24. lokakuuta 2010

Pihan suunnittelu kannattaa

Kolumnini KotiseutuPlussassa 16.9.

Kaikilla on oma mielikuva omasta unelmien salaisesta puutarhasta runsaine istutuksineen, kukkaloistoineen, hämyisine polkuineen, vesiaiheineen… Unelmapuutarha ja todellisuus lyövät vain harvoin kättä toisilleen. Rajoitteita asettavat meidän pohjoiset olosuhteemme, pihan perustamiskustannukset sekä tulevaan hoitoon käytettävä ajan rajallinen määrä. Usein realistisena tavoitteena on toimiva, kestävä, viihtyisä ja helppohoitoinen piha.


Pihan rakentaminen vaatii tekijältään paljon tietoa ja perehtymistä mm. kasveihin, pintamateriaaleihin, rakenteisiin, työmenetelmiin liittyen.
Vanhan pihan omistaja voi olla ymmällään kun pihan suuriksi kasvaneet puut ja pensaat vievät tilan, valon ja voiman muilta kasveilta. Ei ole tietoa, mistä uusimisen aloittaa, mitä kannattaa säästää, mitä poistetaan?


Uuden omakotitalon tyhjä tontti voi olla vaikea pala purtavaksi pihan uudelle omistajalle. Olisi mietittävä käytävälinjaukset, päällysteet, tuuletus- ja kuivaustelineen, lipputangon ja istutusten paikat. Tilaa pitäisi löytyä peräkärrylle, grillikatokselle, halkovajalle, lasten trampoliinille, keinuille ja leikkimökille. Pallopeleille pitäisi jättää avointa pelitilaa. Näkösuojaa olisi saatava myös talveksi. Lisäksi valaisimille olisi löydyttävä paikkansa ja kolattaville lumillekin pitäisi jäädä tilaa. Pieni hyötytarha jonnekin kulmaan yrttimaineen, marjapensaineen, komposteineen olisi mahdutettava sekä muutamalle omenapuulle löydettävä omat paikkansa. Haastava yhtälö.


Muutakin mietittävää löytyy. Kuinka paljon tilaa vie auton paikoitus? Mikä on käytävän sopiva leveys tai riittävä koko oleskeluryhmälle? Kuinka lähelle seinää voi istuttaa puun tai perustaa kukkapenkin? Millä sokkelin vierusta katetaan? Miten kenttäkiveys tehdään? Mistä niitä kiviä saa? Jne…Ammattisuunnittelija tietää vastaukset ja osaa ideoida juuri sinulle sopivat, halutut ja helppohoitoiset ratkaisut niin vanhoihin kuin uusiinkin pihoihin. Hän näkee mitkä haaveista on toteutettavissa ja mitkä eivät.


Valmiin paperin pohjalta on helppo lähteä toteuttamaan unelmien pihaa vaikka osissa useamman vuoden aikana. Hyvä suunnitelma sisältää myös kattavan tietopaketin työohjeineen, kasviesittelyineen ja pihanhoito-ohjelmineen. Se palvelee pihanomistajaa vielä vuosia eteenpäin.
Kaunis piha muodostaa positiivisen kuvan talon asukkaista sekä antaa taloa myytäessä lisäarvoa.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu piha maksaa itseään takaisin mm. pihanhoidon helppoutena ja yleisenä näyttävyytenä, viihtyvyytenä. Lisäksi voidaan tehdä täsmällisiä hankintoja kun tiedetään mm. laatoitusalueen pinta-ala sekä kasvien tarkat määrät ja oikeat istutusvälit. Hukkaostot vähenevät.

Jotta ensi kesälle saisit omalle pihallesi, pienellekin ammattilaisen tekemän valmiin suunnitelman työtaakkaasi helpottamaan, kannattaa sinun lähteä nyt asialle. Talviaikaan työstetty suunnitelma on ensi keväänä jo käytettävissä heti pihasesongin alkaessa. Keväällä olet jo auttamattomasti myöhässä.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pihassakin!

23. syyskuuta 2010

Piha turvallisesti talvilepoon

Kolumnini KotiseutuPlussassa 23.9.

Syksy etenee, kasvit virittäytyvät talvilepoon. Puutarhan sato alkaa olla pian korjattu. Ennen talven tuloa on pihalla vielä tehtäviä, joilla varmistetaan pihan kasvien pääsy ansaittuun talvilepoon.



Syyslannoitukset on tehty jo elokuulla. Pensaiden ja puiden leikkauksetkin on ohi. Joidenkin lehtivartisten kasvien, perennojen ja kesäkukkien kukinta-aikaa voidaan vielä jatkaa peittämällä ne hallaöiksi. Istutuksia voidaan tehdä vielä pakkasille asti. Sipulikukkien istutusaika on parhaillaan. Mutta mitä myöhäisemmäksi istutus menee, sitä lyhyemmäksi jää kasvin juurtumisaika ja sitä myöten talven kestävyys voi heiketä.

Perennojen juurakoiden jakaminen ja siirtoistutukset onnistuvat vielä. Siementävät kukinnot leikataan, jotta siemenet eivät leviäisi. Kuihtuneiden maanpäällisten osien leikkaus ei ole välttämätöntä. Kuollut kasvusto sitoo paremmin itseensä pakkaselta suojaavan lumikerroksen. Arimpien perennojen talvisuojaus tehdään pakkaspeitteellä tai havuilla.

Nuoret havut sekä alppiruusut ikivihreinä kasveina ovat erityisen arkoja ahavalle juuri ensimmäisinä istutuksen jälkeisinä kevättalvina. Siksi niiden suojaus on erittäin tärkeää! Suojaamattomina niiden versot kärsivät kevätauringon kuivattavasta paahteesta. Suojausta varten tukikepit on helppo työntää nyt jo valmiiksi sulaan maahan. On kuitenkin hyvä muistaa, että lumi on kasvin paras suoja, siksi suojakangas asetetaan paikoilleen vasta helmikuulla suojaamaan vähitellen hangen alta paljastuvat kasvin osat.

Ryhmäruusujen kuihtunut kasvusto leikataan 30 cm tapille. Suojaus tehdään vasta maan routaannuttua pinnasta. Tyvelle levitetään tällöin 10–15 cm kerros kuivaa lehtikariketta tai talvensuojaturvetta. Päälle asetetaan ristiin rastiin oksia kehikoksi ja niiden päälle 20 cm paksuinen ilmava kerros havuja. Köynnösruusut lasketaan alas ja peitetään samoin kuin muut ryhmäruusut.

Jalokärhölle tehdään alasleikkaus ja juurelle lisätään ilmava kerros havuja tai erityistä talvensuojaturvetta.

Nuorten hedelmäpuiden puiden rungon suojaus myyriltä, jäniksiltä tehdään rungonsuojilla sekä erityisellä suojaverkolla. Nuori puu selviää, jos jänikset syövät sen oksia, mutta rungon kalttaminen olisi puulle kohtalokas. Suojausta tehostamaan voi verkkoon tai puun oksistoon kiinnittää tuomen oksia. Näiden voimakas haju ’sekoittaa’ jänöjussin nenän siten, ettei se erota herkkua väkevästä tuomen tuoksun seasta!

Puiden varisseet lehdet nurmikolta olisi syytä kerätä pois. Liian tiivis lehtipeite antaa kasvupaikan nurmen juurituhosienille. Viimeiset lehdet voi silputa ruohonleikkurilla nurmikkoon lannoitteeksi. Jätä talvea vasten ruoho hieman pitemmäksi.

Kesäkukkien aika on ohitse. Tilalle voidaan tehdä syys- ja talvi-istutuksia talvenkestäviin ruukkuihin ja laatikoihin. Sulan aikana on muistettava istutusten kastelu.

Pihakauden jälkeen työvälineet (lapiot, trimmeri, ruohonleikkuri) on syytä puhdistaa ja huoltaa hyvin, näin saadaan jatkettua niiden käyttöikää. Keväällä on mukava ottaa puhtaat ja huolletut välineet käyttöön.

Edellisillä töillä saadaan puutarha saatettua talvilepoon, sitä tarvitsee myös pihanomistaja-puutarhuri.

9. syyskuuta 2010

Kukkasipuleista iloa kevääksi

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 9.9.

Sipulikasvien istutusaika alkaa olla käsillä. Mikäs sen mukavampaa, kuin keväällä puutarhan heräämistä odotellessa saada seurailla sulavan lumihangen alta nousevia ensimmäisiä krookuksia ja lumikelloja. Mitä lämpimämpään ja suojaisempaan paikkaan ne istutetaan, sitä aiemmin päästään ihailemaan kukintaa.



