29. kesäkuuta 2017

Voikukkataistelu



Voikukka on kaunis kukka. Niinkuin mikä tahansa muukin kasvi se muuttuu rikkaruohoksi kasvarssaan väärässä paikassa. Tässä tapauksessa meidän nurmikolla. 

Meidän pihamme nurmikko on wanhaa ja kasvaa paljon muutakin kuin heinää. Ne muut saavat kasvaa siellä ihan rauhassa, mutta voikukka nousee sieltä niin vahvasti vieden tilan heinältä. Tällöin voikukka on se jokalähtee.

Tänä keväänä kamelin selkä katkesi voikukkien sietämisen suhteen ja lähdin voikukkataistoon.


Voikukat nousivat  pääosin iloisesti, ainakin minun mielestäni. Toisinaan voiton vei voikukka kun juuri katkesi maahan.


Oli ilo työskennellä ja maahan tulleet reijät paikattiin mullalla ja heinänsiemenellä. Mutta kottikärry täyttyi nopeasti. 

Olisi varmaan pitänyt ottaa kuva käsitellystä nurmialueesta ennen toimenpidettä ja sen jälkeen. Mutta kuten usein käy, työ vie mennessään ja kuvan otto unohtuu.  

Käyneekä näin teille muillekin?



28. kesäkuuta 2017

Kukinnan odottelua ja täyttymystä

Pihaani kiertäessä tunteet vaihtelee innokkaan odottelun, ilahtumisen ja pettymyksen sekamelskana. 


Juhannuksesta lähtien olen odottanut pihasyreenin kukintaa. Ei vielä.


Jasmike tulee olemaan sitten aikanaan komeassa kukassa. Odotellaan vielä.


Kultahelokki nousee päivä päivältä, mutta kukintaa saadaan vielä odotella.


Vuorikaunokki on vielä nupulla.


 Sentään kesäpikkusydän ja kissankäpälä tuottavat iloa.


Punainen särkynyt sydän on aloittanut kukintansa.


Viime vuotinen valkoinen särkynytsydän läkähdyttää kauneidellaan. Tässä on sitä jotakin.



Heidinkukan vaatimaton kukka on herkkä ja ryhmänä vaikuttava.


Mutta harmituksia tuo kukinnan lyhytaikaisuus ja ajan liian nopea kuluminen. 

Mutta onneksi on monia uusia odotettavia asioita tilalle, se tässä puutarhuroinnissa on juuri se 'the Thing'. 

27. kesäkuuta 2017

Kasvihuoneen kuulumiset


Kasvihuoneessa kaikki on lähtenyt hyvin kasvuun. 



Kasvihuonekurkussa on jo muutama pieni kurkun alku. Minulla ei ole mitään kokemusta kurkun kasvatuksesta, siis aivan tuntemattomilla vesillä ollaan. 


Tässä lienee pari kurkun alkua... Nukkekotikokoa vielä. 

 

Chili kukkii jo. Näitä on kasvarissa kaksi. 



Tässä runkotomaatti 'Tanskan vienti'. Näitä on kaksi. Tomaatissa on jo isoja raakileita. Istuttaessa oli avoinna vain pari kukkaa. Kahdessakymmenessä päivässä on tapahtunut ihmeitä.


Tässä on punakuorinen, jossa oransseja raitoja oleva 'Red Zebra'. Tomaatin pitäisi olla normaalin kokoinen. On hieman hitaampi tavallista tomaattia, kun vasta muutama kukka.


Pari miniruukkutomaattia kukkii myös. Olivat vikahankinnat, olisi pitänyt ottaa pensastomaatit. Ostohetkellä kävi sekaannus...


Tässä kirsikkatomaatti 'Gardener's Delight, kukassa vasta.


Tomaattien juurella on erilaisia basilikoja, tässä kanelibasilika. Satoakin on jo saatu. 


Punalehtinan basilika. Yksi verso on suoralehtinen ja muut tällaisia ryppyisiä.


Yksi basilikoista on pienilehtinen lajike.


Tavallista basilikaa on useampi puska, niitä syöty jo tuntuvasti. Sitä näkyy tuossa vasemmassa reunassa. Oikealla on kohta syötäväkuntoista retiisiä. 


Eilinen heräteostos oli kaksi kappaletta maissia, yhteensä 1,5 euroa. Tilaa oli hieman kasvihuoneessa, niin mikäpäs ei... Tämäkin on minulle uusi tuttavuus!



Toinen löysi paikkansa oikealla olevan jurovan paprikan ja vasemmalla olevan oliiviyrtin välistä. Oliiviyrttikin uusi tuttavuus.  Kiitos paikallisen puutarhan monipuoliselle ja ennakkoluulottomalle valikoimalle!

