Kaunis piha ei synny itsestään

Kaunis piha on talon kruunu, sanotaan. Mikään ei ole pysyvää, ei edes kruunun kimallus, ellei sen eteen näe vaivaa. Mitä kiiltävämmän kruunun haluaa, sitä enemmän töitä se vaatii.




Tänään enää ei pihan kruunuksi riitä pelkästään tasainen nurmikko, joka takavuosina oli pihan hallitsevin elementti. Pihalta halutaan nykyään myös näyttävyyttä, viihtyisyyttä ja helppohoitoisuutta. Se tarkoittaa erilaisia puu- ja pensasistutuksia, perennaryhmiä, kiveyksiä. Kaiken tämän rakentaminen ja ylläpito vaatii vaivannäköä, työtä sekä tietämystä.

Uuden pihan rakentaminen sinänsä kysyy paljon voimavaroja ja erityisesti rahallista panostusta. Sen kustannusarvio voi kohota jopa kymmeneen prosenttiin talon rakennuskustannuksista. Kukapa haluaisi tuollaisen rahallisen panostuksen joutuvan muutamassa vuodessa tärviölle vain hoidon tai tiedon puutteesta?

Rappiolle päässeen pihan uudelleen loistoonsa saaminen maksaa kovasti vaivaa sekä rahaa. Millaisen kuvan hoitamaton piha antaa naapureille ja ohikulkijoille talon omistajistaan? Hoitamattomaton piha ei houkuta pihalla oleskeluun. Sen mahdollisuudet kesäisenä lisäolohuoneena ja virkistysalueena jäävät hyödyntämättä.

Pihan omistaminen tietää vuosien mittaista hoitosuhdetta. Suhde voi olla hyvin raskas, mutta muutamilla vinkeillä saadaan pihanhoitokin maistumaan makeammalle.

1. Pihaan valitaan oikeat kasvit. Kasveilla ovat omat vaatimukset mm. valon, kosteuden sekä ravinnetarpeen mukaan. Olemme V-menestysvyöhykkeellä, siksi täällä eivät menesty kaikki puutarhalehtien esittelemät uutuudet. Arempien kasvien käyttö vaatii enemmän tietämystä mm. istutuspaikan valinnassa. Siltikään niiden menestyminen ei ole varmaa.

Pihalle ei tarvitse tehdä suurta perennaryhmää, jos kokee sen ylläpidon vaikeaksi. Näyttävää runsautta saadaan myös erilaisilla helpoilla puu-, pensas- ja havuistutuksilla. Suuret luonnonkivet ovat helppoja pihan koristuksia.




2. Istutuksissa käytetään riittävästi ruokamultaa. Pienille pensaille 50 senttiä syvä ja leveä istutuskuoppa, suuremmille pensaille hieman suurempi. Puut tarvitsevat jopa 80 senttisen kasvualustan. Suojaukset myyriä ja jäniksiä vastaan on muistettava etenkin omenapuille, unohtamatta niiden asianmukaista poistoa kesän ajaksi.




3. Istutukset kannattaa tehdä yhtenäisiksi alueiksi, jolloin nurmikon leikkaaminen on helpompaa. Yksittäisten pensaiden kiertely hankaloittaa nurmikon leikkaamista.




4. Pensaiden ja puiden juurialueet kannattaa kattaa kuorikatteella. Kuitukangas katteen alla estää tehokkaammin rikkaruohojen läpikasvun ja estää katteen maatumisen. Tällöin katetta ei tarvitse lisätä niin usein. Käytettäessä katteena koristesepeliä, estää alla oleva kuitukangas sepelin painumisen multaan.




5. Rajaukset estävät pintamateriaalien sekoittumisen. Rajaus siistii pihan yleisilmettä huomattavasti. Kuorikatteen ja nurmikon välissä nurmikon tasaan rajaukseksi asetettu vanha tiiliskivi viimeistelee pensaan juurialueen. Nurmi ei pääse kasvamaan kuorikatteelle ja itse kate pysyy paikoillaan. Ruohonleikkurin rengas kulkee tiiliskivellä eikä levittele katetta ympäriinsä. Perennapenkki voidaan rajata samoin, nurmikon leviäminen penkkiin estyy. Sepelin ja nurmikon rajalle voidaan upottaa nurmikon tasaan painekyllästetty lauta tai tiiliskivi.




6. Kiveysten pohjatyöt kannattaa tehdä kunnolla ja vielä paremmin. Käytävien routaeristeet saavat olla jopa metrin leveämmät kuin itse käytävä. Keväisin kupruilevat ja liikkuvat kiveykset ovat ikävä näky.

7. Kiveysten viimeistely kannattaa tehdä huolella. Pyöreän luonnonkiven käyttö muun muassa sokkelin vierissä, pengerryksissä on suosittua. Suosittelen kivien välien saumaamista hienolla kivituhkalla, muutoin kivenkolot täyttyvät vähitellen pudonneilla lehdillä ja rikkaruohon siemenillä. Siellä ne odottavat suotuista ajankohtaa itääkseen. Syvistä kivenkoloista roskaa on hankala poistaa. Siihen tarvitaan kärsivällisyyttä, näppäriä sormia ja pinsetit! Pahimmassa tapauksessa ainoa vaihtoehto on purkaa kivet pois ja puhdistaa alusta.






7. Nurmikkoa ei kannata perustaa hankalasti leikattaviin kohtiin. Jyrkät luiskat on hankalia leikattavia. Ne pengerretään tai tehdään istutuksia, pengerretään tai kivetään. Puiden ja pensaiden juurilta kannattaa jättää nurmikko pois. Ruohonleikkuri voi vaurioittaa puun runkoa ja nurmi vie voimaa kasvilta. Nurmikko ei menesty alle metrin levyisinä kaistaleina, koska se kuivuu herkästi ja on hankala hoitaa. Vältetään myös hankalien ajettavien kulmien tekoa. Otetaan huomioon esimerkiksi päältä ajettavan leikkurin leveys, jotta sillä mahtuisi vaivatta työskentelemään ja saamaan siistiä kerralla. Ettei tarvitsisi ottaa pienempää ruohonleikkuria tai trimmeriä viimeistelyyn.

