20. heinäkuuta 2011

Messuterveiset Kokkolasta!

Kolumni KotiseutuPlussassa 21.7.

Asuntomessut järjestetään Kokkolassa jo toistamiseen. Edellisen kerran messut Kokkolassa olivat vuonna1975, sieltä ei itsellä paljoa muistikuvia ole. Tämänvuotisten messujen muistot ovat visusti muistissa ensimmäisenä messupäivänä siellä käytyäni.


Tämänvuotinen messualue on suhteellisen pieni, helposti hahmotettava ja helppokulkuinen. Kooltaan se on vain viisi hehtaaria ja vajaa puoli kilometriä halkaisijaltaan. Kuitenkin messutarjontaa oli alueelle mahdutettu tiiviisti kaikkiaan 41 kohteen verran.

Alue on ympyrän muotoinen ja rakennettu vesijättö- ja täyttömaalle merenlahden pohjukkaan. Pyöreällä kaavalla on haettu tuulensuojaa. Suorat kadut ovat meren äärellä muutoin kuin tuulitunneleita. Paikka kun on tuulinen ja kylmä jo muutenkin.

Koska alue on täysin ihmisen muokkaama, alueella ei kasva ainoatakaan puuta tai pensasta vaan kaikki on kasvatettava alusta alkaen. Puuston sekä kasvien kerroksellisella istuttamisella pyritään hillitsemään tuulen epäsuotuisaa vaikutusta ja saamaan alueelle suotuisampi pienilmasto.


Väljä kaava on sallinut rakentaa pienelle alueelle hyvinkin monenlaista, perinteisestä moderniin. Syntynyttä monenkirjavaa linjaa on yhtenäistetty Ristomatti Ratian suunnittelemilla aidoilla. Tiiviillä rakentamisella ja tonttien aitaamisella on haettu esimerkkiä vanhasta puukaupunkiperinteestä. Siitä hyvä esimerkki on Kokkolan vanha puukaupunginosa Neristan. Tiiviissä puutaloyhteisössä pihat on aidattu suojaisiksi alueiksi. Vierailun arvoinen alue sekin, tämä Neristan. Siellä on myös messujen oheiskohde entisöity Knapen talo.

Itse messualue on osa suurempaa ulkoilualuetta, niinpä messualueen että sen lähiympäristön puistoihin on satsattu runsaasti. Alueella on useita, puistoja joilla jokaisella on oma teemansa. Esimerkiksi Perhospuistossa on runsaasti perennoja ja niittykukkia. Meripuistosta löytyy mm. tilataideteos lokinmuna ja Lainepuistossa näkyy meren läheisyys.

Kauniisti toteutettuja pihoja oli taas runsaasti. Tosin keskeneräisiäkin pihoja oli edelleen. Pihoja löytyi perinteisistä hyvinkin moderniin makuun. Kameraani tallentui kuvia etenkin kohteista 5 Meritähti sekä 40 Rantakivi. Ehdoton makupala ennakkoluulottomille uskalikoille on kohde numero 32, Anvia Kodin rohkea piha. Samaisesta kohteesta löytyy myös pala kotoisaa Kainuun korpea.


Oli hauska huomata että useissa pihoissa oli pieniä hyötytarhoja, osa mielenkiintoisesti toteutettuina. Suuritöisen nurmikon pinta-ala supistuu edelleen suurenevien terassien, laatoitusten ja erilaisten kiveyksien sekä laajojen istutusalueiden alla. Mutta eräässä pihassa kuitenkin nurmikkoa arvostettiin ja ruohikonleikkurirobotti jätti omistajalle vain satunnaisesti trimmerihommia. Terasseilla suuret kukkalaatikot ja ruukut toivat pihaan uutta ilmettä muiden pihaistutusten kasvien ollessa vielä sangen pienikokoisia.


Ainakin hammaslääkäriin mielisin Kokkolaan. Messualueelle kotinsa yhteyteen rakentaneen hammaslääkäripariskunnan vastaanottotiloista avautuu merinäköala, seinälle ja kattoon on maalattu kaunis kukkiva omenapuu. Hoituisiko hammaslääkärikammo siellä hoitotuolissa loikoillessa, aaltojen loisketta kuunnellessa ja omenapuun latvustoa ihaillessa?

Tänäkin vuonna nämä messut jäävät mieleen ainakin mukavan pienenä ja helppokulkuisena messualueena. Kannattaa matkata Kokkolaan!

14. heinäkuuta 2011

Amiraali, apollo, aurora…

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 14.7.

Elämme parasta ’perhos-sesonkia’. Kesän ensimmäiset aikuisina talvehtineet perhoset ovat aloittaneet lentämisen jo huhti-toukokuussa, mutta eniten niitä näkyy kuitenkin heinä-elokuulla kesän aikana syntyneen uuden sukupolven noustessa lentoon.


