17. elokuuta 2017

Ollako pettymys vai ei...

Postilaatikosta keväällä löytyi kasvikuvasto, joka oli täynnä mitä ihanampia pistokkaita. Silmään pisti sinivalkoinen verenpisaran kukka, jota mainostettiin Suomi 100 vuotta -logolla. 
Innostuin tästä kukan puhtaasta sinivalkoisuudesta ja tilasin mm. yhden setin pistokkaita.

Pistokkaat istutettiin kookosmultaan.
Kesällä taimet pääsivät ulkoilemaan, mutta kukkimaan innostuivat vasta elokuussa.
Nuput odottivat aukeamista pitkään, pitivät jännityksessä.
Neljä päivää sitten ensimmäiset nuput avautuivat. Yllätys oli alkuun melkoinen. Mitä! Kukinto ei ollutkaan sinivalkoinen vaan vaaleanpuna-violetti!
Ensin ajattelin kukinnon värin muuttuvan ajan myötä, mutta neljä päivää vanhan kukan väri on muuttumaton. Googlen kuvahaun mukaan 'Blue Sarah' voi olla joko sininen tai violetti. 
Mutta toisaalta kukka on suurikokoinen ja kauniin värinen. Yllätyksen tuoma pettymys on laantumassa. Tätähän se on useasti kasviostoissa, ollaan ostamassa vaaleanpunaista pionia ja se osoittautuukin punaiseksi. 


Kasvi on kooltaan roteva, joten tulevina vuosina odotettavissa runsasta kukintaa, jos talvetus onnistuu...

15. elokuuta 2017

Perennapenkkiprojekti ja uusia suunnitelmia

Olen jo pitempään suunnitellut uuden perennapenkin tekemistä. Minulla on ollut jo pitkään tilapäisistutuksissa useampi perenna odottamassa loppusijoitusta.
Tarvittiin aurinkoinen keli ja kesäloma. Grillikodan vieressä pöytäryhmän takana oleva koivuangervopenkki saa pienen jatkeen.  Samoin angervojen takana oleva valeistutuspenkki tarvitsee kasvojen kohotuksen. 
Nurmiturpeen alla oli savekas multa ja alla vanhan navetan pohjana ainakin hiekkaa. Penkkiin lisättiin kasvuturvetta ja puolikas multasäkki pois lojumasta. 
Koivuangervopenkin takana piilossa on valeistutuspenkki, jossa osa perennoista oli jemmassa. Aika oli tehdä samalla penkin kanttaus, kun kerran tässä lapion kanssa liikutaan. 
Penkin ilme siistiytyi. Valeistutuksessa tällä hetkellä on syysleimua,  tarhakullero 'New Moon' ja rohtosuopayrtti. Pari kärhöä kasvoi verkkoa pitkin viime kesänä, mutta tänä vuonna kasvuunlähtö oli huonoa, liekö osasyynä penkin alla oleva navetan pohjan hiekkapatja.  
Uuteen penkkiin tuli tarha-alpi, tilapäisistutuksessa ollut minttu  sekä ruukkuistutuksessa oleva hopeamaruna.
Penkkiin tulee vielä kevään kukkijaa, mm esikkoa ja sipulikukkaa. Hankintalistalle laitettakoon...
Minttu (Mentha spicata) on istutettu pohjattomaksi leikattuun multasäkkiin. Leviää muutoin liian hanakasti. 
Tarha-alpi (Lysimachia punctata) tässä vielä tiiviissä puristuksessa entisessä penkissä. 
Tiedän, ettei kasveja suositella siirrettäväksi kukinnan aikaan. Mutta alpi oli istutettu rajattuun kasvualustaan, pohjattomaan sankoon. Ei tarvinnut, kun nostaa sanko ja irroittaa multapaakku sankosta ja siirtää uuteen penkkiin. Kasville ei näin suurta stressiä syntynyt. 
Pian istutuksesta  sadekuuro pieksi osan kukista. Hauskoja tähtiä tummalla taustalla. Kukinta jo loppusuoralla, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut. 
Penkin takareunaan tein rajoitetun kasvupaikan hopeamarunalle, joka on nyt kesäkukkaistutuksessa ruukussa. Sekin on kova leviämään. 
Hopemaruna (Artemisia ludoviciana) vielä köllöttelee komeana ruukkuistutuksessa ja odottelee syksymmällä siirtoa uuteen penkkiin. 