Kukkasipulivalikoima on parhaillaan. Niiden hankinnassa kannattaa olla tarkkana. Hyvänlaatuiset sipulit on pakattu ilmavasti siten, että niiden kunnon voi koetella sormin ja silmämääräisesti. Sipulin on oltava kuiva, kiinteä ja ehjä. Hyvänkokoinen sipuli on elinvoimainen.

Sipulikukkien kasvun edellytys on läpäisevä, ravinteikas, hiekkainen multa. Istutusmultaan ei tarvitse välttämättä sekoittaa lannoitteita, sillä ensimmäisenä vuonna sipulikukat kukkivat sipuliin varastoimansa ravinnon turvin.
Sipulit istutetaan usein myöhään nousevien perennojen yhteyteen sekä myöhään lehteen puhkeavien pensaiden juurelle. Lisäksi niitä voi istuttaa aurinkoisille ja puolivarjoisille paikoille suoraan nurmikkoon.

Sopiva istutussyvyys on 2-3 kertaa sipulin koko. Narsissien istutusväli on 10-15 senttiä, tulppaanien 10 ja pikkusipulien mm. krookuksen ja sinililjan 5 senttiä.
Jatkuvuutta kukintaan saadaan istuttamalla puolet sipuleista väärinpäin. Versolla kestää tällöin hieman pitempään tulla pintaan, näin kukinta on myöhäisempää.
Säästääkseen penkissä tilaa, sipulit voidaan istuttaa kerroksittain. Suuremmat (narsissit, tulppaanit) jäävät alle ja pienemmät (krookus, helmililja)päälle. Tällöin on varmistettava näiden kukinnan eriaikaisuus.

Nurmikolle istutettaessa irrotetaan nurmilevy. Alta paljastunut maa möyhennetään ja lannoitetaan, minkä jälkeen sipulit istutetaan vaadittuun syvyyteensä ja nurmilevy asetetaan takaisin paikoilleen. Nurmikkoon sopivat mm. krookukset ja sinililjat.
Sisähyötöön tehtävät sipuli-istutukset tehdään syys-lokakuussa. Istutukset juurrutetaan ja talvetetaan viileässä ja pimeässä korkeintaan +9 asteisessa tilassa, esimerkiksi kellarissa, autotallissa, varastossa. Istutuksia kastellaan hillitysti talvetuksen aikana. Ruukut otetaan päivänvaloon keväällä muutama viikko ennen sipuleiden haluttua kukkimisajankohtaa.

Ulkona tehtävään keväthyötöön istutukset tehdään ulkolaatikoihin ja -ruukkuihin loka-marraskuun aikana. Ruukut haudataan maahan, josta ne nostetaan vasta roudan sulettua keväällä. Istutukset tuodaan valoon ja lämpöön, jonka jälkeen ne kukkivat jo muutaman viikon kuluttua.

Helppohoitoisina kasveina sipulikukat tuovat pihaan ja sisälle oman lisänsä verraten pienellä vaivalla. Kannattaa kokeilla!

Valoilla ilmettä pihaan!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 2.9.

Illat alkavat hämärtyä, hämärässä kaunis piha jää paitsioon. Valoilla voidaan luoda pihaan pimeän ajalle tunnelmaa ja tuoda esille päivänvalossa huomiotta jääviä kohteita.

Pihan valaistus on jotain aivan muuta, kuin joulunaikaiset kertakäyttöiset kirjavat ja soivat vilkkuvalot pihapensaassa. Herkästi ylenpalttinen valon käyttö muuttuu valosaasteeksi. Pihan valaistuksen tulisi olla kuitenkin hillittyä, tarkoituksen mukaista, kohdetta kunnioittavaa ja korostavaa.



Pihan valaistusta suunnitellessa on syytä miettiä mitä ja miksi kannattaa valaista. Riittävä valaistus luo niin viihtyvyyttä kuin turvallisuuttakin. Yleisvalon turvin lapset näkevät leikkiä pihassa myös ilta-aikaan. Kulkureittien valaisu on turvallisuustekijä. Pääoven edustalla valo ohjaa vieraat oikealle ovelle kolkuttelemaan. Pihan oleskelualueen, terassin tai kesäkeittiön valaisu jatkaa niiden käyttöaikaa pitkälle syksyn iltoihin.

Kiinteillä matalilla pylväsvaloilla, pollareilla sekä suunnattavilla kohdevaloilla tuodaan esille pihan yksityiskohtia, istutuksia, puita, kiviä, vesiaihetta tai muita näyttäviä kohteita. Suunnattavalla valonheittimellä voidaan kohdistaa valo hyvinkin kapeana kiilana esimerkiksi kohti korkean puun latvusta tai kalliota.

Helppoutta pihan valaisuun tuovat irtonaiset kohdevalot, joita ei tarvitse asentaa kiinteästi. Ne painetaan maahan haluttuun kohtaan ja näin saadaan valaistua pihan yksityiskohtia juuri silloin kun ne ovat parhaimmillaan. Sähköjohtoa ei tarvitse upottaa maahan, mutta johto on suojattava tai sijoitettava niin, ettei se vahingoitu nurmikon leikkuun yhteydessä. Siirrettäviä valaisimia löytyy myös johdottomina, pienillä aurinkopaneeleilla varustettuina.



Led-tekniikka on tuonut pihavalaistuksenkin uudelle aikakaudelle. Led-valonauha terassin kaiteen alapuolelle asennettuna antaa pehmeän epäsuoran valon. Betonikiveykseen, puuterassiin, suoraan maahan tai muuriin upotettavilla valoilla saadaan niilläkin huomaamaton tunnelmallinen epäsuora valaistus.

Valolla luodaan tunnelmia, mutta sillä voi myös muodostaa näkyvyyttä estävä valomuuri. Jos valaisimet on sijoitettu pihan etureunaan, et näe pihan takaosaa. Tai toisinpäin valaisimet pihan rajalla estävät näkyvyyden valokeilan läpi pihalle.

Valaisimien mallia, sijoituksia, suuntauksia mietittäessä on viisasta liittää ne osaksi ympäristöä, osaksi istutuksia, piiloon kasvillisuuden sekaan. Valaisimien tehtävä on valaista, niiden ei tarvitse välttämättä aina näkyä!

Hämäräkytkimen tai katkaisimen päähän asennettuina valojen käyttöä voidaan ohjata tarpeen mukaan. Myös lyhdyt ja kynttilät tuovat myös oman lisänsä pihan valomaailmaan. Toisinaan kaiken peittävä pimeys on tervehdyttävää, varsinkin kuutamon aikaan.

Kauniisti toteutettu puutarhan valaistus korostaa pimeyttä, tarkoituksena ei ole tehdä yöstä päivää. Annetaan valon ja varjon leikkiä iloksemme pimeyden keskellä.

On syyslannoituksen aika!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 27.8.

Syyskesä on makoisaa sadonkorjuun ja säilönnän aikaa. Lämpimän kesän johdosta marjasato on kypsynyt hieman edellisiä vuosia aiemmin. Osa puutarhan marjasadosta on jo korjattu talteen. Viinimarjasato on parhaimmillaan. Omenasatoa vielä odotetaan.

Jotta varmistettaisiin sadon onnistuminen ensi vuonnakin, olisi nyt aika antaa puutarhalle syyslannoitus. Syyslannoitteet eli PK-lannoitteet sisältävät fosforia ja kaliumia, eivätkä ollenkaan kasvua edistävää typpeä. Lannoitus lisää seuraavan vuoden kukkasilmujen muodostumista eli parantaa seuraavan kasvukauden kukintaa ja satoa. Se myös vahvistaa kasvien talvenkestävyyttä.

Syyslannoitus koristepensaiden osalta on tehtävä viimeistään nyt, jotta kasvit ehtivät käyttää ravinteet hyödyksi ennen lepokauden alkamista. Satoa tuottavien marjapensaiden ja hedelmäpuiden lannoitus tehdään aina heti sadonkorjuun jälkeen.

Pienille pensaille ja perennoille lannoitteet annetaan kasvin tyvelle. Maanpinnan haraaminen ja kastelu edesauttavat lannoiterakeiden sulamista. Hermanni muistaakin viime syksyn lannoitteiden olleen omenapuun juurella vielä marraskuussa. Siksi suuremmille pensaille, marjapensaille sekä hedelmäpuille lannoitteet viedään sinne, missä kasvin aktiivisimmat juuret ovat, eli yhtä kauas rungosta kuin uloimmat oksiston oksat. Maahan puun ympärille aktiivisten juurten tuntumaan tehdään rautakangella 20–30 cm syviä reikiä, jonne lannoiterakeet laitetaan. Näin saadaan lannoite nopeasti sinne minne sen pitääkin mennä, eikä jää maan pinnalle killumaan nurmikon ravinteeksi.