8. Säännöllinen lannoitus ja kalkitus pitävät kasvit hyväkuntoisina. Nurmikossa kohtuulannoituksella nurmiheinä pidetään vahvana ja elinvoimaisena, tällöin se pystyy vastustamaan rikkaruohojen (ratamo, voikukka) leviämisen nurmikolla. Pensaat ja perennat hyötyvät suuresti säännöllisestä lannoituksesta palkitsemalla hyvällä kasvulla ja kukinnalla.




9. Rikkaruohojen poisto on tehtävä heti niiden ilmaannuttua, ennen kuin ehtivät siementää tai muuten levitä (esimerkiksi vuohenputki ja juolavehnä). Levinnyt vuohenputki perennapenkissä on vaikea hävitettävä. Hävitys voi vaatia kaikkien kasvien ja ruokamullanvaihdon. Uusia kasveja istuttaessasi tarkista ettei juuripaakussa ole jo valmiiksi näkyviä rikkaruohoja.



10. Vältä liiaksi leviävien kasvien istuttamista pihaasi. Jos tuttusi tarjoaa ’hyvin kasvavaa’ kasvia pihaltaan, kehuen hänellä olevan sitä vaikka kuinka paljon, mieti toisenkin kerran haluatko sitä leviämään omalle pihallesi. Leviävät kasvit voit kyllä istuttaa rajattuun kasvualustaan. Esimerkiksi pohjaton sanko tai muovisäkki upotetaan reunoja myöten maahan ja kasvi istutetaan sen sisälle. Ei pääse leviämään!

11. Valitaan rohkeasti pihaan muitakin pinnoitteita kuin nurmikko. Kiveyksiä, terasseja, sepelialueita, kuorikatealueita, kunttaa, niittyä.




Kunnolla tehdyt ja ylläpidetyt ratkaisut pihassa ovat ilo omistajilleen myöhempinäkin vuosina. Kiinteistövälittäjien keskuudessa tehdyn kyselyn mukaan hyvin rakennettu ja hoidettu piha nostaa talon myyntiarvoa jopa yli kymmenen prosenttia. Kenellä on varaa menettää talon myyntitilanteessa moinen summa vain siksi, kun on itse jättänyt pihan rempalleen?

Jos omat tiedot ja taidot eivät aina piha-asioissa riitä kannattaa kysyä asiantuntijalta neuvoja. Ei ole heikkoutta tunnustaa tietämättömyytensä, vaan olla kysymättä.

Kaunis piha vaatii työtä kukoistaakseen talon rinnalla kruunun lailla.

Pihakauden alun kiusaukset

Kolumnini KotiseutuPlussassa 28.4.

Tänä keväänä lumi on sulanut nopeaa, lämpökin helli aikansa meillä täällä V-vyöhykkeelläkin. Hangen alta paljastui piha siinä kunnossa, mihin se syksyllä jäi. Nurmikon haravointi ja muut pihatyöt kutsuisivat.

Pihatöiden ajoituksessa kalenteri kannattaa pitää mielessä. Vaikka sää on ollut menneinä päivinä kesäisenkin lämmin, maa on edelleen paksussa roudassa. Kalenterin mukaan tähän aikaan tehtävät pihatyöt ovat edelleen vähissä. Kelin salliessa haravointi, kalkitus, pensaiden leikkaukset ovat tämän hetken pihatöitä.

Nurmikon kannattaa antaa kuivahtaa kunnolla, ennen haravointia. Kulutusta märkä keväinen nurmikko ei vielä kestä. Haravoinnilla poistetaan kuollutta ruohojätettä samalla saaden valoa ruohon tyveen. Tässä vaiheessa olisi hyvä myös kalkita nurmikko, jotta nurmikon hyvinvointi turvattaisiin ja sammaloitumiselta vältyttäisiin.

Kevätlannoitus olisi hyvä tehdä piakkoin. Etenkin, jos ruohonleikkuujäte kerätään aina kerääjällä pois. Tällöin nurmikosta viedään suuri määrä ravinteita pois, maa köyhtyy ja näin nurmen kasvuvoima hiipuu. Silloin huonovointisessa nurmikossa saavat rikkaruohot vallan.

Paras pensaiden leikkausaika on kevät. Leikata vielä silmun puhkeamiseen saakka. Useimmiten riittää ns. pelkkä hoitoleikkaus, jossa poistetaan kuivat ja talvella vaurioituneet oksat sekä toisiaan hankaavat oksat joko aivan tyvestä tai terveeseen versoon asti leikaten. Tämä sopii myös ikivihreille alppiruusulle ja havuille sekä sellaisille lehtipensaille, joilla muu leikkaus ei ole ajankohtainen

Vanhempia pensaita uudistetaan harventamalla. Pensaista leikataan 3-5 vanhinta oksaa pois, jotta oksisto harvenisi ja uudet versot saisivat kasvutilaa. Tällaisia harvennettavia pensaita ovat esimerkiksi kanukat, kuusamat, syreenit, lumipalloheisi, hanhikit, herukat, tuomipihlajat ja aroniat. Viimeksi mainituille kahdelle sopii myös alasleikkaus.

Helposti uudistuville pensaille alasleikkaus on paras ja helpoin tapa. Jos lumitaakan alla on katkeillut paljon oksia tai pensas on ylisuuri tai liian harva, alasleikkaus on hyvä vaihtoehto. Pensaan kaikki versot leikataan 20 sentin korkeudesta poikki. Pensas aloittaa runsaan versomisen heti ja saman vuoden versoilla kukkivat pensaat kukkivat jo alasleikkauskesänä. Tällaisia uudistuvia pensaita ovat mm. pensasangervot, happomarjat, tuoksuvatukka, pensasruusut. Leikkauksen jälkeen kasvu voi olla liian rehevää, silloin uusia versoja on syytä harventaa.

Paras on malttaa vielä pihalla uurastusintoa. Perennapenkkien viimevuotiset lehdet suojaavat vielä orastavaa perennan kasvua yökylmiä vastaan. Talvisuojaukset saavat vielä olla paikoillaan. Hyvin aikaisin tehdyt istutuksetkaan eivät lähde sen nopeampaa kasvuun, kuin jos maltettaisiin odottaa muutama viikko.

Malttakaamme vielä tovi ja suunnitelkaamme vielä tulevia pihatöitä kaikessa rauhassa. Piha palkitsee kärsivällisen.

Kesän kasvua odotellessa

Kolumnini KotiseutuPlus-lehdessä 14.4.2011

Pian olisi hyvä aika kääntää katse pihan puihin.

