22. elokuuta 2011

Pihassa koittaa pian syys!

Kolumni 18.8. KotiseutuPlussassa

Kesä antaa jo tilaa syysvärelle ja –tuulille pihoissakin. Sadonkorjuun aika koittaa. Loppukesän näyttävät perennat sekä pensaat kukkivat parhaillaan. Puiden lehdissä näkyy jo aavistus keltaista ja punaista, keltaisia lehtiä ilmestyy nurmikolle. Aamulla pihanurmilla kengänkärjet kastuvat kasteesta. Viileä ilmanala pyyhkii iholla. Kesä alkaa olla selän takana.


Mukavassa muistissa ovat vielä kesäiset tuoksut, grillaushetket terassilla ja lasten leikit nurmikolla. Pihalla on viihdytty. Pihatöitä on tehty, nurmikkoa leikattu ja istutuksia kitketty. Kesälomien loppuessa ja arjen koittaessa jää aikaa pihalla oloon ja pihatöihin usein vähemmän. Innostus pihan hoitoon usein lopahtaakin näin loppukaudesta.

Syyslannoituksen aika
Pihatöiden osalta kesän suurin työ on jo takanapäin, alkaa hieman helpottaa. Mutta niille, jotka vielä jaksavat pihassa puurtaa, olisi siellä vielä muutamia töitä tehtävänä. Nyt olisi syyslannoituksen aika. Nurmikko, perennat, pensaat ja hedelmäpuut hyötyvät lannoituksesta sillä lannoitus parantaa seuraavan kasvukauden kasvua ja vahvistaa talvenkestoa.

Pensasaita voisi kaivata myös hieman leikkaamista, samoin herukkapensaat harventamista. Uusia istutuksia ja perennojen jakamista ehtisi viitseliäs edelleen tehdä. Nurmikko tosin ei enää vaadi niin usein leikkaamista. Aikaa pihanhoidosta jää nyt muuhunkin.

Niinpä pihatöiden helpottuessa säästynyt aika voitaisiin hyötykäyttää vaikka mukavaan yhdessäoloon pihalla, perheenkeskeiset pihaolympiadit, mölkky- tai tikkakisat pystyyn tai jatketaan pihakautta pimeään asti taskulamppurallilla. Iltahämärässä lettukestit pihalla ulkotulien valossa olisi hauska kokemus lapsillekin.

Pimeällä piha saa uuden ulottuvuuden pienellä lisävalaistuksella. Erityyppisillä, tilapäisilläkin valoratkaisuilla voidaan helposti valaista pihan istutuksia, puita tai vaikka suurta kiveä. Nykyiset energiatehokkaat led-valot ja johdottomat valaisimet antavat mahdollisuuden monenlaisiin näyttäviin ratkaisuihin. Näin saadaan luotua pihaan aivan uudenlainen hämäränajan maisema ja jatkettua pihalla oleskelua pitemmälle syysiltoihin. Ulkotulet ja kynttilät viimeistelevät lämpimien syysiltojen pihallaoleilun nautinnon.

Vaikka kesää ei ole enää jäljellä, piha on siellä edelleen. Älkäämme unohtako sitä!

3. elokuuta 2011

Makoisia marjoja jokaiseen makuun!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 4.8.

Luonnonmarjaa on parhaillaan tarjolla metsät täynnä. Luonto tarjoaa ilmaisia vitamiineja mustikan, lakan, vadelman, mesimarjan, karpalon ja puolukan muodossa. Sinne täytyy itse osata, mutta se kannattaa jos tuomisina on litrakin marjoja ja hyvä mieli. Tänä vuonna mustikkaa näyttääkin tulevan mukavasti.


Sopivaa vaihtelua metsän marjoihin saadaan monista puutarhoissa tuotetuossta marjoista ja -hedelmistä. Vaivaa niiden viljely tosin hieman vaatii, mutta kun tietää saavansa herkullisen sadon loppukesästä, se on vaivan väärti. Sato odottaa ottajaa helposti omalla pihalla.

Omalla esimerkillämme me aikuiset vaikutamme myös lastemme ruokatottumuksiin. Siksi marjoja olisi hyvä tarjota muussakin muodossa kuin valmisjugurtissa. Mummollani oli tapana komentaa lapset ruokailun jälkeen marjapehkoon, sieltä löytyy jälkiruoka. Ei tarvinnut toista kertaa käskeä, kun valkoisessa viinimarjapensaassa kävi sutina. Yhä vieläkin valkoinen viinimarja sulaa suussa kuin paraskin pastilli.

