14. elokuuta 2012

Parvekkeen satoa




Vihdoinkin koittaa parvekkeellakin sadonkorjuu. Kesäkuussa ruukkuun istuttamani pensastomaatin taimi luovuttaa ensimmäiset aikaansaannoksensa meidän herkkusuiden nautittaviksi.



Harmittavasti ensimmäiset kukat jäivät pölyttämättä. Eihän lasitetulle parvekkeelle ja kolmanteen kerrokseen pääse minkäänlaiset pölyttäjät. Tämän huomattuani sai vesivärisivellin uuden tehtävän pölytyksen välineenä.

13. heinäkuuta 2012

Puistokierros Kajaanissa


 Eräänä kauniina lauantaiaamuna kiertelin kaupungin keskustan puistoalueita ja ihastelin lajirunsautta. Suvantopuisto sijaitsee Kajaaninjoen rannassa.


 Maisema keskustaan päin. Puiston koristeomenapuissa on tänä kesänä ollut jotakin vikaa. Aikaisempina vuosina ovat kukkineet kauniisti.

 



 Puistoon on tehty runsaasti kivitöitä.






 Perennaistutuksia on kymmeniä metrejä, kukintaa koko kesäksi.


Vuorimänty, korallikeijunkukka sekä hopeahärkki muodostivat näyttävän kokonaisuuden.




Urho Kekkosen Puisto sijoittuu sekin keskustan tuntumaan, kaupungin kirkkojen väliin. Omenapuiden alla ei kasva nurmikkoa. Mittava pyöreä nauhus-jaloangervopenkki kukki alkukevään narsissein ja nyt odotellaan jaloangervojen kukintaa.




Keskellä puistoa on kuvanveistäjä Pekka Kauhasen tekemä Kekkosen muistomerkki 'Suuri Aika'. Korkeus on 8 metriä, aika vaikuttava näky. Veistos oli ensimmäinen Suomen presidentille omistettu Helsingin ulkopuolinen muistomerkki. Kajaani oli aikoinaan Kekkosen koti- ja koulukaupunki.


 
Tarhakalliokieloa, tulikellukkaa, kesäpikkusydäntä ja päivänliljaa kasvava vaikuttava penkki ei pääse kuvassa oikeuksiinsa.





Puistosta löytyi japaninruusukvitteni, vielä kukassa.




Olipa edellisestä puistokierroksesta aikaa useampi vuosi, kierros yllätti positiivisesti. 



6. heinäkuuta 2012

Kiva idea reissun päältä.


Mikkelin Kenkäveron pihalla pisti silmään hauska kukka-astia. Näitä löytyisi meiltäkin monelle orvokille... Kierrätystä parhaimmillaan!



26. kesäkuuta 2012

Piharemppaa osa 1



 Ystäväni pihaan olisi tekeillä laatoitus pöytäryhmää varten. Käsipelissä ollaan tätä kaivettu.


Pihasuunnitelmassa on laatoituksen vieressä kuvaajan vasemmalla puolella grillikota tai - katos. Oikealle tulisi pensasistutus ja köynnösritilikkö. Nykyiset perennaistutukset istutettaisiin suurinpiirtein noille sijoilleen uuteen istutusaltaaseen. Tämä olisi siis suunnitelma. 




Sitten vaan laatat paikoilleen. Odottelen valmista kuvaa, jossa pöytäryhmä paikoillaan ja kaikki valmiina.