Kevätaika ennen lehden puhkeamista on parasta aikaa puiden mahdollisille leikkauksille. Nyt se on helppoa, kun lehdistö ei ole peittämässä näkyvyyttä. Valitse ajankohdaksi suojasää. Keväisen mahlavuodon vuoksi koivut, vaahterat, kirsikat, luumut sekä tuomet leikataan loppukesällä tai syksyllä.



Säännöllisellä leikkauksella pidetään vanhakin puu kauniina ja elinvoimaisena. Omenapuiden leikkaaminen parantaa sekä sadon laatua että oksien sadonkantokykyä.

Leikkaamalla poistetaan talven aikana vaurioituneet tai kuivuneet oksat. Oksan kuivumisen voit todeta raaputtamalla hieman pinnan kuorta rikki. Jos kuoren alta paljastuu ruskeaa, on oksa kuiva. Vihreän vilkkuessa oksa on elinvoimainen. Leikkaa kuiva pois terveeseen kohtaan asti.

Poistettavia ovat myös hankaavat oksat, kilpalatvat, pystykasvuiset oksat ns. vesiversot, latvuksen sisään suuntautuvat sekä liian tiheästi kasvavat oksat. Liian terävässä kulmassa kasvavat oksat poistetaan repeämisalttiuden vuoksi. Poistoa kaipaa myös runko- ja juuriversot sekä kulkua haittaavat oksat. Ylipitkää vuosikasvua voidaan myös typistää.

Aivan rungonmyötäinen oksan leikkaus vahingoittaa puuta, mutta myös liian pitkä oksatappi on pahasta. Laho tappi estää leikkaushaavan umpeenkasvun ja päästää lahottajasienet runkoon. Oksia leikatessa säästetään oksan tyvessä oleva mahdollinen "oksankaulus" runkoon. Varmista myös että leikkauspinta on siisti.
Pienten oksien typistäminen tehdään rungosta poispäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Tällöin kasvu suuntautuu ulospäin.

Puun kasvua kannattaa tarkkailla vuosittain. Säännöllisellä leikkaamisella oksat saadaan leikattua pieninä. Suurien, halkaisijaltaan yli 2 senttisten haavojen paraneminen vie pitemmän ajan, jolloin haava altis epäpuhtauksille. Suurien oksien poiston jälkeen haavoihin voi käyttää haavanhoitoainetta. Se on suositeltavaa etenkin kesällä tehtäville suurien oksien haavoille.
Vanhalle, vuosia leikkaamatta olleelle puulle kannattaa tehdä erillinen leikkaussuunnitelma useammaksi vuodeksi. Liiallinen leikkaaminen kerralla yllyttää turhaan vesiversojen kasvuun.

Havujen leikkaustarve on vähäinen. Nuorista havupuista poistetaan kilpalatvat, katkenneet ja kuivat oksat. Poikkeuksellisesti havuihin (mänty, kuusi, pihta) jätetään 5 sentin tappi, näin vuotava pihka ei sotke runkoa.

Oksien poisto on tehtävä aina harkiten ja perustellen. Vahinkoleikkauksille ei ole varaa. Sitä ei voi perua.

Maukasta leivälle

Leivän päälle ja salaattiin terästystä valkosipulilla. Vuosittain kevään kynnyksellä laitan valkosipulin kynnet hyötöön. Se on helppoa ja herkullista! Asettelen multaan yksittäiset kynnet vieriviereen. Ei ole kasvaessaan kaunis näky, mutta versojen maku herkullisen valkosipulinen.



Vuorasin multatilan muovilla. Astiana on vanha yli 30 vuotta sitten tekemäni saviastia, siksi lasite ei ole täysin pitävä.



Satoa olen ottanut maltillisesti kuukauden pari. Sitten voi laittaa uuden satsin tulemaan. Versojen heiketessä olen heittänyt kynnet multineen pois. En ole koskaan sisähyödön jälkeen istuttanut avomaalle. Onhan niissä juuret jo tosin valmiina...

Nyt vain valkosipulinmakuisia herkutteluhetkiä odottelemaan!

Monen kerroksen väkeä

Eräällä levähdyspaikalla silmäni osui erikoisen urbaaniin lintujen asumismuotoon. Tästäköhän ihmisetkin ovat ottaneet oppia?



Onpa mielenkiintoinen seurata kesemmällä onko jokaisessa kerroksessa asutusta!

Kevättalvinen vilkaisu pihalle

Kolumni KotiseutuPlussassa 3.3.2011

Piha ja puutarhuri ovat saaneet nyt levätä rauhassa vuoden pimeimmän ajan. Tässä vaiheessa lepokautta voisi pihalla käydä tekemässä pienen tilannekatsauksen.

Tänä talvena runsas lumi on eduksi ja haitaksi. Paksu lumipatja suojaa allensa aremmatkin kasvit. Mutta runsas lumi voi aiheuttaa myös vaurioita pihan kasveille.

Paksu lumitaakka pensasaitojen päällä, puiden oksilla voi taivuttaa oksia vääriin asentoihin tai pahimmillaan katkoa niitä. Paksu lumipatja pensasaidan päällä voi jopa kaataa sen. Pitkävartisella harjalla tai haravalla lumen pudotus käy kätevästi.

Varmista myös omenapuiden jänisverkkojen suojaavuus nousevan hangenkorkeuden vuoksi. Lisää verkkoa tarvittaessa. Puiden ja pensaiden ympärillä voisi talloa lunta ja katkaista myyriltä kulkureitit apajille. Paras siihen hommaan olisi suojakeli, joita ei tälle talvelle ole nähty.

Pihan nuoret tai muuten arat ja arvokkaat havukasvit sekä ikivihreä alppiruusu kaipaavat toisenlaista suojaa, suojan kevätahavaa vastaan. Kun auringon valo lisääntyy, alkaa kasvi yhteyttää ja haihduttaa vettä. Mutta juurten ollessa jäässä, kasvi ei saa vettä tilalle. Näin kasvusto kuivuu. Havujen kohdalla vaurioiden korjautuminen kestää vuosia. Pahimmassa tapauksessa kasvi kuolee kokonaan. Paras suoja olisi lumihanki, mutta lumen sulaessa sen alta paljastuva kasvusto jää alttiiksi.

