20. kesäkuuta 2018

Vierailulla saksalaisessa pihassa

Pääsin vihdoin tutustumaan ystäväni puutarhan Saksassa. Hän on puutarhaharrastaja, joilla tieteelliset nimet eivät merkitse mitään. Tosin nyt niiden avulla olisimme saaneet kenties löydettyä nimiä minulle vieraille kasveille. Liekö olemassa kasvi- ja puutarhasanaston maailmankielten kääntösovellusta? Nimittäin sellaista olisi nyt tarvittu. 


Pihaan tullessa pensasaitapensas oli jo minulle outo. Hyvin tiiviiksi oli kasvanut leikattuna. Heti porttien sisäpuolella löytyi tuttuja kasveja. En ala kaikkia luettelemaan, tämä menisi silkaksi kasviluetteloksi. Kiveys on betonoitua noppakiveä. Tuolla kun routaa ei tarvitse niin ajatella, piharakentaminen on kadehdittavan helppoa. 


Ihania vihreän eri sävyjä niin ylhäällä kuin alhaallakin. Aina näyttävyyttä ei tarvitse tehdä kukkivilla kasveilla. 


Saksassakin muotoonleikataan ja typistellään puita ja pensaita, enemmän kuin meillä Suomessa, muttei niin paljoa kuin Belgiassa, jossa verailin aiemmin. Kuvan puuta typistellään vuosittain, jolloin se säilyttää tuollaisen tiiviin sateenvarjomaisen kasvutavan. 



Pihdat olivat tosi nättejä leikattuna. Nämä olivat pihassa ihanan tuuheita alas asti.  


Puutarhassa nurmikko on yhtenäinen ja istutukset on sijoitettu kiertämään tontin reunamia. Talon seinän vieressä kiertää isot yhtenäiset istutukset. Ja nurmikko on siinä välissä.  

Tuosta avautui suurempi nurmialue, jonka keskellä oli joku puu... Ei ollut taaskaan yhteistä kieltä.



En tunnista tätä puuta. Komea kukinto taitaa aikanaan tulla. Tunnistaako joku?


Rhodot olivat kukkineet jo toukokuussa. Kukinta oli ollut kuulemma upea. Varmaankin. Ainakin osa rodoista olivat vaikuttavan kokoisia.


Ihanaa vaihtelevaa vihreää! Ja taas kerran tämä puutarhuri tuijotti, osaamatta nimetä tuota kellanvihreää riippuvaoksaista kasvia...


Hortensioissa oli jo kukat hyvällä nupulla. Näitäkin oli runsaasti.


Jaloruusuja oli monenlaisia, rungollisia ja pensastavia, nimet vilisivät ja hävisivät muistista.


Köynnöskuusama oli valtava kukkiessaan seinustalla. Kukinto on kyllä vertaansa vailla.


Tässä on kanukkapensas, jonka nimen sanoivat vain että se on 'Cornus'. Kukat olivat kyllä näyttäviä toisin kuin meidän kotoisilla cornuksillamme, esim. korallikanukalla.




Tontin raja-aita oli häivytetty viehkeästi leikattujen puksipiipallojen, pihtojen ja muun taustakasvillisuuden taakse. Tässä huomion oikeastaan vei pallohortensia ja muut perennat myöhemmin.  

Pihassa oli ajateltu paljon myös talviaikaa sillä erilaisia havuja ja muita ikivihreitä kasveja oli käytetty runsaasti. Suurta perennojen väri-iloittelua ei ollut, vaan hillittyjä vihreitä sävyjä ja erilaisia lehtimuotoja ja paikoin perennojen tuomia väripilkahduksia. 

Ihanan virkistävä vierailu ja ideansiemeniä. Toivottavasti saitte ideoita itsekin. 

18. kesäkuuta 2018

Luonnonkukkia

Usein unohdamme, kuinka kauniita, monimuotoisia luonnonkukkia ympärillämme onkaan. Ne ovat niin arkipäiväisiä ja niitä on kaikkialla, että niiden olemassaolon ihan unohtaa. 

