26. kesäkuuta 2017

Vuorenkilpivertailu

Olen pitkään miettinyt mikä ero on eri vuorenkilvillä. Kävin tänään pihassa, jossa on vierekkäin tavallista herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia) sekä soikkovuorenkilpeä (B. crassifolia).

Vuorenkilvet olivat samankaltaisissa kasvuoloissa vierekkäin ja ovat istutetut yhtäaikaa.


Kuvassa soikkovuorenkilpi on taempana ja herttavuorenkilpi etumaisena. Kokoero oli huomattava. Vuorenkilpi oli aloittanut kukintansa hieman aiemmin ja oli jo siksi kukinnot vaalentuneet.


Tässä kuvassa etualalla on taas soikkovuorenkilpeä. Sillä on hieman soikeampi lehtimuoto ja on muutenkin pienikokoisempi.

On olemassa vielä kolmaskin vuorenkilpilajike, purppuravuorenkilpi (B. purpurascens), mutta sitä ei ole tullut vielä mistään vastaan. Kirjallisuudessakin sitä harvemmin löytyy. Kukinto on tummanruusunpunainen, muuten lienee samankaltainen kasvupaikkavaatimuksiltaan ja ulkonäöltään. Onko kenelläkään kokemusta purppuravuorenkilvestä?


21. kesäkuuta 2017

Kokemuksia bokashista



Hankin Bokashi-aloituspakkauksen vuosi sitten keväällä.

Bokashi on keittiöjätteen eräänlainen käsittelytapa, jonka oheistuotoksena saadaan nestemäistä lannoitetta ja lopputuloksena multaa. Tämä kaikki voidaan tehdä sisätiloissa, soveltuu siis myös kerrostalossa tehtäväksi. 

Prosessi perustuu fermentointiin eli hapattamiseen ja on lähes tuoksuton. Tuoksu mikä tulee on mieto, happamahko.

Asia tuntui alkuun hieman työläältä kaikkine kuvioineen, mutta siitä on tullut jo vaivatonta arkirutiinia. Mutta niinhän se tahtoo alussa olla kaiken uuden kanssa, koetaan työlääksi. 

Bokashi-alotuspakkauksessa (n. 100€) oli kaksi hanallista ja kannellista keräyssankoa. Mukaan tuli myös 3kg rouhetta, mittalusikka sekä työväline jolla painellaan biojäte tiiviiksi sankoon. Keräyssankoja on kaksi siksi että toista täytetään, kun toinen muhii täynnä.  Sankojen alaosassa on vihreä hana ylimääräisen nesteen poistamiseksi. Ja sehän on parasta lannoitetta. Talviaikaan sen voi pakastaa ja sulatella tarpeen mukaan.


Sankon pohjalla on irrotettava ritilä, jonka läpi ylimääräiset nesteet valuvat sankon pohjalle.


Nestettä lasketaan hanasta muutaman päivän välein ja on oivallista lannoitetta, joka lantrataan veteen suhteessa 1:100. Lannoite käy niin sisä- kuin ulkokukillekin, pensaille ja kasvimaalle. Toimii. 


Ritilä peitetään sanomalehdellä, jotta reijät eivät tukkeudu ja jäte ei valu nestesäiliöön.



Ruokajäte kerätään erilliseen kompostikuppiin, josta se tyhjennetään keräyssankoon. Teen sen iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  

Ruokajäte tiivistetään keräysastiaan ja päälle ripotellaan mikrobikannan sisältävää raetta, joka saa aikaiseksi jätteen fermentoitumisen. Raetta annostellaan ruokalusikallinen jätelitraa kohti. 

Sankon kantta ei ole suotavaa availla useammin kuin kahdesti päivässä. Prosessi toimii ilmattomassa tilassa. Kantta sulkiessa suhautetaan ilmat pois.

Raetta saa Suomesta muutamasta kivijalkaliikkeestä sekä nettikaupasta. Onneksi jälleenmyyntipaikkoja tulee koko ajan lisää systeemin yleistyessä. Rouhetta voi tehdä itsekin, mutta sen tekinen on toinen juttu. 

Kun astia täyttyy sen annetaan levätä / tekeytyä kaksi viikkoa. Siitä saadaan silläaikaa laskettua suotonestettä eli  pissiä vielä useasti. 