Jos puutarhan hyötypensaiden ja –puiden osalta syystyöt ja lannoitukset ovat vielä tekemättä, olisi paras aloitella työt vähitellen. Mansikalle on jo annettu sadonkorjuun jälkeen PK-lannoitetta 0,5-1 desiä rivimetrille. Samalla on poistettu kaikki rönsyt pois.

Vadelmalle annetaan 3 desiä rivimetrille nyt heti sadonkorjuun jälkeen. Tämän vuoden satoversojen leikkaaminen kannattaa jättää kevääksi, tällöin versoissa olevat ravinteet ehtivät palautua juuristoon. Lisäksi tiheä kasvusto sitoo suojaavaa pakkaslunta huomattavasti paremmin.

Herukoiden vanhimpien oksien poisto voidaan tehdä nyt, heti sadon korjuun jälkeen tai keväällä ennen silmujen puhkeamista. Mustaherukalta leikataan 5-6 vanhat oksat, puna- ja valkoherukalta 7-8 vuotta vanhat oksat. Syyslannosta annetaan 0,3 dl yhtä täysikokoista pensasta kohti.

Tyrni, karviainen, marja-aronia, marjatuomipihlaja ja pensasmustikka jne. saavat syyslannoituksena on noin 3 desiä/täysikokoinen pensas. Mahdollinen leikkaaminen jätetään kevääksi.

Hedelmäpuille annetaan sadonkorjuun jälkeen syyslannosta ½-1 litra täysikokoista puuta kohti. Omenapuiden leikkaaminen on mahdollista heti sadonkorjuun jälkeen, vaihtoehtoinen ajankohta on keväällä ennen silmujen aukeamista. Kirsikka, luumu ja päärynä eivät tarvitse leikkausta.

On hyvä muistaa, että liiallinen lannoitus on kasveille vahingollisempaa kuin lannoittamatta jättäminen. Jokainen valitkoon tiensä enemmän tai vähemmän tuottoisan puutarhan omistajana!

Lähiruokaa lapsille, tarkoituksella.

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 19.8.

Pienikin keittiöpuutarha piristäisi kummasti ruokapöydän tarjoiluja. Varsinkin näin loppukesästä olisi ilo nauttia sen sadosta. Mikäs olisi sen mukavampaa, kuin antaa lasten hakea lehtisalaatti omalta yrttimaalta, tuore tilli uusille perunoille ja uudet porkkanat kesäkeittoon.

Vaivaton ruohosipuli sopisi keittoihin ja salaatteihin. Kuivattuna kaupassa sen kilohinta on taivaallinen. Toinen helppo perusyrtti persilja kävisi tuorekäytön lisäksi myös kuivattuna. Kuinka mukava olisi kuoria koululaisille oman maan nauriita ja porkkanoita välipalaksi, läksyjä tehdessä narskuteltaviksi. Kupillinen itse kasvatettuja herneitäkin varmaan maistuisi!

Tuoreina kasvisten maku ja vitamiinit olisivat taatusti tallella. Itse tietäisit mitä lapsesi söisivät, käytitkö torjunta-aineita vai et, olisiko satosi peräti luomua? Itse kasvatettu on todellista lähiruokaa, trendiruokaa..

Keski-Euroopassa hyötykasvien viljely on puutarha-alan eniten laajeneva muotitrendi. Helsinkiläinen tunnettu ravintola on jo perustanut hyötytarhan omalle katolleen. Sieltä saadaan ravintolan lautasille todellista tuoretta ajankohtaista lähiruokaa.

Ennen hyötytarha kuului lähes jokaisen torpan pihapiiriin, sieltä sai Hermanni perheelleen särvintä pöytään pitkälle talveen. Säilöttynä pitempäänkin. Nykyään kasvimaa on yhä harvemman pihapiirin osana. Tosin jonkun sortin marjapensas ja hedelmäpuu löytyy lähes jokaisesta pihasta. Hyötytarhan alkuhan se on sekin.

Ilokseni olen havainnut monien miesten löytäneen hyötykasvi-innostuksen chilien kasvatuksen myötä. Olisihan se mukavaa viedä lahjaksi ystävälle, jolla on jo kaikkea, pussillinen itse kasvattamiasi chilejä. Tai kalamiehelle merkkipäivänä purkillinen kalaruokiin sopivaa itse kasvatettua ja kuivattua tilliä! Ainakin minä arvostaisin sellaista lahjaa lasimaljakkoa enemmän.

Kotona pihassa esimerkiksi yrttejä voisi kasvattaa helposti laudalla rajatussa kehikossa. Välttämättä ei tarvittaisi erillistä yrttimaata, vaan niitä voisi kasvaa perennapenkissä tai erillisissä ruukuissa jopa parvekkeella. Amppeleissa roikkuisivat näppärästi satoisat amppelimansikat ja - tomaatit. Säleikössä viihtyisivät niin herne kuin ruusupapukin.

Tosin nyt ollaan hyötytarhan perustamisessa myöhässä, ehtiväisemmät nauttivat ja säilövät parhaillaan omaa satoaan. Parempi havahtua myöhään kuin ei milloinkaan! Ensi keväänä kannattaa hyötytarhan, pienenkin, perustaminen ottaa vakavasti harkintaan, vaikka trendikkäänä pienimuotoisena ruukkuviljelynä. Siitä on hyvä lähteä.

Lasten olisi hyvä antaa osallistua kasien viljelyyn aikuisen mukana. Heidän olisi hyvä oppia tietämään, mistä ruoka tulee. Se ei kasva kaupan viilennetyssä myyntitiskissä. Samalla antaisit lapsellesi mallia, kuinka arvostaa puhdasta ruokaa ja itse kasvattamista. Pienikin, lapsen hoitama yrttipurkki voi auttaa häntä löytämään itsekasvattamisen ilon ja uusia makuelämyksiä. Ruokaa oppii arvostamaan eri tavalla, kun kasvatuksen eteen on nähnyt vaivaa. Lapsissa on meidän toivomme paremmasta, monessa suhteessa. Hehän kasvattavat myös meidän ruokamme, tulevaisuudessa!

11. elokuuta 2010

Taimien hankinnan ABC

Kolumni KotiseutuPlus lehdessä 11.8.2010

Kasvien syysistutusaika alkaa olla pian ajankohtainen. Istutuksia voi huoletta tehdä koko kasvukauden loppuun. Pihan istutustarpeet, ’aukkokohdat’ puutarhassa ovat näin syyskesästä tuoreessa muistissa. Istutuksien paikat on helppo arvioida muun kasvillisuuden ollessa täydessä koossaan. Syksyn sateet, yökaste sekä kostea, viileä ilma edesauttavat istutuksen onnistumista.


Kasvien hankkiminen puutarhaan vaatii rahallista panostusta, siksi taimien ostossa on syytä varmistua, että saa rahoilleen parhaan vastineen.

Hyvän taimen tunnistaa sen tasaisen vihreältä lehdistöltään. Uuden vuosikasvun määrää osoittaa kasvin elinvoimaisuuden. Multapaakun tulee olla kostea. Sen huomaa ruukun painosta, nimittäin kostea multapaakku on painava.


Vältä ostamasta nuutuneita, kellastuneita kasveja(en tarkoita ruskaväriä). Kevyt ja kuivuuttaan ruukun reunoilta irronnut multapaakku kertoo kasvin kärsineen kuivuutta jo pitempään, tällöin juuristovaurioita on päässyt syntymään. Kuivuneet, katkeilleet oksat, kertovat taimen tilasta oman tarinansa.

Kasvihankinnoissa kannattaa kiinnittää huomiota myös astiataimen ruukun kokoon. Mitä pienempi ruukku, sitä pienempi, nuorempi kasvi on. Pienen kasvin kasvaminen oikeaan kokoonsa vie useamman vuoden. Suuremman kokoluokan taimi voi olla hieman hinnakkaampi, mutta se kasvaa nopeammin lopulliseen kokoonsa. Kuvitella voi, kuinka paljon enemmän juuria mahtuu 3 litran ruukkuun 1,5 litran sijasta.


Oikeita hankintoja tehdessä on syytä muistaa myös meidän pohjoinen sijaintimme V-menestysvyöhykkeellä. Suurten vesistöjen ja ilmaston muuttumisen myötä meillä menestyy myös IV merkinnällä varustettuja kasveja. Taimien kotimaisuus ja paikallinen tuotanto varmistavat kasvien menestymisen karuissa oloissamme.

Meidän etunamme täällä pohjoisessa talvella on peittävä ja paksu lumipeite, joka suojaa etenkin arkoja perennoja, matalia pensaita sekä havuja. Meillä menestyy sen ansiosta jopa matalat II-III-vyöhykkeen kasvit.