Sunnuntaina vietettiin luonnonkukkien päivää. Viime viikolla lakkatilanteen tarkastusreissulla metsätien päässä osui muutama luonnonkukka vastaan. Monet niistä ovat pienikokoisia, mutta läheltä katsoessa, monet niistä todellisia kaunottaria ja tuoksuakin löytyy... 



Ruohokanukka (Cornus suecica) on kaunis näky suurena mattona kukkiessaan. Syyskesällä se marjoo punaisena, marjat ovat myrkylliset. 


Puolukka(Vaccinium vitis-idaea) kukkii parhaillaan. Se onkin kaunis kellokukka. 


Oravanmarjalla (Maianthemum bifolium) on hauska kukka. Jostakin syystä kaikki oravankukasta otetut lähikuvat ylivalottuivat...


Lakan (Rubus camaemorus) kukat aiheuttivat mielenliikutusta, niin paljon niitä oli. Muutaman viikon kuluttua siellä odottelee kultainen marja poikineen.


Kissankäpälä (Antennaria dioica) kukkii tienpientareilla parhaillaan, tämä vaalenapunainen versio on kuin karkki. 



Ojan penkalla aloitteli maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) kukintaansa. Lähikuvassa paljastuu kukan todellinen kauneus!




Ehdoton luonnonkasvisuosikkini ylitse muiden on (pohjan)valkolehdokki (Platanthera spp. latiflora). Sekin oli jo aloittelemassa kukinaansa, voi tätä kesän joutumista. Olimme illalla liikkeellä ja niitä kuvatessa niiden tuoksu oli todella eksoottinen. Tuli mieleeni aiemmin työskentelyaikani kukkakaupassa, samankaltainen tuoksumaailma kertaa kymmenen.





16. kesäkuuta 2018

Matkalla huomioitua

Viime viikolla sain piipahtaa Belgiassa. Erilainen puutarhakultuuri näkyy heti. Se että Kainuun maakunnan kokoisella alueella asuu 11 miljoonaa asukasta, näkyy kaikessa kaupunkimaisessa rakentamisessa. Pihat ovat pieniä, naapurit lähellä. Kadut kulkevat tiiviisti asutuksen keskellä. 


Siistit muotoonleikatut pensaat, typistellyt puut ja geometriset istutukset ovat vallitseva käytäntö. Hoitamaton piha oli oikeastaan poikkeus. Myös yritysten piha-alueet olivat erittäin usein hoidettuja, ne ovat siellä osa yrityksen imagoa.


Ympäristöön on selkeästi kiinnitetty huomiota eri lailla kuin Suomessa. Suomessa suuren osan vuodesta maan ja kasvit peittää lumi ja auratulle lumelle on oltava ympäristössä tilaa. Belgiassa lunta voi tulla muutaman kerran vuodessa ja sekin sulaa nopeasti pois. Kaikki istutukset on näkyvillä ympäri vuoden. Leikatuissa aidoissa paljon ikivihreää puksipuuta ja marjakuusta.  


Kun tontit ovat pieniä ja naapurin seinä hyvin lähellä, olisi tarve aitaan, näkösuojaan ja varjostukseen. Matkalla olen törmännyt muutamaan hauskaan ideaan. Istutetaan puita tietyin välein ja taivutetaan oksat sivuille sitoen ne vaakasuoriin rimoihin. Vuosien saatossa saadaan kapeaankin talojen väliseen solaan korkea ja tiivis näkösuoja ja kenties rakennukselle myös varjostusta.


Kapean ja helppohoitoisen aidan saa rakentamalla ensin verkkoaidan ja istuttamalla sen juureen murattia, joka kasvaa kasvaa siihen erittäin hyvin tiiviiksi verkon peittäväksi. Aidan leveys on maksimissaan ehkä 10 cm.  Kapeaan tilaan hyvin sopiva. 


Varjostusta voidaan saada aikaan myös sitomalla kolme pitkää keppiä puun latvaan halutulle korkeudelle ja taivutetaan latva ja kaikki oksat kiinni vaakasuoriin rimoihin. Tarkoituksena saada oleskelualueelle puun alle sateenvarjomaista varjostusta. 


