23. kesäkuuta 2011

Kotikonstein tuholaisia vastaan

Kolumnini KotiseutuPlussassa 30.6.

Kesän kasvukausi alkaa olla vaiheessa, jossa kasvu on runsainta. Aika on suosiollinen siksi myös pihapiirin pikku tuholaisille esimerkiksi kirvoille, pistiäis- ja perhostoukille, vain muutaman mainitakseni.

Ensisijaisin torjunta tuholaisille on istuttaa taimet hyvään maahan, sopivalle kasvupaikalle ja antaa niille riittävästi lannoitusta ja vettä. Näin ne pystyvät hyväkuntoisina vastustamaan ötököitä paremmin. Aina sekään ei riitä…


Kesä 2006 oli kirvakesä.Silloin niille kelpasi jopa voikukan varsi!


Kotipuutarhan yleisin harmitus ovat kirvat. Ne imevät kasvin uudesta kasvusta alkukesällä nesteitä, pihakasveja suuremmin vioittamatta. Pienemmille parveke- ja kasvihuonekasveille se on tuhoisampi. Esimerkiksi lumipalloheisin kimppuun ne iskevät helposti liian aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla. Kirvaongelma häviää luontaisesti kesän edetessä uuden kasvun puutuessa.

Vihannespunkit huomataan parveke- ja kasvihuonekasveissa vasta yleensä kasviin ilmenneestä seittimäisestä peitteestä. Punkit kellastuttavat ja varistavat lehdet ennenaikaisesti ja vaikuttavat siten kasvuun heikentävästi.

Perhos- ja pistiäistoukat taas syövät toukkavaiheessa pensaan lehdet siten, että lehtiruodit jäävät näkyviin. Toisinaan pensas ehtii tekemään uudet lehdet.

Luonnollisin tapa karkoittaa ei-toivotut ötökät on kylmävesiruiskutus. Puutarhaletkulla tai ruiskulla ruiskutetaan kylmää hanavettä lehdistöön, niin että kasvi ja ötökät kastuvat kokonaan. Käsittely uusitaan muutaman päivän päästä. Kasvihuonekasveilla torjuntana voidaan käyttää myös lämmintä, alle 60 asteista vettä, joka suihkutetaan lehtien alapinnoille, jossa vihannespunkit lymyää.


Torjunta-ainepulloihin on hyvä kirjata niiden sisältö.

Kotipihalla, -parvekkeilla ja -kasvihuoneissa kannattaa suosia luonnonmukaisia torjunta-aineita. Jokaisen kaapista löytyy torjuntaan sopivia aineita. On tärkeää pysyä ohjeenmukaisissa annostuksissa, jotta liian väkevät aineet eivät vioittaisi itse kasvia. Ohjeiden aineet tehoavat kirvojen toukkien ja muiden pehmeäihoisten tuhohyönteisten torjuntaan.



Mäntysuopaliuos 1
2 dl nestemäistä mäntysuopaa
10 litraa n. 20 asteista vettä

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Mäntysuopaliuos 2
3 dl nestemäistä mäntysuopaa
5 dl spriitä (Sinol)
1 rkl suolaa
10 litraa

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Ötökkäöljy:
1 rkl astianpesuainetta
2,5 dl ruokaöljyä

Aineet sekoitetaan ensin keskenään.
Uutta perusöljyä 1-2,5 tl sekoitetaan 2,5 dl:aan vettä. Vältä liian vahvaa seosta!!!


Nokkosvesi
1 kg tuoreita nokkosia
5 litraa n. 20 asteista vettä

Annetaan seistä vuorokausi, jonka jälkeen siivilöidään ja ruiskutetaan laimentamattomana. Ei säily.



Tärkeää torjunnassa on se, että ötököiden on kastuttava kunnolla aineeseen. Ei riitä, että lehtipinnat sumutetaan päältä päin. Ötökät lymyävät usein lehden alapinnalla, jonne ainekin on saatava. Joskus se vaatii käsittelyä lehti kerrallaan. Säännöllinen kasvuston tarkkailu kannattaa, sillä on helpompaa torjua alkuun muutama tuholainen kuin viikon päivän päästä tuhatpäistä ötökkäarmeijaa.

Kaikki käsittelyt on toistettava muutaman päivän välein, kunnes ötökät ovat kadonneet. Sade laimentaa ruiskutteen tehoa.

Kotitekoinen ruiskute on lapsiperheissä turvallisempi, kuin kaupan torjunta-aineet. Tosin kaupan on jo paljon biologisesti hajoavia aineita. Haasteena kaikessa ötököiden torjunnassa on, ettei torjunnan vaikutusta voi kohdentaa esimerkiksi pelkästään kirvaan, vaan siinä samalla menevät helposti kirvan luontaiset tuholaiset leppäkertun toukat ja samalla myös liuta muita hyötyeläimiäkin.

