.

.

21. syyskuuta 2016

Perunan kasvatuskokeilu


Paikallisesta puutarhaliikkeestä löysin kaksi perunankasvatussastiaa. Esitteessä luvattiin usean kilon satoa, jos perunoita olisi korjattu pitkin kautta talteen. Alkukesästä istutettiin kolme perunaa kumpaankin astiaan. 

Kun kaksiosaisen astian sisemmän korimaisen sisuksen nosti multapaakkuneen, olisi pitkin kesää pinnassa pitänyt näkyä perunoita ja ne olisi voinut kerätä pois uuden sadon tieltä. Eipä näkynyt perunoita. 


Ensimmäisen sankon tyhjensin varsien kuihduttua elokuun alussa. Satoa tuli kilon verran. Olivat kaikki multapaakun keskellä.


Toisen sankon tyhjensin kuun lopussa. Satoa noin puoli kiloa.

Kaikkinensa taloudellisesti kannattamatonta toimintaa, olisi moni sanonut. Perunat vaativat runsasta kastelua ja huolenpitoa. Mutta niiden ruukussa kasvattamisesta on vieraidemme kanssa käyty monta niin herkullista keskustelua ja naurettu monet naurut ruukkujen ollessa osana muuta koristepuutarhaa (eivät siis olleet kasvimaalla), että toiminta oli erittäin kannattavaa niin sosiaalisesti kuin henkisestikin.

Ensi vuonna uudestaan!

19. syyskuuta 2016

Luumuja pohjoisesta


Tämä kesä ja syksy ovat olleet suopeita meidän luumupuuille. Asumme V-vyöhykkeellä Kainuussa eikä sato onnistu läheskään joka vuosi kypsäksi asti. Parhaiten satoa tuottava puu on tontin parhaalla paikalla. Muut ovat hieman kituliaampia. Toinen saattaa kukkia, muttei tee satoa juuri ollenkaan. Kolmas ei kukikkaan. Istutuspaikalla on merkitystä.


Luumupuumme on tuotu Jyväskylän kupeesta, jossa sen emokasvi tuotti 'poikasia' runsaasti. Puun lajiketta ei tiedetä. Meidän puillamme lienee ikää lienee 15 vuotta. Viime vuonna luumut eivät ehtineet punertuakaan, kun jo pakkanen ne vei. Tällä hetkellä yksi niistä on tuottanut satoa.


 Kaikkiaan saatiin puusta reilut kolme kiloa satoa. Tässä siitä puolet. 

8. syyskuuta 2016

Syksyn kukkijoita

Syyskesän pihan kukintaa.


Valkolumimarja jaksaa kukkia syyskuulla. Marjat ei aina ehdi kehittyä täällä V-vyöhykkeellä.




Syyshortensian kukinta parhaillaan.


Tähän ei kyllästy.

5. syyskuuta 2016

Vanha kunnon huonepalsami

Viime kesänä löysin kirpparilta huonepalsamin taimen. Muistan lapsuudessa mummollani olleen noita kuistin ikkunalla. Sain siitä siemenet talteen ja tänä keväänä ne itivät sataprosenttisesti. Ne taimikuvat vei valitettavasti puhelimeni, joka mykistyi ja jätti kuvat sisälleen. 


Vasemmanpuoleinen on viimevuotinen emokasvi oikeanpuoleinen on tämänvuotisista yksi siemenkasvatettu. Lannoitin koko kesän niitä bokashipissalla. Ei mummonikaan aikanaan saanut palsameitaan haaroittumaan noin kuin nyt tänä kesänä onnistui. Lasken sen nyt osin lannoitten ansioksi.


Tämä kuva on otettu nyt syyskuussa. Pituutta on tullut yli 30 cm lisää. Kuihtuneet kukat ja osan siemenkodista olen poistanut sitä mukaa kun niitä tulee. Tukea ei tarvitse, vaikka korkea onkin.








Siemnkotia olen jättänyt vain muutaman kasvia kohden kypsymään. Näin olen saanut kukintaa jatkettua pitempään. Nytkin on vielä nuppuja aukeamassa.


 Taatusti ensi vuonnakin kylvökaleteriini kuuluu huonepalsami. Pitäähän sen verran perinteitä kunnioittaa, mummoni vuoksi.

30. kesäkuuta 2016

Pihapiian tontit laajenee...

Se kävi niin äkkiä! Viikon päästä siitä kun saatiin tieto myynnissä olevasta saarimökkipaikasta, oli kaupat sovittu. Vihdoinkin on oma mökki järven rannalla. Pihapiian tontit laajenee...


Tässä olemme ensimmäisen kerran menossa saareen mökkiä katsomaan. Se on siellä melkoisen piilossa.


