Sembramännyn ihanuus ja ei niin ihanuus

Pari kokemuksen sanaa sembramännystä...

Pihassamme on kaksi verraten suurta sembramäntyä, aiempien asukkaiden istuttamat. Ne on aikanaan istutettu selkeäati tekemään näkösuojaa pihaan. Nyt niistä ei ole näkösuojaksi vaan varjostavat pihaamme tuolla kohdalla puolesta  päivästä eteenpäin

Puiden sijainti on kymmenen metriä pääovesta. Sen lähietäyydessä on  myös oleskelualueemme istutusryhmä ja kiveystä 50 neliötä.

Puut ovat talvella ihanan vihreät. Mutta...

Niinkuin kuvasta näkyy,  niin alkukesästä kuin syksylläkin saamme haravoida säkkitolkulla neulasia.

Tässä puumme vastavaloon kuvattuna talomme nurkalta.  Ne näyttävät harvemmilta kuvassa valosta johtuen.

Tänään puiden alla kaivon kannella olevaa onnenapilaa kastellessa havahduin pihan rosksisuuteen. Ja totesin taas tämän ajan vuodesta koittavan.

En koskaan saa kunnon sembramännyn käpyjä esim. jouluistutuksiin... sillä oravat pitävät käpyjen siemenistä ja syövät ne suihinsa muutamassa viikossa.

Oravan oiva herkkupala on pudonnut kesken aterian.

Luonnonkivilaatoituksen raot ovat täynnä neulasia, männyn kukintoja ja oravien tekemää käpysilppua. Edellisestä lakaisusta pari viikkoa. 

Kaivon metalliselle kannelle kertynyttä irtoroskaa. Kun lakaiset sen, se on pian saman näköinen.

Oravat pudottelevat tai niiltä maahan.  Niin kuin tässä on kesken jäänyt käpy.

Nurmikko puiden alla on tämän näköinen. Haravointijätettä kertyy puista useampi jätesäkki vuodessa.

Ei tässä olisi muuten mitään valitettavaa ole, hienot on puut. Mutta en suosittele kenellekään  sembramännyn istuttamista lähelle sisääntuloa, ulko-oven tai oleskelualueen läheisyyteen. Lisäksi vältyt ikäviltä pihkatahroilta tai kengän pohjaan tarttuneilta pihkaroskilta.