13. kesäkuuta 2012

Nimi kertoo kantajastaan

Jokaisella eliölajilla on oma tieteellinen nimensä. Susi on tunnetusti Canus lupus ja huhkaja Bubo bubo, ne opittiin aikanaan kouluaikana maitopurkin kyljestä. Nimi voi muodostua mm. latinan tai kreikan sanoista, joiden merkityksiä selvittäminen avaa aivan toisenlaisen maailman. Puutarhurina minua kiinnostaa kasvien nimistö. Osa nimien taustoista vie jopa antiikin kreikkaan…

Anemone nemorosa, valkovuokko

Nimi voi paljastaa kasvupaikkaan tai kukinta-aikaan liittyviä tietoja. Esimerkiksi vanamo, Linnea borealis, (borealis=pohjoinen) on Pohjoisen Euroopan ja Amerikan yleinen varpukasvi. Valkovuokon nimi, Anemone nemorosa, viittaa kasvupaikkaan (nemorosa=lehto). Kevätesikko, Primula veris, on taas kevään ensimmäisiä kukkijoita nimensäkin mukaan (primus=ensimmäinen, veris=kevään).

Kasvutapakin voi näkyä jo kasvin tieteellisessä nimessä. Rauduskoivun, Betula pendula ja riippapihlajan, Sorbus aucuparia ’Pendula’,oksat ovat riippuvia (pendula=riippuva). Laakakataja, Juniperus horizontalis, kasvutapa on maanmyötäinen (horizontalis=vaakasuora). Heliotroopin, Heliotropium arborescens, kukat kääntyvät aina aurinkoa kohti (helios=aurinko, tropos=kääntyä).

Tutun pihlajamme, Sorbus aucuparia, nimensä mukaan houkuttelee marjoillaan lintuja (aucupor=pyydystää lintuja). Kiistanalaisen jättipalsamin nimi Impatiens kuvaa hyvin kasvia, koska monet tämän suvun lajit sinkauttavat siemenensä taivaan tuuliin (engl. impatient=kärsimätön).

Bella perennis, kaunis perenna

Kaunokainen, Bellis perennis, on kaunis ja monivuotinen perenna (bella=kaunis, perennis=monivuotinen). Kauneuteen viittaa myös kesäpikkusydämen, Dicentra formosa, nimi (formosa=kaunis). Keijunkukat, Heuchera, on nimetty myös ulkoisen ilmiasun perusteella (heykharis=viehättävä).


Bellis perennis, bellis

Komeaan syysväriin viittaavat verikurjenpolven nimi, Geranium atrosanguinea, (ater=musta, sanguineus=verenpunainen). Korallikanukan, Cornus alba ’Sibirica’, kukan värin tietää nimen perusteella (alba=valkoinen). Punalehtikoivun, Betula pubescens f. rubra, erikoinen lehtiväri tulee esiin nimen loppuosasta (ruber=punainen). Sinikuusaman, Lonicera caerulea, nimestä ei jää epäselväksi marjojen väri (caerulea=taivaansininen).
Hauska yksityiskohta on kurjenpolvien, Geranium sekä pelargonioiden, Pelargonium nimet. Sana geranium viittaa kurkeen ja pelargos haikaraan. Molemmilla kasviryhmillä on pitkät nokkamaiset siemenkodat.

Nimestä löytyy selkeitä viitteitä kukkien tai lehtien muotoon. Kellokasvien esim. kissankellon suvun nimi Campanula tarkoittaa pientä kelloa. Peurankellon, Campanula glomerata pallomaista kukintoa nimi kuvaa osuvasti (glomerata=kasautunut, kerälle pantu). Kiinanritarinkannuksen, Deplhinium grandiflorum kukkien koko paljastuu nimessä (grandiflorus=isokukkainen). Herttavuorenkilven, Bergenia cordifolia, lehtimuoto on luettavissa nimestäkin (cordifolia=herttalehtinen).

Kasvin historia näkyy nimissä

Kasvien käytön historia selviää monien kasvien nimisä. Jättipoimulehden, Alchemilla mollis, nimi viittaa alkemiaan. Kasvin lehdille kertyneistä pisaroista yritettiin tehdä elämäneliksiiriä. Ruiskaunokin Centaurea cyanus nimi viittaa taruun eräästä kentaurista, joka käytti kaunokkia lääkekasvina. Kuningas Mitharadates Eupator käytti punalatvaa, Eupatorium purpureum, maksavaivoihin.