 Emme olleet tosissaan etsimässä kesämökkiä, mutta kun sellainen tuli vastaan, se oli rakkautta 'ensisilmäyksellä', tai ainakin toisella. Itse mökki sekä etenkin tämä saunamökki tietää kovasti työtä täksi kesäksi. Tästä kyllä saa mieleisen, kun vaan jaksaa puurtaa. Ulkopinta pitää maalata, kuistin aidat poistaa, terassi tehdä, lauteet uusata... jne. Entinen omistaja oli jättänyt sinne melkoisen läjän tavaraa, jota jo ekana viikonloppuna poltettiin ja vietiin kierrätykseen.


Heti ensialkuun päästiin tiskaushommiin. Toistaiseksi tiskauspiste rakennettu terassilautaläjän päälle.


Huusin seinään saatiin heti laitettua käsienpesupiste.


Saunamökkiin saatiin jo kalustustakin. lattia maalataan harmaaksi, kunhan tärkeimmät työt ulkona ja saunassa saadaan tehtyä. Valkoinen senkki tuli kaupan mukana, se on niin ihana. Hienoa puusepän työtä!


Saatiin jo heti pikku vieras. 

Pihapiiri vaatii omat työnsä, sitten aikanaan. Toivottavasti kesässä riittäisi poutaisia viikonloppuja, jolloin sinne pääsisi rentoutumaan!

29. kesäkuuta 2016

Kasvimaan satoa



Ensimmäisiä retiisejäni kasvimaasta en kovin kummoisiksi kehu.   Tämä oli lajitelma kolmen värisiä retiisejä. Punaiset vielä jurovat. 

Kasvimaahan hakemani multakuorma paikalliselta puutarhalta osoittautuikin muutaman sadepäivän jälkeen erittäin hiekkaiseksi ja epäilen että siinä oli myös kivituhkaa. Sateen jälkeen pinta kuorettuu, joten itäminen oli erittäin hidasta. Siinäpä ei sitten enää kylvöjen jälkeen paljoa maata parannettu.

Paikallisen puutarhan työntekijä kehui multaa erinomaiseksi juuri kasvimaahan. Olisi pitänyt hälytyskellojen soivan siinä vaiheessa kun hän mainosti että multa on seulottu niin, ettäsiinä ei ole rikkaruohoja! Rikkojen siemeniä kun ei seulonnalla poisteta. 






28. kesäkuuta 2016

Työpiste omaan pihaan

Olen jo pitkään haaveillut itselleni työtasoa pihan ruukutuksille ja muille multaisille töille. Olin asennoitunut jo rakentamaan työpisteen itse, puutavarakin oli jo valmiina. Pinterestissä olin jo ideoinut mallia. Mies tarttuikin itse toimeen ja haaveeni totutui muutama viikko sitten. Vasara pysyy kyllä omassakin kädessä, mutta taisi olla miehelle ennemminkin arvovaltakysymys...


Ei pöytä mikään siloiteltu ole. Tarkoitus olikin ennemmin toiminnallisuus kuin ulkonäkö. Tietenkin tekijälle oli siisti työjälki. tarkoitus olisi säilöä ruukut ja pientyökalut sekä mullat pöydän alla hyllyllä ja maassa.

Maa viettää aika lailla varaston seinästä. Pöydän edessä on kuormalavasta tehty koroke. Koroke on toiminut hyvin painavampien istutusten teossa. Isot ruukut saa hieman korkeammalle.


Hyvin on pöytä toiminut. Sen molemmin puolin varaston katolta tulevat sadevedet sadevesiastioihin, joten kastelu- ja pesuvesi on äärellä. Tässä sain ruukutettua huonepalsamit.

Pitkän linjan pihasuunnitelman mukaan lähelle tulee kasvihuone, joten pöydälle tulee lisäkäyttöä. Joten työalue hieman laajenee...

26. kesäkuuta 2016

Lehtokotiloiden kahvikekkerit

Lehtokotilo-ongelma ei ota laantuakseen, etenkin jos tontin aidan toisella puolen ei ongelmalle tehdä mitään.


Kuulin tuttavaltani amerikkalaisesta sivustosta, jossa kehoitettiin ripottelemaan kahvinporoja lehtokotiloiden tielle. Kahvin kofeiini toimii hermomyrkkynä ja porot samalla parantavat maata.


Tietenkin nautin itse ensi kahvit ja kuivattelen käytetyt kahvinporot kotiloille. Olen käynyt ripottelemassa kuivatut porot tontin laidalla olevien pensaiden juurille. Sieltä niitä kotiloita ennen on tullut, nyt ei enää (ainakaan niin paljon)! Muutamaa kotiloa varten on vähän 'työläs' keitellä kiehuvia vesiä.


Kerran keksin kokeilla kuivaa pikakahvia lasipurkin pohjalla. Jos kerta kahvinporot tappaa, niin pikakahvihan on moninkerroin vahvempaa... Hillopurkissa on kolme ruokalusikallista pikakahvijauhetta.