Kasvien menestymiseen vaikuttaa myös moni paikallinen tekijä. Etelärinteellä tai muuten suotuisalla paikalla menestyvät aremmatkin kasvit. Näin voi oman pihansa tuntien hankkia eteläisempien vyöhykkeidenkin kasveja! Tiedän Kuhmossa kasvavan hevoskastanjan, jonka menestysvyöhykemerkintä on I-II(III), Kajaanista löytyy mm. koreaonnenpensaita(III) ja Puolangalla satoisa Valkea kuulas-omenapuu(III)! Jos ei ole varma pihansa ilmasto-olosuhteista, kannattaa pitäytyä IV-V-vyöhykkeiden kasveissa, silloin onnistuu varmemmin.


Tärkeintä kuitenkin taimihankinnoissa on se, että olet itse ostokseesi tyytyväinen ja olet valmis näkemään vaivaa istuttamalla se hyvin. Se voi ensi kesänä palkita sinut runsaalla kasvulla! Toivo kasvusta on puutarhurin kantava voima.

9. elokuuta 2010

Mesimarjakokeilu

Olimme kuulleet mesimarjan viljelykokeiluista. Teimme koeistutuksen pari vuotta sitten siirtämällä luonnosta mesimarjamättään omalle kasvimaalle.



Parissa vuodessa se on levinnyt siinä määrin, että kasvusto piti rajata. Nyt mesimarjaa joudutaan kitkemään jo kasvimaasta. Siinä muuttuu kasvi heti rikkaruohoksi rajauksen ulkopuolelle jouduttuaan!



Kukinta on ollut runsasta, mutta vain osaan kukista tulee ja on tullut marja. Ollaan päästy jo marjan makuun.


Kasvusto on ilmeisesti liian rehevää, sillä pohjamaa on vanhaa peltoa. Mesimarjalle ei ole tehty mitään, eikä tulla lannoittamaan edelleenkään. Ei oteta paineita, sillä on tila kasvaa rauhassa ja on mukava seurata tilanteen etenemistä jatkossakin.

6. elokuuta 2010

Pujosotaa

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 4.8.


Komealupiini, kurtturuusu, jättipalsami, jättiputki, tutun kuuloisia nimiä. Kyseiset kasvit kuuluvat niin kutsutulle kasvien vieraslajilistalle. Hankaliksi kyseiset kasvit muuttuvat päästessään luontoon ja levitessään syrjäyttävät alkuperäistä kasvistoa. Kasvit ovat hankalasti hävitettävissä. Niiden istuttamista omalle pihalle kannattaa harkita toisenkin kerran.

Listan kasveista ihmisten terveydelle haittaa aiheuttaa vain jättiputki. Sitä koskettaessa voi paljaalle iholle saada palovamman kaltaisen ihovaurion. Jättiputkea ja muita vieraslajeja on vuosien saatossa hävitetty myrkytyksin ihan viranomaistenkin voimin.

Vaan ei löydy kasvien ”hävityslistalta” kotoisan tuttua ja niin ajankohtaista pujoa. Sekin on myös muualta meille levinnyt vieras laji. Erittäin hankalaksi pujon tekee sen erittäin voimakas allergisoiva vaikutus. Pujo aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle ja allergisille lääkäri- ja lääkemenoina. Ilmeisesti on edullisempaa kustantaa lääkitys, kuin puuttua asiaan kasvustoja hävittämällä! Pujo kukkii parhaillaan näin heinä-elokuussa.

Pujon torjunta olisi verraten helppoa, ei tarvita suojavaatetusta, myrkkyjä eikä moottorisahaa. Hermanniltakin tämä onnistuu! Torjunnan tekee helpoksi myös se, että pujon raskas siitepöly leviää vain kasvupaikan läheisyydessä väheten puolella jo 5-10 metrin päässä kasvustosta. Alueellinen torjunta on siis mahdollista, kunhan toimitaan systemaattisesti. Huolellinen kitkentä oman pihan lähiympäristössä, koulujen, päiväkotien, leikkikenttien läheisyydestä ja kadunvarsilta olisi ensiarvoisen tärkeää!

Pujo on ainoa merkittävä allergiakasvi, jonka esiintymiseen me kaikki voidaan vaikuttaa helpoin torjuntatoimin, kitkemällä.

Pujon kitkeminen on syytä tehdä kasvustolle kaksi tai kolme kertaa perättäisinä vuosina.
Kitkemisessä on tärkeää yrittää nyhtää juuret maasta mahdollisimman tarkasti.

Siis iltalenkillä pieni pyrähdys penkan puolelle. Seuraavan kerran jollakin allergisella on samalla kohdalla helpompi hengittää, kun ei ole siitepölyä niin paljoa ilmassa.

Kitketään pujo päivässä, pari parhaana!

Ja maailma muuttuu allergisille helpommaksi hengittää.

28. heinäkuuta 2010

Puutarhuri vs. rikkaruohot

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 28.7.

Sana rikkaruoho saa monen kotipuutarhurin sävähtämään. Ja varsinkin sellaisen nähdessään omassa puutarhassa tarhuri pyrkii pääsemään niistä nopeasti eroon. Näinä aikoina kaikki kasvu on runsaimmillaan, myös rikkaruohojen.

Lyhyesti määriteltynä rikkaruoho on väärä kasvi väärässä kasvupaikassa. Esimerkiksi päivänkakkara on kaunis kukkapenkissä tai kedolla, mutta kasvaessaan kasvimaalla porkkanapenkissä se muuttuu hetkessä silmissämme rikkaruohoksi.

Mutta ennen kitkemistä voimme miettiä mitä rikkaruoho kertoo kyseisessä kohdassa maan tilasta. Rönsyleinikki, saunakukka, saviheinä ja piharatamo viestivät maan olevan liian tiivistä. Vesiheinä ja vuohenputki kertovat kasvupaikan olevan hyvin kuohkeaa ja ravinteikasta!

Ennen kitkentää, kannattaa kasvit tunnistaa. Yksivuotiset, siemenistä lisääntyvät rikkakasvit eivät tarvitse niin järeitä toimenpiteitä kuin monivuotiset, juuriston kautta leviävät lajit.

Yksivuotisista rikkaruohoista yleisimpiä ovat jauhosavikka (saviheinä), pihatähtimö (vesiheinä), kirjopillike, kylänurmikka ja pihasaunio. Näistä pääsee eroon kitkemällä ne juurineen, taimien ollessa pieniä. Niille on ominaista nopea ja runsas siementuotanto sekä kyky juurtua kitkemisen jälkeen uudelleen!

Monivuotiset rikkaruohot juolavehnä, vuohenputki, nokkonen, valvatti sekä ohdake ovat rikkaruohojen pahiksia. Niiden poistaminen kitkemällä vaatii sitkeyttä ja jatkuvaa valppautta. Jo pienikin juurenpala riittää uuden kasvun alkamiseen.

Paras hetki kitkennälle on aurinkoinen kesäpäivä tai sateen jälkeen, kun maa on hieman kuivahtanut. Puutarhakomposti on hyvä loppusijoituspaikka tälle jätteelle. Itse kuitenkin kuivattaisin rikkaruohot auringossa ennen kompostiin laittoa. Sama on varminta tehdä myös monivuotisten rikkakasvien juurakoille. Jos ne saadaan kuivattamalla varmasti kuolemaan, ne voi kompostoida.

Kaikkea en kuitenkaan laittaisi kompostiin. Selkeästi jo kukkivia tai kukinnan ohittaneita rikkoja en laittaisi kompostiin. Ne karistavat siemenensä sinne ja levittyvät kompostimullan mukana uudelleen kasvimaahan, perennapenkkeihin! Lämpötila kompostissa nousee harvoin niin korkealle, että se tuhoaisi tällöin kaikkia siemeniä täysin.

Paljas maa on rikkakasveille altis, siksi erilaisten katteiden käyttö kannattaa. Ruohonleikkurin keräämä ruohosilppu on erinomaista katetta perennapenkeissä. Ruohokatteen päälle voi mahdolliset rikat nostaa kuivumaan uudeksi katteeksi.
Rikkaruohojen valtaaman perennapenkin pelastus on kaivaa perennat ylös, puhdistaa juuristot rikkaruohoista ja vaihtaa penkkiin uusi multa. Ole tarkkana, ettet uuden perennajuurakon mukana tuo penkkiisi uusia rikkaruohoja.

Rikkaruohon torjuntaan on kehitetty myös erilaisia torjunta-aineita. Niiden kanssa on oltava tarkkana ja käyttöohjeet luettava huolella. Muuten käy niin kuin eräälle Hermannille, jonka tekemän voikukan torjunta-ainekäsittelyn jälkeen nurmikko oli täynnä puolimetrisiä kuolleita laikkuja. Oli aineen lantraamisessa tullut mittausvirhe…

Kaikkein tärkeintä pihassa on nurmikon ja kasvien pitäminen hyvässä kunnossa, jolloin ne pystyvät kilpailemaan tehokkaasti rikkakasvien kanssa.

