Pihassa tapahtuu

Heinäkuun puolella vielä ollaan kasvussa hieman edellä viime vuotta. Mutta mikäpä siinä, nautitaan silti. 

Verikurjenpolvi aloittelee kukintaansa, osaa nupuistaan vielä jemmailee. Ei sitä kerralla kaikkea kauneutta jaeta. Tahtoo vaan kaatua toisten kasvien päälle. 

 

Jalopähkämökasvusto tahtoo laajeta liikaa, piti jo raivata kasvustoa kovemmalla kädellä liljojen tieltä. Tuo lehtimuoto on minun suosikkini. 

Ihana viisivuotias jasmike aloittelee kukintaansa. Kukkaa tulossa taas runsaammin kuin edellisenä vuonna. Maljakossa sisällä kukkaoksista valitettavasti on vain lyhytaikainen ilo. Vai kuinka saatte jasmikkeen kukkaoksat menestymään maljakossa?

Hopeamarunakin on selvinnyt monesta siirrosta, taas niitä lempikasvejani. Kyllä, on rajatussa kasvualustassa. 

Tarhakullero New Moon on yllättävän sitkeä ja pitkäaikainen kukkija. 

Kultahelokki odottelee vielä loistoaan, mutta nuo nuput ovat hauskat ilmestykset. 

Vuorikaunokki jatkaaaaa kukintaansa edelleen. Tuntuu siltä, että se tietää mikä sitä odottaa. Kukinnan jälkeen juurakon huomattava pienentäminen, alasleikkaus ja siirto uuteen paikkaan. Aivan kuin pitkittäisi kukintaansa juuri sen takia... vai olenko liian kärsimätön?

Tarha-alpi on pihan alkuperäiskasveja. Mukava valopilkku vaikken hirveästi keltaisesta perustakaan. Paitsi että kyllä tuota keltaista pihassani on mm. kullerot, kultahelokki, kultatyräkki... 

Tähkäesikot olivat viime kesän hankintojani. Ne nousivat todella myöhään, niin että luulin jo menettäneeni ne. Tämä yksilö heräsi kuitenkin ensin, suuren lämpimän kiven vieressä ja toinen on hieman hitaampi toisaalla kukkapenkissä. Molemmissa vain yksi kukka, mutta hengissä molemmat! 

Valkoinen särkynytsydän on nyt parhaassa kukassa. Vuosi vuodelta kasvi vaan tuuhistuu. Olen tästä niin onnellinen. 

Punainen särkynytsydän on jo parhaan kukintansa jo kukkinut. Tämä kärsi suuresti kovista tuulista, vikka suojasin sen pionituella. 

Akileijat pihassani saavat jonkin toukan ja nuput nuukahtavat ennen avautumistaan. Häntä ne mokomat eivät vielä ole löytäneet, kun hän piileksii kanadanpiiskun sisällä. 

Meneillään pienimuotoinen viha-rakkaussuhde ukonkellon kanssa. Tahtoo niin kylväytyä, vaikka kuinka yritän katkoa kukkavanat jo hyvissä ajoin. Tämä valkoinen nauttii suuremmasta suosiosta kuin sininen versio. 

Tämä anopilta saatu valamonruusu kukkii vaan niin nopeasti, seuraavana päivänä tämäkin kukka oli karissut pois.

Loistotädyke on vasta muuttanut pihaamme. Ihanaa sinisyyttä penkissä. 

Tänä kesänä kesäpikkusydän on kukkinut erittäin upeasti. Jopa isäntä oli sen kukinnan huomannut. 

Harjoittelin tässä tyttäreni järjestelmäkameran käyttöä. Vielä olen noviisi, mutta enköhän sen hienoudet opi tässä ajan kanssa.  

Mukavaa alkavaa työviikkoa!

Puutarhamyymälässä vain 'katselemassa'

Kesälomani alkoi tänään ja päätin piipahtaa katselemassa lähimpien puutarha-myymälöiden tarjontaa. Hankintoja ei ollut tarkoitus suuremmin tehdä, sillä pihassa ja hyötytarhassa on vielä paljon tehtävää, kylvöjä ja esikasvatettujen taimien istutusta ja kukkapenkkien ruohoamista ja katteitten levitystä.

Siis vain ajan kanssa 'katselemaan' kasvitarjontaa ja suunnittelemaan tulevia ja mahdollisia tulevia projekteja.

