloin olisi mesimarjaa täytynyt olla sadon takaamiseksi kahta eri lajiketta. Luonnosta siirrettäessa se olisi varmaan varmistettu siirtämällä kasveja eri kasvupaikoilta.

Viime vuonna ostin mesimarja-amppelin taimimyymälästä. Näissä taimissa on useampaa lajiketta, joten satoakin pitäisi ola luvassa, sen näkee myöhemmin.

Istutin taimet jakamisen jälkeen toistaiseksi kukkapenkkiini. Tietäen niiden mieltymykseen levitä hyvin, siirrän ne jonkun vuoden päästä pois. Niiden varalle on jo suunnitelmat olemassa...

Kanukka marjoo...

Törmäsin tällaiseen upeuteen, kanukalla on komeat marjat!

Makoisia marjoja jokaiseen makuun!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 4.8.

Luonnonmarjaa on parhaillaan tarjolla metsät täynnä. Luonto tarjoaa ilmaisia vitamiineja mustikan, lakan, vadelman, mesimarjan, karpalon ja puolukan muodossa. Sinne täytyy itse osata, mutta se kannattaa jos tuomisina on litrakin marjoja ja hyvä mieli. Tänä vuonna mustikkaa näyttääkin tulevan mukavasti.


Sopivaa vaihtelua metsän marjoihin saadaan monista puutarhoissa tuotetuossta marjoista ja -hedelmistä. Vaivaa niiden viljely tosin hieman vaatii, mutta kun tietää saavansa herkullisen sadon loppukesästä, se on vaivan väärti. Sato odottaa ottajaa helposti omalla pihalla.

Omalla esimerkillämme me aikuiset vaikutamme myös lastemme ruokatottumuksiin. Siksi marjoja olisi hyvä tarjota muussakin muodossa kuin valmisjugurtissa. Mummollani oli tapana komentaa lapset ruokailun jälkeen marjapehkoon, sieltä löytyy jälkiruoka. Ei tarvinnut toista kertaa käskeä, kun valkoisessa viinimarjapensaassa kävi sutina. Yhä vieläkin valkoinen viinimarja sulaa suussa kuin paraskin pastilli.

Vitamiinit talteen omasta pihasta.

Hyötymarjavalikoimasta tuntuisi jokaiselle löytyvän ainakin yksi suosikki, jota pihassa voisi kokeilla. Makoisa mansikka on avannut kotipuutarhurin satokauden. Mesimarjaakin voi viljellä kotipihassa, se on oiva maanpeitekasvi istutuksiin.


Marjapensaita löytyy moneen makuun. Viinimarjoista pitävälle löytyy makuvivahteita mustan, vihreän, punaisen, vaaleanpunaisen sekä valkoisen marjan muodossa. Vihreä ja valkoinen ovat hyvinkin miedon aromikkaita maultaan ja lasten suuhun sopivia. Pensasmustikka tuottaa suurikokoisia ja sottaamattomia marjoja. Karviaisessa on vaihtoehtoina punertava ja kellertävämarjainen. Puutarhavadelmalajikkeita on useampia, jopa keltamarjaista vadelmaa löytyy.

C-vitamiinipitoisen tyrnin nykyiset lajikkeet ovat vähäpiikkisiä ja siten marjat on helppo kerätä. Kurtturuusun ruusunmarjakin on vitamiinipommi. Saskatoonin eli marjatuomipihlajan sekä aronian marjat sopivat erityisen hyvin antamaan väriä mehuihin ja hilloihin muiden marjojen seassa. Japaninruusukvitteni olisi kaunis erikoisuus hyvissä olosuhteissa. Samoin meillä hieman talvenarka kaksikotinen kiinanlaikkuköynnös tunnetaan minikiivinä.

Marjasinikuusamassa on miedonmakuiset marjat. Ole tarkkana että ostat marjasinikuusaman taimia, sillä sinikuusama on samannäköinen pensas ja sen marjat ovat syötäväksi kelpaamattomia.