Torjunta-ainepullo kädessä on syytä muistaa, että yksikään eläin ei synny tuholaisena tai hyötyeläimenä. Ötökästä tulee ihmisen mielestä tuholainen, kun se erehtyy aterioimaan ja lisääntymään hänen kasvattamiin kasveihinsa. Kannattaa siis miettiä torjunnan mielekkyys ja tarpeellisuus tarkkaan, luonnonkin kannalta.

12. kesäkuuta 2011

Kallista ruokaa ja yhä kallistuu

Kolumni KotiseutuPlussassa 9.6.

Ennen vanhaan joka talossa oli kunnon hyötytarha, marjapensaineen, kaali- ja perunamaineen. Sadolla saatiin ravittua perhe pitkän talven yli. Nykyään hyötytarha ja kasvimaa on yhä harvemman pihapiirin osana, varsinkaan kaupungissa.


Kiireinen elämäntyyli ja säilöntätilojen puute kaupungissa selittää kasvien harrasteviljelyn innon lopahdusta. Talonyhtiöiden kylmiötiloja muutetaan valitettavasti lyhytnäköisesti lämpimiksi varastotiloiksi. Kaupastahan saa niin kätevästi ympäri vuoden vielä suhteellisen edullista perunaa, kaalia porkkanaa ja omenaa jopa pakastemarjoja. Itse ei kannata viljellä, kerätä saati säilöä.


Lisänneekö motivaatiota omatarveviljelyyn viime aikojen uutisoinnit ruuan hinnan nousuista. Maailmalla on ennustettu, että elintarvikkeet tulevat kallistumaan lähiaikoina peräti 29 prosenttia.

Hintojen nousun taustalla on maailmanlaajuinen väestönkasvu sekä ansiotason nousu monissa maissa. Ruuan tuotanto maailmalla vähenee, kun biopolttoaineen viljely on kannattavampaa. Ilmastonmuutos kuivuuksineen ja tuhotulvineenkin vaikuttaa myös elintarvikkeiden tuotantoon tuhoutuneine satoineen. Kansainvälistynyt elintarvikekauppa seuraa kysynnän ja tarjonnan virtaa. Elintarvikevirrat siirtyvät sinne missä saadaan raaka-aineelle paras hinta. Naapuripellolla viljelty peruna löytää tiensä ennemmin ruokapöytiin Venäjälle, kuin eksyy omaan pöytääsi, jos et pian ole valmis maksamaan siitä nykyistä enempää.


Kaikki muistanevat kahvin hinnan viimeaikaisen nousun. Suomalaiset juovat vuodessa keskimäärin 10 kiloa kahvia. Lisäkulu perheen ruokalaskuun kahvin osalta on noin 20 euroa kahvinjuojaa kohti vuodessa. Mitäpä jos viljan hinta nousee samassa suhteessa? Viljan nouseva hinta vaikuttaa niin leipomotuotteiden hintoihin kuin rehuviljan osalta myös liha- ja maitotaloustuotteiden hintoihin. Millä lisähinnalla me saataisiin pidettyä oma peruna, meidän peruselintarvikkeemme pysymään Suomessa? Millaisen lisäloven nämä kuluerät tekevätkään lompakkoomme. Mikä lienee kuluttajan kipuraja? Missä vaiheessa omatarveviljely alkaa kiinnostaa?

Pihoissa hedelmäpuut ja erilaiset marjapensaat tuottaisivat satoa kohtuullisen helposti. Tullaanko meilläkin joskus näkemään pihoissa menneiden vuosien hyötytarhoja, jossa nurmikolla ei sijaansa ollut? Eri puolilla kaupunkia on tarjolla kaupunkilaisille jo valmiiksi lannoitettuja viljelypalstoja, joista osa jää kiinnostuksen puutteesta vuosittain käyttämättä. Siellä jää viljelemättä arvokkaat ja herkulliset perunat, ym. muut juurekset, sipulit ja muut kasvikset.


Kuinka paljon ehtisitkään touhuta nurmen leikkaamisen sijaan hyötytarhassasi. Kaikki mitä siellä tekisit, olisi hyödyksi sinulle itsellesi ja perheellesi. Toisin, kuin hyödyttömän nurmikon turhalta tuntuva leikkaaminen. Sekään ei bensakäyttöisellä ruohonleikkurilla ainakaan ole mikään ekoteko!

Omatarhaviljelyn lisäksi metsä tarjoaa myös omat antimensa ilmaiseksi, ennen kuin viisaat keksivät perimään marjastus- ja sienestysveroa…

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...