23. syyskuuta 2010

Piha turvallisesti talvilepoon

Kolumnini KotiseutuPlussassa 23.9.

Syksy etenee, kasvit virittäytyvät talvilepoon. Puutarhan sato alkaa olla pian korjattu. Ennen talven tuloa on pihalla vielä tehtäviä, joilla varmistetaan pihan kasvien pääsy ansaittuun talvilepoon.



Syyslannoitukset on tehty jo elokuulla. Pensaiden ja puiden leikkauksetkin on ohi. Joidenkin lehtivartisten kasvien, perennojen ja kesäkukkien kukinta-aikaa voidaan vielä jatkaa peittämällä ne hallaöiksi. Istutuksia voidaan tehdä vielä pakkasille asti. Sipulikukkien istutusaika on parhaillaan. Mutta mitä myöhäisemmäksi istutus menee, sitä lyhyemmäksi jää kasvin juurtumisaika ja sitä myöten talven kestävyys voi heiketä.

Perennojen juurakoiden jakaminen ja siirtoistutukset onnistuvat vielä. Siementävät kukinnot leikataan, jotta siemenet eivät leviäisi. Kuihtuneiden maanpäällisten osien leikkaus ei ole välttämätöntä. Kuollut kasvusto sitoo paremmin itseensä pakkaselta suojaavan lumikerroksen. Arimpien perennojen talvisuojaus tehdään pakkaspeitteellä tai havuilla.

Nuoret havut sekä alppiruusut ikivihreinä kasveina ovat erityisen arkoja ahavalle juuri ensimmäisinä istutuksen jälkeisinä kevättalvina. Siksi niiden suojaus on erittäin tärkeää! Suojaamattomina niiden versot kärsivät kevätauringon kuivattavasta paahteesta. Suojausta varten tukikepit on helppo työntää nyt jo valmiiksi sulaan maahan. On kuitenkin hyvä muistaa, että lumi on kasvin paras suoja, siksi suojakangas asetetaan paikoilleen vasta helmikuulla suojaamaan vähitellen hangen alta paljastuvat kasvin osat.

Ryhmäruusujen kuihtunut kasvusto leikataan 30 cm tapille. Suojaus tehdään vasta maan routaannuttua pinnasta. Tyvelle levitetään tällöin 10–15 cm kerros kuivaa lehtikariketta tai talvensuojaturvetta. Päälle asetetaan ristiin rastiin oksia kehikoksi ja niiden päälle 20 cm paksuinen ilmava kerros havuja. Köynnösruusut lasketaan alas ja peitetään samoin kuin muut ryhmäruusut.

Jalokärhölle tehdään alasleikkaus ja juurelle lisätään ilmava kerros havuja tai erityistä talvensuojaturvetta.

Nuorten hedelmäpuiden puiden rungon suojaus myyriltä, jäniksiltä tehdään rungonsuojilla sekä erityisellä suojaverkolla. Nuori puu selviää, jos jänikset syövät sen oksia, mutta rungon kalttaminen olisi puulle kohtalokas. Suojausta tehostamaan voi verkkoon tai puun oksistoon kiinnittää tuomen oksia. Näiden voimakas haju ’sekoittaa’ jänöjussin nenän siten, ettei se erota herkkua väkevästä tuomen tuoksun seasta!

Puiden varisseet lehdet nurmikolta olisi syytä kerätä pois. Liian tiivis lehtipeite antaa kasvupaikan nurmen juurituhosienille. Viimeiset lehdet voi silputa ruohonleikkurilla nurmikkoon lannoitteeksi. Jätä talvea vasten ruoho hieman pitemmäksi.

Kesäkukkien aika on ohitse. Tilalle voidaan tehdä syys- ja talvi-istutuksia talvenkestäviin ruukkuihin ja laatikoihin. Sulan aikana on muistettava istutusten kastelu.

Pihakauden jälkeen työvälineet (lapiot, trimmeri, ruohonleikkuri) on syytä puhdistaa ja huoltaa hyvin, näin saadaan jatkettua niiden käyttöikää. Keväällä on mukava ottaa puhtaat ja huolletut välineet käyttöön.

