Puutarha postimerkeissä

Suomessa julkaistaan vuosittain kauniita postimerkkejä. Myös puutarhakasvit ovat päässeet aiheiksi. Kuvat on otettu suoraan omasta keräilykansiosta, eikä ole mikään kattava katsaus kasviaiheista suomalaismerkeissä.

Tuberkuloosiliitolla oli vuonna 1958 kolmen postimerkin sarja kukkia. Tässä sinivuokko. Merkkien tuotosta osa meni heidän toiminnan tukemiseen.

Vielä 1981 Tuberkuloosiliitto julkaisi sarjan  kukkamerkkejä. Kuvassa on ihana palleroverenpisara saviruukussa ja ikkunalaudalla. Tukikeppikin löytyy. 

Saman sarjan toisessa merkissä on punainen pelargonia perinteisessä saviruukussa. Pelargoneihin hurahtanut on  ihastunut tähän merkkiin.

Keväiset sipulikukatkin ovat päässeet kuviin. Ellen väärin muista niin nämä on julkaistu pääsiäispostikorttiliikenteeseen kevään korvalla. 

Daalia on kuvattu erääseen postimerkkivihkoon, jossa eri aiheisia merkkejä. Kuva on suoraan käyttämättömästä vihkosta. 

Kasviaiheisia käyttömerkkejä 1991 ja -92. Jälkimmäisenä vuonna siirryttiin ikimerkkeihin. Kukka-aiheita oli näiden lisäksi tuomi, kangasvuokko, kanerva ja horsma ainakin. Nämä on kyllä varmaan kaikille tuttuja. 

Tarhasarjalilja ja lila pihasyreenikin löytyvät  merkkeistä. 

Vuonna -94 julkaistiin suuri postimerkkivihko niittykukista. Mukana siinä oli mm. mäkitervakko, kissankello, keto-orvokki, ketohanhikki, rätvänä jne. Nämä peurankello ja verikurjenpolvi löytyvät useimmiten kuitenkin kukkapenkeistä.

Koivu, mänty ja kuusikin on esitelty, tässä tosin aiheena ollut metsäntutkimus. Mutta pihapuina näitäkin käytetään.  



Tyylitellen piirretty auringonkukka ja kaunis tarhaorvokkikimppu. 

Pionikin on kuvattu merkissä ansaitusti. Merkin esittelyssä ei ollut mainittu pionin nimeä tarkemmin. Olettaisin Sarah Bernhartia? 

Omanapuu- aiheinen merkki on todella kaunis. Yksi suosikeistani.  



Tässä hienostuneessa merkissä on tuoksuherne. Kunpa saisi merkkiin tuoksunkin mukaan. 

Sarjassa viiden sentin merkkejä, aiheena on lemmikki.

Kymmenen sentin merkissä on kuvattu kieloja. 

Onpas se suomalainen puutarhakin saanut oman merkkinsä vuonna -92! Merkissä kuvataan enemmän rehevää hyötytarhaa kasvihuoneineen. 

Sokerina pohjalla. Puutarhurin työkalut ovat päässeet merkiksi asti myös. Tosin postimerkkivihko oli aiheeltaan Suomalainen design. 

Postimerkit ovat usein pelkkä käyttöhyödyke, eikä siihen kiinnitä sen kummemmin huomiota kun että liimaa sen kuoren tai paketin kulmaan. Merkeissä on kuitenkin kauniita kuvia ja tietoa eri aihepiireistä. Se onkin sitten aivan oma maailmansa.

Toivottavasti viihdyit hetken postimerkkien kiehtovassa maailmassa. 

Pieleen meni, mutta ei haittaa

Viime marraskuussa hyödin sipulista elämäni ensimmäiset amaryllikseni. Ne kukkivat kauniisti toinen jouluna ja toinen ehti uudeksi vuodeksi.

Molemmat tekivät kolme kukkavanaa ja niihin kuhunkin neljästä kuuteen kelloa. Olin alkamassa vaihtaa niihin uutta multaa ja siirtämään ne toukokuulla ulos, huomasin yhden sipulin työntävän lehtien asemasta kukkavanaa.

  

Nyt se on aukaissut kaikki neljä kelloaan, onhan se komea! Saa nähdä ehtiikö tai jaksaako kukkia jouluksi uudelleen? 

Siitepölypallerolliset hetet otan aina pois kellon avauduttua, kello sotkeentuu rumasti keltaisella pölyllä. 