Suomessa harrastetaan pensaiden muotoonleikkaamista vain pensasaidoissa. Istutukset ovat vapaamuotoisempia ja vapaasti kasvavia. Jos haluamme näkösuojaa ja tilaa on niukalti, istutamme leikattavan pensasaidan tai pystytämme puuaidan. Korkeammaksi näkösuojaksi ja varjostajaksi istutamme säleikköpuun sijasta esimerkiksi vapaasti kasvavan pihlajan ja toivomme sen kasvavan riittävän nopeasti riittävän suureksi. 

Miten nuo ideat istuisivat Suomeen? Täällä on kyllä tilaa puiden ja pensaiden kasvaa ja kultuuri on suosinut enemmän vapaata luontaista kasvua.  Mutta ajatuksena säleikköpuurivi puuaidan yllä voisi olla ainakin huomiota herättävä näky!

15. kesäkuuta 2018

Vastan tuoksua talveksi

Meillä on vuosittain tapana tehdä muutama saunavasta pakastettavaksi.


Meidän vastasten hakureissu on aiempina vuosina ollut juhannuksen tietämillä. Tänä vuonna kesä on himpun edellä ja toisaalta olimme eilen lakkasuon kukintatilannetta katsastamassa ja tuumattiin jotta miksei voitaisi nyt tehdä vastat talveksi.



Vastat kääritiin mahdollisimman tiukkaan pakettiin talouskelmuun ja laitettiin pakastimeen mahdollisimman pian. Tiiviinä pötkönä eivät vie pakastimesta paljoakaan tilaa.


Kuinka mukava onkaan joulusaunassa oikea, aito koivuvastan tuoksu. Meidän huushollissa muut saunavastat käytetään joulun lisäksi pääsiäisenä ja muina erityisinä saunahetkinä esimerkiksi vieraiden kanssa. Tunnelma on aina juhlallinen.

13. kesäkuuta 2018

Juhlallisia kukkia

Elävät kukat juhlistavat juhlan. Viime päivinä olen saanut olla osallisena muutamassa juhlassa.













Työkaverini läksiäisiin oli paikallinen pitopalvelu tehnyt tällallaisen kermakakun.  Kukkaihmisenä pidin kovin. 


Itse olen ollut kukilla koristelussa tylsä orvokinkukkakranssi -aiheentekijä, nyt taitaa tulla asiaan muutos.



9. kesäkuuta 2018

Onni on lempikukkia piha täynnä


Kuvasin tässä yksi päivä omaa pihani kasveja ja niiden kukintaa. Jokaisen kuvan kohdalla totesin että tämän olevan lempikasvini. Särkynytsydän (Lamphrocapnos spectabilis) on kuulunut jo useamman vuoden suosikkeihin. Samassa penkissä on se myös valkoisena mutta on myöhemmin kukassa. 


Poimulehti (Alchemilla mollis) on kaunis jo lehtimuodoltaankin. Kukintoja olen käyttönyt kimpuissa ja lehtiä mansettina. Täydessä kasvussa siitä tulee ihanan vihreä peittävän tiivis kasvusto.


Se, että pidän tuomesta (Prunus padus) liittynee lapsuusaikaan, kun sen kukinta osui syntymäpäivieni aikaan. Nykyään kukinta harvoin osuu enää niin myöhäiseksi, ilmastonmuutoksen tuoma vaikutus. Tuomea mme nyt ei ole varsinaisesti pihaan istutettu. Todennäköisesti se on kylväytynyt lintujen avustamana tontin rajalle grillikodan taakse. Kukinta aikaan tuoksu on huumaava ja loppukesän kirvainen kurjuus piilottuu sinne taka-alalle naapurin syreenin viereen. 


Kulleron (Trollius europaeus) kohdalla lienee sama juttu kuin tuomenkin osalta. Kukinta ajoittui ennen syntymäpäivieni aikaan. Toisaalta kukan selkeä ja kaunislinjainen muoto sekä varma kukinta auttaa pitämään kukasta. Jos minulla olisi tilaa pihassa laittaisin vähintään viiden metrin kulleropenkin, keräisin siitä kukkia maljakkoon sisälle ihailtavaksi ja istuisin päivisin penkin vieressä ihailemassa kultapallojen loistetta. Ihmisellä pitää olla haaveita.