26. kesäkuuta 2017

Ensimmäinen arvonta


Olen blogannut jo seitsemän ja puoli vuotta. Alkuvuosina toimin itsenäisenä pihasuunnitteluyrittäjänä ja omistin vain parvekkeen. Alkuun tallensinkin blogiini paikallislehteen kirjoittamiani kolumneja. Välillä kirjoittaminen jäi hieman vähemmälle, kun ei ollut omaa pihaa jota kuvata. 

Tällä hetkellä en toimi enää puutarha-alalla vaan tehnyt muita töitä kolmisen vuotta. Nyt olen asunut yhtä pitkään myös omapihaisessa rintamamiestalossa ja asiaa sekä ideoita olisi jaettavaksi asti.

Elämänmuutoksien myötä blogini otsikko koki myös muutoksen Puutarhurin päiväkirjasta Pihapiian tontilla -nimiseksi.

Koko tuona seitsemän ja puolen vuoden aikana en ole pitänyt yhtään arvontaa! Olisikohan jo sen aika? Ihan vaan siksi, ettei sellaista blogissani ole koskaan ollut. 

Pääset osallistumaan arvontaan seuraavilla tavoilla:
Saat yhden arvan kustakin toiminnosta: 
- olemalla blogiini kirjautunut lukija ja kommentoimalla tänne
- tykkäämällä Instagram-sivustani ja kommentoimalla siellä
- tykkäämällä sivustani Facebookissa ja kommentoimalla siellä
- seuraamalla blogia Blogit.fi:n kautta


Arvontaan voit osallistua maksimissaan neljällä arvalla! Ilmoita kuinka monella arvalla olet mukana. Jätä minulle yhteystietosi, jos sinulla ei ole profiilia kyseisillä sivustoilla, ihan varmistaaksesi mahdollisen voiton saattamisen perille. 


Arvonta suoritetaan, kunnes sivustolla on 111 111 katselukertaa tai viimeistään 26.7. 2017 klo 22.





Palkintona on kaksi Luhta Homen Garden Istutussäkkiä, joiden koko on 25 x 25 x 30cm. Paketin arvo on 40€. Kukat ovat kuvassa vain rekvisiittana.

Onnea arvontaan kaikille!

Vuorenkilpivertailu

Olen pitkään miettinyt mikä ero on eri vuorenkilvillä. Kävin tänään pihassa, jossa on vierekkäin tavallista herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia) sekä soikkovuorenkilpeä (B. crassifolia).

Vuorenkilvet olivat samankaltaisissa kasvuoloissa vierekkäin ja ovat istutetut yhtäaikaa.


Kuvassa soikkovuorenkilpi on taempana ja herttavuorenkilpi etumaisena. Kokoero oli huomattava. Vuorenkilpi oli aloittanut kukintansa hieman aiemmin ja oli jo siksi kukinnot vaalentuneet.


Tässä kuvassa etualalla on taas soikkovuorenkilpeä. Sillä on hieman soikeampi lehtimuoto ja on muutenkin pienikokoisempi.

On olemassa vielä kolmaskin vuorenkilpilajike, purppuravuorenkilpi (B. purpurascens), mutta sitä ei ole tullut vielä mistään vastaan. Kirjallisuudessakin sitä harvemmin löytyy. Kukinto on tummanruusunpunainen, muuten lienee samankaltainen kasvupaikkavaatimuksiltaan ja ulkonäöltään. Onko kenelläkään kokemusta purppuravuorenkilvestä?


21. kesäkuuta 2017

Kokemuksia bokashista



Hankin Bokashi-aloituspakkauksen vuosi sitten keväällä.

Bokashi on keittiöjätteen eräänlainen käsittelytapa, jonka oheistuotoksena saadaan nestemäistä lannoitetta ja lopputuloksena multaa. Tämä kaikki voidaan tehdä sisätiloissa, soveltuu siis myös kerrostalossa tehtäväksi. 

Prosessi perustuu fermentointiin eli hapattamiseen ja on lähes tuoksuton. Tuoksu mikä tulee on mieto, happamahko.

Asia tuntui alkuun hieman työläältä kaikkine kuvioineen, mutta siitä on tullut jo vaivatonta arkirutiinia. Mutta niinhän se tahtoo alussa olla kaiken uuden kanssa, koetaan työlääksi. 

Bokashi-alotuspakkauksessa (n. 100€) oli kaksi hanallista ja kannellista keräyssankoa. Mukaan tuli myös 3kg rouhetta, mittalusikka sekä työväline jolla painellaan biojäte tiiviiksi sankoon. Keräyssankoja on kaksi siksi että toista täytetään, kun toinen muhii täynnä.  Sankojen alaosassa on vihreä hana ylimääräisen nesteen poistamiseksi. Ja sehän on parasta lannoitetta. Talviaikaan sen voi pakastaa ja sulatella tarpeen mukaan.


