Piharemppaa osa 1

 Ystäväni pihaan olisi tekeillä laatoitus pöytäryhmää varten. Käsipelissä ollaan tätä kaivettu.

Pihasuunnitelmassa on laatoituksen vieressä kuvaajan vasemmalla puolella grillikota tai - katos. Oikealle tulisi pensasistutus ja köynnösritilikkö. Nykyiset perennaistutukset istutettaisiin suurinpiirtein noille sijoilleen uuteen istutusaltaaseen. Tämä olisi siis suunnitelma. 

Sitten vaan laatat paikoilleen. Odottelen valmista kuvaa, jossa pöytäryhmä paikoillaan ja kaikki valmiina.

Nimi kertoo kantajastaan

Jokaisella eliölajilla on oma tieteellinen nimensä. Susi on tunnetusti Canus lupus ja huhkaja Bubo bubo, ne opittiin aikanaan kouluaikana maitopurkin kyljestä. Nimi voi muodostua mm. latinan tai kreikan sanoista, joiden merkityksiä selvittäminen avaa aivan toisenlaisen maailman. Puutarhurina minua kiinnostaa kasvien nimistö. Osa nimien taustoista vie jopa antiikin kreikkaan…

Anemone nemorosa, valkovuokko

Nimi voi paljastaa kasvupaikkaan tai kukinta-aikaan liittyviä tietoja. Esimerkiksi vanamo, Linnea borealis, (borealis=pohjoinen) on Pohjoisen Euroopan ja Amerikan yleinen varpukasvi. Valkovuokon nimi, Anemone nemorosa, viittaa kasvupaikkaan (nemorosa=lehto). Kevätesikko, Primula veris, on taas kevään ensimmäisiä kukkijoita nimensäkin mukaan (primus=ensimmäinen, veris=kevään).

Kasvutapakin voi näkyä jo kasvin tieteellisessä nimessä. Rauduskoivun, Betula pendula ja riippapihlajan, Sorbus aucuparia ’Pendula’,oksat ovat riippuvia (pendula=riippuva). Laakakataja, Juniperus horizontalis, kasvutapa on maanmyötäinen (horizontalis=vaakasuora). Heliotroopin, Heliotropium arborescens, kukat kääntyvät aina aurinkoa kohti (helios=aurinko, tropos=kääntyä).

Tutun pihlajamme, Sorbus aucuparia, nimensä mukaan houkuttelee marjoillaan lintuja (aucupor=pyydystää lintuja). Kiistanalaisen jättipalsamin nimi Impatiens kuvaa hyvin kasvia, koska monet tämän suvun lajit sinkauttavat siemenensä taivaan tuuliin (engl. impatient=kärsimätön).

Bella perennis, kaunis perenna

Kaunokainen, Bellis perennis, on kaunis ja monivuotinen perenna (bella=kaunis, perennis=monivuotinen). Kauneuteen viittaa myös kesäpikkusydämen, Dicentra formosa, nimi (formosa=kaunis). Keijunkukat, Heuchera, on nimetty myös ulkoisen ilmiasun perusteella (heykharis=viehättävä).

Bellis perennis, bellis

Komeaan syysväriin viittaavat verikurjenpolven nimi, Geranium atrosanguinea, (ater=musta, sanguineus=verenpunainen). Korallikanukan, Cornus alba ’Sibirica’, kukan värin tietää nimen perusteella (alba=valkoinen). Punalehtikoivun, Betula pubescens f. rubra, erikoinen lehtiväri tulee esiin nimen loppuosasta (ruber=punainen). Sinikuusaman, Lonicera caerulea, nimestä ei jää epäselväksi marjojen väri (caerulea=taivaansininen).
Hauska yksityiskohta on kurjenpolvien, Geranium sekä pelargonioiden, Pelargonium nimet. Sana geranium viittaa kurkeen ja pelargos haikaraan. Molemmilla kasviryhmillä on pitkät nokkamaiset siemenkodat.

Nimestä löytyy selkeitä viitteitä kukkien tai lehtien muotoon. Kellokasvien esim. kissankellon suvun nimi Campanula tarkoittaa pientä kelloa. Peurankellon, Campanula glomerata pallomaista kukintoa nimi kuvaa osuvasti (glomerata=kasautunut, kerälle pantu). Kiinanritarinkannuksen, Deplhinium grandiflorum kukkien koko paljastuu nimessä (grandiflorus=isokukkainen). Herttavuorenkilven, Bergenia cordifolia, lehtimuoto on luettavissa nimestäkin (cordifolia=herttalehtinen).