Kaikkiaan kiersin viisi myymälää. Olihan siellä paljon yllättäviäkin juttuja, ottaen huomioon pohjoisen sijaintimme V-vyöhykkeellä.

Höyhenpensas ja sen ihanan pörröiset kukat. Talvehtii IV-vyöhykkeillä suotuisilla paikoilla. Meillä V-vyöhykkeellä todella epävarma. 

Kääpiömanteli, IV-vyöhykkeen kasvi. Herätti myymälässä huomion loistavalla kukinnallaan. Meillä voisi mennäkin paksun lumipeitteen suojassa. Viime talvena lunta oli lähes metrin.

Hakuropaju oli yllättävä löytö. Se on I-II -vyöhykkeiden kasvi. Meillä menestyäkseen tuo vaatisi sisällä/kellarissa talvettamisen, ellei sitten joku halua sen vain yhden kesän iloksi. 

Peikonpähkinä on I (II) -vyöhykkeen kasvi. Ei siis todellakaan menesty meillä, pystyyköhän tätä talvettamaan sisällä talven? Ei ole tietoa, eikä ollut myyjälläkään.

Nämä kuitenkin sitten tarttuivat mukaan vaikka katselemaan lähdin.

Lumikärhö (Clematis 'Summer Snow'). Oli toiseksi viimeinen hyllyssä. Taimi oli vielä hyvin terhakka. Aiempina kesinä olen ollut liian myöhään liikenteessä ja jäänyt ilman. Paikka, johon se tulisi vaatii työstöä, mm. pensaan siirto edestä pos. 

Viirukirjokanukka (Cornus alba 'Sibirica Variegata' on ollut jo pitempään haavelistalla. 

Tämä yksilö vetosi kauneudellaan.  Niin muodoltaan kuin lehtien väritykseltäänkin. Toinen myynnissä oleva taimi oli puolet tätä kaunokaista pienempi. Kaunokainen oli pakko ottaa mukaan. 

Oli siinä yksi kukkakin.

Verenpisaroita lähti kaksi, ne tulevat grillikodan puolivarjoisen oven molemmille puolille ruukkuihin. Ihastuin kukan väriin. Lisäksi ne oli helteessä taivasalla rullakossa varjon puolella. Auringon puolella osa oli kuivahtanut. Tämä oli ehkä myös pelastusoperaatio.

Paprikoita lähti myös kaksi yksilöä kasvihuoneeseen. Alunperin haaveilin vesimelonista, mutta nuo nähdessäni suunnitelma muuttui ja kurkku saa seuraksi kaksi paprikaa. 

California Wonder ja

Tässä on toinen,  Bomber. Punaisia paprikoita molemmat.

Se siitä 'katselusta'. Sanalla 'katsella' tarkoitettiin tässä yhteydessä  puutarhamyymälän tuotteiden arviointia ja vastustamattomien tarjousten tai pihaan sopivien erikoisuuksien/ihanuuksien hankintaa silläkin uhalla että pihassa joudutaan hankintojen istuttamisen vuoksi siirtämään muutamaa kasvia ja laajentamaan kukkapenkkiä tarkoittaen usean tunnin raatamista, jota kukaan perheenjäsen ei huomaa ellei siitä heille erikseen mainitse. 

Pienikin on kaunista

Viime kesänä ihan pienetkin kukat ovat tulleet nähdyiksi aivan eri tavoin kuin ennen. Tosin en kaikkien noiden kasvien edes tiennyt kukkivan...

Mökillä kasvaa kaksi korpipaatsamaa (Rhamnus francula). Se ei ole yleinen koristekasvina. Ne ovat edellisen mökinomistajan perua. Minulle kasvi oli puurtarhurikoulun kasvien nimi- ja tunnistustentistä tuttu. Nyt on ollut ilo seurata sen kukintaa.

Malabarin pinaatti (Basella alba) on ollut haastava kasvatettava. Pari kesää ne on vain juroneet. Viime kesänä yksi innostui kukkimaan. En ole koskaan nähnyt tämän kukintaa.

Lankaköynnös (Muchlenmeckia complexa) intoutui kukkimaan kuistilla. 

Hopeaputouksen (Leucophyta brownii) kukinta pisti silmään työpaikan etuoven vieressä olevasta amppelista. Tätä myöskään en ole koskaan huomannut. Nätti kukka, olisipa isompi.

Pihakäenkaalin (Oxalis fontana 'Rubra') kukka pistää kyllä silmään. Ihanat vastavärit!