Vitamiinit talteen omasta pihasta.

Hyötymarjavalikoimasta tuntuisi jokaiselle löytyvän ainakin yksi suosikki, jota pihassa voisi kokeilla. Makoisa mansikka on avannut kotipuutarhurin satokauden. Mesimarjaakin voi viljellä kotipihassa, se on oiva maanpeitekasvi istutuksiin.


Marjapensaita löytyy moneen makuun. Viinimarjoista pitävälle löytyy makuvivahteita mustan, vihreän, punaisen, vaaleanpunaisen sekä valkoisen marjan muodossa. Vihreä ja valkoinen ovat hyvinkin miedon aromikkaita maultaan ja lasten suuhun sopivia. Pensasmustikka tuottaa suurikokoisia ja sottaamattomia marjoja. Karviaisessa on vaihtoehtoina punertava ja kellertävämarjainen. Puutarhavadelmalajikkeita on useampia, jopa keltamarjaista vadelmaa löytyy.

C-vitamiinipitoisen tyrnin nykyiset lajikkeet ovat vähäpiikkisiä ja siten marjat on helppo kerätä. Kurtturuusun ruusunmarjakin on vitamiinipommi. Saskatoonin eli marjatuomipihlajan sekä aronian marjat sopivat erityisen hyvin antamaan väriä mehuihin ja hilloihin muiden marjojen seassa. Japaninruusukvitteni olisi kaunis erikoisuus hyvissä olosuhteissa. Samoin meillä hieman talvenarka kaksikotinen kiinanlaikkuköynnös tunnetaan minikiivinä.

Marjasinikuusamassa on miedonmakuiset marjat. Ole tarkkana että ostat marjasinikuusaman taimia, sillä sinikuusama on samannäköinen pensas ja sen marjat ovat syötäväksi kelpaamattomia.

Omenapuut tuottavat myös hyvillä kasvupaikoilla runsaasti satoaan. Koristeomenapuun happamista pienistä hedelmistä saa erinomaista sosetta. Löytyypä Kajaanin leveysasteilla satoisia kirsikka-, luumu- ja päärynäpuitakin. Luonnonpuista pihlaja on hyvä marjakasvi. Yhdessä omenan kanssa keitettynä saadaan erinomaista hilloa. Pihlajasta on jalostettu myös suurimarjainen makeamarjapihlaja.

Kokeilemisen arvoinen juttu

Uusin tulokas harrastajien marjatarhaan lienee pukinpensas, jonka hedelmä tunnetaan parhaiten nimellä Goji-marja. Sen on erittäin ravinteikas, puhutaan ns. superfoodista, kiinalaisesta ihmemarjasta. Pensaalle luvataan menestyminen III-vyöhykkeelle asti. Meillä se voi talvehtia pienin varauksin erittäin hyvällä kasvupaikalla, mutta varmimmin talvetus onnistuu kellarissa. Kasvista on vielä varsin vähän viljelykokemuksia.

Näistä marjavaihtoehdoista luulisi löytyvän jokaiseen pihaan ja suuhun jotain. Lisäarvoa maun ja kotimaisuuden lisäksi omat marjamme antavat vitamiini- ja hivenainepitoisuuksillaan. Onhan meidän muutamat marjat saaneet jopa superfoodin maineen. Mustikka, karpalo, ruusunmarja, tyrni, lakka, mustaherukka, puolukka sekä Saskatoon ovat ominaisuuksiltaan marjojemme aatelia.

Talvella on mukava juoda itse poimituista marjoista tehtyä lisäaineetonta mehua. Pannukakulle levittelen omista mansikoista tehtyä hilloa, mieluummin, kuin kaupan hilloa, joiden marjojen alkuperä on ties missä. Meidän omat vitamiinipitoiset marjamme eivät kaikki ole ihan superfoodia mutta ainakin ne ovat lähiruokaa. Aika superia sekin!

Mars metsään tai pihalle marjaan!

Perhoset puutarhassa

Puutarha , joka on rikas kasvustoltaan, tarjoaa suojaa ja ravintoa monille erilaisille perhoslajeille. Niittykasvit houkuttelevat kotipihal...