Kesäpkkusydän (Dicentra formosa) on suosikkini myös sen pitkän kukinnan ja hoidon helppouden vuoksi. Värikin miellyttää pinkkifanaatikon silmää. 


Helmihyasintti (Muscari armeniacum) kuuluu sipulikukkien suosikkeihin. Sillä on kohtuullisen pitkä kukinta. Penkissäni on kahta eri aikaan kukkivaa lajiketta, niistä on pitkäaikainen ilo. Sininen väri on yksi lempiväreistäkin. 


Verenpisaraa (Fuchsia) pitää pihassa olla aina. Omat talvetetut 'Blue Sarahit' toipuvat samasta ruukusta erilleen erottamisesta kuistilla. Mutta  puolivarjon kesäkukkaistutukseen niitä piti taas saada. Mummolla oli verenpisaroita kuistillaan aikanaan.


Kotkansiipeen (Matteuccia struptiopteris) on omanlainen viha-rakkaussuhde. Tämä tässä on perennapenkin karkulainen. Kyseisellä paikalla oli aiemmin perennaryhmässä kotkansiipeä. Piharemontissa kaivoimme penkin koneella kirjaimellisesti ylös. Kotkansiivet siirrettiin tontin kulmassa olevan kuusen juurelle.  Paikalle tuotiin uusi multa ja tehtiin kiveykset. Sieltä se vaan itseään tunki, samasta kohtaa missä sitä aiemminkin oli. Kuusen alla se tekee nyt mustaa maavartta levitäkseen vain nurmikon puolelle, ei kuusen alle johon sen piti levitä. Kaikenpuolin värikäs ja määrätietoinen persoonallisuus tämä kotkansiipi, minä tykkään.  


Pihasyreenejä (Syringa vulgaris 'Alba') kasvoi runsaasti lapsena ollessa entisen vuokraemäntämme pihassa. Joimme usein Rymd-mehua syreenien vieressä, tuoksu oli lapsenkin nenään huumavaa. Omassa pihassamme saamme nauttia nyt valkoisesta pihasyreenistä, joka vasta nyt aloittelee kukintaansa. Onneksi se on jo niin iso, että raskii muutaman kukkaoksan tuoda sisälle. Ja arvatkaa kuka siellä on tuoksuttelemassa?


Olen ihan täpinöissäni, kun siemenkasvatettu nukkapähkämö (Stachys byzantina) lähti itämään. Puutarhamyymälässä neuvoin teini-ikäistä tytärtäni kokeilemaan sen lehteä, hän ihastui oitis niinkuin minäkin aikoinaan.


Kissankäpälä (Antennaria cioica) pienuudesta huolimatta on myös lemppareita. Nälkä kasvaa syödessä, kunpa saisin vielä vaaleanpunaisen tuohon viereen. Tavoitteita täytyy olla.


Talvi vei kultatyräkkini (Euphorbia polychroma) toissa talvena. Tämä yksilö elää nyt toista kesää, en voi olla ilman kultatyräkkiä penkissä. Nyt muuten kuvatessani huomasin kuinka kauniisti liukuvärjätyt tuon kasvin lehdet ovat!


Kuukausimansikka (Fragasia vesca) on ollut pitkään toivelistalla. Olen usein yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä, mutta nelisen vuotta sitten sain sen onnistumaan ja neljä tainta on talvehtinut kukkapenkissäni hyvin ja tuottanut mukavasti satoakin jo useamman kesän. Voi kuinka kauniin symmetrinen tuo kukka onkaan kun tarpeeksi lähelle pääsee.

Meillä on miehen kanssa syvä yksimielisyys suosikkikasveista: minä esittelen hänelle suosikkini / hankintani ja hän hyväksyy. Hänelle riittävät pihassa nurmikko, kielo, luumupuut, raparperi ja herne kasvimaalla. Niistäkin on hyvä aloittaa.

Tuona kuvausiltana totesin että täällähän on piha täynnä meidän suosikkikasveja!  Ja monta muutakin lempikasvia pihasta löytyy, mutta ne kukkivat onneksi eri aikaan, 

joten onnea riittää koko kesäksi! 

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...