Ylläoleva kuva on juuri kahden viikon muhimisen jälkeen avatusta sankosta.

Tekeytymisen jälkeen sanko tyhjennetään multatehtaaseen.  Se on minulla suuri ulkona oleva saavi. Olen nähnyt kannellisia multatehtaita jopa sisällä, etenkin talvella. Multautuminen on nopeampaa lämpimässä. 


Jäte sekoitetaan yhdessä samankokoisen multamäärän kanssa. Mullan pitää olla maasta otettua, jossa on maan omat mikrobit mukana, ei siis pussimultaa mikä muutoin olisi ollut ylen kätevää. Multakerros ripotellaan vielä päällimmäiseksi. Kansi päälle ja annetaan mullan mikrobien tehdä tehtävänsä muuttaa jäte optimioloissa parissa viikossa mullaksi. Ja jätetään muhimaan. Seuraavalle sankolliselle tehdään samoin, sekoitetaan ensin jo olevan maamassan kanssa ja multakerros päälle. 


Tässä täysi multatehdas, kun se on levännyt  kuukauden viimeisen täytön jälkeen.

Minulla on talveksi ulkona edullinen muovinen kompostilaatikko, johon heitän tavarat vain kerroksittain. Keväällä multautumisprosessi käynnistyy uudelleen muutaman kääntökerran jälkeen.

Multa on käytettävissä istutuksiin, kukkaruukkuihin. Sitä on kuitenkin hieman 'lantrattava' 50:50 suhteessa muun mullan kanssa, sillä se on melkoisen vahvaa. 

Olen ollut järjestelmään erittäin tyytyväinen. Mullan tarve on ollut sen verran suurta, ettei ihan omavaraiseksi asian suhteen koskaan päästä. Meidän ruokakunnassa on vain kolme henkeä.

Keräyssanko on ollut keittiössä työtason alla, johon on ollut helppo tyhjentää kompostikuppi. Mieskään ei nikotellut pitkään, kun annoin Bokashin saapumisilmoituksen jälkeen nipun tulosteita asiasta. 

Nyt ei ole tarvinnut juosta ulos roskiksille viemään pussukkaa biokeräykseen. Sen lokero täyttyi aina hetkessä ja helteillä haisi. Meillä tulee paljon kasvisten ja hedelmien kuoria. 

Samalla lopetettiin biojätteen keräyspalvelu, joten siinä tuli hivenen säästöä. 

Systeemi on lähes hajuton. Kun keräysastian avaa, niin tuoksu on lievä, ja hapahko. 

Tämä menee välillä ihan pöhköksi koko harrastus. Olen kuljettanut työeväänä olleiden omenoiden kuoret kotiin omaan bokashiin. Enkä ole ainoa, enkä pahimmasta päästä. En sentään kerää työkavereilta omenan kuoria, ainakaan vielä ;) .


18. kesäkuuta 2017

Yllätysten päivä

Tämä päivä oli yllätysten päivä. Puuhailin pihalla jo aaamusta, olihan vanhan kansan Suuri Kitemispäivä.


Kasvimaalta harson alta paljastui sipuliaatikosta päivän ensimmäinen yllätys. Olin keväällä jakanut onnenapilakasvustoja ja loput mullasta heittänyt laatikkoon. Oletin, että yöpakkaset olisi palelluttanut mukanaolleet pienimmät mukulat. Siinä ne nyt olivat jo muutaman lehden tehneenä.

Tässäkin tapauksessa kasvi muuttuu rikkaruohoksi ollesaan väärässä paikassa....


Toinen yllätys. Viime vuonna varaston takana rojun ja vuohenputken keskellä kiinnitin huomiota erilaiseen lehtimuotoon. Asia on unohtunut, kunnes eväällä näin erikoiset piikkimäiset lehtitötteröt nousemasta maasta. Tänään huomasin kasvin kukassa. Kalliokiello taitaa olla. Pitänee siirtää parempaan paikkaan, nyt erittäin huono maa tuossa paikkaa. 


