Punertavaa kukintaa kuistilla

Kuistille kertyy vuosittain runsaanlaisesti kukkia, vaikka tarkoitus olisi aina niitä vähentää ja siirtää niitä ulos. Tänä vuonna kasveja on tuotu kuistille pakoon hellettä ja rankkoja sateita. Siten ne ovat löytäneet paikkansa ja jäänet sinne. Muutamia kasveja on tuotu kuistilta kuumuutta pakoon hetkellisesti sisällekin.

Maljaköynnös on lahja sisareltani. Minulle uusi tuttavuus. Kukinta jatkuu edelleen ja nuppua riittää. Löytyisiköhän sisältä paikka talveksi?

Kissanhäntä roikkuu kelloköynnöksen yläpuolella ja tekee solkenaan punaisia karvapötkylöitä.

Osa pelargonioista pääsi ukkini tekemään kukkatelineeseen. Teline on viritelty suuren penkin päälle, joten kukat yltää auringonpaisteeseen alahyllyltäkin. Takimmaisena on pieni ja kertaalleen latvottu 'Tant Hanna', 'Kronprinsess Mary' on komeasti kukassa. Sen etupuolella on Princess Maria ja etummaisena 'Anita'

Alahyllyllä on pistokaskasvatuskokeilu kissanhiekassa. Lähinnä punaista 'Mårbacka'a. Palaan ehkä tämän jälkeen takaisin hiekkamultaan. 

Fireworks on nyt parhaassa kukassaan. 

Tässä näkymä kuistin ovelta oikealle. Päätyikkunalla kaksi chiliä, jotka kasvoivat kilpaa vain pituutta, niistä tuonnempana. Etualalla hieman typistetty punainen 'Mårbacka'.

Etuovelta vasemmalle on tällainen näkymä. 

Värinokkonen on tämän kesän uusi tuttavuus. Niiden lehtien väritykset ovat toinen toistaan upeampia. Ylläoleva muuttuu kamerassa tiilenpunaiseksi, mutta on oikeasti punaisempi. 

Tämä värinokkonen pisti silmään pinkillä värillään. Nämäkin yritetään talvettaa sisällä...

Pelargoniat kuuluvat tällekin puolelle kuistia, tässä 'Red Pandora'.

Tämä nimetön pelargonia oli ulkona puutarhapöydällä, nostin sen kuistille sateen uhatessa viikko sitten. Sittemmin se jäi kuistille. Tämän tummaan punaisuuteen ihastuin aikanaan mutta kamera ei saa sitä esille ollenkaan. Nyt saan ihailla sitä joka kerta ulos mennessäni.  

Apen perintövaa'alla kuistin pöydällä on vanhin nimetön pelargoniani.

Keskemmällä pöytää hieman varjommassa on käenkaali (Rosa oxalis 'Triangularis'). Tämän sain postitse eräältä harrastajalta. Tämän lehdet ovat se juttu. 

 Vaaleat kukat vain korostavat lehtien tummuutta. 

Tämän vuotinen inkiväärin kasvatus on hieman menestyksellisempi. Uusia alkuja nousee vieläkin. 

Mummonpalsami ei ole tänä kesänä menestynyt hyvin. On jäänyt tänä vuonna kooltaan pienemmäksi.

Jättikukkainen verenpisarakin tahtoo kärsiä kuistilla kuumuuden vuoksi. 

Kuistilla on  myös kaksi 'Blue Sarah'ia. Toinen on tuotu voimakkaasta tuulesta ja rankkasatesta turvaan kuistille ja sille tielle jäi.

Siinä erilaisia punasävyjä kuistilla. Tämä sävy näyttää olevan vallalla yleensä kasvivalinnoissani. 

Onko teillä muilla suosikkivärejä kukkien suhteen?

Loppukevennyksenä Blue Sarah'in 'tuima, irvistävä nuppu'.

Antoisaa viikonloppua.

Kesäkukkalöytöjä

Tänä kesänä olen vieraillut jo useamman kerran lähipuutarhalla. Täällä tekee aina löytöjä, erilaisia Löytöjä.

Tällainen verbena löytyi ja vaaleanpunaisen fanitus jatkuu edelleen. 

Tämä värinokkonen ihastutti myös. Huomaa pinkkiä lehdissä!  

Kissanhäntiä roikkui hauskasti kastelukouruissa.

Kukinnot ovat hauskan pörröisiä ja ne houkuttelevat koskettelemaan.

Tämäkin lähti kokeiluun. Tanhupallo olisi innoissaan varmaan punaisista karvamadoista! Minä ainakin olen.

Toukokuussa puutarhamyymäläkierroksellani käydessäni näin siellä myynnissä vesimelonin taimia. Jätin ihastuksissani sen vielä ostamatta, kun kasvihuone ei ollut vielä istutuskunnossa. Kun seuraavan kerran menin tyttäreni kanssa taimen hakuun, niistä ei ollut jälkeäkään ja kesätyöntekijä väitti epäillen ettei heillä niitä ole ollutkaan. Tyttäreni tarjosi jo nauraen minulle dementian diagnoosia. Olin lievästi sanottuna hämmentynyt.

Viikko sitten tärmäsin näihin yllättäen. Puutarhuri kertoi taimien loppuneen alkuunsa ja että heidän piti tehdä uusintakylvös. Olihan tämä nyt sitten pakko ottaa, vaikka kasvihuoneessa jo tilan kanssa tiukkaa tekee. 

Verenpisaraihmiselle puutarha oli taivas. Oli amppeli-, runko- ja pensastavia pisaroita. Suuri- ja ns. normaalikukkaisia. Suurikukkaiset olivat erityisen upeita.  

Tämä suurikukkainen verenpisara sitten valloitti sydämeni. Sijoituspaikka on kuistilla kovilta tuulilta suojassa. Nuo kukinnot eivät edes kämmenelle mahdu!

Kuistin laatikoihin hankin paahdetta paremmin kestävät aurinkoliisat, minulle uusi tuttavuus ja Löytö tämäkin. Kyseiseen paikkaan pitää olla pahinta puolenpäivän aikaista paahdetta kestävä ja värikään ei ole paha. Tosin sade kyllä hieman riepotteli juhannuksena kukkia. 

Ei kaikki ole mennyt minullakaan ihan nappiin kesäkukkien kanssa. Aurinkoliisan edessä on pieniä vaaleita taimia. Ne ovat minun keijunmekot. Ensimmäistä kertaa itsekerätyistä siemenistä kasvatetut. Saas nähdä ehtivätkö edes kukkaan... Olisi saanut roikkua laatikosta vapaasti, maahan kun on se vajaat pari metriä. 

En sitten kerro sanaakaan parista, samoin itsekerätystä siemenestä kasvatetusta hopeaputouksen taimesta toisessa laatikossa. Ei taida putoukseksi ehtiä.

Mukavaa meneillään olevaa työviikkoa!