Uudet suunnitelmat:
Parin viikon päästä lomani jatkuu, silloin on uudet suunnitelmat perennapenkkien suhteen, laajennuksia ja uutta tulossa! Väliaikaisessa istutuksessa olevia kasveja ohessa. Näyttää vaan loppukesän kukkijoilta... pitänee hieman suunnitella vielä. Ehdolla penkkiin ovat:
Vuorokaunokki (Centaurea montana), joka siirtyisi vanhasta penkistä uuteen ja varjolilja (Lilium martagon), jonka olen antanut aikanaan äidille. Emokasvi jäi muutossa aikaisemman kotini pihaan. Varjoliljaa olisi valkoisenakin .
Rantakukan (Lyhtrum salicaria) olen aikoinaan antanut äidille ja senkin emokasvi jäi muutossa. Valkoisen mooseksenpalavanpensaan (Dictamnus albus) hankinta olisi haaveissa. 
Kuunliljat (Hosta) siirtyisivät ehkä viimeistään ensi vuonna, kunhan leviäisivät ja saisi kunnon jakotaimia. 

Suunniteltavaa siis vielä on. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hommiin vaan!



13. elokuuta 2017

Lehmuksen kukkien aika

Kävin lomallani Vaasassa ennen koulujen alkua. Huumaannuin siellä lehmusten kukkien makeasta tuoksusta yöllä. 
Olisin voinut vain vaellella tyynessä pimeässä yössä lehmusrivistöjen alla ja vain tuoksutella... 
Äidilläni on pihassaan lehmus, ja kerroin Vaasan kokemuksestani. Hän kertoi, ettei oma puunsa ole koskaan kukkinut.

Lähempi tutustuminen paljasti mukavan yllätyksen. Kukkia löytyi! Lehmus taitaa kukkia nyt ensimmäistä kertaa.  Puu on istutettu noin 12 vuotta sitten.
Pääsimme tuoksuttelemaan kukkia uudelleen.  

Ehkä emme tänä kesänä raaski vähistä kukista tehdä lehmuksenkukkateetä. Mutta ehkä ensi vuonna kokeilisimme. 




12. elokuuta 2017

Kesäkukkakatsaus

Tänä keväänä kasvatin itse verraten vähän kesäkukkia. Osin se johtui siitä, kun ikkunalaudat pöydät olivat täynnä jo talvetettuja pelargonioita sekä verenpisaroita. Molempia ensimmäistä kertaa. 


Pakolliset itse kerätyistä siemenistä kylvetyt samettikukat pitää saada joka vuosi kasvimaalle. Minulla on  jo parina vuonna aiemmin kääpiösamettikukan taimet kuihtuneet ennen koulimista, luovutin. 


Yhdestä pienestä viimekesäisestä onnenapilaruukusta  sain keväällä  tosi runsaasti mukuloita. 


Ne lähtivät kasvuun kiitettävästi. En raskinut heittää pienimpiäkään pois. Niitä tuli jaettua myös halukkaille.


Ruukkuja on nyt sitten useampi. 




Kukat ovat avoimena aamuisin.


Amppeliorvokki kukkii portailla kiitettävästi. Alasleikkauksen jälkeen piristyi uusintaloistoon.


Puoliriippuva pelargonia paikalliselta puutarhalalta ihastutti värillään. Minulla on jonkinlainen vaaleanpunaisen värin pakkomielle. Väriä löytyy kukissa vähän joka paikasta.


