Uskomaton tuomi

Tämä kesä on ollut monin tavoin niin erilainen aikaisempiin verrattuna. Pihamme tuomi aloitti kukintansa toukokuun puolen välin tietämillä ja kukinta oli tavanomaisen runsas.

Aiempina vuosina kukinnan jälkeen tuomi on saanut kirva-armeijan niskaansa ja sitemmin alkanut karistaa lehtiään. Tänäkin vuonna olisi luullut niin käyvän, onhan ollut kuuma ja kovin kuiva kesä. Muualla kirvoja on jo riesaksi. Marjoja on tullut aiemmin muutamia sinnetänne. 

Mutta tänä vuonna kaikki on toisin. Tuomemme loistaa vihreillä lehdillään ja mikä kummallisinta, se kantaa mieletöntä marjasatoa! Tämänkin kuvan pisimmän tertun pituus on 20 cm. 

Marjoja on kauttaaltaan täynnä koko puu. Naapurin tuomi tien toisella puolella on ihan normaalin näköinen.  

Marjat ovat kuin pieniä mustia viinimarjoja, hieman totuttua suurempia. Harmi, kun eivät ole syötäväksi kelpaavia. 

Miten teidän tuomienne laita tänä vuonna? 

Taas on se aika vuodesta, että piha leinehtii sembramännyn käpyraatoja sekä muuta käpysilppua. Kaksi oravaa pitää kekkereitä meidän sembroissa. Puiden alapuolella ollessa saa varoa päätään. Sieltä moksahtelee alas niin puhtaaksi syötyjä kuin osin syötyjä oravien otteesta livenneitä käpyjä. 

En ole koskaan saanut kunnolla kuivuneita sembran käpyjä esim. jouluasetelmiin. Oravat ovat pitäneet siitä huolen. 

Täällä tuli kaksi tuntia sitten vartissa vettä kymmenen milliä. Kyllä sitä on pari viikkoa jo odotettukin. Lähden metsästämään lehtokotiloita pihalta, on hyvä kotiloiden keräyskeli, kosteaa ja lämmintä. 

Leppoisaa lauantai-iltaa.