21. syyskuuta 2016

Perunan kasvatuskokeilu


Paikallisesta puutarhaliikkeestä löysin kaksi perunankasvatussastiaa. Esitteessä luvattiin usean kilon satoa, jos perunoita olisi korjattu pitkin kautta talteen. Alkukesästä istutettiin kolme perunaa kumpaankin astiaan. 

Kun kaksiosaisen astian sisemmän korimaisen sisuksen nosti multapaakkuneen, olisi pitkin kesää pinnassa pitänyt näkyä perunoita ja ne olisi voinut kerätä pois uuden sadon tieltä. Eipä näkynyt perunoita. 


Ensimmäisen sankon tyhjensin varsien kuihduttua elokuun alussa. Satoa tuli kilon verran. Olivat kaikki multapaakun keskellä.

 
Toisen sankon tyhjensin kuun lopussa. Satoa noin puoli kiloa.

Kaikkinensa taloudellisesti kannattamatonta toimintaa, olisi moni sanonut. Perunat vaativat runsasta kastelua ja huolenpitoa. Mutta niiden ruukussa kasvattamisesta on vieraidemme kanssa käyty monta niin herkullista keskustelua ja naurettu monet naurut ruukkujen ollessa osana muuta koristepuutarhaa (eivät siis olleet kasvimaalla), että toiminta oli erittäin kannattavaa niin sosiaalisesti kuin henkisestikin.

Ensi vuonna uudestaan!

19. syyskuuta 2016

Luumuja pohjoisesta


Tämä kesä ja syksy ovat olleet suopeita meidän luumupuuille. Asumme V-vyöhykkeellä Kainuussa eikä sato onnistu läheskään joka vuosi kypsäksi asti. Parhaiten satoa tuottava puu on tontin parhaalla paikalla. Muut ovat hieman kituliaampia. Toinen saattaa kukkia, muttei tee satoa juuri ollenkaan. Kolmas ei kukikkaan. Istutuspaikalla on merkitystä.


Luumupuumme on tuotu Jyväskylän kupeesta, jossa sen emokasvi tuotti 'poikasia' runsaasti. Puun lajiketta ei tiedetä. Meidän puillamme lienee ikää lienee 15 vuotta. Viime vuonna luumut eivät ehtineet punertuakaan, kun jo pakkanen ne vei. Tällä hetkellä yksi niistä on tuottanut satoa.


 Kaikkiaan saatiin puusta reilut kolme kiloa satoa. Tässä siitä puolet. 

8. syyskuuta 2016

Syksyn kukkijoita

Syyskesän pihan kukintaa.


Valkolumimarja jaksaa kukkia syyskuulla. Marjat ei aina ehdi kehittyä täällä V-vyöhykkeellä.




Syyshortensian kukinta parhaillaan.


Tähän ei kyllästy.

5. syyskuuta 2016

Vanha kunnon huonepalsami

Viime kesänä löysin kirpparilta huonepalsamin taimen. Muistan lapsuudessa mummollani olleen noita kuistin ikkunalla. Sain siitä siemenet talteen ja tänä keväänä ne itivät sataprosenttisesti. Ne taimikuvat vei valitettavasti puhelimeni, joka mykistyi ja jätti kuvat sisälleen. 


Vasemmanpuoleinen on viimevuotinen emokasvi oikeanpuoleinen on tämänvuotisista yksi siemenkasvatettu. Lannoitin koko kesän niitä bokashipissalla. Ei mummonikaan aikanaan saanut palsameitaan haaroittumaan noin kuin nyt tänä kesänä onnistui. Lasken sen nyt osin lannoitten ansioksi.


Tämä kuva on otettu nyt syyskuussa. Pituutta on tullut yli 30 cm lisää. Kuihtuneet kukat ja osan siemenkodista olen poistanut sitä mukaa kun niitä tulee. Tukea ei tarvitse, vaikka korkea onkin.








Siemnkotia olen jättänyt vain muutaman kasvia kohden kypsymään. Näin olen saanut kukintaa jatkettua pitempään. Nytkin on vielä nuppuja aukeamassa.


 Taatusti ensi vuonnakin kylvökaleteriini kuuluu huonepalsami. Pitäähän sen verran perinteitä kunnioittaa, mummoni vuoksi.

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...