Kasvin historia näkyy nimissä

Kasvien käytön historia selviää monien kasvien nimisä. Jättipoimulehden, Alchemilla mollis, nimi viittaa alkemiaan. Kasvin lehdille kertyneistä pisaroista yritettiin tehdä elämäneliksiiriä. Ruiskaunokin Centaurea cyanus nimi viittaa taruun eräästä kentaurista, joka käytti kaunokkia lääkekasvina. Kuningas Mitharadates Eupator käytti punalatvaa, Eupatorium purpureum, maksavaivoihin.

Eupatorium purpureum, purppurapunalatva

Tutun perennamme rohtosuopayrtin, Saponaria officinalis, juurakkoa on käytetty saippuan tapaan (sapo= suopa). Kanervan, Calluna vulgaris, nimi tulee kun sen varpuja on käytetty Etelä-Euroopassa luudaksina (kallynein= puhdistaa, lakaista). Kattomehitähteä, Sempervivum tectorum, on istutettu siellä turvekatoille estämään tulipaloja (tectum=katto). Mehitähdet kun säilövät kosteina aikoina lehtiinsä runsaasti vettä, eivätkä syty kipinästä niin herkästi palamaan.

Sempervivum tectorum, kattomehitähti

Nimistö kätkee myös runsaasti vanhoihin jumaltarustoihin liittyviä traagisiakin kertomuksia. Pionien, Paeonia, suku on nimetty jumalten lääkärin Paionin mukaan. Lääkintätaidon jumala Asklepios oli oppilaalleen, Paionille kateellinen ja halusi surmata tämän. Niinpä Paion muutettiin pioniksi ja tämä säästi näin henkensä.

Kaikille tutun orvokin, Viola, nimi on johdettu kreikan sanasta ion. Tarun mukaan Zeus rakastui nymfi Io´on ja muutti tämän valkoiseksi lehmäksi suojellakseen tätä mustasukkaiselta vaimoltaan Heralta. Orvokin Zeus loi lehmänmuotoisen rakastajattarensa ravinnoksi.

Viola, orvokki

Lumpeiden Nymphaea suvun nimi on syntynyt tarun mukaan nymfistä, joka kuoli mustasukkaisuuden vuoksi, jumalat säälivät nymfiä muuttaen tämän lumpeeksi. Narsissi, Narcissus, on saanut nimensä omaan kuvajaiseen rakastuneen Narcissoksen mukaan. Tämä kuihtui rakkaudessaan muuttuen lopulta narsissiksi.

Tässä vain pieni pintaraapaisu nimien kiinnostaviin taustoihin. Kiitokset tähän mielenkiintoiseen aiheeseen johdattamisesta kuuluu erityisesti opiskelijakaverilleni Irmalle, joka jo koulussa latinaa lukeneena availi meille muille tieteellisten nimien mielenkiintoisia merkityksiä.

Kesäkukat ja valinnan vaikeus

Jokavuotinen puutarhakierros on takana. Toinen toistaan ihanempia kukkia on tarjolla! Ottaen huomioon lasitetun parvekkeeni ilmansuunnan etelään ja tosiasian etten ole aina kotona tuulettamassa ja aukomassa laseja, valikoituvat sopivat kukat varsin vähäisiksi. Mukavaa lisähaastetta tuo ystäväni pyyntö valita kukat hänen portaiden vieressä olevaan suureen siniseen ruukkuun, ruukku on puolivarjossa.

Enkelipelargonioita

Pelargonioiden tapaan enkelipelargoniat tarvitsevat valoa ja ravinteita. Minulla on ristiriitaisia kokemuksia 'enkelipelakasta'. Ne karistavat  terälehtensä yksittäin parvekkeen lattian puuritilöiden väliin. Olisi ehkä parempi paikassa, jossa karistelu ei haittaa.

Mustasilmäsusannasta oli oranssin lisäksi uutena värinä tarjolla keltakukkainen.

 

Zinniastakin oli mukavat värivaihtoehdot.

Daaliotakin oli tarjolla useampia erilaisia...

Lumihiutaleeseen iskin silmäni. Niissä oli erilaisia sekoituksia lilaa ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Yhtenä vuonna minulla oli valkoinen lumihiutale amppelissa säleverhon varjostamassa puolivarjoisessa parvekkeen nurkassa. Pari kertaa se ehti kuivahtaa aivan vaalean harmaanvihreäksi rupuskaksi. Molemmilla kerroilla se elpyi mainiosti, kukinta tosin hiipui hetkeksi. Pian se oli entisellään valkoisena kukkamerenä.

