14. heinäkuuta 2018

Uusia helmiä ja mukavia rikkaruohoja



Kasvihuoneeni helmi on tänä kesänä vesimeloni. Huomasin siinä olevan jo ensimmäisen kukankin!  Nuppuja on aukeamassa muitakin, toivottavasti nyt ihan kaikkiin ei hedelmää synny...


Kasvihuoneen ulkopuolella on matalassa ruukussa mansikkapinaatti alias marjasavikka (Chenopdium foliosum). Näin siemeniä siemenvaihdossa ja uteliaisuuttani päätin kokeilla.


En tiedä yhtään mitä odottaa. Kiehtovaa seurata ennalta tuntemattoman kasvin edistymistä. Lehtihankoihin tulossa kukkanuput. On myös melkoisen kirvaherkkä. 


Talvivalkosipuli on yksi hyötytarhan  kokeiluista. Syksyllä istutin kynnet ja keväällä oli kaikki lähteneet kasvuun. Näitä on lannoitettu ja kasteltu bokashilla. 


Eilen nostin kokeeksi yhden valkosipulin ylös. Yllätys oli melkoinen, kun mollukka nousi maan alta. Muut saavat vielä odottaa syksyyn. 


Kolmas uusi kasvi kasvimaalla on mustajuuri. Mustajuurta minulla on kokeeksi muutama taimi. En ole sitä koskaan nähnyt kasvatettavan, enkä ole sellaista syönyt. Siksi mieli teki kokeilla. 

Mutta niinhän se on, että kun kasvi kasvaa väärässä paikassa, se muuttuu rikkaruohoksi.


Kasvimaallani on iisoppi viihtynyt yllättävän hyvin jo vuosia. Niiden takana viihtyy ilmaspuli ja ruohosipuli, edessä lehtikaali.


Eivät ihan vielä ole kukassa. Viime vuonna nämä kukkivat todella runsaasti.


Huomasin kummaa kasvustoa kasvimaan reunan ja kasvihuonetta ympäröivän laatoituksen välissä iisoppien vieressä. Näköjään iisoppi oli kylväytynyt laatan ja kasvimaan reunalaudan väliin ja lähenyt kasvuun. Ei minulla vielä ole aiemmin näin laadukkaita rikkaruohoja ollut.


Toinen yllättävä rikka on ollut peruna. Se on tunkenut pintaan useasta paikasta ympäri pihaa. Olen parina aikaisempana vuonna kasvattanut perunaa kahdessa suuremmassa ruukussa. Ja olen tyhjentänyt sadonkorjuun jälkeen mullat kasvimaan kasvulaatikkoon. Sieltä olen ottanut viime syksynä multaa muutamiin istutuksiin. Nyt perunaa on löytynyt kasvimaan lisäksi perennapenkeistä ja muutamien viime syksynä istutettujen pensaiden juurilta katteiden läpi puskemassa. 

Parempia, joskin yllättäviä rikkaruohoja. Mutta huomattavasti vesiheinää ja koiranputkea mukavampia. 

8. heinäkuuta 2018

Pihassa tapahtuu

Heinäkuun puolella vielä ollaan kasvussa hieman edellä viime vuotta. Mutta mikäpä siinä, nautitaan silti. 


Verikurjenpolvi aloittelee kukintaansa, osaa nupuistaan vielä jemmailee. Ei sitä kerralla kaikkea kauneutta jaeta. Tahtoo vaan kaatua toisten kasvien päälle. 

 


Jalopähkämökasvusto tahtoo laajeta liikaa, piti jo raivata kasvustoa kovemmalla kädellä liljojen tieltä. Tuo lehtimuoto on minun suosikkini. 


Ihana viisivuotias jasmike aloittelee kukintaansa. Kukkaa tulossa taas runsaammin kuin edellisenä vuonna. Maljakossa sisällä kukkaoksista valitettavasti on vain lyhytaikainen ilo. Vai kuinka saatte jasmikkeen kukkaoksat menestymään maljakossa?


Hopeamarunakin on selvinnyt monesta siirrosta, taas niitä lempikasvejani. Kyllä, on rajatussa kasvualustassa. 


Tarhakullero New Moon on yllättävän sitkeä ja pitkäaikainen kukkija. 


Kultahelokki odottelee vielä loistoaan, mutta nuo nuput ovat hauskat ilmestykset. 


Vuorikaunokki jatkaaaaa kukintaansa edelleen. Tuntuu siltä, että se tietää mikä sitä odottaa. Kukinnan jälkeen juurakon huomattava pienentäminen, alasleikkaus ja siirto uuteen paikkaan. Aivan kuin pitkittäisi kukintaansa juuri sen takia... vai olenko liian kärsimätön?


Tarha-alpi on pihan alkuperäiskasveja. Mukava valopilkku vaikken hirveästi keltaisesta perustakaan. Paitsi että kyllä tuota keltaista pihassani on mm. kullerot, kultahelokki, kultatyräkki... 