Edellisillä töillä saadaan puutarha saatettua talvilepoon, sitä tarvitsee myös pihanomistaja-puutarhuri.

9. syyskuuta 2010

Kukkasipuleista iloa kevääksi

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 9.9.

Sipulikasvien istutusaika alkaa olla käsillä. Mikäs sen mukavampaa, kuin keväällä puutarhan heräämistä odotellessa saada seurailla sulavan lumihangen alta nousevia ensimmäisiä krookuksia ja lumikelloja. Mitä lämpimämpään ja suojaisempaan paikkaan ne istutetaan, sitä aiemmin päästään ihailemaan kukintaa.



Kukkasipulivalikoima on parhaillaan. Niiden hankinnassa kannattaa olla tarkkana. Hyvänlaatuiset sipulit on pakattu ilmavasti siten, että niiden kunnon voi koetella sormin ja silmämääräisesti. Sipulin on oltava kuiva, kiinteä ja ehjä. Hyvänkokoinen sipuli on elinvoimainen.

Sipulikukkien kasvun edellytys on läpäisevä, ravinteikas, hiekkainen multa. Istutusmultaan ei tarvitse välttämättä sekoittaa lannoitteita, sillä ensimmäisenä vuonna sipulikukat kukkivat sipuliin varastoimansa ravinnon turvin.
Sipulit istutetaan usein myöhään nousevien perennojen yhteyteen sekä myöhään lehteen puhkeavien pensaiden juurelle. Lisäksi niitä voi istuttaa aurinkoisille ja puolivarjoisille paikoille suoraan nurmikkoon.

Sopiva istutussyvyys on 2-3 kertaa sipulin koko. Narsissien istutusväli on 10-15 senttiä, tulppaanien 10 ja pikkusipulien mm. krookuksen ja sinililjan 5 senttiä.
Jatkuvuutta kukintaan saadaan istuttamalla puolet sipuleista väärinpäin. Versolla kestää tällöin hieman pitempään tulla pintaan, näin kukinta on myöhäisempää.
Säästääkseen penkissä tilaa, sipulit voidaan istuttaa kerroksittain. Suuremmat (narsissit, tulppaanit) jäävät alle ja pienemmät (krookus, helmililja)päälle. Tällöin on varmistettava näiden kukinnan eriaikaisuus.

Nurmikolle istutettaessa irrotetaan nurmilevy. Alta paljastunut maa möyhennetään ja lannoitetaan, minkä jälkeen sipulit istutetaan vaadittuun syvyyteensä ja nurmilevy asetetaan takaisin paikoilleen. Nurmikkoon sopivat mm. krookukset ja sinililjat.
Sisähyötöön tehtävät sipuli-istutukset tehdään syys-lokakuussa. Istutukset juurrutetaan ja talvetetaan viileässä ja pimeässä korkeintaan +9 asteisessa tilassa, esimerkiksi kellarissa, autotallissa, varastossa. Istutuksia kastellaan hillitysti talvetuksen aikana. Ruukut otetaan päivänvaloon keväällä muutama viikko ennen sipuleiden haluttua kukkimisajankohtaa.

Ulkona tehtävään keväthyötöön istutukset tehdään ulkolaatikoihin ja -ruukkuihin loka-marraskuun aikana. Ruukut haudataan maahan, josta ne nostetaan vasta roudan sulettua keväällä. Istutukset tuodaan valoon ja lämpöön, jonka jälkeen ne kukkivat jo muutaman viikon kuluttua.

Helppohoitoisina kasveina sipulikukat tuovat pihaan ja sisälle oman lisänsä verraten pienellä vaivalla. Kannattaa kokeilla!

Valoilla ilmettä pihaan!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 2.9.

Illat alkavat hämärtyä, hämärässä kaunis piha jää paitsioon. Valoilla voidaan luoda pihaan pimeän ajalle tunnelmaa ja tuoda esille päivänvalossa huomiotta jääviä kohteita.