Eupatorium purpureum, purppurapunalatva

Tutun perennamme rohtosuopayrtin, Saponaria officinalis, juurakkoa on käytetty saippuan tapaan (sapo= suopa). Kanervan, Calluna vulgaris, nimi tulee kun sen varpuja on käytetty Etelä-Euroopassa luudaksina (kallynein= puhdistaa, lakaista). Kattomehitähteä, Sempervivum tectorum, on istutettu siellä turvekatoille estämään tulipaloja (tectum=katto). Mehitähdet kun säilövät kosteina aikoina lehtiinsä runsaasti vettä, eivätkä syty kipinästä niin herkästi palamaan.

Sempervivum tectorum, kattomehitähti

Nimistö kätkee myös runsaasti vanhoihin jumaltarustoihin liittyviä traagisiakin kertomuksia. Pionien, Paeonia, suku on nimetty jumalten lääkärin Paionin mukaan. Lääkintätaidon jumala Asklepios oli oppilaalleen, Paionille kateellinen ja halusi surmata tämän. Niinpä Paion muutettiin pioniksi ja tämä säästi näin henkensä.

Kaikille tutun orvokin, Viola, nimi on johdettu kreikan sanasta ion. Tarun mukaan Zeus rakastui nymfi Io´on ja muutti tämän valkoiseksi lehmäksi suojellakseen tätä mustasukkaiselta vaimoltaan Heralta. Orvokin Zeus loi lehmänmuotoisen rakastajattarensa ravinnoksi.

Viola, orvokki

Lumpeiden Nymphaea suvun nimi on syntynyt tarun mukaan nymfistä, joka kuoli mustasukkaisuuden vuoksi, jumalat säälivät nymfiä muuttaen tämän lumpeeksi. Narsissi, Narcissus, on saanut nimensä omaan kuvajaiseen rakastuneen Narcissoksen mukaan. Tämä kuihtui rakkaudessaan muuttuen lopulta narsissiksi.

Tässä vain pieni pintaraapaisu nimien kiinnostaviin taustoihin. Kiitokset tähän mielenkiintoiseen aiheeseen johdattamisesta kuuluu erityisesti opiskelijakaverilleni Irmalle, joka jo koulussa latinaa lukeneena availi meille muille tieteellisten nimien mielenkiintoisia merkityksiä.
















12. kesäkuuta 2012

Kesäkukat ja valinnan vaikeus



Jokavuotinen puutarhakierros on takana. Toinen toistaan ihanempia kukkia on tarjolla! Ottaen huomioon lasitetun parvekkeeni ilmansuunnan etelään ja tosiasian etten ole aina kotona tuulettamassa ja aukomassa laseja, valikoituvat sopivat kukat varsin vähäisiksi. Mukavaa lisähaastetta tuo ystäväni pyyntö valita kukat hänen portaiden vieressä olevaan suureen siniseen ruukkuun, ruukku on puolivarjossa.



Enkelipelargonioita



Pelargonioiden tapaan enkelipelargoniat tarvitsevat valoa ja ravinteita. Minulla on ristiriitaisia kokemuksia 'enkelipelakasta'. Ne karistavat  terälehtensä yksittäin parvekkeen lattian puuritilöiden väliin. Olisi ehkä parempi paikassa, jossa karistelu ei haittaa.



Mustasilmäsusannasta oli oranssin lisäksi uutena värinä tarjolla keltakukkainen.



 

Zinniastakin oli mukavat värivaihtoehdot.





Daaliotakin oli tarjolla useampia erilaisia...




Lumihiutaleeseen iskin silmäni. Niissä oli erilaisia sekoituksia lilaa ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Yhtenä vuonna minulla oli valkoinen lumihiutale amppelissa säleverhon varjostamassa puolivarjoisessa parvekkeen nurkassa. Pari kertaa se ehti kuivahtaa aivan vaalean harmaanvihreäksi rupuskaksi. Molemmilla kerroilla se elpyi mainiosti, kukinta tosin hiipui hetkeksi. Pian se oli entisellään valkoisena kukkamerenä.