Ahavasuojia varten tukikepit oli kätevintä työntää sulaan maahan syksyllä jo valmiiksi. Suojakangas olisi paras asettaa paikoilleen vasta näihin aikoihin suojaamaan ja varjostamaan vähitellen hangen alta paljastuvat kasvin osat. Syksyllä tehtävää suojausta en suosittele. Silloin suojatun kasvin ja suojakankaan väliin jäävä ilmatila johtaa hangen sisällä mainiosti kylmää. Kasvi voi tällöin paleltua.
Suojakankaaksi sopii mikä vain hengittävä materiaali. Harvaa säkkikangasta ja ohutta hallaharsoa voidaan tarvita parikin kerrosta. Varmista kuitenkin, ettei paketista tule liian tiivis ja että ilma pääsee kiertämään hyvin. Kankaan kiinnitykseen käy naulat, niitit tai naru. Suojaus on syytä käydä tarkistamassa aika-ajoin ja tarvittaessa lisäämässä, varsinkin sulavan hangenpinnan laskiessa.
Se jää myöhemmin nähtäväksi, kuinka olemme suojauksissamme onnistuneet. Luonnolla on kuitenkin aina se viimeinen sanansa sanottavana…

Valoisan ajan pidetessä ja kevättä kohti mentäessä alkaa puutarhurikin herätä horroksestaan.

Pihan suunnittelu kannattaa

Kolumnini KotiseutuPlussassa 16.9.

Kaikilla on oma mielikuva omasta unelmien salaisesta puutarhasta runsaine istutuksineen, kukkaloistoineen, hämyisine polkuineen, vesiaiheineen… Unelmapuutarha ja todellisuus lyövät vain harvoin kättä toisilleen. Rajoitteita asettavat meidän pohjoiset olosuhteemme, pihan perustamiskustannukset sekä tulevaan hoitoon käytettävä ajan rajallinen määrä. Usein realistisena tavoitteena on toimiva, kestävä, viihtyisä ja helppohoitoinen piha.


Pihan rakentaminen vaatii tekijältään paljon tietoa ja perehtymistä mm. kasveihin, pintamateriaaleihin, rakenteisiin, työmenetelmiin liittyen.
Vanhan pihan omistaja voi olla ymmällään kun pihan suuriksi kasvaneet puut ja pensaat vievät tilan, valon ja voiman muilta kasveilta. Ei ole tietoa, mistä uusimisen aloittaa, mitä kannattaa säästää, mitä poistetaan?


Uuden omakotitalon tyhjä tontti voi olla vaikea pala purtavaksi pihan uudelle omistajalle. Olisi mietittävä käytävälinjaukset, päällysteet, tuuletus- ja kuivaustelineen, lipputangon ja istutusten paikat. Tilaa pitäisi löytyä peräkärrylle, grillikatokselle, halkovajalle, lasten trampoliinille, keinuille ja leikkimökille. Pallopeleille pitäisi jättää avointa pelitilaa. Näkösuojaa olisi saatava myös talveksi. Lisäksi valaisimille olisi löydyttävä paikkansa ja kolattaville lumillekin pitäisi jäädä tilaa. Pieni hyötytarha jonnekin kulmaan yrttimaineen, marjapensaineen, komposteineen olisi mahdutettava sekä muutamalle omenapuulle löydettävä omat paikkansa. Haastava yhtälö.


Muutakin mietittävää löytyy. Kuinka paljon tilaa vie auton paikoitus? Mikä on käytävän sopiva leveys tai riittävä koko oleskeluryhmälle? Kuinka lähelle seinää voi istuttaa puun tai perustaa kukkapenkin? Millä sokkelin vierusta katetaan? Miten kenttäkiveys tehdään? Mistä niitä kiviä saa? Jne…Ammattisuunnittelija tietää vastaukset ja osaa ideoida juuri sinulle sopivat, halutut ja helppohoitoiset ratkaisut niin vanhoihin kuin uusiinkin pihoihin. Hän näkee mitkä haaveista on toteutettavissa ja mitkä eivät.


Valmiin paperin pohjalta on helppo lähteä toteuttamaan unelmien pihaa vaikka osissa useamman vuoden aikana. Hyvä suunnitelma sisältää myös kattavan tietopaketin työohjeineen, kasviesittelyineen ja pihanhoito-ohjelmineen. Se palvelee pihanomistajaa vielä vuosia eteenpäin.
Kaunis piha muodostaa positiivisen kuvan talon asukkaista sekä antaa taloa myytäessä lisäarvoa.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu piha maksaa itseään takaisin mm. pihanhoidon helppoutena ja yleisenä näyttävyytenä, viihtyvyytenä. Lisäksi voidaan tehdä täsmällisiä hankintoja kun tiedetään mm. laatoitusalueen pinta-ala sekä kasvien tarkat määrät ja oikeat istutusvälit. Hukkaostot vähenevät.

Jotta ensi kesälle saisit omalle pihallesi, pienellekin ammattilaisen tekemän valmiin suunnitelman työtaakkaasi helpottamaan, kannattaa sinun lähteä nyt asialle. Talviaikaan työstetty suunnitelma on ensi keväänä jo käytettävissä heti pihasesongin alkaessa. Keväällä olet jo auttamattomasti myöhässä.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pihassakin!

Piha turvallisesti talvilepoon

Kolumnini KotiseutuPlussassa 23.9.

Syksy etenee, kasvit virittäytyvät talvilepoon. Puutarhan sato alkaa olla pian korjattu. Ennen talven tuloa on pihalla vielä tehtäviä, joilla varmistetaan pihan kasvien pääsy ansaittuun talvilepoon.



Syyslannoitukset on tehty jo elokuulla. Pensaiden ja puiden leikkauksetkin on ohi. Joidenkin lehtivartisten kasvien, perennojen ja kesäkukkien kukinta-aikaa voidaan vielä jatkaa peittämällä ne hallaöiksi. Istutuksia voidaan tehdä vielä pakkasille asti. Sipulikukkien istutusaika on parhaillaan. Mutta mitä myöhäisemmäksi istutus menee, sitä lyhyemmäksi jää kasvin juurtumisaika ja sitä myöten talven kestävyys voi heiketä.

Perennojen juurakoiden jakaminen ja siirtoistutukset onnistuvat vielä. Siementävät kukinnot leikataan, jotta siemenet eivät leviäisi. Kuihtuneiden maanpäällisten osien leikkaus ei ole välttämätöntä. Kuollut kasvusto sitoo paremmin itseensä pakkaselta suojaavan lumikerroksen. Arimpien perennojen talvisuojaus tehdään pakkaspeitteellä tai havuilla.