Pihan valaistus on jotain aivan muuta, kuin joulunaikaiset kertakäyttöiset kirjavat ja soivat vilkkuvalot pihapensaassa. Herkästi ylenpalttinen valon käyttö muuttuu valosaasteeksi. Pihan valaistuksen tulisi olla kuitenkin hillittyä, tarkoituksen mukaista, kohdetta kunnioittavaa ja korostavaa.



Pihan valaistusta suunnitellessa on syytä miettiä mitä ja miksi kannattaa valaista. Riittävä valaistus luo niin viihtyvyyttä kuin turvallisuuttakin. Yleisvalon turvin lapset näkevät leikkiä pihassa myös ilta-aikaan. Kulkureittien valaisu on turvallisuustekijä. Pääoven edustalla valo ohjaa vieraat oikealle ovelle kolkuttelemaan. Pihan oleskelualueen, terassin tai kesäkeittiön valaisu jatkaa niiden käyttöaikaa pitkälle syksyn iltoihin.

Kiinteillä matalilla pylväsvaloilla, pollareilla sekä suunnattavilla kohdevaloilla tuodaan esille pihan yksityiskohtia, istutuksia, puita, kiviä, vesiaihetta tai muita näyttäviä kohteita. Suunnattavalla valonheittimellä voidaan kohdistaa valo hyvinkin kapeana kiilana esimerkiksi kohti korkean puun latvusta tai kalliota.

Helppoutta pihan valaisuun tuovat irtonaiset kohdevalot, joita ei tarvitse asentaa kiinteästi. Ne painetaan maahan haluttuun kohtaan ja näin saadaan valaistua pihan yksityiskohtia juuri silloin kun ne ovat parhaimmillaan. Sähköjohtoa ei tarvitse upottaa maahan, mutta johto on suojattava tai sijoitettava niin, ettei se vahingoitu nurmikon leikkuun yhteydessä. Siirrettäviä valaisimia löytyy myös johdottomina, pienillä aurinkopaneeleilla varustettuina.



Led-tekniikka on tuonut pihavalaistuksenkin uudelle aikakaudelle. Led-valonauha terassin kaiteen alapuolelle asennettuna antaa pehmeän epäsuoran valon. Betonikiveykseen, puuterassiin, suoraan maahan tai muuriin upotettavilla valoilla saadaan niilläkin huomaamaton tunnelmallinen epäsuora valaistus.

Valolla luodaan tunnelmia, mutta sillä voi myös muodostaa näkyvyyttä estävä valomuuri. Jos valaisimet on sijoitettu pihan etureunaan, et näe pihan takaosaa. Tai toisinpäin valaisimet pihan rajalla estävät näkyvyyden valokeilan läpi pihalle.

Valaisimien mallia, sijoituksia, suuntauksia mietittäessä on viisasta liittää ne osaksi ympäristöä, osaksi istutuksia, piiloon kasvillisuuden sekaan. Valaisimien tehtävä on valaista, niiden ei tarvitse välttämättä aina näkyä!

Hämäräkytkimen tai katkaisimen päähän asennettuina valojen käyttöä voidaan ohjata tarpeen mukaan. Myös lyhdyt ja kynttilät tuovat myös oman lisänsä pihan valomaailmaan. Toisinaan kaiken peittävä pimeys on tervehdyttävää, varsinkin kuutamon aikaan.

Kauniisti toteutettu puutarhan valaistus korostaa pimeyttä, tarkoituksena ei ole tehdä yöstä päivää. Annetaan valon ja varjon leikkiä iloksemme pimeyden keskellä.

On syyslannoituksen aika!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 27.8.

Syyskesä on makoisaa sadonkorjuun ja säilönnän aikaa. Lämpimän kesän johdosta marjasato on kypsynyt hieman edellisiä vuosia aiemmin. Osa puutarhan marjasadosta on jo korjattu talteen. Viinimarjasato on parhaimmillaan. Omenasatoa vielä odotetaan.