Kitke ajoissa, sillä se käy helposti rikkakasvien ollessa pieniä.
Silloin voitat varmasti!

21. heinäkuuta 2010

Terveisiä messupihoilta!

Kolumnini 21.7. KotiseutuPlus-lehdessä.

Taas on kesä vaiheessa, jolloin asumisen uusista tuulista kiinnostuneiden virta suuntaa Asuntomessuille. Tänä vuonna messut järjestetään Kuopiossa, kauniin Kallaveden ja urbaanin kaupungin kainalossa.

Kuopion messut ovat järjestyksessä toiset, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota pihoihin. Messututkimuksen mukaan 14 % kävijöistä tulee messuille pelkästään pihojen innoittamina, niin minäkin tein.


Lähes kaikkien pihojen suunnittelussa ja toteutuksessa oli käytetty ammattilaisten apua. Aikaisempiin vuosiin verrattuna tämä näkyi nyt positiivisesti pihojen ilmiasussa. Haastetta messupihojen suunnitteluun on tuonut osin hyvinkin kallioinen, kuiva ja kivikkoinen kangasmetsä. Viranomaisten ohjeiden mukaan luonnonkallioita, metsäkasvillisuutta ja puustoa tuli säilyttää mahdollisimman paljon, mikä tuntuikin rantatonteilla ehdottoman oikealta.


Messupihoissa korostuu helppohoitoisuus kiveysten, terassien, kuorike-, kuntta- ja istutusalueiden runsautena. Korkoerojen vuoksi pengerryksiä oli runsaasti, muurikiveä ja luonnonkiveä oli käytetty monipuolisesti, istutukset olivat suuria yhtenäisinä kokonaisuuksina. Suuret nurmikentät olivat vähissä. Varsinaisia perennapenkkejä oli vähänlaisesti. Perennat olivat usein väripilkkuina osana pensas- ja havuistutuksia.

Se, mikä messuilla pistää vuosittain silmään on useiden pihojen valitettava keskeneräisyys. Ajanpuutteen vuoksi pihasuunnitelmaa ei ollut aina ehditty toteuttaa vaan oli tekaistu väliaikaisia ratkaisuja. Se on harmittavaa jo suunnittelijoiden maineen puolesta sekä pääsymaksun maksaneita messuvieraita kohtaan. Ei sinne tulla keskeneräisyyksiä katsomaan.

Toinen messujen ilmiö on, että istutukset tehdään usein pelkästään messujen aikaisen näyttävyyden vuoksi ylitiheiksi. Muutaman vuoden kuluttua kasveja on harvennettava välistä, jotta saadaan niille tilaa kasvaa luontaisella tavalla.

Monin paikoin mietitytti (varmaankin helteestä johtuen), minne kolataan talvella lumet monilla tonteilla? Kapeiden katualueiden lumi tulee aiheuttamaan myös sijoitusvaikeuksia.


Hallitsevaa tämän vuoden messuilla on louhitun kiven käyttö. Se näkyy jo alueelle tullessa. Talojen pohjia tehdessä ilmaista louhekiveä on ollut runsaasti tarjolla. Kun sitä on lähes jokaisella tontilla aitoina, pengerryksinä, katteena jne, siihen turtuu, eikä se tuntunut enää niin erikoiselta. Kasvillisuus kasvaessaan peittää aikanaan messupihojen nyt niin kivikkoisen ilmeen.


Kuopioon kannattaa lähteä, jo pelkästään pihojenkin vuoksi. Mieleeni jäivät päällimmäisiksi kokonaisuuksina kohteet 8, 31 sekä 39 sekä lukuisat muut yksityiskohdat. Valokuvista ammennetaan inspiraatioita pitkään.

Mielenkiintoisen messualueesta tekee se, että alue on myös liito-oravien asuinaluetta. Niitä varten tonteille on jätetty runsaasti niin lento- kuin ravintopuitakin. Kun riittävästi tahtoa löytyy, niin luonto ja urbaani asutus lyövät kättä toisilleen, sopusoinnussa.

14. heinäkuuta 2010

Mansikkamaan kilpajuoksu

Kolumnini KotiseutuPlus lehdessä 14.7.

Pian alkaa mansikkasato kypsyä ja herkulliset marjat odottavat poimijaansa. Sadosta odotetaan keskinkertaista parempaa. Kotipuutarhoissamme on edessä kilpajuoksu mm. siivekkäitä marjavarkaita vastaan. Kuka saa teidän pihalla parhaan sadon haltuunsa? Asiaa olisi hyvä miettiä näin mansikkakauden kynnyksellä, vielä ehtisi valmisteluja tehdä.

Aina ei ole halua tai mahdollisuutta vetää verkkoja marjapensaiden ylle. Kevyisiin verkkoihin takertuu helposti niin marjat, linnut kuin siilitkin. Kuinka saadaan kätevin kotikonstein karkotteita mansikkamaalle?

Lasten kanssa voitaisiin maalata kivimansikoita punaisella maalilla. Kivet ripoteltaisiin pitkin mansikkamaata ja toivoen rastaiden kopauttavan nokkansa kiveen ja toteavan että onpa huonoja mansikoita, mennään naapuriin.

Vanhat vaatteet taas kelpaisivat linnunpelättimen päälle. Vanha liehuhelmamekkoni ja mummin lierihattu saisivat uuden tehtävän. Karkottava vaikutus tehostuisi, jos pelättimessä olisi jotakin tuulessa liehuvaa. Tehoa voitaisiin lisätä myös vaihtamalla aika-ajoin pelättimen paikkaa.

Linnut kavahtavat myös välkehtivää valoa. Puiden oksiin viriteltäisiin roikkumaan mm. kristalleja tai CD-levyjä. Sekä välkettä että ääntä antavat videokasettien tai vanhojen c-kasettien puretut nauhat viritettynä kireähkölle tolppien väliin. Ei soi Elvis, rokki eikä Titi-nalle, vaan tuuli ottaa nauhaan ja kuuluu lievä lintuja karkottava ääni.

Haasteena on valitettavasti se, että linnut tottuvat pelotteisiin kohtuullisen nopeasti. Ei siis ladata kerralla koko pelotearsenaalia marjamaalle, vaan vaihdellaan niitä aika-ajoin.


Viimeisenä vinkkinä olkoon lelulaatikon hieman kärsinyt muovikäärme. Tänä vuonna kiinnitettäisiin se ketjulla tolppaan, ei käy niin kuin pari kesää sitten. Tällöin supikoira verotti mansikkasatoa metsänreunan laitimmaisesta penkistä. Hankin marjamaalle puutarhamyymälästä muovikäärmeen. Toiveena oli, että se säikyttäisi marjavarkaat matkoihinsa ja jättäisi mansikkamme rauhaan.

Pari päivää piti käärme puoliamme. Sitten se hävisi ja löytyi myöhemmin läheisestä pajukosta. Supikoira oletti saavansa käärmeestä makoisan aterian. Alkupaloja se oli jo käärmeestä lohkonut. Ei ollut supikoiran lajituntemus kovin hyvä, sillä tälle olisi kelvannut Suomen luontoon kuulumaton kalkkarokäärme!

Meille maistuisivat vain ne makoisat mansikat!

7. heinäkuuta 2010

Pihan vesipolitiikkaa

Kolumnini KotiseutuPlus-lehdessä 7.7.

Kastelu on aina jokakesäinen pihapuutarhurin askare. Etenkin hyötytarha, kesäkukat, ruukkupuutarha, vastakylvetty nurmikko, uudet istutukset janoavat vettä tasaisesti. Mitä lämpimämpää, sitä enemmän tapahtuu haihtumista ja veden tarve kasvaa.

Optimitila kastelijan kannalta olisi päivällä poutaa, yöllä kevyttä, mutta silti reipasta sadetta. Aamu jatkuisi poutaisena ja sopiva kevyt tuulenvire kuivattaisi märän kasvuston. Tällä luonnon omalla menetelmällä olisi kastelut suoritettu automaattisesti. Ei tämän tarvitsisi päivittäin toistua vaan, pari kertaa viikossa.

Mutta sade harvoin tulee niin kuin toivoisi. Viime aikoina on koettu runsaita sadekuuroja, jolloin vesi ei ehdi imeytyä maahan, vaan virtaa maanpintaa pitkin ojiin ja notkelmiin. Samalla rankka veden tulo pieksää kasveja ja syövyttäen maata juurien päältä. Löysipä eräs pihanomistaja ravakan vesiryöpyn jälkeen edellisenä päivänä kylvetyn nurmikkonsa siemenineen metsän puolelta.