Sankon pohjalla on irrotettava ritilä, jonka läpi ylimääräiset nesteet valuvat sankon pohjalle.


Nestettä lasketaan hanasta muutaman päivän välein ja on oivallista lannoitetta, joka lantrataan veteen suhteessa 1:100. Lannoite käy niin sisä- kuin ulkokukillekin, pensaille ja kasvimaalle. Toimii. 


Ritilä peitetään sanomalehdellä, jotta reijät eivät tukkeudu ja jäte ei valu nestesäiliöön.



Ruokajäte kerätään erilliseen kompostikuppiin, josta se tyhjennetään keräyssankoon. Teen sen iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  

Ruokajäte tiivistetään keräysastiaan ja päälle ripotellaan mikrobikannan sisältävää raetta, joka saa aikaiseksi jätteen fermentoitumisen. Raetta annostellaan ruokalusikallinen jätelitraa kohti. 

Sankon kantta ei ole suotavaa availla useammin kuin kahdesti päivässä. Prosessi toimii ilmattomassa tilassa. Kantta sulkiessa suhautetaan ilmat pois.

Raetta saa Suomesta muutamasta kivijalkaliikkeestä sekä nettikaupasta. Onneksi jälleenmyyntipaikkoja tulee koko ajan lisää systeemin yleistyessä. Rouhetta voi tehdä itsekin, mutta sen tekinen on toinen juttu. 

Kun astia täyttyy sen annetaan levätä / tekeytyä kaksi viikkoa. Siitä saadaan silläaikaa laskettua suotonestettä eli  pissiä vielä useasti. 


Ylläoleva kuva on juuri kahden viikon muhimisen jälkeen avatusta sankosta.

Tekeytymisen jälkeen sanko tyhjennetään multatehtaaseen.  Se on minulla suuri ulkona oleva saavi. Olen nähnyt kannellisia multatehtaita jopa sisällä, etenkin talvella. Multautuminen on nopeampaa lämpimässä. 


Jäte sekoitetaan yhdessä samankokoisen multamäärän kanssa. Mullan pitää olla maasta otettua, jossa on maan omat mikrobit mukana, ei siis pussimultaa mikä muutoin olisi ollut ylen kätevää. Multakerros ripotellaan vielä päällimmäiseksi. Kansi päälle ja annetaan mullan mikrobien tehdä tehtävänsä muuttaa jäte optimioloissa parissa viikossa mullaksi. Ja jätetään muhimaan. Seuraavalle sankolliselle tehdään samoin, sekoitetaan ensin jo olevan maamassan kanssa ja multakerros päälle. 


Tässä täysi multatehdas, kun se on levännyt  kuukauden viimeisen täytön jälkeen.

Minulla on talveksi ulkona edullinen muovinen kompostilaatikko, johon heitän tavarat vain kerroksittain. Keväällä multautumisprosessi käynnistyy uudelleen muutaman kääntökerran jälkeen.

Multa on käytettävissä istutuksiin, kukkaruukkuihin. Sitä on kuitenkin hieman 'lantrattava' 50:50 suhteessa muun mullan kanssa, sillä se on melkoisen vahvaa. 

Olen ollut järjestelmään erittäin tyytyväinen. Mullan tarve on ollut sen verran suurta, ettei ihan omavaraiseksi asian suhteen koskaan päästä. Meidän ruokakunnassa on vain kolme henkeä.

Keräyssanko on ollut keittiössä työtason alla, johon on ollut helppo tyhjentää kompostikuppi. Mieskään ei nikotellut pitkään, kun annoin Bokashin saapumisilmoituksen jälkeen nipun tulosteita asiasta. 

Nyt ei ole tarvinnut juosta ulos roskiksille viemään pussukkaa biokeräykseen. Sen lokero täyttyi aina hetkessä ja helteillä haisi. Meillä tulee paljon kasvisten ja hedelmien kuoria. 

Samalla lopetettiin biojätteen keräyspalvelu, joten siinä tuli hivenen säästöä. 

Systeemi on lähes hajuton. Kun keräysastian avaa, niin tuoksu on lievä, ja hapahko. 

Tämä menee välillä ihan pöhköksi koko harrastus. Olen kuljettanut työeväänä olleiden omenoiden kuoret kotiin omaan bokashiin. Enkä ole ainoa, enkä pahimmasta päästä. En sentään kerää työkavereilta omenan kuoria, ainakaan vielä ;) .