Nuoret havut sekä alppiruusut ikivihreinä kasveina ovat erityisen arkoja ahavalle juuri ensimmäisinä istutuksen jälkeisinä kevättalvina. Siksi niiden suojaus on erittäin tärkeää! Suojaamattomina niiden versot kärsivät kevätauringon kuivattavasta paahteesta. Suojausta varten tukikepit on helppo työntää nyt jo valmiiksi sulaan maahan. On kuitenkin hyvä muistaa, että lumi on kasvin paras suoja, siksi suojakangas asetetaan paikoilleen vasta helmikuulla suojaamaan vähitellen hangen alta paljastuvat kasvin osat.

Ryhmäruusujen kuihtunut kasvusto leikataan 30 cm tapille. Suojaus tehdään vasta maan routaannuttua pinnasta. Tyvelle levitetään tällöin 10–15 cm kerros kuivaa lehtikariketta tai talvensuojaturvetta. Päälle asetetaan ristiin rastiin oksia kehikoksi ja niiden päälle 20 cm paksuinen ilmava kerros havuja. Köynnösruusut lasketaan alas ja peitetään samoin kuin muut ryhmäruusut.

Jalokärhölle tehdään alasleikkaus ja juurelle lisätään ilmava kerros havuja tai erityistä talvensuojaturvetta.

Nuorten hedelmäpuiden puiden rungon suojaus myyriltä, jäniksiltä tehdään rungonsuojilla sekä erityisellä suojaverkolla. Nuori puu selviää, jos jänikset syövät sen oksia, mutta rungon kalttaminen olisi puulle kohtalokas. Suojausta tehostamaan voi verkkoon tai puun oksistoon kiinnittää tuomen oksia. Näiden voimakas haju ’sekoittaa’ jänöjussin nenän siten, ettei se erota herkkua väkevästä tuomen tuoksun seasta!

Puiden varisseet lehdet nurmikolta olisi syytä kerätä pois. Liian tiivis lehtipeite antaa kasvupaikan nurmen juurituhosienille. Viimeiset lehdet voi silputa ruohonleikkurilla nurmikkoon lannoitteeksi. Jätä talvea vasten ruoho hieman pitemmäksi.

Kesäkukkien aika on ohitse. Tilalle voidaan tehdä syys- ja talvi-istutuksia talvenkestäviin ruukkuihin ja laatikoihin. Sulan aikana on muistettava istutusten kastelu.

Pihakauden jälkeen työvälineet (lapiot, trimmeri, ruohonleikkuri) on syytä puhdistaa ja huoltaa hyvin, näin saadaan jatkettua niiden käyttöikää. Keväällä on mukava ottaa puhtaat ja huolletut välineet käyttöön.

Edellisillä töillä saadaan puutarha saatettua talvilepoon, sitä tarvitsee myös pihanomistaja-puutarhuri.

Kukkasipuleista iloa kevääksi

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 9.9.

Sipulikasvien istutusaika alkaa olla käsillä. Mikäs sen mukavampaa, kuin keväällä puutarhan heräämistä odotellessa saada seurailla sulavan lumihangen alta nousevia ensimmäisiä krookuksia ja lumikelloja. Mitä lämpimämpään ja suojaisempaan paikkaan ne istutetaan, sitä aiemmin päästään ihailemaan kukintaa.



Kukkasipulivalikoima on parhaillaan. Niiden hankinnassa kannattaa olla tarkkana. Hyvänlaatuiset sipulit on pakattu ilmavasti siten, että niiden kunnon voi koetella sormin ja silmämääräisesti. Sipulin on oltava kuiva, kiinteä ja ehjä. Hyvänkokoinen sipuli on elinvoimainen.

Sipulikukkien kasvun edellytys on läpäisevä, ravinteikas, hiekkainen multa. Istutusmultaan ei tarvitse välttämättä sekoittaa lannoitteita, sillä ensimmäisenä vuonna sipulikukat kukkivat sipuliin varastoimansa ravinnon turvin.
Sipulit istutetaan usein myöhään nousevien perennojen yhteyteen sekä myöhään lehteen puhkeavien pensaiden juurelle. Lisäksi niitä voi istuttaa aurinkoisille ja puolivarjoisille paikoille suoraan nurmikkoon.

Sopiva istutussyvyys on 2-3 kertaa sipulin koko. Narsissien istutusväli on 10-15 senttiä, tulppaanien 10 ja pikkusipulien mm. krookuksen ja sinililjan 5 senttiä.
Jatkuvuutta kukintaan saadaan istuttamalla puolet sipuleista väärinpäin. Versolla kestää tällöin hieman pitempään tulla pintaan, näin kukinta on myöhäisempää.
Säästääkseen penkissä tilaa, sipulit voidaan istuttaa kerroksittain. Suuremmat (narsissit, tulppaanit) jäävät alle ja pienemmät (krookus, helmililja)päälle. Tällöin on varmistettava näiden kukinnan eriaikaisuus.

Nurmikolle istutettaessa irrotetaan nurmilevy. Alta paljastunut maa möyhennetään ja lannoitetaan, minkä jälkeen sipulit istutetaan vaadittuun syvyyteensä ja nurmilevy asetetaan takaisin paikoilleen. Nurmikkoon sopivat mm. krookukset ja sinililjat.
Sisähyötöön tehtävät sipuli-istutukset tehdään syys-lokakuussa. Istutukset juurrutetaan ja talvetetaan viileässä ja pimeässä korkeintaan +9 asteisessa tilassa, esimerkiksi kellarissa, autotallissa, varastossa. Istutuksia kastellaan hillitysti talvetuksen aikana. Ruukut otetaan päivänvaloon keväällä muutama viikko ennen sipuleiden haluttua kukkimisajankohtaa.

Ulkona tehtävään keväthyötöön istutukset tehdään ulkolaatikoihin ja -ruukkuihin loka-marraskuun aikana. Ruukut haudataan maahan, josta ne nostetaan vasta roudan sulettua keväällä. Istutukset tuodaan valoon ja lämpöön, jonka jälkeen ne kukkivat jo muutaman viikon kuluttua.

Helppohoitoisina kasveina sipulikukat tuovat pihaan ja sisälle oman lisänsä verraten pienellä vaivalla. Kannattaa kokeilla!

Valoilla ilmettä pihaan!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 2.9.