 

Poikkeuksellista kesäistä valkeutta!

Puistokierros

Kesälomani alkajaisiksi kiersin polkupyörällä Kajaanin keskusta-alueen puistoja. Tästä on muodostunut minulle jo perinne. Osa puistoista ei osu mitenkään kulkureittieni varrelle, joten niihin on erikseen mentävä. 

Kajaanin jokirannan Rantapuisto on remontoitu perusteellisesti muutama vuosi sitten. Joen yli menevän Kynskin sillan tuntumaan on ilmaantunut ihana koristeomenapuu. Sitä muutkin pysähtyivät kuvaamaan ja tuoksuttelemaan.

Urho Kekkosen puistossa huomioni alkukesästä kiinnittyy aina n. kymmenen neliön tarhakalliokielopenkkiin. Sen reunamilla on päivänliljaa ja kesäpikkusydäntä. Mutta tuo itse keskuskasvi vie kyllä kaiken huomion!

Samassa Urho Kekkosen puistossa on pensasryhmä, jossa vuosi toisensa jälkeen menestyy japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica). Viime syksynä se teki hedelmää. Erikoiseksi tämän ilmestyksen tekee se, että olemme V-vyöhykkeellä ja pensaan talvenkestävyys on taattu I-II (III) -vyöhykkeillä. Pohjoisempana arat kasvit voi menestyä suojaisassa ja otollisessa pienilmastossa. Mutta tuo paikka on avoin sekä puistokäytävän vieressä. Tämä on toinen kaupungin istutuksissa oleva suosikkikasvi. 

Kajaanin kirkon seinustalla kukkii kirsikka parhaillaan. Satoakin se on tuottanut. Tämäkin on meidän leveysasteilla hieman arka, mutta tässä tapauksessa puuta suojaa pohjoistuulilta kirkkorakennus. Puu kun on istutettu verrattain lähelle kirkon seinustaa. 

Kajaanijoen varressa Suvantopuistossa oli kaupungin puistopuolen puutarhuri siistimässä istutuksia. Hän kertoi istuttaneensa neljä vuotta sitten satoja tulppaaneja  penkkeihin. Nyt niitä oli murto-osa jäljellä, osa kukinnasta jo ohikin. Kuvaamani tumma tulppaani on Queen of Night. Vaaleanpunainen kerrottu on Angelique ja valkoinen on Mount Tacoma.  

Usein sitä kulkee kaupungilla nopeasti autolla paikasta toiseen, eikä ympäristöön tule kiinnitettyä tarpeksi huomiota. Jalkautuminen on silloin tällöin hyvästä. Tulee tutustuttua omaan lähiympäristöön aivan eri tavalla. 

Varaslähtö kesään

Talvi oli todella runsasluminen. Siispä tuntuu ihmeelliseltä, että kevät on niinkin pitkällä kuin se nyt on. Viime viikon hellepäivät ovat edistäneet kevään joutumista. 

Valkovuokot (Anemone nemorosa) ovat kukassa jo näin äitienpäivänä, mikä ei meidän leveysasteilla ole useinkaan tapahtunut. 

Viime vuonna samaan aikaan toukokuussa fiilikset olivat aivan toisenlaiset. 

Palloesikko (Primula denticulata) on intoutunut kukkimaan, nuppuja tulossa vielä lisää. Muukin kukinta on tänä vuonna edellä ja rehevää.

Kevätesikoita (Primula veris) on pullahdellut nurmikosta sieltä täältä. Vielä en ole leviämisestä huolissani...

Scilla (Scilla siberica) on lempikukkiani, ehdottomasti. 

Krookusten (Crocus vernus) valkoisuus on niin kaunista, helteellä niistä oli lyhytaikainen ilo. 

Keltainen krookuspuska vaan tuuhistuu ja leviää. Ehkä pitäisi pian jakaa sipulit.

Helmililjoja (Muscari armeniacum) istuttelin syksyllä lisää, sieltä nekin nyt vaan nousee.

Helmihyasintti on tämän kevään uusi tuttavuus, syksyn istutuksia tämäkin.

Tulevaan kesään on otettu pieni varaslähtö. Taitaa olla tulossa pitkä kesä!

Tästä se lähtee...

Kesä on ainakin täällä pohjoisessa vajaan pari viikkoa jäljessä. Ryhmäkukkia ei taida uskaltaa istutella ulkosalle tämän kuun puolella, on lupailtu hallaöitä. Onneksi sentään aikaiset kukkijat ovat nostelleet kuitenkin jo päitään.

