Onni on lempikukkia piha täynnä

Kuvasin tässä yksi päivä omaa pihani kasveja ja niiden kukintaa. Jokaisen kuvan kohdalla totesin että tämän olevan lempikasvini. Särkynytsydän (Lamphrocapnos spectabilis) on kuulunut jo useamman vuoden suosikkeihin. Samassa penkissä on se myös valkoisena mutta on myöhemmin kukassa. 

Poimulehti (Alchemilla mollis) on kaunis jo lehtimuodoltaankin. Kukintoja olen käyttönyt kimpuissa ja lehtiä mansettina. Täydessä kasvussa siitä tulee ihanan vihreä peittävän tiivis kasvusto.

Se, että pidän tuomesta (Prunus padus) liittynee lapsuusaikaan, kun sen kukinta osui syntymäpäivieni aikaan. Nykyään kukinta harvoin osuu enää niin myöhäiseksi, ilmastonmuutoksen tuoma vaikutus. Tuomea mme nyt ei ole varsinaisesti pihaan istutettu. Todennäköisesti se on kylväytynyt lintujen avustamana tontin rajalle grillikodan taakse. Kukinta aikaan tuoksu on huumaava ja loppukesän kirvainen kurjuus piilottuu sinne taka-alalle naapurin syreenin viereen. 

Kulleron (Trollius europaeus) kohdalla lienee sama juttu kuin tuomenkin osalta. Kukinta ajoittui ennen syntymäpäivieni aikaan. Toisaalta kukan selkeä ja kaunislinjainen muoto sekä varma kukinta auttaa pitämään kukasta. Jos minulla olisi tilaa pihassa laittaisin vähintään viiden metrin kulleropenkin, keräisin siitä kukkia maljakkoon sisälle ihailtavaksi ja istuisin päivisin penkin vieressä ihailemassa kultapallojen loistetta. Ihmisellä pitää olla haaveita.

Kesäpkkusydän (Dicentra formosa) on suosikkini myös sen pitkän kukinnan ja hoidon helppouden vuoksi. Värikin miellyttää pinkkifanaatikon silmää. 

Helmihyasintti (Muscari armeniacum) kuuluu sipulikukkien suosikkeihin. Sillä on kohtuullisen pitkä kukinta. Penkissäni on kahta eri aikaan kukkivaa lajiketta, niistä on pitkäaikainen ilo. Sininen väri on yksi lempiväreistäkin. 

Verenpisaraa (Fuchsia) pitää pihassa olla aina. Omat talvetetut 'Blue Sarahit' toipuvat samasta ruukusta erilleen erottamisesta kuistilla. Mutta  puolivarjon kesäkukkaistutukseen niitä piti taas saada. Mummolla oli verenpisaroita kuistillaan aikanaan.

Kotkansiipeen (Matteuccia struptiopteris) on omanlainen viha-rakkaussuhde. Tämä tässä on perennapenkin karkulainen. Kyseisellä paikalla oli aiemmin perennaryhmässä kotkansiipeä. Piharemontissa kaivoimme penkin koneella kirjaimellisesti ylös. Kotkansiivet siirrettiin tontin kulmassa olevan kuusen juurelle.  Paikalle tuotiin uusi multa ja tehtiin kiveykset. Sieltä se vaan itseään tunki, samasta kohtaa missä sitä aiemminkin oli. Kuusen alla se tekee nyt mustaa maavartta levitäkseen vain nurmikon puolelle, ei kuusen alle johon sen piti levitä. Kaikenpuolin värikäs ja määrätietoinen persoonallisuus tämä kotkansiipi, minä tykkään.  

Pihasyreenejä (Syringa vulgaris 'Alba') kasvoi runsaasti lapsena ollessa entisen vuokraemäntämme pihassa. Joimme usein Rymd-mehua syreenien vieressä, tuoksu oli lapsenkin nenään huumavaa. Omassa pihassamme saamme nauttia nyt valkoisesta pihasyreenistä, joka vasta nyt aloittelee kukintaansa. Onneksi se on jo niin iso, että raskii muutaman kukkaoksan tuoda sisälle. Ja arvatkaa kuka siellä on tuoksuttelemassa?

Olen ihan täpinöissäni, kun siemenkasvatettu nukkapähkämö (Stachys byzantina) lähti itämään. Puutarhamyymälässä neuvoin teini-ikäistä tytärtäni kokeilemaan sen lehteä, hän ihastui oitis niinkuin minäkin aikoinaan.

Kissankäpälä (Antennaria cioica) pienuudesta huolimatta on myös lemppareita. Nälkä kasvaa syödessä, kunpa saisin vielä vaaleanpunaisen tuohon viereen. Tavoitteita täytyy olla.

Talvi vei kultatyräkkini (Euphorbia polychroma) toissa talvena. Tämä yksilö elää nyt toista kesää, en voi olla ilman kultatyräkkiä penkissä. Nyt muuten kuvatessani huomasin kuinka kauniisti liukuvärjätyt tuon kasvin lehdet ovat!

Kuukausimansikka (Fragasia vesca) on ollut pitkään toivelistalla. Olen usein yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä, mutta nelisen vuotta sitten sain sen onnistumaan ja neljä tainta on talvehtinut kukkapenkissäni hyvin ja tuottanut mukavasti satoakin jo useamman kesän. Voi kuinka kauniin symmetrinen tuo kukka onkaan kun tarpeeksi lähelle pääsee.

Meillä on miehen kanssa syvä yksimielisyys suosikkikasveista: minä esittelen hänelle suosikkini / hankintani ja hän hyväksyy. Hänelle riittävät pihassa nurmikko, kielo, luumupuut, raparperi ja herne kasvimaalla. Niistäkin on hyvä aloittaa.

Tuona kuvausiltana totesin että täällähän on piha täynnä meidän suosikkikasveja!  Ja monta muutakin lempikasvia pihasta löytyy, mutta ne kukkivat onneksi eri aikaan, 

joten onnea riittää koko kesäksi!