Meksikon minikurkku (Melothria pendula 'Scabra') oli minulle viime kesänä ihan uusi tuttavuus.

Sitruunamelissa intoutui kasvamaan talvehtimisen jälkeen todella runsaasti. Varret olivat täynnä pieniä valkoisia kukkia.

Kuin Kymmenen uutisten loppukevennyksenä tässä kuva Lontoon eläintarhasta parin vuoden takaa.  Tässä apinat lepäilevät pensaan päälle köynnöstäneen lankaköynnöspatjan päällä. 

Toivotaan, toivotaan

Tämä kesä on ollut kaikkinensa kummallinen. Kevään ja alkukesän kylmyyden jälkeen kasvukausi on ollut pari viikkoa myöhässä. Tänä vuonna kasvu ei ole kirinyt, kasvukausi edelleen myöhässä vielä syyskuussa. 

Valkolumimarja (Symphoricarpus albus) ehtii harvemmin marjomaan meillä normaalinakaan kesänä. Nyt syyskuussa tilanne on tämä. Paljon nuppuja ja kukkia vielä, mutta pölyttäjien määrä vähenee kylmien tultua. 

Kuukausimansikkakin (Fragaria vesca 'Rugen') intoutuu kukkimaan ja marjomaan vasta nyt viileiden kelien aikaan. 

Äitienpäivähortensia (Hydrangea) on ulkona kärsinyt viileästä kesästä. Uusi kukinta ei taida ehtiä valmistua.

Viime kesänä saatiin mukava luumusato (Prunus domestica). Tänä vuonna kukinta oli myöhässä, mutta satoa näytti tulevan mukavasti. Kuva on otettu elokuun puolessa välissä, raakileet edelleen nyt kuukausi myöhemmin saman kokoisia.

Nyt vaan toivottaisiin pientä ihmettä. Tarvitsisimme lämmintä, pitkää syksyä, jotta saisimme nauttia vielä hetken kuukausimansikoista ja että luumut ehtisivät kypsyä. Lämmin pitkä syksyn aikana valkolumimarjan kauniit marjat ehtisivät valmiiksi ennen lehtien putoamista. 

Onko teillä samankaltaisia kokemuksia kasvukauden myöhäisyyden vuoksi?

Harjaneilikka yllättää

Harjaneilikka on minulle uusi tuttavuus. Olen saanut ihailla niitä vain toisten pihoilla.

Vuosi sitten hankkimamme kesämökin pihalta löytyi jo silloin muutama harjaneilikka. 

Se oli melkoinen yllätys. Tontti oli muutoin lähes luonnontilassa.

Säästettävät kasvit oli merkittävä erikseen, ettei mies viikatteinen olisi leikannut niitä pihan niittyä siistiessään... 

Mies osasi väistellä viikatteensa kanssa ja viime kesänä näkyi kahden värisiä kukkia. 

Annoimme kukkien kukkia rauhassa emmekä tehneet paikalla mitään muita hoitotoimenpiteitä kuin jonkin verran ruohontaa.

Varmaan vuosien varrella siemenpankkia on kertynyt ja pienimuotoinen kitkeminen auttoi, sillä tänä kesänä niitä nousi huomattavasti enemmän. 

Tarkemmin kukkia ihaillessa huomasinkin värivalikoiman laajuuden.

Kukkia oli niin yksinkertaisen mallisia, hieman kerrottuun taipuvaisia kuin erilailla pilkullisiakin.

Tämä olikin tosi hauska ja yllättävä havainto. 

Ensi kesänä voimme odottaa edelleen suurempaa kukkamerta.

Pari taimea lähti kaupunkiin omaan kukkapenkkiinkin. 

Mökille en kuitenkaan halua erillisiä kukkapenkkejä, vaan toivomme että saamme ihan oman niityllisen harjaneilikkaa. 

Pitäisi vaan nyt tuon viikatemiehen kanssa neuvotella niitylle rauhoitetun alueen rajat. 

Niin ja vielä...

Saunamökin terassin nurkalla ollut juhannusruusu on myös entisen omistajan istutuksia. Ruusu on kasvanut (lue: ollut hengissä) vuosia osin puiden varjostamana ilman hoitoa savikossa. 

Viime kesänä raivasimme pusikkoa rannasta avaten maisemaa järvelle. Nyt ruusu palkitsi yhden oksan laajuisella kukinnalla ja kolmella uudella versolla. 

Siinä mökkikuulumisia tällä hetkellä.