Tänä keväänä kasvatin itse verraten vähän kesäkukkia. Osin se johtui siitä, kun ikkunalaudat pöydät olivat täynnä jo talvetettuja pelargonioita sekä verenpisaroita. Molempia ensimmäistä kertaa.
Pakolliset itse kerätyistä siemenistä kylvetyt samettikukat pitää saada joka vuosi kasvimaalle. Minulla on jo parina vuonna aiemmin kääpiösamettikukan taimet kuihtuneet ennen koulimista, luovutin.
Yhdestä pienestä viimekesäisestä onnenapilaruukusta sain keväällä tosi runsaasti mukuloita.
Ne lähtivät kasvuun kiitettävästi. En raskinut heittää pienimpiäkään pois. Niitä tuli jaettua myös halukkaille.
Ruukkuja on nyt sitten useampi.
Kukat ovat avoimena aamuisin.
Amppeliorvokki kukkii portailla kiitettävästi. Alasleikkauksen jälkeen piristyi uusintaloistoon.
Puoliriippuva pelargonia paikalliselta puutarhalalta ihastutti värillään. Minulla on jonkinlainen vaaleanpunaisen värin pakkomielle. Väriä löytyy kukissa vähän joka paikasta.
Pelargonia äityi kukkimaan todella runsaasti. Lannoituksena saanut bokapissiä.
Laatoitusalueen sininen ruukku on haljennut muutama vuosi sitten. Emme uskalla siirtää sitä minnekään. Vaihdamme hellävaroen siihen talveksi tuijan ja kanervat sekä kesäkukkaistutukset kesäksi.
Parina viime vuonna siinä on ollut kesän peikonkakkaraa tai markettaa. Nyt siinä on jälkimmäistä. Lannoitettu bokapissillä.
Talvella hankin pari altakasteluamppelia, toiseen oli tarkoitus istuttaa pari miljoonakelloa. Paikallisella puutarhalla oli erikoisen näköistä lajikatta (lue: vaaleanpunainen) ja istutin ne amppeliin.
Amppelin ruukkuosa on niin korkea, että portaan vieressä roikkuessa se oli kerrassaan ruma. Siispä se löysi paikkansa varaston kupeella tonkan päältä.
Miljoonakello on kasvanut kiitettävästi bokashikastelulla. Vesitila on täytettävä päivittäin. Tavallisessa amppelissa tällainen kasvu ei olisi onnistunut, veikkaanpa. Kukkameren halkaisija 80 cm.
Etupihalla matalassa ruukussa on lajitelma hopeamarunaa, lumihiutaletta, lobeliaa ja onnenapilaa. Akukesästä kasvu oli vielä pientä.
Elokuussa ruukkua ei enään näe.
Portaanpielen puolivarjon istutukset alkukesällä, nekin vaatimattomia. Pajukartiossa keijunmekko ja alla valkea lumihiutale ja muratti.
Elokuussa ilme on muuttunut.
Olen menettänyt keijunmekoille sydämmeni. Ensi keväänä aion kokeilla kasvatusta siemenestä. Olen useana vuonna pettynyt puutarhan taimien kokoon.
Tässä on kovanonnen keijunmekkoamppeli. Tyttäreni ystävänsä kanssa istutti sen kesäkuun alussa. Taimet olivat ostettaessa todella vaatimattomia. Päätin viedä amppelin tehohoitoon lämpimään kasvihuoneeseen vesipöntön kannelle.
Seuraavana aamuna kasvihuoneeseen mennessä aavistin jotain olevan hassusti. Vilkaisu ympärille ja huomasin kauhukseni amppelin valkoisen kannakekoukun pilkistävän täydestä vesisaavista.
Taimet juroivat pitkään uudelleen tehdystä istutuksesta huolimatta. Mutta nyt ihankuin salaa on röyhähtänyt kasvuun.
Keijunmekko kuuluu minun vuosittaisiin hankintalistan suosikkikasveihin.
Paikallisen puutarhamyymälän alerullakosta pelastin 50 sentillä kappale muutaman neilikan. Istutin osan isompaan puuastiaan kasvihuoneen eteen.
Alasleikkauksen ja lannoituksen jälkeen kukki vielä kivasti. Kunnon kuvaa en ole näkäjään siitä ottanut. Nyt sade on piessyt sen rumaksi.
Kasvihuoneen edessä matalassa ruukussa on äitienpäiväneilikka lobelian ja muratin seurassa.
Kesä vaan menee niin nopeaa, kun kukat suurimmassa loistossaan, kelit viilenee ja kasvu viimein paleltuu. Pohjoisen kesä on niin lyhyt. Nautitaan siitä vielä!