Jotta varmistettaisiin sadon onnistuminen ensi vuonnakin, olisi nyt aika antaa puutarhalle syyslannoitus. Syyslannoitteet eli PK-lannoitteet sisältävät fosforia ja kaliumia, eivätkä ollenkaan kasvua edistävää typpeä. Lannoitus lisää seuraavan vuoden kukkasilmujen muodostumista eli parantaa seuraavan kasvukauden kukintaa ja satoa. Se myös vahvistaa kasvien talvenkestävyyttä.

Syyslannoitus koristepensaiden osalta on tehtävä viimeistään nyt, jotta kasvit ehtivät käyttää ravinteet hyödyksi ennen lepokauden alkamista. Satoa tuottavien marjapensaiden ja hedelmäpuiden lannoitus tehdään aina heti sadonkorjuun jälkeen.

Pienille pensaille ja perennoille lannoitteet annetaan kasvin tyvelle. Maanpinnan haraaminen ja kastelu edesauttavat lannoiterakeiden sulamista. Hermanni muistaakin viime syksyn lannoitteiden olleen omenapuun juurella vielä marraskuussa. Siksi suuremmille pensaille, marjapensaille sekä hedelmäpuille lannoitteet viedään sinne, missä kasvin aktiivisimmat juuret ovat, eli yhtä kauas rungosta kuin uloimmat oksiston oksat. Maahan puun ympärille aktiivisten juurten tuntumaan tehdään rautakangella 20–30 cm syviä reikiä, jonne lannoiterakeet laitetaan. Näin saadaan lannoite nopeasti sinne minne sen pitääkin mennä, eikä jää maan pinnalle killumaan nurmikon ravinteeksi.

Jos puutarhan hyötypensaiden ja –puiden osalta syystyöt ja lannoitukset ovat vielä tekemättä, olisi paras aloitella työt vähitellen. Mansikalle on jo annettu sadonkorjuun jälkeen PK-lannoitetta 0,5-1 desiä rivimetrille. Samalla on poistettu kaikki rönsyt pois.

Vadelmalle annetaan 3 desiä rivimetrille nyt heti sadonkorjuun jälkeen. Tämän vuoden satoversojen leikkaaminen kannattaa jättää kevääksi, tällöin versoissa olevat ravinteet ehtivät palautua juuristoon. Lisäksi tiheä kasvusto sitoo suojaavaa pakkaslunta huomattavasti paremmin.

Herukoiden vanhimpien oksien poisto voidaan tehdä nyt, heti sadon korjuun jälkeen tai keväällä ennen silmujen puhkeamista. Mustaherukalta leikataan 5-6 vanhat oksat, puna- ja valkoherukalta 7-8 vuotta vanhat oksat. Syyslannosta annetaan 0,3 dl yhtä täysikokoista pensasta kohti.

Tyrni, karviainen, marja-aronia, marjatuomipihlaja ja pensasmustikka jne. saavat syyslannoituksena on noin 3 desiä/täysikokoinen pensas. Mahdollinen leikkaaminen jätetään kevääksi.

Hedelmäpuille annetaan sadonkorjuun jälkeen syyslannosta ½-1 litra täysikokoista puuta kohti. Omenapuiden leikkaaminen on mahdollista heti sadonkorjuun jälkeen, vaihtoehtoinen ajankohta on keväällä ennen silmujen aukeamista. Kirsikka, luumu ja päärynä eivät tarvitse leikkausta.

On hyvä muistaa, että liiallinen lannoitus on kasveille vahingollisempaa kuin lannoittamatta jättäminen. Jokainen valitkoon tiensä enemmän tai vähemmän tuottoisan puutarhan omistajana!

Lähiruokaa lapsille, tarkoituksella.

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 19.8.

Pienikin keittiöpuutarha piristäisi kummasti ruokapöydän tarjoiluja. Varsinkin näin loppukesästä olisi ilo nauttia sen sadosta. Mikäs olisi sen mukavampaa, kuin antaa lasten hakea lehtisalaatti omalta yrttimaalta, tuore tilli uusille perunoille ja uudet porkkanat kesäkeittoon.