Illat alkavat hämärtyä, hämärässä kaunis piha jää paitsioon. Valoilla voidaan luoda pihaan pimeän ajalle tunnelmaa ja tuoda esille päivänvalossa huomiotta jääviä kohteita.

Pihan valaistus on jotain aivan muuta, kuin joulunaikaiset kertakäyttöiset kirjavat ja soivat vilkkuvalot pihapensaassa. Herkästi ylenpalttinen valon käyttö muuttuu valosaasteeksi. Pihan valaistuksen tulisi olla kuitenkin hillittyä, tarkoituksen mukaista, kohdetta kunnioittavaa ja korostavaa.



Pihan valaistusta suunnitellessa on syytä miettiä mitä ja miksi kannattaa valaista. Riittävä valaistus luo niin viihtyvyyttä kuin turvallisuuttakin. Yleisvalon turvin lapset näkevät leikkiä pihassa myös ilta-aikaan. Kulkureittien valaisu on turvallisuustekijä. Pääoven edustalla valo ohjaa vieraat oikealle ovelle kolkuttelemaan. Pihan oleskelualueen, terassin tai kesäkeittiön valaisu jatkaa niiden käyttöaikaa pitkälle syksyn iltoihin.

Kiinteillä matalilla pylväsvaloilla, pollareilla sekä suunnattavilla kohdevaloilla tuodaan esille pihan yksityiskohtia, istutuksia, puita, kiviä, vesiaihetta tai muita näyttäviä kohteita. Suunnattavalla valonheittimellä voidaan kohdistaa valo hyvinkin kapeana kiilana esimerkiksi kohti korkean puun latvusta tai kalliota.

Helppoutta pihan valaisuun tuovat irtonaiset kohdevalot, joita ei tarvitse asentaa kiinteästi. Ne painetaan maahan haluttuun kohtaan ja näin saadaan valaistua pihan yksityiskohtia juuri silloin kun ne ovat parhaimmillaan. Sähköjohtoa ei tarvitse upottaa maahan, mutta johto on suojattava tai sijoitettava niin, ettei se vahingoitu nurmikon leikkuun yhteydessä. Siirrettäviä valaisimia löytyy myös johdottomina, pienillä aurinkopaneeleilla varustettuina.



Led-tekniikka on tuonut pihavalaistuksenkin uudelle aikakaudelle. Led-valonauha terassin kaiteen alapuolelle asennettuna antaa pehmeän epäsuoran valon. Betonikiveykseen, puuterassiin, suoraan maahan tai muuriin upotettavilla valoilla saadaan niilläkin huomaamaton tunnelmallinen epäsuora valaistus.

Valolla luodaan tunnelmia, mutta sillä voi myös muodostaa näkyvyyttä estävä valomuuri. Jos valaisimet on sijoitettu pihan etureunaan, et näe pihan takaosaa. Tai toisinpäin valaisimet pihan rajalla estävät näkyvyyden valokeilan läpi pihalle.

Valaisimien mallia, sijoituksia, suuntauksia mietittäessä on viisasta liittää ne osaksi ympäristöä, osaksi istutuksia, piiloon kasvillisuuden sekaan. Valaisimien tehtävä on valaista, niiden ei tarvitse välttämättä aina näkyä!

Hämäräkytkimen tai katkaisimen päähän asennettuina valojen käyttöä voidaan ohjata tarpeen mukaan. Myös lyhdyt ja kynttilät tuovat myös oman lisänsä pihan valomaailmaan. Toisinaan kaiken peittävä pimeys on tervehdyttävää, varsinkin kuutamon aikaan.

Kauniisti toteutettu puutarhan valaistus korostaa pimeyttä, tarkoituksena ei ole tehdä yöstä päivää. Annetaan valon ja varjon leikkiä iloksemme pimeyden keskellä.

On syyslannoituksen aika!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 27.8.

Syyskesä on makoisaa sadonkorjuun ja säilönnän aikaa. Lämpimän kesän johdosta marjasato on kypsynyt hieman edellisiä vuosia aiemmin. Osa puutarhan marjasadosta on jo korjattu talteen. Viinimarjasato on parhaimmillaan. Omenasatoa vielä odotetaan.

Jotta varmistettaisiin sadon onnistuminen ensi vuonnakin, olisi nyt aika antaa puutarhalle syyslannoitus. Syyslannoitteet eli PK-lannoitteet sisältävät fosforia ja kaliumia, eivätkä ollenkaan kasvua edistävää typpeä. Lannoitus lisää seuraavan vuoden kukkasilmujen muodostumista eli parantaa seuraavan kasvukauden kukintaa ja satoa. Se myös vahvistaa kasvien talvenkestävyyttä.

Syyslannoitus koristepensaiden osalta on tehtävä viimeistään nyt, jotta kasvit ehtivät käyttää ravinteet hyödyksi ennen lepokauden alkamista. Satoa tuottavien marjapensaiden ja hedelmäpuiden lannoitus tehdään aina heti sadonkorjuun jälkeen.

Pienille pensaille ja perennoille lannoitteet annetaan kasvin tyvelle. Maanpinnan haraaminen ja kastelu edesauttavat lannoiterakeiden sulamista. Hermanni muistaakin viime syksyn lannoitteiden olleen omenapuun juurella vielä marraskuussa. Siksi suuremmille pensaille, marjapensaille sekä hedelmäpuille lannoitteet viedään sinne, missä kasvin aktiivisimmat juuret ovat, eli yhtä kauas rungosta kuin uloimmat oksiston oksat. Maahan puun ympärille aktiivisten juurten tuntumaan tehdään rautakangella 20–30 cm syviä reikiä, jonne lannoiterakeet laitetaan. Näin saadaan lannoite nopeasti sinne minne sen pitääkin mennä, eikä jää maan pinnalle killumaan nurmikon ravinteeksi.

Jos puutarhan hyötypensaiden ja –puiden osalta syystyöt ja lannoitukset ovat vielä tekemättä, olisi paras aloitella työt vähitellen. Mansikalle on jo annettu sadonkorjuun jälkeen PK-lannoitetta 0,5-1 desiä rivimetrille. Samalla on poistettu kaikki rönsyt pois.

Vadelmalle annetaan 3 desiä rivimetrille nyt heti sadonkorjuun jälkeen. Tämän vuoden satoversojen leikkaaminen kannattaa jättää kevääksi, tällöin versoissa olevat ravinteet ehtivät palautua juuristoon. Lisäksi tiheä kasvusto sitoo suojaavaa pakkaslunta huomattavasti paremmin.