Sateettomina kausina tarvitaan lisäkastelua. Riippuen kasteluveden tarpeen määrästä, on syytä miettiä mistä kannattaa kasteluvetensä ottaa. Vesijohtovesi maksaa, maksat jopa jätevesimaksunkin, vaikka lorotat sen viemärin sijasta pihalle. Ulkoseinän hanavesi, samoin oma kaivovesi on lisäksi jääkylmää. Kasvit eivät perusta kylmästä suihkusta.

Parasta vettä pihakasveille on luonnon oma vesi joko taivaalta saatuna tai joesta tai järvestä kannettuna. Luonnonvesi on sopivan pehmeää, lämmintä ja ennen kaikkea ilmaista. Jos ei ole onnekas ranta-asuja, vesipönttö vaan talon nurkalle varastoimaan edes osan katolta valuvasta sadevedestä. Ruman pöntön voi peittää rimoituksella tai kasvillisuudella piiloon. Eräs kaukaa viisas talonrakentaja upotutti rakennusvaiheessa suuren säiliön maan alle näkymättömiin. Säiliöön hän johdatti katolta sadevedet josta nostatti pumpulla kasteluvedet ylös. Keinoja on monia.

Olipa vesi mistä tahansa peräisin saadaan kastelusta mahdollisimman suuri hyöty, oikealla kastelutekniikalla työtaakka helpottuu:

1. Suorita kastelu aina illalla tai aikaisin aamulla, tällöin vesi ehtii imeytyä hyvin maahan juurten ulottuville. Päiväaikaan tehdystä kastelusta voi jopa yli puolet haihtua höyrynä ilmaan.

2. Kastele harvemmin mutta perusteellisesti. Kevyt pinnan kastelu ohjaa juuria jäämään lähelle maanpintaa ja tällöin kasvi on entistä alttiimpi kuivumiselle.

3. Ohjaa vesi suoraan kasvin juurelle. Jos vesi lähtee valumaan juurilta noroina pois, tee juurialueelle pieni kastelukuoppa johon teet kastelun. Kastelukannun hajottajalla kastelet vain lehdet, vesi ei pääse juurialueelle.

4. Vältä kylmällä vedellä kastelua jos mahdollista. Laske edellisen kastelukerran jälkeen kylmä vesi kannuun lämpiämään seuraavaa kastelukertaa varten.

5. Maanpinnan haraaminen kastelun jälkeen estää tehokkaasti haihtumista.

6. Käytä katteita, ne estävät myös haihtumista.

7. Kasvit palkitsevat sinut pian loistollaan hyvin suoritetusta työstä!

Aurinkoisia kesäpäiviä ja leppoisia kasteluhetkiä!

29. kesäkuuta 2010

Media puutarhassa

Kolumnini 30.6.2010 Kotiseutu Plus-lehdessä

Muutaman vuoden jatkunut nouseva kiinnostus pihaan ja puutarhaan näkyy kaikkialla ympärillämme, myös mediassa. Tarjolla on tietoa yllin kyllin niin pihoille kuin parvekkeille. Alan kirjallisuutta sekä aikakausilehtiä on joka lähtöön. Haastetta ja erilaisuutta kaipaaville löytyy myös runsaasti tietoa.

Televisiossa lähes jokaisella itseään kunnioittavalla kanavalla on oma puutarhaohjelmansa. On vallalla ohjelmamuoto, jossa asiakasta haastatellen kartoitetaan heidän tarpeensa ja sitten heidän yllätyksekseen joukko alan ammattilaisia loihtivat hetkessä mitä kauniimpia kokonaisuuksia. Vaan eipä kerrota kuinka monta työtuntia tai euroa kohteeseen oli vierähtänyt.

Ohjelmien pihamuutoksissa on toisinaan hetkellisen kauneuden ja näyttävyyden nimissä unohdettu usein käytännöllisyys, hoidon helppous tulevina vuosina. Säkistä on helppo kaataa kiveä mullan päälle. Nättiä ja kätevää! Entä vuosien saatossa, kun kivet sekoittuvat mullan sekaan ja rikkaruoho puskee läpi?

Tarjontaa on osattava tarkastella tietynlaisen suodattimen läpi myös näissä aiheissa. Tarjolla on paljon hyödyllistä tietoa. On oma taitolajinsa, osata poimia sieltä ne itselle ja meidän pohjoisiin olosuhteisiin sopivimmat vinkit ja ratkaisut.

Muistettava on myös että tuloksen eteen on nähtävä vaivaa enemmän, kuin mitä ohjelmissa työ näyttää vaativan. Vaarana on innon lopahtaminen ennen oman projektin päättymistä. Sitten on kiusaus mennä sieltä mistä aita on matalin.
Meidän sijaintimme pohjoisessa Suomessa V-menestysvyöhykkeellä asettaa myös omat rajoituksensa niin kasvien menestymisen kuin rakenteiden routaeristyksien suhteen. Eteläsuomalaiseen pihaan tehtävät kasvivalinnat eivät välttämättä ole meillä Kainuussa talvenvarmoja. Kaikkihan tietävät että australialaisen pihaohjelman ratkaisut eivät onnistu täällä meillä ilman pientä olosuhdetuunausta.

Valtaisasta ohjelmatarjonnasta ja muutoksiin keskittyvästä ohjelmamuodosta johtuenko on meillä kasvavassa nuorisossa hyvin tietoinen polvi? Tietoinen ainakin jollakin tavalla pihasuunnittelijan toimenkuvasta.

Olin pihasuunnittelijan ominaisuudessa erään asiakasperheen pihassa. Mittailtiin tonttia ja keskusteltiin . Naapuruston lapset olivat kuulleet pihasuunnittelijan tulosta. Pian tultuani pihalle he pyysivät asiakasperheen äitiä välittämään minulle tärkeän kysymyksen: Mistä pihaohjelmasta olen? Edenistä vai Huvila & Huussista?

27. kesäkuuta 2010

Tuoksua parvekkeella


Joka aamu avattuani parvekkeeni oven, vastaan tulvahtaa makea tuoksu. Lasitettu parveke muodostaa oman suljetun tilansa. Lattialla on matalassa saavissa neljä kesäleimua, jotka antavat tuoksua. Kesäleimun kukat kuivuvat ja häviävät, sitä ei tarvitse nyppiä. Leimun kaverina pystykasvuista hopeakäpälää.

25. kesäkuuta 2010

Petunia ja kiviä


Parvekkeeni paahteisimmalla paikalla on kerrottu amppelipetunia. En pidä petunioista niiden tahmeiden kukkien vuoksi. Mutta nähdessäni tämän puutarhamyymälässä, olin myyty. Rassukka oli hieman kärsinyt kuljetuksessa ja oksia oli taittunut. Kyllä tästä komea saadaan. Kukat ovat kuin ruusut. Petunia on saanut alustakseen mummoni kukkapöydän. Kukkapöydän alatasolla olevat saviesineet ovat omatekoisia, vanhin niistä on lapsuudesani tehty.


Kukkapöydän ylätasolle olen laittanut koristesepeliä ja -kiviä. Pyöreä kivi on aarteeni ja kulkenut mukanani yli kaksikymmentä vuotta.

Kivi löytyi Oulunjärven eräästä saaresta. Tuttavani kuuli, että etsin pyöreitä kiviä. Hän muisti muutama vuosi aiemmin löytäneensä kyseisen saaren rannalta hieman tennispalloa suuremman lähes täydellisen pyöreän kiven. Siis päätettiin lähteä kiveä etsimään. Ranta, jossa kivi lymyili oli 30 metriä pitkä ja 2-4 metrin leveydeltä täynnä pyöreää kiveä! Nuoruuden innolla ranta haravoitiin ja kivi löytyi!

22. kesäkuuta 2010

Ihana, kamala nurmikko

Kolumni 23.6.2010 Kotiseutu Plus-lehdessä

Oma piha on mukava asia. Kuinka rentouttavaa on kuljeskella avojaloin oman pihan, pehmeällä laajalla nurmimatolla. Kaikki pihanomistajat eivät kuitenkaan täysin allekirjoita edellä mainittua toteamaa.


Nurmikko voidaan kokea taakkana joka viikkoisine leikkaamisineen. En ihmettele ollenkaan. On todettu, että nurmikon hoitaminen kesän aikana vie pihanhoidossa enemmän aikaa per hoidettu neliömetri kuin hyvin tehdyt istutukset!

Ennen oli pihan laadun ja kauneuden mitta virheettömän tasainen ja hyvin leikattu laaja nurmikenttä. Nykyisin uusien pihojen omistajilla on useinkin toiveena mahdollisimman vähän leikattavaa nurmikkoa. Tilalle halutaan jotain muuta, helppohoitoisempaa. Kukapa haluaa suuritöisen pihan, mutta sitä se väistämättä monin paikoin on!