Omenapuut tuottavat myös hyvillä kasvupaikoilla runsaasti satoaan. Koristeomenapuun happamista pienistä hedelmistä saa erinomaista sosetta. Löytyypä Kajaanin leveysasteilla satoisia kirsikka-, luumu- ja päärynäpuitakin. Luonnonpuista pihlaja on hyvä marjakasvi. Yhdessä omenan kanssa keitettynä saadaan erinomaista hilloa. Pihlajasta on jalostettu myös suurimarjainen makeamarjapihlaja.

Kokeilemisen arvoinen juttu

Uusin tulokas harrastajien marjatarhaan lienee pukinpensas, jonka hedelmä tunnetaan parhaiten nimellä Goji-marja. Sen on erittäin ravinteikas, puhutaan ns. superfoodista, kiinalaisesta ihmemarjasta. Pensaalle luvataan menestyminen III-vyöhykkeelle asti. Meillä se voi talvehtia pienin varauksin erittäin hyvällä kasvupaikalla, mutta varmimmin talvetus onnistuu kellarissa. Kasvista on vielä varsin vähän viljelykokemuksia.

Näistä marjavaihtoehdoista luulisi löytyvän jokaiseen pihaan ja suuhun jotain. Lisäarvoa maun ja kotimaisuuden lisäksi omat marjamme antavat vitamiini- ja hivenainepitoisuuksillaan. Onhan meidän muutamat marjat saaneet jopa superfoodin maineen. Mustikka, karpalo, ruusunmarja, tyrni, lakka, mustaherukka, puolukka sekä Saskatoon ovat ominaisuuksiltaan marjojemme aatelia.

Talvella on mukava juoda itse poimituista marjoista tehtyä lisäaineetonta mehua. Pannukakulle levittelen omista mansikoista tehtyä hilloa, mieluummin, kuin kaupan hilloa, joiden marjojen alkuperä on ties missä. Meidän omat vitamiinipitoiset marjamme eivät kaikki ole ihan superfoodia mutta ainakin ne ovat lähiruokaa. Aika superia sekin!

Mars metsään tai pihalle marjaan!

On syyslannoituksen aika!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 27.8.

Syyskesä on makoisaa sadonkorjuun ja säilönnän aikaa. Lämpimän kesän johdosta marjasato on kypsynyt hieman edellisiä vuosia aiemmin. Osa puutarhan marjasadosta on jo korjattu talteen. Viinimarjasato on parhaimmillaan. Omenasatoa vielä odotetaan.

Jotta varmistettaisiin sadon onnistuminen ensi vuonnakin, olisi nyt aika antaa puutarhalle syyslannoitus. Syyslannoitteet eli PK-lannoitteet sisältävät fosforia ja kaliumia, eivätkä ollenkaan kasvua edistävää typpeä. Lannoitus lisää seuraavan vuoden kukkasilmujen muodostumista eli parantaa seuraavan kasvukauden kukintaa ja satoa. Se myös vahvistaa kasvien talvenkestävyyttä.

Syyslannoitus koristepensaiden osalta on tehtävä viimeistään nyt, jotta kasvit ehtivät käyttää ravinteet hyödyksi ennen lepokauden alkamista. Satoa tuottavien marjapensaiden ja hedelmäpuiden lannoitus tehdään aina heti sadonkorjuun jälkeen.

Pienille pensaille ja perennoille lannoitteet annetaan kasvin tyvelle. Maanpinnan haraaminen ja kastelu edesauttavat lannoiterakeiden sulamista. Hermanni muistaakin viime syksyn lannoitteiden olleen omenapuun juurella vielä marraskuussa. Siksi suuremmille pensaille, marjapensaille sekä hedelmäpuille lannoitteet viedään sinne, missä kasvin aktiivisimmat juuret ovat, eli yhtä kauas rungosta kuin uloimmat oksiston oksat. Maahan puun ympärille aktiivisten juurten tuntumaan tehdään rautakangella 20–30 cm syviä reikiä, jonne lannoiterakeet laitetaan. Näin saadaan lannoite nopeasti sinne minne sen pitääkin mennä, eikä jää maan pinnalle killumaan nurmikon ravinteeksi.

