Erilaisia jäälyhtyjä

Mummoni vanha kukkapöytä löysi paikkansa kuistilta talviasetelman alustana. Asetelmassa on kaksi pientä callunaa sekä erilaisia sammalia sekä jäkäliä. Lisäkoristeina oksankarahka sekä vanha kivinen verkonpaino. Ajatuksena on, että koristeita voidaan muutella sesongin mukaan. Jotain lisäefektiä asetelma kaipasi.

Jäädytin pakastimessa maitopurkissa vettä. Purkki oli pakkasessa vajaa 12 tuntia. Se ei ollut jäätynyt kokonaan vaan sisälle oli jäänyt tuikkukynttilän kokoinen kolo hyyhmää, jonka poistin. Tällainen  se oli heti silloin pakastimesta otettuani. 

Nyt kaksi viikkoa myöhemmin se on lauhalla kelillä sulanut tämän näköiseksi.

Kynttilä tietenkin sulattaisi jään nopeammin, en ole raskinut polttaa siinä kynttilää. Patterikynttilä ei sulattaisi jäätä niin nopeasti. 

Toisen jäälyhdyn tein laittamalla veden pieneen silikoniseen kakkuvuokaan. Tähän käytin kylmää kraanavettä suoraan hanasta, harmikseni jäästä tuli sameaa. Jäälyhdyn asetin laakealle vadille ja alle kuusenhavuja. Nämä havut on kuusikon hakkuuaukealta haettu, latvaoksistoa.  

Jään sisään jäädytin pihljanparjoja. Ne tulevat mukavasti esille jään sulaessa. Kun vielä tuo jää olisi kirkasta...

Viherverhot keittiön ikkunassa

 Kasvatin siemenestä muutaman kelloköynnöksen ja istutuin ne suuriin ruukkuihin  kiipeämään pajutötteröitä vasten.

 Ne lähtikin kiipeämään parvekkeen kattoon asti, lämmittimen ympärille. Minulla olis siten keittiön ikkunassani sekä sivu- että yläkappa.

Kukkimaan tämä ihanuus ei ehtinyt, mutta oli siitä viherverhona kuitenkin suuri ilo. 

Parvekkeen satoa

Vihdoinkin koittaa parvekkeellakin sadonkorjuu. Kesäkuussa ruukkuun istuttamani pensastomaatin taimi luovuttaa ensimmäiset aikaansaannoksensa meidän herkkusuiden nautittaviksi.

Harmittavasti ensimmäiset kukat jäivät pölyttämättä. Eihän lasitetulle parvekkeelle ja kolmanteen kerrokseen pääse minkäänlaiset pölyttäjät. Tämän huomattuani sai vesivärisivellin uuden tehtävän pölytyksen välineenä.

Kesäkukat ja valinnan vaikeus

Jokavuotinen puutarhakierros on takana. Toinen toistaan ihanempia kukkia on tarjolla! Ottaen huomioon lasitetun parvekkeeni ilmansuunnan etelään ja tosiasian etten ole aina kotona tuulettamassa ja aukomassa laseja, valikoituvat sopivat kukat varsin vähäisiksi. Mukavaa lisähaastetta tuo ystäväni pyyntö valita kukat hänen portaiden vieressä olevaan suureen siniseen ruukkuun, ruukku on puolivarjossa.

Enkelipelargonioita

Pelargonioiden tapaan enkelipelargoniat tarvitsevat valoa ja ravinteita. Minulla on ristiriitaisia kokemuksia 'enkelipelakasta'. Ne karistavat  terälehtensä yksittäin parvekkeen lattian puuritilöiden väliin. Olisi ehkä parempi paikassa, jossa karistelu ei haittaa.

Mustasilmäsusannasta oli oranssin lisäksi uutena värinä tarjolla keltakukkainen.

 

Zinniastakin oli mukavat värivaihtoehdot.

Daaliotakin oli tarjolla useampia erilaisia...

Lumihiutaleeseen iskin silmäni. Niissä oli erilaisia sekoituksia lilaa ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Yhtenä vuonna minulla oli valkoinen lumihiutale amppelissa säleverhon varjostamassa puolivarjoisessa parvekkeen nurkassa. Pari kertaa se ehti kuivahtaa aivan vaalean harmaanvihreäksi rupuskaksi. Molemmilla kerroilla se elpyi mainiosti, kukinta tosin hiipui hetkeksi. Pian se oli entisellään valkoisena kukkamerenä.