Vastedes käytän vain pikakahvia pienille erille etanoita! Kannellinen lasipurkki on näppärä säilyttää puutarhassa. Löytyneet kotilot on helppo pudottaa purkkiin, pieni hölskytys ja kotilot ovat liikkumattomia. Homma toimii vaikka pikakahvi ei ole kuivaa. Etanaoista erittyy hieman nestettä, sekin liemi näyttää olevan yhtä tappavaa. 
Kuin paksua kahvia.  

Kun purkki on täynnä, olen tyhjentänyt sisällön sekajätteeseen. Purkin huuhtelun jälkeen sisään uudet pikakahvijauheet ja etanoiden kahvikestit alkakoon!



1. kesäkuuta 2016

Kasvimaa uusiksi osa 1

Kasvimaamme on ennen ollut pelkkä ruohoton pläntti nurmikossa. Minua on inhottanut kokoalue niin, ettei siitä ole edes kuvaa. Nurmikko tahtoi levitä kasvimaalle ja multa oli niin rikkaruohoista, että loppukesästä menetin toivoni ja annoin rehottaa. Viime kesänä city-rusakotkin kävivät popsimassa viljelykseni. Eipä paljoa naurattanut.


Keväällä otin sitten itse toimeksi. Kaivoin kasviman ympärille lautareunuksen ja ankkuroin sen pitkillä tolpilla maahan. 


Päällystin maan mansikkakankalla. Kiinnitin liepeet syvälle laudan ja mullan väliin. Kankaan päälle asettelin lavakaulukset, jotka käsittelin puunsuojalla ja sisustin patolevyllä.


Sain projektiini tyttärenikin avuksi.


Tässä vaiheessa odotellaan puutarhalta kasvimaahan multakuormaa. Totesin, että tuohon en ala ostomultaa ostamaan. Voin parannella maata sitten omalla bokashimullalla. 

 Keskelle kasvimaata löysi paikkansa vanha kennomuovinen lava. Siihen oli tarkoitus laittaa taimet ruukuissaan karaistumaan tai ruukutuksen jälkeen kunnolla juurtumaan.

Kasvimaa valmistui  toukokuun lopussa. 

26. toukokuuta 2016

Bokashi saapui taloon

Hankin keväällä Bokashi kompostointipaketin. Pakettiin kuuui kaksi hanallista sankoa sekä erityistä rouhetta pussillisen. Bokashin idea on että biojätteet voi käsitellä hajuttomasti sisätiloissa. Menetelmällä saadaan ruokamultaa optimiolosuhteissa kuukaudessa. Menetelmä perustuu hapattamiseen joka saadaan aikaan rakeissa olevilla organismeilla. Myöhemmässä vaiheessa hapattunut biojäte sekoitetaan ruokamultaan esim. saavissa ja annetaan mullan organismien tehdä tehtävänsä ja muuttaa biomassa mullaksi. Ja koko prosessi onnistuessaan täysin hajuton!


Meillä sankko on keittiössä, jossa siihen on näppärä lisätä päivän biojätteet ilman lisäaskelia pihalle kompostille. Alareinassa vihreä pieni hana, josta poistetaan ylimääräiset arvokkaat nesteet.



Biojäte tiivistetään ja  päälle ripotellaan raetta. Kansi kiinni ja odottamaan seuraavaa päivää. Ihme kyllä kalanperkeetkään ei sankossa haise, vaikka voivat olla siellä parikin viikkoa.



Bokashi-menetelmällä saadaan siis hyvää ruokamultaa helposti ja nopeasti. Eikä siinä vielä kaikki...! Kun sanko on kerätty täyteen jätettä sen annetaan levätä pari viikkoa avaamatta kantta. Tällä aikaa jätteestä alkaa valua nestettä ns. bokapissiä, joka on verraton lannoite niin sisä- kuin ulkokasveille 1:100 suhteessa laimennettuna. Tässä on orvokkini pissillä lannoitettuna.

Kerron myöhemmin bokailustani lisää...




25. toukokuuta 2016

Muutoksia blogissa ja vähän muussakin

Lienettekö huomanneet on Puutarhurin päiväkirja-nimi vaihtunut Pihapiian tontilla-nimeksi. Kirjoittaja on edelleen sama.


En toimi enää puutarha-alan ammattilaisena vaan puutarha-asiat ovat nyt enää rakkaana harrastuksenani.


 Lisäksi olen muuttanut kerrostalosta rintamamiestaloon, jossa on ollut lähes koskematon piha. Siellä ollaan nyt tovi puuhasteltu ja tuloksia esittelen tässä vähitellen sekä puran sydäntäni erinäisistä puutarha-alan asioista.



23. marraskuuta 2014

Pimeä pihamaa kaipaa valoa ja kekseliäisyyttä

Artikkeli Kainuun Sanomissa 22.11.14. Toimittaja kävi jututtamassa talvisen pihan koristuksesta. Tällainen juttu siitä sitten tuli. Juttu nähtävissä Kainuun Sanomien nettilehdessä, mutta valitettavasti maksullisena kokonaisuutena.