Luonnonmarjaa on parhaillaan tarjolla metsät täynnä. Luonto tarjoaa ilmaisia vitamiineja mustikan, lakan, vadelman, mesimarjan, karpalon ja puolukan muodossa. Sinne täytyy itse osata, mutta se kannattaa jos tuomisina on litrakin marjoja ja hyvä mieli. Tänä vuonna mustikkaa näyttääkin tulevan mukavasti.
Sopivaa vaihtelua metsän marjoihin saadaan monista puutarhoissa tuotetuossta marjoista ja -hedelmistä. Vaivaa niiden viljely tosin hieman vaatii, mutta kun tietää saavansa herkullisen sadon loppukesästä, se on vaivan väärti. Sato odottaa ottajaa helposti omalla pihalla.
Omalla esimerkillämme me aikuiset vaikutamme myös lastemme ruokatottumuksiin. Siksi marjoja olisi hyvä tarjota muussakin muodossa kuin valmisjugurtissa. Mummollani oli tapana komentaa lapset ruokailun jälkeen marjapehkoon, sieltä löytyy jälkiruoka. Ei tarvinnut toista kertaa käskeä, kun valkoisessa viinimarjapensaassa kävi sutina. Yhä vieläkin valkoinen viinimarja sulaa suussa kuin paraskin pastilli.
Vitamiinit talteen omasta pihasta.
Hyötymarjavalikoimasta tuntuisi jokaiselle löytyvän ainakin yksi suosikki, jota pihassa voisi kokeilla. Makoisa mansikka on avannut kotipuutarhurin satokauden. Mesimarjaakin voi viljellä kotipihassa, se on oiva maanpeitekasvi istutuksiin.
Marjapensaita löytyy moneen makuun. Viinimarjoista pitävälle löytyy makuvivahteita mustan, vihreän, punaisen, vaaleanpunaisen sekä valkoisen marjan muodossa. Vihreä ja valkoinen ovat hyvinkin miedon aromikkaita maultaan ja lasten suuhun sopivia. Pensasmustikka tuottaa suurikokoisia ja sottaamattomia marjoja. Karviaisessa on vaihtoehtoina punertava ja kellertävämarjainen. Puutarhavadelmalajikkeita on useampia, jopa keltamarjaista vadelmaa löytyy.
C-vitamiinipitoisen tyrnin nykyiset lajikkeet ovat vähäpiikkisiä ja siten marjat on helppo kerätä. Kurtturuusun ruusunmarjakin on vitamiinipommi. Saskatoonin eli marjatuomipihlajan sekä aronian marjat sopivat erityisen hyvin antamaan väriä mehuihin ja hilloihin muiden marjojen seassa. Japaninruusukvitteni olisi kaunis erikoisuus hyvissä olosuhteissa. Samoin meillä hieman talvenarka kaksikotinen kiinanlaikkuköynnös tunnetaan minikiivinä.
Marjasinikuusamassa on miedonmakuiset marjat. Ole tarkkana että ostat marjasinikuusaman taimia, sillä sinikuusama on samannäköinen pensas ja sen marjat ovat syötäväksi kelpaamattomia.
Omenapuut tuottavat myös hyvillä kasvupaikoilla runsaasti satoaan. Koristeomenapuun happamista pienistä hedelmistä saa erinomaista sosetta. Löytyypä Kajaanin leveysasteilla satoisia kirsikka-, luumu- ja päärynäpuitakin. Luonnonpuista pihlaja on hyvä marjakasvi. Yhdessä omenan kanssa keitettynä saadaan erinomaista hilloa. Pihlajasta on jalostettu myös suurimarjainen makeamarjapihlaja.
Kokeilemisen arvoinen juttu
Uusin tulokas harrastajien marjatarhaan lienee pukinpensas, jonka hedelmä tunnetaan parhaiten nimellä Goji-marja. Sen on erittäin ravinteikas, puhutaan ns. superfoodista, kiinalaisesta ihmemarjasta. Pensaalle luvataan menestyminen III-vyöhykkeelle asti. Meillä se voi talvehtia pienin varauksin erittäin hyvällä kasvupaikalla, mutta varmimmin talvetus onnistuu kellarissa. Kasvista on vielä varsin vähän viljelykokemuksia.
Näistä marjavaihtoehdoista luulisi löytyvän jokaiseen pihaan ja suuhun jotain. Lisäarvoa maun ja kotimaisuuden lisäksi omat marjamme antavat vitamiini- ja hivenainepitoisuuksillaan. Onhan meidän muutamat marjat saaneet jopa superfoodin maineen. Mustikka, karpalo, ruusunmarja, tyrni, lakka, mustaherukka, puolukka sekä Saskatoon ovat ominaisuuksiltaan marjojemme aatelia.
Talvella on mukava juoda itse poimituista marjoista tehtyä lisäaineetonta mehua. Pannukakulle levittelen omista mansikoista tehtyä hilloa, mieluummin, kuin kaupan hilloa, joiden marjojen alkuperä on ties missä. Meidän omat vitamiinipitoiset marjamme eivät kaikki ole ihan superfoodia mutta ainakin ne ovat lähiruokaa. Aika superia sekin!
Mars metsään tai pihalle marjaan!
Kanttorilan puutarhassa -blogissa odottaisi sinua makoisa kehunappi - mikäli moisia tahdot vastaanottaa :)
VastaaPoista