Pelargonia äityi kukkimaan todella runsaasti. Lannoituksena saanut bokapissiä.


Laatoitusalueen sininen ruukku on haljennut muutama vuosi sitten. Emme uskalla siirtää sitä minnekään. Vaihdamme hellävaroen siihen talveksi tuijan ja kanervat sekä kesäkukkaistutukset kesäksi.


Parina viime vuonna siinä on ollut kesän peikonkakkaraa tai markettaa. Nyt siinä on jälkimmäistä. Lannoitettu bokapissillä.



Kuihtuneiden kukkien poiston jälkeen alkaa uusi kasvu nousta. Pian kukitaan uudelleen.


Talvella hankin pari altakasteluamppelia, toiseen oli tarkoitus istuttaa pari miljoonakelloa. Paikallisella puutarhalla oli erikoisen näköistä lajikatta (lue: vaaleanpunainen) ja istutin ne amppeliin. 

Amppelin ruukkuosa on niin korkea, että portaan vieressä roikkuessa se oli kerrassaan ruma. Siispä se löysi paikkansa varaston kupeella tonkan päältä. 



Miljoonakello on kasvanut kiitettävästi bokashikastelulla. Vesitila on täytettävä päivittäin. Tavallisessa amppelissa tällainen kasvu ei olisi onnistunut, veikkaanpa. Kukkameren halkaisija 80 cm.


Etupihalla matalassa ruukussa on lajitelma hopeamarunaa, lumihiutaletta, lobeliaa ja onnenapilaa. Akukesästä kasvu oli vielä pientä.



Elokuussa ruukkua ei enään näe. 


Portaanpielen puolivarjon istutukset alkukesällä, nekin vaatimattomia. Pajukartiossa keijunmekko ja alla  valkea lumihiutale ja muratti.


Elokuussa ilme on muuttunut.


Olen menettänyt keijunmekoille sydämmeni. Ensi keväänä aion kokeilla kasvatusta siemenestä. Olen useana vuonna pettynyt puutarhan taimien kokoon. 


Tässä on kovanonnen keijunmekkoamppeli. Tyttäreni ystävänsä kanssa istutti sen kesäkuun alussa. Taimet olivat ostettaessa todella vaatimattomia. Päätin viedä amppelin tehohoitoon lämpimään kasvihuoneeseen vesipöntön kannelle. 

Seuraavana aamuna kasvihuoneeseen mennessä aavistin jotain olevan hassusti. Vilkaisu ympärille ja huomasin kauhukseni amppelin valkoisen kannakekoukun pilkistävän täydestä vesisaavista. 


Taimet juroivat pitkään uudelleen tehdystä istutuksesta huolimatta. Mutta nyt ihankuin salaa on röyhähtänyt kasvuun. 


Keijunmekko kuuluu minun vuosittaisiin hankintalistan suosikkikasveihin. 


Paikallisen puutarhamyymälän alerullakosta pelastin 50 sentillä kappale muutaman neilikan. Istutin osan isompaan puuastiaan kasvihuoneen eteen. 


Alasleikkauksen ja lannoituksen jälkeen kukki vielä kivasti. Kunnon kuvaa en ole näkäjään siitä ottanut. Nyt sade on piessyt sen rumaksi.


Kasvihuoneen edessä matalassa ruukussa on äitienpäiväneilikka lobelian ja muratin seurassa.




Kesä vaan menee niin nopeaa, kun kukat suurimmassa loistossaan, kelit viilenee ja kasvu viimein paleltuu. Pohjoisen kesä on niin lyhyt. Nautitaan siitä vielä!

Perhoset puutarhassa

Puutarha , joka on rikas kasvustoltaan, tarjoaa suojaa ja ravintoa monille erilaisille perhoslajeille. Niittykasvit houkuttelevat kotipihal...