Ilon aihetta!

Ai että! Pienikokoiset ne on puutarhurin riemunaiheet toisinaan. Ensimmäistä kertaa maaliskuun lopussa kylvetyt ja lumen alle kaivetut perennapotit siemenineen ovat lähteneet itämään! Puolet, siis kuudesta lajikkeesta, kolmen itämistä odotellaan, voivathan ne jäädä itämättäkin. Mutta se ei tätä riemua haittaa. Puolet nyt taatusti onnistui!

Työvaiheista ei tullut otettua kuvia ollenkaan. Odotukset onnistumiseen olivat nollassa. Projekti tuntui niin epäonnostuneelta, kun kylväminen jäi viime tippaan ja kylmäkäsittelyn tekevä lumi suli poikkeuksellisen nopeasti. Lunta kyllä sai kaivaa 80cm verran, ennenkuin maa tuli vastaan. Hyvin purkit saatiin kyllä peiteltyä.

Yllätys yllätys ennen vappua purkkien suojana ei ollut enää ollenkaan lunta, vaan siirsin ne kasvihuoneeseen 'tehohoitoon'. Viikon päästä muutin ne ulos, kun kasvihuoneen 40 asteen lämpötilassa purkit tahtoivat kuivahtaa nopeasti. Niinpä siirsin ne kasvimaalla olevaan kasvulaatikkoon. Tänä iltana siis kurkkasin mitä multapurkeille on tapahtunut. En odottanut yhtään mitään!

Sielläpä oli yllätysten yllätys! Punahattu, nukkapähkämö, ja sormustinkukka olivat itäneet ja useammassa purkissa! Nyt sitten odotellaan taponlehdehteä, valkopeippiä ja loistosalviaa. Sitä enemmän nyt odottelen uusien taimien kasvua, ovathan ne kaikki minulle fyysysesti uusia tuttavuuksia. Toki tunnen kasvit paperilla ja olen käyttänyt niitä tekemissäni pihasuunnitelmissa silloin aikoinaan kun niitä tein työkseni.

Punahatut ovat lähteneet hyvin itämään.

Nukkapähkämöjä.

Sormustinkukan pieni alku, on se siellä!

Tällä hetkellä lentelen pumpulipilvissä onnistumisen johdosta. Kotipuutarhurina olo on niin ihanaa! Pienestä se on iloittava kun on sen hetki. Mummoni sanoi kyllä 'Itku pitkästä ilosta!' Kyllä sitä tullaan vielä alas täältä pilvilinnoista, nautin vielä hetken 😃.