Valitettava yllätys nro 3. Lehtokotilot ovat valtaamassa jo kasvimaankin. Toinen yksilö oli harson alla mussuttanut sitruunamelissaa ja tämä kuvan yksilö kyttäili maa-artisokkalaatikon tuntumassa. En tiedä kelpaako laatikon kasvi kotilolle. Tänä kesänä olen kerännyt 550 lehtokotiloa. Määrä lisii joka vuosi...



Yllätys nro 4, odottamattomin. Pihassamme on kolme luumupuuta, niistä yksi teki viime kesänä reilusti hyvänmakuisia luumuja. Niitä käytiin syömässä puusta suoraan melkolailla. Siemenet heitettiin maatuvana pihalle. 

Nyt ilmeisesti yksi siemen on joutunut perennapenkkiin kesäpikkusydämmen viereen. Vieressä lojuvat siemenen kuoret paljastavat sen olevan luumu. Kitkiessäni kuoret olivat lehtien suojana ja putosivat hipaisusta.

Sirkkalehtinen taimi saa kasvaa toistaiseksi paikallaan. Seurataan miten kasvu edistyy. 



17. kesäkuuta 2017

Kasvihuone haaveissa



Olen haaveillut vuosikausia omasta kasvihuoneesta. Tänä keväänä päätin, että haaveilu loppuu ja tartun itse tuumasta toimeen. Niinpä pian varastossa oli kolme suurta pahvilaatikkoa, sokkeli, runko ja pleksit.


Epäonnekseni äitienpäivänä maassa oli lunta ja kaivuuhommat siirtyivät. Kävin kuitenkin merkkaamassa paikan, mihin se asettuisi. Paikaksi katsoin tontin aurinkoisimman paikan, hieman varjostusta aamulla ja illalla. Vieressä sopivasti kasvimaan viljelykehikot.


Käsipelillä kaivettiin pohat miehen kanssa. Ei tarvinnut lenkille lähteä työrupeaman jälkeen. Nurmiturve peräkärryyn ja alla olevalla mullalla tasoiteltiin pihan nurmikon epätasaisuuksia.


Tasoittelun jälkeen routaeristeiden vuoro. Myöhemmin lisättiin vielä tuohon keskellekin. Työ tekijäänsä opettaa.


Muutama kottikärryllinen kivituhkaa. Tuskastumiseen asti vatupassilla korkoja nurkkaharkoille ja laatoituselle.

Sokkeli valettiin kiinni harkkoihin kulmistaan.




Sitten avattiin kasvihuoneen palapeli esille. Onneksi osat oli erittäin hyvin merkitty. Kesäloma alkamassa fiilis innostunut. Viikko aikaa saada homma kokoon. 



Kasvari kasasassa. Kahden päivän yhden hengen työn tulos, womanpower. Muutaman kerran olisi kaivannut apukäsiparia.


Kasvulaatikot mahtuivat millilleen sisään. Laatikon pohjalle bokashia ja kasvimaan multaa. Päälle ostomultaa. Innokkaana tyttäreni istutteli muutamia kasveja paikoilleen.


Ensimmäinen yö olikin viileä, kynttilöillä lämpötila pysyi plussan puolella.


Tomaatit täydessä kukassa...


Chilissäkin alku....

Nyt on sitten haave kasvihuoneesta toteutettu. Jatkossa lisää haaveen edistymisestä...









21. toukokuuta 2017

Kasvimaan harsotus

Tämä kevät on ollut todella kylmä. Äitienpäivänä satoi kymmenisen senttiä lunta. Alla näkymä makuuoneemme ikkunasta kyseisen päivän iltana


 Sittemmin ovat lumet sulaneet, mutta viileää on ollut. Sisällä ikkunalaudat ja pöydät pursuaa esikasvatettuja taimia.


Jotta maa lämpiäisi nopeammin, virittelin harsoa varten kolmen millin rautalangasta kaaret viljelylaatikoihin. Toiveissa olisi, että harso estäisi myös rusakoiden vierailut. Viime vuonna kaalikoit söivät kaikki kaalit ja retiisit, kun en heti peitellyt. Nyt ei voi sanoa ettenkö olisi varustautunut ajoissa.


Jokaiseen laatikkoon porasin tukikaaria varten kolmen millin reiät. 


Harso kiinnitettiin kaariin pyykkipojilla ja päät sidottiin narulla. Kävi satumainen tuuri, nimittäin harsopaketin harso oli kuin mittatilauksena tehty tarkoitukseeni.