Jos puutarhan hyötypensaiden ja –puiden osalta syystyöt ja lannoitukset ovat vielä tekemättä, olisi paras aloitella työt vähitellen. Mansikalle on jo annettu sadonkorjuun jälkeen PK-lannoitetta 0,5-1 desiä rivimetrille. Samalla on poistettu kaikki rönsyt pois.

Vadelmalle annetaan 3 desiä rivimetrille nyt heti sadonkorjuun jälkeen. Tämän vuoden satoversojen leikkaaminen kannattaa jättää kevääksi, tällöin versoissa olevat ravinteet ehtivät palautua juuristoon. Lisäksi tiheä kasvusto sitoo suojaavaa pakkaslunta huomattavasti paremmin.

Herukoiden vanhimpien oksien poisto voidaan tehdä nyt, heti sadon korjuun jälkeen tai keväällä ennen silmujen puhkeamista. Mustaherukalta leikataan 5-6 vanhat oksat, puna- ja valkoherukalta 7-8 vuotta vanhat oksat. Syyslannosta annetaan 0,3 dl yhtä täysikokoista pensasta kohti.

Tyrni, karviainen, marja-aronia, marjatuomipihlaja ja pensasmustikka jne. saavat syyslannoituksena on noin 3 desiä/täysikokoinen pensas. Mahdollinen leikkaaminen jätetään kevääksi.

Hedelmäpuille annetaan sadonkorjuun jälkeen syyslannosta ½-1 litra täysikokoista puuta kohti. Omenapuiden leikkaaminen on mahdollista heti sadonkorjuun jälkeen, vaihtoehtoinen ajankohta on keväällä ennen silmujen aukeamista. Kirsikka, luumu ja päärynä eivät tarvitse leikkausta.

On hyvä muistaa, että liiallinen lannoitus on kasveille vahingollisempaa kuin lannoittamatta jättäminen. Jokainen valitkoon tiensä enemmän tai vähemmän tuottoisan puutarhan omistajana!

Mesimarjakokeilu

Olimme kuulleet mesimarjan viljelykokeiluista. Teimme koeistutuksen pari vuotta sitten siirtämällä luonnosta mesimarjamättään omalle kasvimaalle.



Parissa vuodessa se on levinnyt siinä määrin, että kasvusto piti rajata. Nyt mesimarjaa joudutaan kitkemään jo kasvimaasta. Siinä muuttuu kasvi heti rikkaruohoksi rajauksen ulkopuolelle jouduttuaan!



Kukinta on ollut runsasta, mutta vain osaan kukista tulee ja on tullut marja. Ollaan päästy jo marjan makuun.


Kasvusto on ilmeisesti liian rehevää, sillä pohjamaa on vanhaa peltoa. Mesimarjalle ei ole tehty mitään, eikä tulla lannoittamaan edelleenkään. Ei oteta paineita, sillä on tila kasvaa rauhassa ja on mukava seurata tilanteen etenemistä jatkossakin.

Mansikan makuun

Nyt alkaa amppelimansikkani tuottamaan satoa vähintään marja päivässä-vauhtia.


Aioin tänä kesänä jättää parvekkeen istutukset minimiin. Etelään suuntautuva parveke on haastava lämpötilojen suhteen. Kun en ehdi kesäaikaan päivystää kotona, ratkaisu kuulosti minusta hyvälle. Ystävät ovat olleet toista mieltä ja lahjoneet minut mm. amppelimansikalla.


Mansikka tuottaa runsaasti rönsyjä. Leikkaan osan pois, jolloin kasvuenergia suuntautuu vain muutamiin rönsyyn. Pian rönsytaimissakin on nuput. Tämän mansikan marjat ovat pitkänpuikeita. Maistuvat mansikalle, joskin hieman tavallista mansikkaa happamampia. Mutta aamulla herättyäni ensimmäisenä parvekkeen mansikka suuhun ja päivä lähteen mansikanmakuisesti liikkeelle.
http://pihapiiantontilla.blogspot.fi/