Verbena oli todella tiivistä. Aiempina vuosina se on ollut todella harvakasvuista, jolloin sitä piti latvoa voimakkaasti. Verbenakin tahtoo karistaa kukkansa parvekkeen puuritilöiden väliin. Mutta kun on kyseessä jokin pinttymä lempikasveista, niin tämä on sellainen.

Marketta viehättää aina.

Erilaiset neilikat ovat myös suosikkejani. Ylempi kesäneilikka voi talvehtia kukkapenkissä.

Miljoonakellot ovat helppohoitoisia sen vuoksi, ettei ne vaadi petunioiden tapaan kukintojen nyppimistä. Syksyllä ne kestävät kylmää verraten pitkään.

 Pienikukkainen petunia ei ole niin herkkä vesisateelle, kuin suurikukkainen. Niitäkin on monen värisiä. Parvekkella ne menisivät mainiosti, mutta... Taas karu menneisyyteni kesäkukkien parissa on aiheuttanut elinikäisen kammon petunioihin, niiden tahmeisiin kukkiin ja jatkuvaan nypintään!

Amppelidiana vaatii tuulensuojaisen paikan, on muuten herkkä karistamaan kukkiaan. Kerran eräällä puutarhalla näin kun asiakas kantoi tällaista valtavaa kukkamerta autonsa takakonttiin, tuuli oli navakka. Maahan jäi vaaleanpunainen pudonneiden kukkien vana, kasvi karisti varmaan puolet kukistaan siihen pihalle. 

Paras näkymä karjalanneidon ihailuun on usein alhaalta käsin. Sekin vaatii tyynen kasvupaikan. Parvekkeeni on sille liian kuuma.

Ehdoton lempikukkani nro 2, verenpisara. Tätä ei ole enää kovin paljoa tarjolla. On hoidon suhteen nykysuosikkeja lumihiutaletta ja miljoonakelloa vaativampi hoidettava. Lapsena poksuteltiin verenpisaran pallomaisia nuppuja mummolta salaa.

 Samettikukat ovat kiitollisia kasvattaa itsekin. Ne palkitsevat runsaalla kukinnallaan pakkasiin asti. On muistettava vaan poistaa kukkineet kukat, ettei energia mene siemenien tuotantoon. Halutessaan voi antaa muutaman kukan kehittyä siemenasteelle. Yhdestäkin kukasta saa jo kymmeniä siemeniä seuraavaksi kevääksi. Ei siinä säästöä tule, mutta onhan hienoa kasvattaa omia samettikukkia omista siemenistä! Minulle kaupan kääpiösamettikukan siemenet tekivät ikävän tempun. Ne itivät ensin hyvin, mutta kuihtuivat yksi toisensa jälkeen ennen kuin olivat koulintakokoisia. Parilla tuttavallani kävi samoin, samojen siementen kanssa. Ei ne ostosiemenetkään niin varmoja aina ole!

Ruusubegoniasta oli uudenlainen väri yhtenä vaihtoehtona. Olen takavuosina hoitanut ja kastellut 'miljoonittain' näitä, niin että siitä lähtien olen vain tyytynyt ihailemaan näitä toisten istutuksissa tai haudoilla.

Olipa sitä kesäkukkaa kerrakseen ja paljon jäi kuvaamatta. Jotain tarttui sentään mukaankin ja ystävällekin saatiin mieluisa kukkayhdistelmä ruukkuun. Niistä sitten myöhemmin, kun pääsevät kasvun alkuun. Voi olla että nälkä kasvaa syödessä ja jotain tulee vielä hankittua lisää... Huomenna menen työni puolesta toiselle puutarhalle, saa nähdä mitä sieltä lähtee mukaan?

Tästä se lähtee...

Kesä on ainakin täällä pohjoisessa vajaan pari viikkoa jäljessä. Ryhmäkukkia ei taida uskaltaa istutella ulkosalle tämän kuun puolella, on lupailtu hallaöitä. Onneksi sentään aikaiset kukkijat ovat nostelleet kuitenkin jo päitään.

Kevätesikko on mielestäni kiistanalainen kasvi. Kaunis kukkija keväällä, mutta tahtoo levitä rikkaruohon lailla joka paikkaan.

Idänsinililjat ovat lemppareitani. Onneksi niitä löytyy äitini ja ystäväni pihoilta.