Vaivaton ruohosipuli sopisi keittoihin ja salaatteihin. Kuivattuna kaupassa sen kilohinta on taivaallinen. Toinen helppo perusyrtti persilja kävisi tuorekäytön lisäksi myös kuivattuna. Kuinka mukava olisi kuoria koululaisille oman maan nauriita ja porkkanoita välipalaksi, läksyjä tehdessä narskuteltaviksi. Kupillinen itse kasvatettuja herneitäkin varmaan maistuisi!

Tuoreina kasvisten maku ja vitamiinit olisivat taatusti tallella. Itse tietäisit mitä lapsesi söisivät, käytitkö torjunta-aineita vai et, olisiko satosi peräti luomua? Itse kasvatettu on todellista lähiruokaa, trendiruokaa..

Keski-Euroopassa hyötykasvien viljely on puutarha-alan eniten laajeneva muotitrendi. Helsinkiläinen tunnettu ravintola on jo perustanut hyötytarhan omalle katolleen. Sieltä saadaan ravintolan lautasille todellista tuoretta ajankohtaista lähiruokaa.

Ennen hyötytarha kuului lähes jokaisen torpan pihapiiriin, sieltä sai Hermanni perheelleen särvintä pöytään pitkälle talveen. Säilöttynä pitempäänkin. Nykyään kasvimaa on yhä harvemman pihapiirin osana. Tosin jonkun sortin marjapensas ja hedelmäpuu löytyy lähes jokaisesta pihasta. Hyötytarhan alkuhan se on sekin.

Ilokseni olen havainnut monien miesten löytäneen hyötykasvi-innostuksen chilien kasvatuksen myötä. Olisihan se mukavaa viedä lahjaksi ystävälle, jolla on jo kaikkea, pussillinen itse kasvattamiasi chilejä. Tai kalamiehelle merkkipäivänä purkillinen kalaruokiin sopivaa itse kasvatettua ja kuivattua tilliä! Ainakin minä arvostaisin sellaista lahjaa lasimaljakkoa enemmän.

Kotona pihassa esimerkiksi yrttejä voisi kasvattaa helposti laudalla rajatussa kehikossa. Välttämättä ei tarvittaisi erillistä yrttimaata, vaan niitä voisi kasvaa perennapenkissä tai erillisissä ruukuissa jopa parvekkeella. Amppeleissa roikkuisivat näppärästi satoisat amppelimansikat ja - tomaatit. Säleikössä viihtyisivät niin herne kuin ruusupapukin.

Tosin nyt ollaan hyötytarhan perustamisessa myöhässä, ehtiväisemmät nauttivat ja säilövät parhaillaan omaa satoaan. Parempi havahtua myöhään kuin ei milloinkaan! Ensi keväänä kannattaa hyötytarhan, pienenkin, perustaminen ottaa vakavasti harkintaan, vaikka trendikkäänä pienimuotoisena ruukkuviljelynä. Siitä on hyvä lähteä.

Lasten olisi hyvä antaa osallistua kasien viljelyyn aikuisen mukana. Heidän olisi hyvä oppia tietämään, mistä ruoka tulee. Se ei kasva kaupan viilennetyssä myyntitiskissä. Samalla antaisit lapsellesi mallia, kuinka arvostaa puhdasta ruokaa ja itse kasvattamista. Pienikin, lapsen hoitama yrttipurkki voi auttaa häntä löytämään itsekasvattamisen ilon ja uusia makuelämyksiä. Ruokaa oppii arvostamaan eri tavalla, kun kasvatuksen eteen on nähnyt vaivaa. Lapsissa on meidän toivomme paremmasta, monessa suhteessa. Hehän kasvattavat myös meidän ruokamme, tulevaisuudessa!

Perhoset puutarhassa

Puutarha , joka on rikas kasvustoltaan, tarjoaa suojaa ja ravintoa monille erilaisille perhoslajeille. Niittykasvit houkuttelevat kotipihal...