Onko nurmikon ulotuttava aina pihan joka kolkkaan? Miksi se varaston ja pensasaidan välinen parin metrin kaistale pitää olla nurmikkona, sieltä kun pitää siirrellä tavarat ensin ruohonleikkuun edestä pois. Tällaisissa paikoissa voisi pinta olla helppohoitoinen sepeli.

Miksi tamppaustelineen paikka on nurmikolla, kun se pitää joka ainoa kerta siirtää ruohonleikkuun edestä pois ja takaisin? Telineen paikan voisi hyvin miettiä pihan kulkuväylän tai seinän viereen ja laatoittaa. Viidestä kuuteen neliötä laatoitusta olisi riittävä, ei järin suuri investointi.

Miksi pihan pensaat ovat yksittäin istutettu ja miksi niiden alustat on nurmena, kun pensaiden väliin ja juurelle on päältä ajettavalla ruohonleikkurilla hankala päästä? Sitä varten on oltava erikseen pienempi leikkuri! Vaihtoehtona olisi leveä kuorikatealue juurialueella, yhtenäiset laajemmat istutusalueet, jolloin ei tarvitse leikkurin kanssa väleissä pujotella.

Miksei pihalle voisi rakentaa laatta- tai hiekkapolkuja ja oleskelualueita vaikka aamu- ja ilta-aurinkoon omansa? Onko oleskelupihan ainoa pinnoite oltava aina se kaikkein suuritöisin, nurmikko?


Mutta mitä pihalla sitten voisi olla muuta kuin pelkkää nurmikkoa? Vaihtoehtoja on: kestopuuta, laatoituksia, kiveyksiä, koristesepeliä tai kuorikatteita, kunttaa, niittyä, istutuksia. Erilaisia pintoja monipuolisesti yhdistelemällä saadaan verraten vähin ponnistuksin näyttävä ja helppohoitoinen kokonaisuus.

Ei ole pihanomistajan heikkous tai laiskuus kyseessä, jos haluaa pihastaan helppohoitoisempaa vaikka nurmikkoalaa vähentämällä. Kyse on asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta.

Kuka haluaisi työpäivän jälkeen jurrata pihalla nurmikon leikkuussa tunnin tai pari, jos vaihtoehtona olisi vartin verran pienen nurmikkopalan leikkuuta ja loppuilta virkeänä perheen parissa tai vaikka jalkapallon MM-kisoja seuraten.

21. kesäkuuta 2010

Parveke, kirvavapaa kesäolohuoneeni


Eteläiselle parvekkeelle tänä kesänä työkiireiden vuoksi tulee mahdollisimman vähän hoidettavaa. Totesin, että viimekesäinen kasvihuoneen kaltainen tila saa nyt vaihteeksi olla olohuoneen jatke ja tilaa oleskelulle oltava. Äitini tekemät keramiikkalampaat vahtivat pelargonioita.


Pajukartiossa oli viime kesänä mahtava keijunmekko ja se selvisi marraskuulle asti. Köynnöksen painosta kartio taipui mutkalle, eikä oikene. Kirvat pesivät sen tuuheaan kasvustoon. Myrkyttäminen oli haastavaa ja torjuntapuikoistakaan ei tuntunut olevan hyötyä. Koko kesä taisteltiin olioiden kanssa. Kuumalla parvekkeella ne tuntuivat viihtyvän liiankin hyvin. Tänä kesänä ei taistella.


Helpon parvekkeen helpot kasvit. Pöydällä on peiponmaksaruoho kokeelleisena istutuksena, vieressä punertava kattomehitähti. En ole kuullut,että kirvat iskisivät näihin. Takana olevan taulun on tehnyt Toiveraamin Tarja Korhonen.

20. kesäkuuta 2010

Puun hoitoa virolaisittain


Törmäsin tähän näkyyn taannoin Tallinnassa. Surkuhupaisaa oli, että puu oli lasten leikkipuistossa! Olisi ollut moottorisahamiehelle töitä. Suomessa tämän kuntoinen puu olisi poltettu klapeina ilmaan jo aikoja sitten. Pahasti revennyttä puuta on koetettu täyttää betonilla. Onko ollut tarkoitus 'tukea' puuta täyttämällä muodostunut kolo. Vai 'peittää' tapahtunut pois näkyvistä, pois mielestä? Vai onkohan tämä virolaisten betoniyhtiöiden kehittämä uusi aluevaltaus puutarha-alalle, uuden sukupolven puunhoitokikka ?

19. kesäkuuta 2010

Mansikan makuun

Nyt alkaa amppelimansikkani tuottamaan satoa vähintään marja päivässä-vauhtia.


Aioin tänä kesänä jättää parvekkeen istutukset minimiin. Etelään suuntautuva parveke on haastava lämpötilojen suhteen. Kun en ehdi kesäaikaan päivystää kotona, ratkaisu kuulosti minusta hyvälle. Ystävät ovat olleet toista mieltä ja lahjoneet minut mm. amppelimansikalla.


Mansikka tuottaa runsaasti rönsyjä. Leikkaan osan pois, jolloin kasvuenergia suuntautuu vain muutamiin rönsyyn. Pian rönsytaimissakin on nuput. Tämän mansikan marjat ovat pitkänpuikeita. Maistuvat mansikalle, joskin hieman tavallista mansikkaa happamampia. Mutta aamulla herättyäni ensimmäisenä parvekkeen mansikka suuhun ja päivä lähteen mansikanmakuisesti liikkeelle.
http://pihapiiantontilla.blogspot.fi/

15. kesäkuuta 2010

Perennaryhmä, viherpeukalon taidonnäyte

Kolumnini 16.6.2010 Kotiseutu Plus-lehdessä


Näinä aikoina viherpeukaloiden sormet syyhyävät ja katseet ovat jo pihan istutuksissa. Eurot virtaavat puutarhaliikkeisiin ja uudet kasvilöydöt kotipihoille. Jotta rahoille saisi parhaan mahdollisen vastineen, on istutusten laadinnassa huomioitava monia asioita onnistuneen lopputuloksen saamiseksi. Perennapenkin perustaminen vaatii hieman asiaan perehtymistä.

Perennoja valitessa on hyvä selvittää niiden erilaiset vaatimukset mm. valontarpeen ja kasvualustan suhteen. Paahteen perenna kun ei viihdy varjossa eikä kosteikkokasvi kivikkoryhmässä.

Valitsemalla eri aikaan kukkivia kasveja saadaan penkkiin näyttävyyttä pitkäksi aikaa. Kukinnan väri on taas makukysymys, toiset pitävät räiskyvistä väreistä, toiset hillitystä valkoisesta. Tärkeintä on että sävyt sopivat omistajan silmään. Perennapenkki on hyvin rajallinen tila luoda jatkuvaa kukintaa. Sen vuoksi kasveja istutetaan limittäin siten, että myöhemmin kukkiva perenna aikanaan peittää lehdillään jo aikaisemmin kukkineen, Esimerkiksi krookus- valkovuokko-pioni-yhdistelmä.


Lisäksi kasvien lehtimuodoilla ovat merkityksensä. Toisilla kasveilla pääasia onkin näyttävä lehdistö (kuunlilja, valeangervot, kotkansiipi). Suosimalla myös erilaisia lehtimuotoja saadaan ryhmään näyttävyyttä. Esimerkiksi vierekkäiset kapealehtiset päivänliljat ja siperiankurjenmiekat tekisivät penkistä suikalemaisella lehtimassallaan levottoman. Kun väliin istutetaan toisenmuotoisen lehtimuodon omaavaa kasvia, asetelma rauhoittuu huomattavasti. Perennojen lehtien värityksissä on myös eroja. Vihreyden keskeltä siellä täällä oleva vaalearaitainen, punertava tai harmahtava kasvusto erottuu edukseen. Tässäkin on muistettava maltti, jotta vältyttäisiin liian levottomalta vaikutelmalta. Suosimalla syysvärityksen omaavia perennoja, saadaan oman lisänsä perennapenkin syysilmeeseen.

Kasvien lopullinen koko, kasvutapa ja leviävyys on myös hyvä selvittää. Tiedetään istuttaa suuremmat kasvit penkin taka-alalle sekä matalat eteen. Leveäkasvuisille perennoille on annettava kasvutilaa, kun taas kapeakasvuiset voi istuttaa lähekkäin.

Istuttamalla ryhmään useampi kappale samaa kasvia saadaan penkkiin näyttävyyttä, selkeyttä ja helppohoitoisuutta. Tällöin vältytään penkin tilkkutäkkimäiseltä kirjavuudelta.

Perennaryhmän kasvien istutusjärjestys määrittyy sen mukaan, mistä suunnasta sitä eniten tullaan ihailemaan. Tällöin tulevan penkin etureunassa ovat matalammat ja takana korkeammat kasvit. Tietenkin säännöt on tehty rikottaviksi, joskus korkeampi kasvi matalan edessä voi olla mielenkiintoinen poikkeus...