18. kesäkuuta 2017

Yllätysten päivä

Tämä päivä oli yllätysten päivä. Puuhailin pihalla jo aaamusta, olihan vanhan kansan Suuri Kitemispäivä.


Kasvimaalta harson alta paljastui sipuliaatikosta päivän ensimmäinen yllätys. Olin keväällä jakanut onnenapilakasvustoja ja loput mullasta heittänyt laatikkoon. Oletin, että yöpakkaset olisi palelluttanut mukanaolleet pienimmät mukulat. Siinä ne nyt olivat jo muutaman lehden tehneenä.

Tässäkin tapauksessa kasvi muuttuu rikkaruohoksi ollesaan väärässä paikassa....


Toinen yllätys. Viime vuonna varaston takana rojun ja vuohenputken keskellä kiinnitin huomiota erilaiseen lehtimuotoon. Asia on unohtunut, kunnes eväällä näin erikoiset piikkimäiset lehtitötteröt nousemasta maasta. Tänään huomasin kasvin kukassa. Kalliokiello taitaa olla. Pitänee siirtää parempaan paikkaan, nyt erittäin huono maa tuossa paikkaa. 


Valitettava yllätys nro 3. Lehtokotilot ovat valtaamassa jo kasvimaankin. Toinen yksilö oli harson alla mussuttanut sitruunamelissaa ja tämä kuvan yksilö kyttäili maa-artisokkalaatikon tuntumassa. En tiedä kelpaako laatikon kasvi kotilolle. Tänä kesänä olen kerännyt 550 lehtokotiloa. Määrä lisii joka vuosi...



Yllätys nro 4, odottamattomin. Pihassamme on kolme luumupuuta, niistä yksi teki viime kesänä reilusti hyvänmakuisia luumuja. Niitä käytiin syömässä puusta suoraan melkolailla. Siemenet heitettiin maatuvana pihalle. 

Nyt ilmeisesti yksi siemen on joutunut perennapenkkiin kesäpikkusydämmen viereen. Vieressä lojuvat siemenen kuoret paljastavat sen olevan luumu. Kitkiessäni kuoret olivat lehtien suojana ja putosivat hipaisusta.

Sirkkalehtinen taimi saa kasvaa toistaiseksi paikallaan. Seurataan miten kasvu edistyy. 



17. kesäkuuta 2017

Kasvihuone haaveissa



Olen haaveillut vuosikausia omasta kasvihuoneesta. Tänä keväänä päätin, että haaveilu loppuu ja tartun itse tuumasta toimeen. Niinpä pian varastossa oli kolme suurta pahvilaatikkoa, sokkeli, runko ja pleksit.


Epäonnekseni äitienpäivänä maassa oli lunta ja kaivuuhommat siirtyivät. Kävin kuitenkin merkkaamassa paikan, mihin se asettuisi. Paikaksi katsoin tontin aurinkoisimman paikan, hieman varjostusta aamulla ja illalla. Vieressä sopivasti kasvimaan viljelykehikot.


Käsipelillä kaivettiin pohat miehen kanssa. Ei tarvinnut lenkille lähteä työrupeaman jälkeen. Nurmiturve peräkärryyn ja alla olevalla mullalla tasoiteltiin pihan nurmikon epätasaisuuksia.


Tasoittelun jälkeen routaeristeiden vuoro. Myöhemmin lisättiin vielä tuohon keskellekin. Työ tekijäänsä opettaa.


Muutama kottikärryllinen kivituhkaa. Tuskastumiseen asti vatupassilla korkoja nurkkaharkoille ja laatoituselle.

Sokkeli valettiin kiinni harkkoihin kulmistaan.




Sitten avattiin kasvihuoneen palapeli esille. Onneksi osat oli erittäin hyvin merkitty. Kesäloma alkamassa fiilis innostunut. Viikko aikaa saada homma kokoon. 



Kasvari kasasassa. Kahden päivän yhden hengen työn tulos, womanpower. Muutaman kerran olisi kaivannut apukäsiparia.


Kasvulaatikot mahtuivat millilleen sisään. Laatikon pohjalle bokashia ja kasvimaan multaa. Päälle ostomultaa. Innokkaana tyttäreni istutteli muutamia kasveja paikoilleen.


Ensimmäinen yö olikin viileä, kynttilöillä lämpötila pysyi plussan puolella.


Tomaatit täydessä kukassa...


Chilissäkin alku....

Nyt on sitten haave kasvihuoneesta toteutettu. Jatkossa lisää haaveen edistymisestä...









Perhoset puutarhassa

Puutarha , joka on rikas kasvustoltaan, tarjoaa suojaa ja ravintoa monille erilaisille perhoslajeille. Niittykasvit houkuttelevat kotipihal...