Verbena oli todella tiivistä. Aiempina vuosina se on ollut todella harvakasvuista, jolloin sitä piti latvoa voimakkaasti. Verbenakin tahtoo karistaa kukkansa parvekkeen puuritilöiden väliin. Mutta kun on kyseessä jokin pinttymä lempikasveista, niin tämä on sellainen.

Marketta viehättää aina.

Erilaiset neilikat ovat myös suosikkejani. Ylempi kesäneilikka voi talvehtia kukkapenkissä.

Miljoonakellot ovat helppohoitoisia sen vuoksi, ettei ne vaadi petunioiden tapaan kukintojen nyppimistä. Syksyllä ne kestävät kylmää verraten pitkään.

 Pienikukkainen petunia ei ole niin herkkä vesisateelle, kuin suurikukkainen. Niitäkin on monen värisiä. Parvekkella ne menisivät mainiosti, mutta... Taas karu menneisyyteni kesäkukkien parissa on aiheuttanut elinikäisen kammon petunioihin, niiden tahmeisiin kukkiin ja jatkuvaan nypintään!

Amppelidiana vaatii tuulensuojaisen paikan, on muuten herkkä karistamaan kukkiaan. Kerran eräällä puutarhalla näin kun asiakas kantoi tällaista valtavaa kukkamerta autonsa takakonttiin, tuuli oli navakka. Maahan jäi vaaleanpunainen pudonneiden kukkien vana, kasvi karisti varmaan puolet kukistaan siihen pihalle. 

Paras näkymä karjalanneidon ihailuun on usein alhaalta käsin. Sekin vaatii tyynen kasvupaikan. Parvekkeeni on sille liian kuuma.

Ehdoton lempikukkani nro 2, verenpisara. Tätä ei ole enää kovin paljoa tarjolla. On hoidon suhteen nykysuosikkeja lumihiutaletta ja miljoonakelloa vaativampi hoidettava. Lapsena poksuteltiin verenpisaran pallomaisia nuppuja mummolta salaa.

 Samettikukat ovat kiitollisia kasvattaa itsekin. Ne palkitsevat runsaalla kukinnallaan pakkasiin asti. On muistettava vaan poistaa kukkineet kukat, ettei energia mene siemenien tuotantoon. Halutessaan voi antaa muutaman kukan kehittyä siemenasteelle. Yhdestäkin kukasta saa jo kymmeniä siemeniä seuraavaksi kevääksi. Ei siinä säästöä tule, mutta onhan hienoa kasvattaa omia samettikukkia omista siemenistä! Minulle kaupan kääpiösamettikukan siemenet tekivät ikävän tempun. Ne itivät ensin hyvin, mutta kuihtuivat yksi toisensa jälkeen ennen kuin olivat koulintakokoisia. Parilla tuttavallani kävi samoin, samojen siementen kanssa. Ei ne ostosiemenetkään niin varmoja aina ole!

Ruusubegoniasta oli uudenlainen väri yhtenä vaihtoehtona. Olen takavuosina hoitanut ja kastellut 'miljoonittain' näitä, niin että siitä lähtien olen vain tyytynyt ihailemaan näitä toisten istutuksissa tai haudoilla.

Olipa sitä kesäkukkaa kerrakseen ja paljon jäi kuvaamatta. Jotain tarttui sentään mukaankin ja ystävällekin saatiin mieluisa kukkayhdistelmä ruukkuun. Niistä sitten myöhemmin, kun pääsevät kasvun alkuun. Voi olla että nälkä kasvaa syödessä ja jotain tulee vielä hankittua lisää... Huomenna menen työni puolesta toiselle puutarhalle, saa nähdä mitä sieltä lähtee mukaan?

Pajukko kutsuu!

Pajusta on moneksi. Tuo pellon- ja ojanpientareiden sekä joutomaiden valtapensas on monen riesa ja painajainen. Mutta näppärän käsissä paju taipuu moneen käyttötarkoitukseen.

Siitä voi tehdä koriste- ja käyttöesineitä niin kotiin kuin puutarhaankin. Taitavimmilla paju taipuu taidokkaiksi koreiksi ja jopa eläinhahmoiksi. Puutarhaan voidaan tehdä eläviä punottuja pajuaitoja ja huvimajoja. Onpahan kuivattua pajua käytetty sermeinä, aitoina, istutuksen rajauksina jne. Paju materiaalina antaa mahdollisuuksia monenlaiseen toteutukseen.


