20. lokakuuta 2013

Kelloköynnös korkeuksissa

Kasvatin muutaman kelloköynnöksen, kuten monena vuonna aiemminkin. Omani parvekkeella ja ruukuissa eivät suostuneet tai ehtineet kukkimaan. 



Annoin äidilleni taimista kaksi.



Se ei tarvinnut mitään tukiverkkoja. Itse nosti itsensä korkeuksiin. 



 Toinen lähti kiipämään kohti korkeuksia. Ja ensimmäiset kukatkin se teki vasta yli kolmen metrin korkeuteen, kuin kiusallaan.


Kasvupaikka kelloköynnöksellä on vanhana navetan seinusta, jota on lannoitettu menneinä vuosikymmeninä palaneella karjanlannalla. Ilmansuunta on etelä-lounaaseen.

Kasvi jaksaisi kasvaa porskuttaa edelleen, mutta ensinnäkin navetan katto tulee vastaan viidessä metrissä ja syksy menossa jo lokakuussa.

1. lokakuuta 2013

Uusi kasvituttavuus, Valkokletra

Törmäsin tässä viime kuussa taimimyymälässä minulle täysin uuteen kasviin. Hyllyssä pensaan valkoinen, tähkämäinen kukintao herätti ansaitun huomion. Samassa ilmassa leijui kukinnon miellyttävä tuoksu. Taimen kohdalla luki Valkokletra (Cletra alnifolia 'Hummingbird'). Nimi ei sanonut minulle, puutarhurille mitään! Siispä alettiin kaivelemaan tietoa... Mutta sitäpä löytyikin tosi niukasti....





Valkokletra on pyöreähkö ja tiivis pensas. Korkeutta pensaalla on 60-80 cm. Lehdet ovat kiiltävät ja tummanvihreät. Kukinnot ovat tähkämäisiä pajuangervon kaltaisia, yksittäiset kukat avautuvat tyvestä kärkeen päin. Kukinta-aika on verraten pitkä heinä-elokuun aikana. Tuoksuvat kukinnot houkuttelevat perhosia. 'Hummingbird' on valko- ja 'Ruby Spice' on vaaleanpunakukkainen.
Valkokletra viihtyy luetun perusteella parhaiten hieman kosteassa ja valoisassa paikassa, sietää puolivarjoa. Menestysvyöhykkeeksi mainitaan I-III(IV), joten meillä V-vyöhykkeellä hieman epävarma menestyjä. Hyvin suotuisalla, suojaisella paikalla vois hyvinkin menestyä.


 

Mitähän tässä pensaassa on erikoista, kun siitä on vaikea saada tietoa? Vai onko se niin uusi, ettei kirjallisuuskaan sitä vielä tunne? Viljelykasvien nimistöstä sen kyllä löytää. Tuntuu niin kiehtovalta vaihtoehdolta, että saatanpa kokeilla ensi kesänä, vaikka onkin täällä pohjoisessa hieman arka. Lieneeköhän kenelläkään kokemusta valkokletrasta?

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...