Herukoiden vanhimpien oksien poisto voidaan tehdä nyt, heti sadon korjuun jälkeen tai keväällä ennen silmujen puhkeamista. Mustaherukalta leikataan 5-6 vanhat oksat, puna- ja valkoherukalta 7-8 vuotta vanhat oksat. Syyslannosta annetaan 0,3 dl yhtä täysikokoista pensasta kohti.

Tyrni, karviainen, marja-aronia, marjatuomipihlaja ja pensasmustikka jne. saavat syyslannoituksena on noin 3 desiä/täysikokoinen pensas. Mahdollinen leikkaaminen jätetään kevääksi.

Hedelmäpuille annetaan sadonkorjuun jälkeen syyslannosta ½-1 litra täysikokoista puuta kohti. Omenapuiden leikkaaminen on mahdollista heti sadonkorjuun jälkeen, vaihtoehtoinen ajankohta on keväällä ennen silmujen aukeamista. Kirsikka, luumu ja päärynä eivät tarvitse leikkausta.

On hyvä muistaa, että liiallinen lannoitus on kasveille vahingollisempaa kuin lannoittamatta jättäminen. Jokainen valitkoon tiensä enemmän tai vähemmän tuottoisan puutarhan omistajana!

Lähiruokaa lapsille, tarkoituksella.

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 19.8.

Pienikin keittiöpuutarha piristäisi kummasti ruokapöydän tarjoiluja. Varsinkin näin loppukesästä olisi ilo nauttia sen sadosta. Mikäs olisi sen mukavampaa, kuin antaa lasten hakea lehtisalaatti omalta yrttimaalta, tuore tilli uusille perunoille ja uudet porkkanat kesäkeittoon.

Vaivaton ruohosipuli sopisi keittoihin ja salaatteihin. Kuivattuna kaupassa sen kilohinta on taivaallinen. Toinen helppo perusyrtti persilja kävisi tuorekäytön lisäksi myös kuivattuna. Kuinka mukava olisi kuoria koululaisille oman maan nauriita ja porkkanoita välipalaksi, läksyjä tehdessä narskuteltaviksi. Kupillinen itse kasvatettuja herneitäkin varmaan maistuisi!

Tuoreina kasvisten maku ja vitamiinit olisivat taatusti tallella. Itse tietäisit mitä lapsesi söisivät, käytitkö torjunta-aineita vai et, olisiko satosi peräti luomua? Itse kasvatettu on todellista lähiruokaa, trendiruokaa..

Keski-Euroopassa hyötykasvien viljely on puutarha-alan eniten laajeneva muotitrendi. Helsinkiläinen tunnettu ravintola on jo perustanut hyötytarhan omalle katolleen. Sieltä saadaan ravintolan lautasille todellista tuoretta ajankohtaista lähiruokaa.

Ennen hyötytarha kuului lähes jokaisen torpan pihapiiriin, sieltä sai Hermanni perheelleen särvintä pöytään pitkälle talveen. Säilöttynä pitempäänkin. Nykyään kasvimaa on yhä harvemman pihapiirin osana. Tosin jonkun sortin marjapensas ja hedelmäpuu löytyy lähes jokaisesta pihasta. Hyötytarhan alkuhan se on sekin.

Ilokseni olen havainnut monien miesten löytäneen hyötykasvi-innostuksen chilien kasvatuksen myötä. Olisihan se mukavaa viedä lahjaksi ystävälle, jolla on jo kaikkea, pussillinen itse kasvattamiasi chilejä. Tai kalamiehelle merkkipäivänä purkillinen kalaruokiin sopivaa itse kasvatettua ja kuivattua tilliä! Ainakin minä arvostaisin sellaista lahjaa lasimaljakkoa enemmän.

Kotona pihassa esimerkiksi yrttejä voisi kasvattaa helposti laudalla rajatussa kehikossa. Välttämättä ei tarvittaisi erillistä yrttimaata, vaan niitä voisi kasvaa perennapenkissä tai erillisissä ruukuissa jopa parvekkeella. Amppeleissa roikkuisivat näppärästi satoisat amppelimansikat ja - tomaatit. Säleikössä viihtyisivät niin herne kuin ruusupapukin.

Tosin nyt ollaan hyötytarhan perustamisessa myöhässä, ehtiväisemmät nauttivat ja säilövät parhaillaan omaa satoaan. Parempi havahtua myöhään kuin ei milloinkaan! Ensi keväänä kannattaa hyötytarhan, pienenkin, perustaminen ottaa vakavasti harkintaan, vaikka trendikkäänä pienimuotoisena ruukkuviljelynä. Siitä on hyvä lähteä.

Lasten olisi hyvä antaa osallistua kasien viljelyyn aikuisen mukana. Heidän olisi hyvä oppia tietämään, mistä ruoka tulee. Se ei kasva kaupan viilennetyssä myyntitiskissä. Samalla antaisit lapsellesi mallia, kuinka arvostaa puhdasta ruokaa ja itse kasvattamista. Pienikin, lapsen hoitama yrttipurkki voi auttaa häntä löytämään itsekasvattamisen ilon ja uusia makuelämyksiä. Ruokaa oppii arvostamaan eri tavalla, kun kasvatuksen eteen on nähnyt vaivaa. Lapsissa on meidän toivomme paremmasta, monessa suhteessa. Hehän kasvattavat myös meidän ruokamme, tulevaisuudessa!

Taimien hankinnan ABC

Kolumni KotiseutuPlus lehdessä 11.8.2010

Kasvien syysistutusaika alkaa olla pian ajankohtainen. Istutuksia voi huoletta tehdä koko kasvukauden loppuun. Pihan istutustarpeet, ’aukkokohdat’ puutarhassa ovat näin syyskesästä tuoreessa muistissa. Istutuksien paikat on helppo arvioida muun kasvillisuuden ollessa täydessä koossaan. Syksyn sateet, yökaste sekä kostea, viileä ilma edesauttavat istutuksen onnistumista.


Kasvien hankkiminen puutarhaan vaatii rahallista panostusta, siksi taimien ostossa on syytä varmistua, että saa rahoilleen parhaan vastineen.

Hyvän taimen tunnistaa sen tasaisen vihreältä lehdistöltään. Uuden vuosikasvun määrää osoittaa kasvin elinvoimaisuuden. Multapaakun tulee olla kostea. Sen huomaa ruukun painosta, nimittäin kostea multapaakku on painava.