Perennojen lisäksi ryhmään voidaan saada uutta ideaa luonnonkivillä tai istuttamalla sekaan pikkuhavuja tai pensaita. Myös yksivuotisilla kesäkukilla voi tehdä tilapäisiä väli-istutuksia.

Perennoille suositeltuja istutusvälejä on syytä noudattaa. Kasveilla menee muutama vuosi päästäkseen kasvultaan normaaliin kokoonsa ja loistoonsa. Jos kasvit istutetaan liian tiheään, kasvusto kasvaa umpeen liian nopeasti. Tällöin kasveja on syytä harventaa, muutoin ne eivät pääse oikeuksiinsa kauniine kasvutapoineen. Ja sehän on tuhlausta jos mikä!

Koko kesän kukkiva, monipuolinen ja näyttävä perennapenkki on todellakin viherpeukalon jalokivi, tekijänsä taidon ja tiedon mitta!

14. kesäkuuta 2010

Messuviikonloppu


Viime viikonloppuna oli Katinkullassa Viihdy Vuokatissa-messut, jossa olin yritykseni kanssa mukana. Paikallisen rautakaupan hulppealla osastolla omat pöytäni hukkuivat suureen tilaan. Eipähän ahtaus vaivannut. Mukana oli hyvä palvelupakettikokonaisuus. Minä suunnittelijana, betonikiviedustaja tarjoaa kivet, rautakauppa välittää ne ja viherrakentaja rakentaa. Paikallinen puutarha sponsoroi kasvit osastollemme. Herätettiin mukavasti huomiota.

3. kesäkuuta 2010

Istuttajan muistilista

Kolumnini 9.6.2010 Kotiseutu Plus -lehdessä

Tämä aika on istuttajan kulta-aikaa. Kasvivalikoimat parhaimmillaan, kasvukausi edessä ja intoa viherpeukalointiin yllin kyllin.

Istuttamisen ja pihanhoidon riemu voi jo alkukesästä typistyä siihen, etteivät edellisen vuoden istutukset selvinneet talven yli tai kasvu on kituliasta. Kuinka moisilta takapakeilta voitaisiin välttyä?

Usein työssä näitä ongelmia ratkoessa tulee ilmi pari sanaa ’..reilusti lannoitin..’! Istutusvaiheessa pieni taimi tai omenapuu ei tarvitse hevosenlantapatteria istutuskuopan pohjalle. Hyppysellinen riittää. Kukapa se varpaat kakassa viihtyisi! Liiallisesta lannoituksesta johtuen taimen uusi kasvu on liian rehevää ja juurtuminen jää huonommalle. Liian rehevä kasvusto talvehtii huonosti.

Toinen istutuksen onnistumisen edellytys on riittävä kastelu. Sitä ei sovi unohtaa kun kasvi on saatu maahan. Kastellessa annetaan vettä mieluummin kerralla enemmän kuin usein ja vähän. Veden on ulotuttava syvälle maahan kasvin juuristoon asti. Hellepäivänä tehdystä kastelusta haihtuu ilmaan vedestä jopa 70 %. Paras kasteluaika olisi siis illalla, jolloin haihdunta on pientä ja vesi ehtii painumaan yön aikana hyvin maahan.

On myös syytä tarkistaa, että vesi painuu kasvin juurialueelle, eikä lähde lirisemään pitkin maanpintaa. Asian varmistamiseksi voi kasvin juurelle tehdä pienen painanteen johon kastelun suorittaa. Syksyn tullen painanne on syytä poistaa, jotta talvimärkyys ei pesi painanteeseen palelluttaen siten kasvin.

Istutusta ei kannata jättää muuta maanpintaa alemmaksi, vaan ennemminkin lievästi kohoavaksi kummuksi. Tällöin talvimärkyys ei pääse vaivaamaan kasvia. Savimaahan istuttaessa on tärkeää laittaa sepeliä istutuskuopan pohjalle salaojitukseksi, tällöin juuristo ei lepää vedessä ja voi hyvin.

Puiden istutuksen ja juurtumisen onnistumiseen vaikuttaa myös puun tukeminen.. Pari tanakkaa tukikeppiä tiukasti maahan molemmin puolin puuta. Runko sidotaan keppien väliin, siten ettei tuuli pääse heiluttamaan puuta. Kun runko on vakaana, juuripaakkukin on maassa paikoillaan ja puu pääsee juurtumaan rauhassa. Tuennan tarve on noin pari vuotta.

Jos nämä asiat olet ottanut huomioon istuttaessasi, voit todeta hyvällä omallatunnolla: ”Parhaani tein!”

1. kesäkuuta 2010

Lasten suusta


Olin tänään pihasuunnittelijan ominaisuudessa erään asiakasperheen pihassa. Mittailtiin tonttia ja keskusteltiin heidän toiveistaan pihasuunnitelmaa varten. Naapuruston lapset olivat kuulleet pihasuunnittelijan tulosta. Pian tultuani pihalle he olivat pyytäneet asiakasperheen äitiä välittämään minulle tärkeän kysymyksen: Mistä ohjelmasta olen? Pihaohjelma Edenistä vai Huvila & Huussista? Vastaukseni oli valitettavasti, en kummastakaan.

28. toukokuuta 2010

Tarinoita mansikkamaalta

Sattuipa kesällä taannoin mansikkamaalla. Saivat mansikat uuden osoitteen supikoiran vatsaan, ennenkuin itse ehdimme satoon koskea. Hankin kasvimaalle puutarhamyymälästä muovisen käärmeen. Toive oli, että se säikyttäisi mokoman nelijalkaisen matkoihinsa ja jättäisi mansikkamme rauhaan.


Pari päivää piti käärme meidän puoliamme. Sitten se hävisi ja oli kateissa useamman päivän. Viimein se löytyi läheisestä pajukosta poskeen purtuna. Supikoira varmaan otti itseensä, kun huomasi meidän huijaavan sitä Suomen luontoon kuulumattomalla kalkkarokäärmeellä. Kostoksi se piilotti huijausvälineen ja puri palan käärmeen poskesta.

Ei säikkynyt supikoira käärmettä. Otettiin 'kovemmat' otteet käyttöön. Ei ollut loukkua vaan viritettiin katiskan sisään syötti ja katiska mansikkamaalle. Vanhemmillani oli siihen aikaan pieni kääpiösnautseri. Huutelipa äitini pian katiskan virityksen jälkeen koiraa pois mansikkamaalta, jossa tämä mielellään haisteli supikoiran jälkiä. Oli ihmetys suuri, kun koira kutsusta huolimatta ei tullut sieltä pois, seisoi vain. Tovin kuluttua selvisi miksi seisoi paikoillaan. Se oli ahtanut itsensä katiskan nielusta kalasyötin houkuttamana, muttei päässyt pois. Jos joku osaa olla nolo, niin se rassukka sitä oli.

Eipä koira jatkossa piitannut enää katiskasta. Lienekö supikoira nauranut pusikossa viikseensä tapahtumille ja fiksuna otuksena väisteli katiskaa. Annettiin periksi ja viritettiin verkot mansikoiden päälle.

19. toukokuuta 2010

Kesä älä tule vielä!

Totesin tänään kesän olevan käsillä, valitettavasti ainakin kahta viikkoa aivan liian aikaisin. Ainakin täällä V-vyöhykkeellä Kainuun leveysasteilla. Tuomi aloittelee kukintaa, pionit ja muut hallanarat perennat nousevat perennapenkeistä!


Ei mene pitkään näillä keleillä, kun pihlajakin kukkisi!


Kohta on mustikka kukassa! Voi olla mustikkasato vaarassa.

Kesä ei voi alkaa näin varhain, mukavahan se olisi. Luontoäidillä on kuitenkin oma tahtinsa, vaikka se silloin tällöin valitettavasti rytmistään lipeää. Kotipuutarhureilla on hallojen ja kylmien kelien tullessa suuri työ suojata ja peitellä liian varhain pintaan nousseita perennoja. Kyllä täällä Kainuussa on usein hallaöitä vielä kesäkuullekin asti. Kannattaa ottaa saavit, sankot, hallaharsot ja lakanat esille, varmuuden vuoksi. Ei maha mittään!

11. toukokuuta 2010

Patsaita puutarhaan

Löysin koneeltani jo unohtuneen kuvakansion. Kuvasin viime syksynä paikallisella puutarhalla olevan betonipatsasnäyttelyn. Patsaat on ulkokäyttöön tehty, luonnollisessa koossa olevia eläinhahmoja, aidon näköisiä!

























Patsaat on valmistanut kajaanilainen Esko Määttä.

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...