Kevätesikko on mielestäni kiistanalainen kasvi. Kaunis kukkija keväällä, mutta tahtoo levitä rikkaruohon lailla joka paikkaan.

Idänsinililjat ovat lemppareitani. Onneksi niitä löytyy äitini ja ystäväni pihoilta.

Valkovuokko valtaa kukkapenkkiä. Kesäksi se 'häviää', olenpa aikaisemmin kaivanut loppukesällä sen tilalle toisen perennan, kun en muistanut sen olemassaoloa. Valkovuokko hävisi. Tämä on 'turvassa' äitini penkissä.

Helmililja on ehdoton suosikkini. Sen toinen nimi 'helmihyasintti' innoitti kutsumaan odotusaikanani syntymätöntä tytärtäni 'Hyasintiksi'! Synnyttyään hänestä kastettiin Helmi!

Narsissit häikäisevät joka kevät sanattomaksi.

Raparperi äitini kasvimaalla työntää nyrkin kokoista silmua. Joskohan pian pääsisi ensimmäiselle raparperisopalle? Ensi viikolla varmaan jo, nams....

Piha turvallisesti talvilepoon

Kolumnini KotiseutuPlussassa 23.9.

Syksy etenee, kasvit virittäytyvät talvilepoon. Puutarhan sato alkaa olla pian korjattu. Ennen talven tuloa on pihalla vielä tehtäviä, joilla varmistetaan pihan kasvien pääsy ansaittuun talvilepoon.



Syyslannoitukset on tehty jo elokuulla. Pensaiden ja puiden leikkauksetkin on ohi. Joidenkin lehtivartisten kasvien, perennojen ja kesäkukkien kukinta-aikaa voidaan vielä jatkaa peittämällä ne hallaöiksi. Istutuksia voidaan tehdä vielä pakkasille asti. Sipulikukkien istutusaika on parhaillaan. Mutta mitä myöhäisemmäksi istutus menee, sitä lyhyemmäksi jää kasvin juurtumisaika ja sitä myöten talven kestävyys voi heiketä.

Perennojen juurakoiden jakaminen ja siirtoistutukset onnistuvat vielä. Siementävät kukinnot leikataan, jotta siemenet eivät leviäisi. Kuihtuneiden maanpäällisten osien leikkaus ei ole välttämätöntä. Kuollut kasvusto sitoo paremmin itseensä pakkaselta suojaavan lumikerroksen. Arimpien perennojen talvisuojaus tehdään pakkaspeitteellä tai havuilla.

Nuoret havut sekä alppiruusut ikivihreinä kasveina ovat erityisen arkoja ahavalle juuri ensimmäisinä istutuksen jälkeisinä kevättalvina. Siksi niiden suojaus on erittäin tärkeää! Suojaamattomina niiden versot kärsivät kevätauringon kuivattavasta paahteesta. Suojausta varten tukikepit on helppo työntää nyt jo valmiiksi sulaan maahan. On kuitenkin hyvä muistaa, että lumi on kasvin paras suoja, siksi suojakangas asetetaan paikoilleen vasta helmikuulla suojaamaan vähitellen hangen alta paljastuvat kasvin osat.

Ryhmäruusujen kuihtunut kasvusto leikataan 30 cm tapille. Suojaus tehdään vasta maan routaannuttua pinnasta. Tyvelle levitetään tällöin 10–15 cm kerros kuivaa lehtikariketta tai talvensuojaturvetta. Päälle asetetaan ristiin rastiin oksia kehikoksi ja niiden päälle 20 cm paksuinen ilmava kerros havuja. Köynnösruusut lasketaan alas ja peitetään samoin kuin muut ryhmäruusut.

Jalokärhölle tehdään alasleikkaus ja juurelle lisätään ilmava kerros havuja tai erityistä talvensuojaturvetta.

Nuorten hedelmäpuiden puiden rungon suojaus myyriltä, jäniksiltä tehdään rungonsuojilla sekä erityisellä suojaverkolla. Nuori puu selviää, jos jänikset syövät sen oksia, mutta rungon kalttaminen olisi puulle kohtalokas. Suojausta tehostamaan voi verkkoon tai puun oksistoon kiinnittää tuomen oksia. Näiden voimakas haju ’sekoittaa’ jänöjussin nenän siten, ettei se erota herkkua väkevästä tuomen tuoksun seasta!