Vältä ostamasta nuutuneita, kellastuneita kasveja(en tarkoita ruskaväriä). Kevyt ja kuivuuttaan ruukun reunoilta irronnut multapaakku kertoo kasvin kärsineen kuivuutta jo pitempään, tällöin juuristovaurioita on päässyt syntymään. Kuivuneet, katkeilleet oksat, kertovat taimen tilasta oman tarinansa.

Kasvihankinnoissa kannattaa kiinnittää huomiota myös astiataimen ruukun kokoon. Mitä pienempi ruukku, sitä pienempi, nuorempi kasvi on. Pienen kasvin kasvaminen oikeaan kokoonsa vie useamman vuoden. Suuremman kokoluokan taimi voi olla hieman hinnakkaampi, mutta se kasvaa nopeammin lopulliseen kokoonsa. Kuvitella voi, kuinka paljon enemmän juuria mahtuu 3 litran ruukkuun 1,5 litran sijasta.


Oikeita hankintoja tehdessä on syytä muistaa myös meidän pohjoinen sijaintimme V-menestysvyöhykkeellä. Suurten vesistöjen ja ilmaston muuttumisen myötä meillä menestyy myös IV merkinnällä varustettuja kasveja. Taimien kotimaisuus ja paikallinen tuotanto varmistavat kasvien menestymisen karuissa oloissamme.

Meidän etunamme täällä pohjoisessa talvella on peittävä ja paksu lumipeite, joka suojaa etenkin arkoja perennoja, matalia pensaita sekä havuja. Meillä menestyy sen ansiosta jopa matalat II-III-vyöhykkeen kasvit.


Kasvien menestymiseen vaikuttaa myös moni paikallinen tekijä. Etelärinteellä tai muuten suotuisalla paikalla menestyvät aremmatkin kasvit. Näin voi oman pihansa tuntien hankkia eteläisempien vyöhykkeidenkin kasveja! Tiedän Kuhmossa kasvavan hevoskastanjan, jonka menestysvyöhykemerkintä on I-II(III), Kajaanista löytyy mm. koreaonnenpensaita(III) ja Puolangalla satoisa Valkea kuulas-omenapuu(III)! Jos ei ole varma pihansa ilmasto-olosuhteista, kannattaa pitäytyä IV-V-vyöhykkeiden kasveissa, silloin onnistuu varmemmin.


Tärkeintä kuitenkin taimihankinnoissa on se, että olet itse ostokseesi tyytyväinen ja olet valmis näkemään vaivaa istuttamalla se hyvin. Se voi ensi kesänä palkita sinut runsaalla kasvulla! Toivo kasvusta on puutarhurin kantava voima.

Mesimarjakokeilu

Olimme kuulleet mesimarjan viljelykokeiluista. Teimme koeistutuksen pari vuotta sitten siirtämällä luonnosta mesimarjamättään omalle kasvimaalle.



Parissa vuodessa se on levinnyt siinä määrin, että kasvusto piti rajata. Nyt mesimarjaa joudutaan kitkemään jo kasvimaasta. Siinä muuttuu kasvi heti rikkaruohoksi rajauksen ulkopuolelle jouduttuaan!



Kukinta on ollut runsasta, mutta vain osaan kukista tulee ja on tullut marja. Ollaan päästy jo marjan makuun.


Kasvusto on ilmeisesti liian rehevää, sillä pohjamaa on vanhaa peltoa. Mesimarjalle ei ole tehty mitään, eikä tulla lannoittamaan edelleenkään. Ei oteta paineita, sillä on tila kasvaa rauhassa ja on mukava seurata tilanteen etenemistä jatkossakin.

Pujosotaa

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 4.8.


Komealupiini, kurtturuusu, jättipalsami, jättiputki, tutun kuuloisia nimiä. Kyseiset kasvit kuuluvat niin kutsutulle kasvien vieraslajilistalle. Hankaliksi kyseiset kasvit muuttuvat päästessään luontoon ja levitessään syrjäyttävät alkuperäistä kasvistoa. Kasvit ovat hankalasti hävitettävissä. Niiden istuttamista omalle pihalle kannattaa harkita toisenkin kerran.

Listan kasveista ihmisten terveydelle haittaa aiheuttaa vain jättiputki. Sitä koskettaessa voi paljaalle iholle saada palovamman kaltaisen ihovaurion. Jättiputkea ja muita vieraslajeja on vuosien saatossa hävitetty myrkytyksin ihan viranomaistenkin voimin.

Vaan ei löydy kasvien ”hävityslistalta” kotoisan tuttua ja niin ajankohtaista pujoa. Sekin on myös muualta meille levinnyt vieras laji. Erittäin hankalaksi pujon tekee sen erittäin voimakas allergisoiva vaikutus. Pujo aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle ja allergisille lääkäri- ja lääkemenoina. Ilmeisesti on edullisempaa kustantaa lääkitys, kuin puuttua asiaan kasvustoja hävittämällä! Pujo kukkii parhaillaan näin heinä-elokuussa.

Pujon torjunta olisi verraten helppoa, ei tarvita suojavaatetusta, myrkkyjä eikä moottorisahaa. Hermanniltakin tämä onnistuu! Torjunnan tekee helpoksi myös se, että pujon raskas siitepöly leviää vain kasvupaikan läheisyydessä väheten puolella jo 5-10 metrin päässä kasvustosta. Alueellinen torjunta on siis mahdollista, kunhan toimitaan systemaattisesti. Huolellinen kitkentä oman pihan lähiympäristössä, koulujen, päiväkotien, leikkikenttien läheisyydestä ja kadunvarsilta olisi ensiarvoisen tärkeää!

Pujo on ainoa merkittävä allergiakasvi, jonka esiintymiseen me kaikki voidaan vaikuttaa helpoin torjuntatoimin, kitkemällä.

Pujon kitkeminen on syytä tehdä kasvustolle kaksi tai kolme kertaa perättäisinä vuosina.
Kitkemisessä on tärkeää yrittää nyhtää juuret maasta mahdollisimman tarkasti.

Siis iltalenkillä pieni pyrähdys penkan puolelle. Seuraavan kerran jollakin allergisella on samalla kohdalla helpompi hengittää, kun ei ole siitepölyä niin paljoa ilmassa.

Kitketään pujo päivässä, pari parhaana!

Ja maailma muuttuu allergisille helpommaksi hengittää.