Tähkäesikot olivat viime kesän hankintojani. Ne nousivat todella myöhään, niin että luulin jo menettäneeni ne. Tämä yksilö heräsi kuitenkin ensin, suuren lämpimän kiven vieressä ja toinen on hieman hitaampi toisaalla kukkapenkissä. Molemmissa vain yksi kukka, mutta hengissä molemmat! 


Valkoinen särkynytsydän on nyt parhaassa kukassa. Vuosi vuodelta kasvi vaan tuuhistuu. Olen tästä niin onnellinen. 


Punainen särkynytsydän on jo parhaan kukintansa jo kukkinut. Tämä kärsi suuresti kovista tuulista, vikka suojasin sen pionituella. 


Akileijat pihassani saavat jonkin toukan ja nuput nuukahtavat ennen avautumistaan. Häntä ne mokomat eivät vielä ole löytäneet, kun hän piileksii kanadanpiiskun sisällä. 



Meneillään pienimuotoinen viha-rakkaussuhde ukonkellon kanssa. Tahtoo niin kylväytyä, vaikka kuinka yritän katkoa kukkavanat jo hyvissä ajoin. Tämä valkoinen nauttii suuremmasta suosiosta kuin sininen versio. 


Tämä anopilta saatu valamonruusu kukkii vaan niin nopeasti, seuraavana päivänä tämäkin kukka oli karissut pois.


Loistotädyke on vasta muuttanut pihaamme. Ihanaa sinisyyttä penkissä. 


Tänä kesänä kesäpikkusydän on kukkinut erittäin upeasti. Jopa isäntä oli sen kukinnan huomannut. 

Harjoittelin tässä tyttäreni järjestelmäkameran käyttöä. Vielä olen noviisi, mutta enköhän sen hienoudet opi tässä ajan kanssa.  

Mukavaa alkavaa työviikkoa!

4. heinäkuuta 2018

Virkistävä sunnuntai

Sunnuntaina vietettiin Avoimet puutarhat -tapahtumaa ympäri Suomea. Kainuussa tänä vuonna oli mukana ainoastaan kaksi kaupallista puutarhaa, Ari Partasen Kauppapuutarha Kajaanissa sekä Perhospuutarhuri Sotkamossa. Oma puutarhani on kaukana esittelykelpoisuudesta ja isäntä on asialle vielä erikseen lämmiteltävä. 



Siksipä päivän ohjelmassa oli neljän tunnin ajomatka, neljään pihaan tutustuminen sekä neljä tuntia kotiin. Kohteeksi valitsin Jyväskylän seudun siksi että tapahtumaan osallistui täällä paljon pihoja ja valitut olivat varsin lähekkäin. Niinpä klo 12-16 välillä ehtisi tutustumaan mahdollisimman moneen yksityiseen puutarhaan, kun kerran sinne asti kerran lähdetään.  Pari pihaa näistä oli tuttuja facesta ja blogista, joten niistä tiesin jo hieman mitä odottaa.

Puutarhoissa oli niin runsaasti vieraita, joten laajojen näkymien kuvaaminen jäi vähänlaiseksi. Mutta muutama kuvallinen makupala kustakin.

1. Hiekkatieltä poiketen, luonnon helmasta löytyi ensimmäinen kohteeni. Piha toivotti jo ennen porttia tervetulleeksi tienvarsi- ja portinpieli- istutuksineen. Takapihalla oli juurivalmistunut kesähuone sekä sen päässä oleva kasvihuone. Runsaita pensas-köynnös-perennaistutusryhmiä ja kierrätysteemaa. Mukavatunnelmainen piha ja pihan omistajat. Pihan vaiheista voi lukea enemmän facebookissa TÄÄLTÄ. Avoimien puutarhojen sivun esittelyyn pääset TÄSTÄ.


Sormustinkukan paras kukinta on meneillään. Pionien seassa ne nousivat näyttäviksi kokonaisuuksiksi. 


Täällä oli hyödynnetty vanhaa pitkin pihaa. Vanhoja työkoneita, heinäseipäitä mm. Nämä vanhat tuolit olivat hauskasti myös uusiokäytössä.


Harjateräksestä oli tehty penkin reunustukia, köynnöstukia jne. Peltitynnyrit oli otettu nerokkaasti istutusastiakäyttöön.

2. Toinen kohde oli muutaman kilometrin päässä. TÄSTÄ linkistä pääset lukemaan, kuinka piha esiteltiin Avoimien Puutarhojen sivulla.


Alas pihalle tultiin pitkin massiivisia puurappusia ja laskeuduttiin suuren lehmuksen alle. Tunnelma oli kuin Etelä-Ranskassa. Muotoon leikattuja lehtipensaita, tuijia ja havuja yhdessä ruusujen ja perennojen kanssa. Lisäksi erilaisia rinnerakenteita, kohopenkkejä ja laatoituksia.


Vasemmalla muotoon leikattua puutarhan osaa. Oikealla on hyötytarhaa rajaava aita.



Itse hyötytarha oli monimuotoinen ja mielikuvituksellinen, hyöty- ja koristekasvit sulassa sovussa. Penkit kohopenkkejä ja välit laatalla. En ole vielä aiemmin tällaista nähnyt. 