Verbena oli todella tiivistä. Aiempina vuosina se on ollut todella harvakasvuista, jolloin sitä piti latvoa voimakkaasti. Verbenakin tahtoo karistaa kukkansa parvekkeen puuritilöiden väliin. Mutta kun on kyseessä jokin pinttymä lempikasveista, niin tämä on sellainen.




Marketta viehättää aina.




Erilaiset neilikat ovat myös suosikkejani. Ylempi kesäneilikka voi talvehtia kukkapenkissä.





Miljoonakellot ovat helppohoitoisia sen vuoksi, ettei ne vaadi petunioiden tapaan kukintojen nyppimistä. Syksyllä ne kestävät kylmää verraten pitkään.




 Pienikukkainen petunia ei ole niin herkkä vesisateelle, kuin suurikukkainen. Niitäkin on monen värisiä. Parvekkella ne menisivät mainiosti, mutta... Taas karu menneisyyteni kesäkukkien parissa on aiheuttanut elinikäisen kammon petunioihin, niiden tahmeisiin kukkiin ja jatkuvaan nypintään!




Amppelidiana vaatii tuulensuojaisen paikan, on muuten herkkä karistamaan kukkiaan. Kerran eräällä puutarhalla näin kun asiakas kantoi tällaista valtavaa kukkamerta autonsa takakonttiin, tuuli oli navakka. Maahan jäi vaaleanpunainen pudonneiden kukkien vana, kasvi karisti varmaan puolet kukistaan siihen pihalle. 




Paras näkymä karjalanneidon ihailuun on usein alhaalta käsin. Sekin vaatii tyynen kasvupaikan. Parvekkeeni on sille liian kuuma.



Ehdoton lempikukkani nro 2, verenpisara. Tätä ei ole enää kovin paljoa tarjolla. On hoidon suhteen nykysuosikkeja lumihiutaletta ja miljoonakelloa vaativampi hoidettava. Lapsena poksuteltiin verenpisaran pallomaisia nuppuja mummolta salaa.





 Samettikukat ovat kiitollisia kasvattaa itsekin. Ne palkitsevat runsaalla kukinnallaan pakkasiin asti. On muistettava vaan poistaa kukkineet kukat, ettei energia mene siemenien tuotantoon. Halutessaan voi antaa muutaman kukan kehittyä siemenasteelle. Yhdestäkin kukasta saa jo kymmeniä siemeniä seuraavaksi kevääksi. Ei siinä säästöä tule, mutta onhan hienoa kasvattaa omia samettikukkia omista siemenistä! Minulle kaupan kääpiösamettikukan siemenet tekivät ikävän tempun. Ne itivät ensin hyvin, mutta kuihtuivat yksi toisensa jälkeen ennen kuin olivat koulintakokoisia. Parilla tuttavallani kävi samoin, samojen siementen kanssa. Ei ne ostosiemenetkään niin varmoja aina ole!




Ruusubegoniasta oli uudenlainen väri yhtenä vaihtoehtona. Olen takavuosina hoitanut ja kastellut 'miljoonittain' näitä, niin että siitä lähtien olen vain tyytynyt ihailemaan näitä toisten istutuksissa tai haudoilla.

Olipa sitä kesäkukkaa kerrakseen ja paljon jäi kuvaamatta. Jotain tarttui sentään mukaankin ja ystävällekin saatiin mieluisa kukkayhdistelmä ruukkuun. Niistä sitten myöhemmin, kun pääsevät kasvun alkuun. Voi olla että nälkä kasvaa syödessä ja jotain tulee vielä hankittua lisää... Huomenna menen työni puolesta toiselle puutarhalle, saa nähdä mitä sieltä lähtee mukaan?

Perhoset puutarhassa

Puutarha , joka on rikas kasvustoltaan, tarjoaa suojaa ja ravintoa monille erilaisille perhoslajeille. Niittykasvit houkuttelevat kotipihal...