Harsot olisi tarkoitus viritellä myös muihinkin laatikoihin. Ratalanka loppuikin kesken, kun projektin aikana suunnitelma muuttui ja päätinkin laittaa kaikkiin laatikoihin harsot.

Oikeassa reunassa näkyy hieman kaivauksia. Siihen on tulossa kasvihuone ja laatoitusta, mutta siitä sitten myöhemmin...

2. joulukuuta 2016

Valoja talveksi


Talvi on puutarhassa tylsää aikaa. On pimeää ja kylmää.




Tein vanhan pajukartion päälle kuusen oksista 'joulukuusen'. Kiinnitin oksnippuja vain rautakangalla alhaalta aloittaen. Ja ei ollut hankala juttu tehdä. Itseasiassa niin helppo ja nopea, ettei muistunut ottaa projektista kuvaa ollenkaan...




Ulko-oven vieressä pajupallo on saanut myös valot ja toivottaa tulijat tervetulleeksi.


Kuistilla loistaa TaitoShopista tilaamani valohimmeli.


Valohimmelin valo kuistin ikkunan jääkukkien läpi.






21. syyskuuta 2016

Perunan kasvatuskokeilu


Paikallisesta puutarhaliikkeestä löysin kaksi perunankasvatussastiaa. Esitteessä luvattiin usean kilon satoa, jos perunoita olisi korjattu pitkin kautta talteen. Alkukesästä istutettiin kolme perunaa kumpaankin astiaan. 

Kun kaksiosaisen astian sisemmän korimaisen sisuksen nosti multapaakkuneen, olisi pitkin kesää pinnassa pitänyt näkyä perunoita ja ne olisi voinut kerätä pois uuden sadon tieltä. Eipä näkynyt perunoita. 


Ensimmäisen sankon tyhjensin varsien kuihduttua elokuun alussa. Satoa tuli kilon verran. Olivat kaikki multapaakun keskellä.


Toisen sankon tyhjensin kuun lopussa. Satoa noin puoli kiloa.

Kaikkinensa taloudellisesti kannattamatonta toimintaa, olisi moni sanonut. Perunat vaativat runsasta kastelua ja huolenpitoa. Mutta niiden ruukussa kasvattamisesta on vieraidemme kanssa käyty monta niin herkullista keskustelua ja naurettu monet naurut ruukkujen ollessa osana muuta koristepuutarhaa (eivät siis olleet kasvimaalla), että toiminta oli erittäin kannattavaa niin sosiaalisesti kuin henkisestikin.

Ensi vuonna uudestaan!

19. syyskuuta 2016

Luumuja pohjoisesta


Tämä kesä ja syksy ovat olleet suopeita meidän luumupuuille. Asumme V-vyöhykkeellä Kainuussa eikä sato onnistu läheskään joka vuosi kypsäksi asti. Parhaiten satoa tuottava puu on tontin parhaalla paikalla. Muut ovat hieman kituliaampia. Toinen saattaa kukkia, muttei tee satoa juuri ollenkaan. Kolmas ei kukikkaan. Istutuspaikalla on merkitystä.


Luumupuumme on tuotu Jyväskylän kupeesta, jossa sen emokasvi tuotti 'poikasia' runsaasti. Puun lajiketta ei tiedetä. Meidän puillamme lienee ikää lienee 15 vuotta. Viime vuonna luumut eivät ehtineet punertuakaan, kun jo pakkanen ne vei. Tällä hetkellä yksi niistä on tuottanut satoa.


 Kaikkiaan saatiin puusta reilut kolme kiloa satoa. Tässä siitä puolet. 

8. syyskuuta 2016

Syksyn kukkijoita

Syyskesän pihan kukintaa.


Valkolumimarja jaksaa kukkia syyskuulla. Marjat ei aina ehdi kehittyä täällä V-vyöhykkeellä.




Syyshortensian kukinta parhaillaan.


Tähän ei kyllästy.

Vuorenkilpivertailu

Olen pitkään miettinyt mikä ero on eri vuorenkilvillä. Kävin tänään pihassa, jossa on vierekkäin tavallista herttavuorenkilpeä (Bergenia cor...