Paras paju punontaan on vuoden ikäinen haaraton suora ja ohut vitsa. Toki toisen vuoden kasvustostakin voi löytyä suoria vitsoja latvustosta pieniin töihin. Vitsat leikataan oksasaksilla mahdollisimman läheltä tyveä. Paras keruuaika on kasvukauden päätyttyä lehtien pudottua aina kevättalveen saakka. Jos halutaan punoa kuoretonta pajua, on paras keruuaika ennen lehtien puhkeamista. Kevätkeruun sesonki on vain pari viikkoa.

Tuoreesta pajusta tehdyt tuotteet kuivuvat ja punos löystyy huteraksi, siksi etenkin sisälle ja käyttötavaroiksi tehtävien esineiden materiaali olisi syytä kuivata ennen käyttöä. Ennen punontaa on kuivattua pajumateriaalia liotettava riittävän pitkään. Kun liotetun pajun voi taittaa murtumatta 90 asteen kulmaan, on paju punontavalmis. Liotetusta pajusta tehty esine pysyy napakkana ja on pitkäikäinen.


Paju materiaalina on ilmaista, ekologista ja trendikästä. Hyvin kuivassa pidetty esine pysyy hyvänä pitkään. Pajutuotteiden hoidoksi käy pölyjen huuhtelu suihkun alla muutaman kerran vuodessa. Ulkona sateelle alttiina pajutuotteen ikä on ymmärrettävästi lyhyempi. Vanha rikkinäinen pajutuote on poltettavissa tai silputtavissa silppurilla kompostiin tai katteeksi pensaiden alle.

Pajun keräämiseen luonnosta tarvitaan aina maanomistajan lupa. Muutamalta maanomistajilta lupaa kysyessä olen saanut vastaukseksi naurunhyrähdyksen, ’Vie veikkonen vaikka kaikki!’ Seuraavana vuonna samoista kannokoista kerätty paju on entistä pidempää ja ohuempaa, parempaa.


Pajua on saatavissa myös viljeltynä, tällöin se on laadullisesti tasaisempaa. Viljellyssä pajussa on myös erilaisia värivaihtoehtoja sekä pajulajikkeita eri käyttötarkoituksiin.

Oman pihan punaoksaisen korallikanukan pitkiä piiskaoksia voi käyttää myös antamaan väriä punontaan. Miksei voisi suuremman tontin takarajalla pitää yllä omaa pajukkoriviä puutarhavadelman lailla istutettuna. Punontapajuja on mahdollista saada pistokkaina tai astiataimina. Tällöin olisivat omat pajut helposti saatavilla uusiin punontoihin. Esimerkiksi punapaju ja verkkopaju olisivat kokeilemisen arvoisia.

Kutsukoon pajukot käsistään käteviä taikomaan talveksi kartioita jouluvaloille ja kehikoita ensi kesän köynnöksille… On kokonainen talvi aikaa punoa kaunista puutarhaan…

Tuoksua parvekkeella

Joka aamu avattuani parvekkeeni oven, vastaan tulvahtaa makea tuoksu. Lasitettu parveke muodostaa oman suljetun tilansa. Lattialla on matalassa saavissa neljä kesäleimua, jotka antavat tuoksua. Kesäleimun kukat kuivuvat ja häviävät, sitä ei tarvitse nyppiä. Leimun kaverina pystykasvuista hopeakäpälää.

Petunia ja kiviä

Parvekkeeni paahteisimmalla paikalla on kerrottu amppelipetunia. En pidä petunioista niiden tahmeiden kukkien vuoksi. Mutta nähdessäni tämän puutarhamyymälässä, olin myyty. Rassukka oli hieman kärsinyt kuljetuksessa ja oksia oli taittunut. Kyllä tästä komea saadaan. Kukat ovat kuin ruusut. Petunia on saanut alustakseen mummoni kukkapöydän. Kukkapöydän alatasolla olevat saviesineet ovat omatekoisia, vanhin niistä on lapsuudesani tehty.


Kukkapöydän ylätasolle olen laittanut koristesepeliä ja -kiviä. Pyöreä kivi on aarteeni ja kulkenut mukanani yli kaksikymmentä vuotta.

Kivi löytyi Oulunjärven eräästä saaresta. Tuttavani kuuli, että etsin pyöreitä kiviä. Hän muisti muutama vuosi aiemmin löytäneensä kyseisen saaren rannalta hieman tennispalloa suuremman lähes täydellisen pyöreän kiven. Siis päätettiin lähteä kiveä etsimään. Ranta, jossa kivi lymyili oli 30 metriä pitkä ja 2-4 metrin leveydeltä täynnä pyöreää kiveä! Nuoruuden innolla ranta haravoitiin ja kivi löytyi!