3. Kolmas kohde oli rintamamiestalon rinnepiha. TÄSTÄ klikkaamalla näet pihan esittelyn. Pihasta ja talosta on mahdollista lukea myös blogissa Koivurinne 55 lisää.


Suurien puiden alla oli mukavan varjoisaa vaikka istuskelupaikalle.


Pihassa oli runsaasti erilaisia koristeita, lyhtyjä, risutöitä jne. Hyötytarhan laatikkoviljelmä oli rajattu omaksi alueekseen kevyellä puuaidalla.


Betoni- ja luonnonkiveä oli paljon. Tiilirajauksia oli käytetty rajaamassa kätytävän ja nurmikon reunoja. Kasveja oli käytetty runsaasti. Piha on kuulemma vielä kesken, mutta niinhän se on jatkuva projekti tuo pihan rakentaminen.

4. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä tutustumiskohteena oli puutalon monimuotoinen piha. TÄSTÄ pääset lukemaan ihan esittelyn.


Täällä oli runsaasti itsevalettuja, erilaisia betonilaattoja ja -koristeita.


Hyötytarhassa oli käytetty vanhoja räsymattoja käytävän väleissä. Harson alla oli siemenkylvöksiä.


Täälläkin oli harjaterästä käytetty runsaasti köynnöstukina ja muina koristeina. Käytävät risteilivät monimuotoisten ja runsaiden istutusalueiden väleissä.


Perennaryhmät olivat yhtä ilotulitusta ja todellisia runsaudensarvia. Siellä täällä välissä joku juju. Tässä jujuna rautainen perhonen.


Kasvihuoneen edessä oli laatikkotarha jossa hyöty- ja koristekasvit kasvavat rintarinnan. Kasvihuone pursusi erilaisia tomatteja, chilejä ja viherkasveja. Nähtävää tässä pihassa olisi ollut pitemmäksikin aikaa. 

Päivän saalis, fyysinen ja henkinen oli: peräkontillinen taimia sekä Kirsin maalaamama upea katuharja. Suurin oivallus oli rentous ja mielikuvitus istutuksissa. Siihen on itsellä enemmän pyrkiminen ja poispääsy entisen pihasuunnittelijan analyysistä kukinta-aikojen, värien ja lehtimuotojen soveltuvuuksista keskenään. Omaa pihaa katsellaan ehkä nyt hieman vapautuneemmalla fiiliksellä.  


Vielä haluaisin muistuttaa blogini arvonnasta. Siihen pääset osallistumaan TÄSTÄ linkistä. Aikaa osallistua on vain perjantaihin 6.7. asti.

30. kesäkuuta 2018

Vilkaisu kasvihuoneelle


Kasvihuoneella kasvu tasaantuu. Tänä vuonna oltiin vielä kesäkuun alkupulella edellä kaikessa. Mutta viime aikojen viileät ilmat, kylmät tuulet ja sitäkin viileämmät yöt ovat tasoittaneet kasvupyrähdystä.


 TÄSTÄ pääset vilkaisemaan tunnelmia kuukausi sitten ja TÄSTÄ vuosi sitten kasvihuoneen tilanteen vertailun vuoksi. 


Kasvihuonekurkku 'Euphya':ssa on jo seitsemän kurkkua tulolla.



Basilika on hyvä kumppanuuskasvi tomaatilla kasvihuoneessakin. Viimevuotisen hyvän kokemuksen jälkeen basilikaa löytyy meillä vain kasvihuoneesta. Uutena kokeiluna on vielä lehtiselleri sekä kirjava salvia.


'Gardeners Delight' -kirsikkatomaatti on ehtinyt raakilevaiheeseen ja useita raakileitakin on.


'Laukaus'- tomaatin kukka antanee vaikutteita tulevan hedelmän koosta.


Viime vuonna epäonnistuin meksikolaisen minikurkun kanssa avomaalla, nyt löysin taimia uudelleen ja kokeillaan kasvatusta kasvihuoneessa. Vesisaavin vieressä lattialla on tilaa.


Paprika notkuu hedelmää. Yksi alkaa jo punertua... Se on sitten ensimmäinen itsekasvatettu paprika koskaan. Mutta vielä saamme hieman odottaa.



Toinen paprika intoutui pituuskasvun kustannuksella kukkimaan. Sen kukkia ja tulevia nuppujakin oli pakko karsia, muuten siitä olisi tullut kirjaimellisesti paprikapallo. 


Vesimeloni on lähtenyt mukavaan kasvun alkuun. Tai siis molemmat. Potissa olikin yllätykseksi kaksi taimea! 
  

Kasvihuoneen ulkopuolella on mintturuukku, jossa on kolmenlaista minttua. Minttua on leikattu jo teeksi useamman kerran.

Pian olisi taas teeaika, takimmaisen mintun koko antaa siihen merkittäviä viitteitä!



Muistutus vielä blogini arpajaisesta joka päättyy 6.7. klo 21.00. Pääset sinne TÄSTÄ!

Huomenna onkin Avoimet Puutarhat -tapahtuma. Auto onkin jo tankattu ja suuntana aamulla Keski-Suomi!











Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...