Puiden varisseet lehdet nurmikolta olisi syytä kerätä pois. Liian tiivis lehtipeite antaa kasvupaikan nurmen juurituhosienille. Viimeiset lehdet voi silputa ruohonleikkurilla nurmikkoon lannoitteeksi. Jätä talvea vasten ruoho hieman pitemmäksi.

Kesäkukkien aika on ohitse. Tilalle voidaan tehdä syys- ja talvi-istutuksia talvenkestäviin ruukkuihin ja laatikoihin. Sulan aikana on muistettava istutusten kastelu.

Pihakauden jälkeen työvälineet (lapiot, trimmeri, ruohonleikkuri) on syytä puhdistaa ja huoltaa hyvin, näin saadaan jatkettua niiden käyttöikää. Keväällä on mukava ottaa puhtaat ja huolletut välineet käyttöön.

Edellisillä töillä saadaan puutarha saatettua talvilepoon, sitä tarvitsee myös pihanomistaja-puutarhuri.

Kukkasipuleista iloa kevääksi

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 9.9.

Sipulikasvien istutusaika alkaa olla käsillä. Mikäs sen mukavampaa, kuin keväällä puutarhan heräämistä odotellessa saada seurailla sulavan lumihangen alta nousevia ensimmäisiä krookuksia ja lumikelloja. Mitä lämpimämpään ja suojaisempaan paikkaan ne istutetaan, sitä aiemmin päästään ihailemaan kukintaa.



Kukkasipulivalikoima on parhaillaan. Niiden hankinnassa kannattaa olla tarkkana. Hyvänlaatuiset sipulit on pakattu ilmavasti siten, että niiden kunnon voi koetella sormin ja silmämääräisesti. Sipulin on oltava kuiva, kiinteä ja ehjä. Hyvänkokoinen sipuli on elinvoimainen.

Sipulikukkien kasvun edellytys on läpäisevä, ravinteikas, hiekkainen multa. Istutusmultaan ei tarvitse välttämättä sekoittaa lannoitteita, sillä ensimmäisenä vuonna sipulikukat kukkivat sipuliin varastoimansa ravinnon turvin.
Sipulit istutetaan usein myöhään nousevien perennojen yhteyteen sekä myöhään lehteen puhkeavien pensaiden juurelle. Lisäksi niitä voi istuttaa aurinkoisille ja puolivarjoisille paikoille suoraan nurmikkoon.

Sopiva istutussyvyys on 2-3 kertaa sipulin koko. Narsissien istutusväli on 10-15 senttiä, tulppaanien 10 ja pikkusipulien mm. krookuksen ja sinililjan 5 senttiä.
Jatkuvuutta kukintaan saadaan istuttamalla puolet sipuleista väärinpäin. Versolla kestää tällöin hieman pitempään tulla pintaan, näin kukinta on myöhäisempää.
Säästääkseen penkissä tilaa, sipulit voidaan istuttaa kerroksittain. Suuremmat (narsissit, tulppaanit) jäävät alle ja pienemmät (krookus, helmililja)päälle. Tällöin on varmistettava näiden kukinnan eriaikaisuus.

Nurmikolle istutettaessa irrotetaan nurmilevy. Alta paljastunut maa möyhennetään ja lannoitetaan, minkä jälkeen sipulit istutetaan vaadittuun syvyyteensä ja nurmilevy asetetaan takaisin paikoilleen. Nurmikkoon sopivat mm. krookukset ja sinililjat.
Sisähyötöön tehtävät sipuli-istutukset tehdään syys-lokakuussa. Istutukset juurrutetaan ja talvetetaan viileässä ja pimeässä korkeintaan +9 asteisessa tilassa, esimerkiksi kellarissa, autotallissa, varastossa. Istutuksia kastellaan hillitysti talvetuksen aikana. Ruukut otetaan päivänvaloon keväällä muutama viikko ennen sipuleiden haluttua kukkimisajankohtaa.

Ulkona tehtävään keväthyötöön istutukset tehdään ulkolaatikoihin ja -ruukkuihin loka-marraskuun aikana. Ruukut haudataan maahan, josta ne nostetaan vasta roudan sulettua keväällä. Istutukset tuodaan valoon ja lämpöön, jonka jälkeen ne kukkivat jo muutaman viikon kuluttua.

Helppohoitoisina kasveina sipulikukat tuovat pihaan ja sisälle oman lisänsä verraten pienellä vaivalla. Kannattaa kokeilla!