Perhoset suosivat tiheitä kasvustoja, joissa ne voivat siirtyä helposti kukasta toiseen. Kun kukkaryhmässä on eri aikaan kukkivia mesikasveja, puutarhassa riittää mettä koko kesäksi. Samalla houkutellaan pihaan muita hyödyllisiä hyönteisiä ja sitä kautta myös lintuja. Pölyttäjähyönteisiä tarvitaan pihan marja- ja hedelmäsadon varmistamiseksi.

Varsinkin sinertävät ja punertavat kukat ovat perhosten suosiossa. Monet keltaisetkin kukat houkuttavat. Tuoksulla on myös merkitystä. Meden määrä ja saatavuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti eri kasvilajien välillä. Päiväperhosten kannalta esimerkiksi pionit ja omenapuut ovat huonoja mesikasveja



Suosi puutarhassa perhoskasveja
Parhaita perhoskasveja perennoista ovat punahattu, punalatvat, isohirvenjuuri, nauhukset, kaunokit, syysleimu(valkoinen), kevätvuohenjuuri, ketoneilikka, kultapiisku, maksaruohot, akankaalit, asterit, väriminttu, punatähkä.

Kesäkukista mm. samettikukat, heliotrooppi ja valkotupakka ovat perhosten suosiossa. Kylvökukista hyviä ovat olkikukka, auringonkukat, ruiskaunokki, kehäkukka. On olemassa myös erityisiä kylvettäviä perhoskukkasekoituksia. Hyötytarhan ruohosipuli, erilaiset yrtit (meirami, oregano, timjami, salvia ja iisoppi,) ja herukat ovat perhosten tarkkailijan kasvilistalla.

Raita houkuttaa puista parhaiten pölyttäjiä kevätkesällä. Pensaista pihasyreeni ja kuusamat ovat houkuttelevia. Syyssyreeni eli syrikkä on rankattu Suomen parhaaksi perhoskasviksi, mutta se on talvenarka jopa Etelä-Suomessa.

Niityt ja kedot ovat perhosten luontaisia ympäristöjä. Ketokukkaset houkuttelevat perhosia ja usein myös lajeja, jotka ovat harvinaistumaan päin! Hyviä perhoskasveja niityillä ja pientareilla ovat esimerkiksi ruusuruoho, päivänkakkara, pietaryrtti ja ohdakkeet.



Puutarha ja luonnonkasveissa on myös toukkien ravintokasveja. Esimerkiksi nokkos- ja neitoperhonen munii munansa nokkoseen ja toukat käyttävät lehdet ravinnokseen. Ritariperhonen suosii karhunputkea, isoapollo isomaksaruohoa, auroraperhonen mm. niittytaskuruohoa, amiraali nokkosta ja ohdaketta. Hyötytarhassa kaalipenkin viereen kannattaa istuttaa koristekrassia. Kaaliperhonen munii mieluummin krassinlehdelle, jonka lehdet ovat toukillekin mieluisimpia. Kaali säästyy ihmisravinnoksi.

Suosimalla vaihtelevasti suojakasvillisuutta (puita ja pensaita), perennaa ja luonnon mesikasveja saat puutarhastasi monimuotoisen elinympäristön myös muille pihan eläimille linnuille ja siileille.

Kata perhosille oma pöytä
Perhosten lähempään tarkkailuun pääsee, tekemällä erillisen perhosbaarin. Sellaiseksi kelpaa esimerkiksi tyhjä viili- tai jogurttipurkki, joka ripustetaan aurinkoiselle, suojaiselle paikalle matalalle puun oksaan. Purkkiin laitetaan sen reunaa hieman korkeampi vaahtomuovin pala, joka imee purkista nestettä itseensä. Siitä perhosten on turvallinen nautiskella eliksiiriä.

Purkki täytetään piripintaan perhosjuomalla. Se on sokerilla kyllästettyä olutta tai punaviiniä, johon on lisätty ripaus hiivaa. Seoksen annetaan käydä muutama päivä ennen tarjoilua. Käymisen synnyttämä makean hiivainen tuoksu vetää perhosia puoleensa! Nestettä lisätään tarpeen mukaan. Iltahämärissä perhosbaariin saapuvat yökköset. Juomaa voidaan sivellä myös puiden rungoille.

Monet päiväperhoset ja luonnon omat niittykasvit ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Jopa viidennes suomen perhoslajeista ovat joko uhanalasia tai silmälläpidettäviä. Sen takia perhosystävälliset kasvit pihoilla, niityillä ja pientareilla sekä perhosbaarit olisivat myös luonnonsuojelua käytännön tasolla.

Ei kun nauttimaan puutarhan lentävistä kaunokaisista.

Perhoset puutarhassa

Puutarha , joka on rikas kasvustoltaan, tarjoaa suojaa ja ravintoa monille erilaisille perhoslajeille. Niittykasvit houkuttelevat kotipihal...