Valkovuokko valtaa kukkapenkkiä. Kesäksi se 'häviää', olenpa aikaisemmin kaivanut loppukesällä sen tilalle toisen perennan, kun en muistanut sen olemassaoloa. Valkovuokko hävisi. Tämä on 'turvassa' äitini penkissä.

Helmililja on ehdoton suosikkini. Sen toinen nimi 'helmihyasintti' innoitti kutsumaan odotusaikanani syntymätöntä tytärtäni 'Hyasintiksi'! Synnyttyään hänestä kastettiin Helmi!

Narsissit häikäisevät joka kevät sanattomaksi.

Raparperi äitini kasvimaalla työntää nyrkin kokoista silmua. Joskohan pian pääsisi ensimmäiselle raparperisopalle? Ensi viikolla varmaan jo, nams....

Maata parantamassa

Kolumni KotiseutuPlussassa 3.5.

Aurinko ja lämpö tekevät tehtävänsä. Piha kutsuu kevättöihin. Ohjelmassa lähiaikoina haravointia, kalkitusta, lannoitusta, kasvuun lähdön malttamatonta odotusta…

Omenapuut ja pensaat on leikattu, nurmikon kuivumisen myötä haravointiakin voi jo suunnitella. Liian märällä nurmikolla käveleminen tiivistää vain märkää maapohjaa liikaa.

Heti haravoinnin jälkeen nurmikolle ja puutarhakasveille kannattaa antaa kalkkia. Se on tärkeää, sillä maaperä Suomessa on luontaisesti hapanta. Happamuutta lisäävät sateet sekä kasvien ravinteiden otto. Kalkituksella kuohkeutetaan maata, jolloin sen mururakenne paranee, ravinteet on helpommin kasvin saatavilla.

Lähes kaikki puutarhan kasvit viihtyvät maan happamuuden ollessa 6–7. Vain muutamat kasvilajit, kuten havut, alppiruusut sekä pensasmustikat suosivat hapanta maata. Niitä ei kalkita. Muille kasveille ja nurmikolle annetaan puutarhakalkkia 1–3 kg/10 m2 (2-4kourallista/neliö) joka toinen tai kolmas vuosi. Happamuustason mittaamiseen myydään erilaisia mittaliuskoja ym. testereitä puutarhamyymälöissä ja apteekeissa.

Kalkki levitetään maahan nyt varhain keväällä tai myöhään syksyllä. Levitys voidaan tehdä myös kevättalvella lumen päälle, tällöin riskinä on valuminen sulamisvesien mukana pois tontilta.

Kevätlannoituksen aika puutarhassa on, kun kasvit ovat jo heränneet kasvuun. Sitä saanemme odotella vielä jonkin aikaa. Täytyy muistaa että kasvit lannoitetaan aina kasvilajin tarpeiden mukaan. Osa kasveista vaatii paljon ravinteita, kuten ryhmäruusut ja pionit.

Lannoittamisen tarkoitus on palauttaa maahan ne ravinteet, jotka poistuivat nurmikonleikkuun, lehtien haravoinnin ja sadonkorjuun mukana. Näin kasvit pysyvät terveinä, satoisina ja hyvinvoivina. Esimerkiksi lannoitettu, vahvassa kasvussa oleva tiheä nurmikko pystyy kilpailemaan paremmin myös sammalta ja rikkakasveja vastaan.

Lannoitteita on joka lähtöön, joka kasviryhmällä kohta on jo omansa. Tavallinen perus-pihapuutarhuri pärjää parilla erilaisella lannoitteella, normaalilla yleislannoitteella sekä typettömällä syys- tai marjalannoitteella. On sitten jokaisen oma asia, haluaako satsata erikoislannoksiin. Näissäkin asioissa on mahdollisuus hifistellä, jos haluttaa!

Lannoitteiden käyttö- ja annosteluohje kannattaa aina tarkistaa lannoitepakkauksesta. Perennoille ja pienille pensaille lannoitteet annetaan pintalevityksenä, jolloin rakeet harataan kevyesti pintamultaan. Suuremmille pensaille ja hedelmäpuille, rakeet kannattaa antaa sijoituslannoituksena. Tällöin kasvin juuristoalueelle tehdään rautakangella 30 cm syviä reikiä, joihin lannoite annostellaan. Näin puun juuret saavat hyödynnettyä ravinteet nopeammin.

Jo pelkän kalkin lisääminen kasveille saattaa paikoin riittää. Hapan maa voi pidättää itsessään ravinteita, jotka sitten vapautuvat kalkituksen myötä. Täytyy muistaa, että lannoitus ei ole itse tarkoitus, vaan tarpeen mukaan tehtävä toimenpide. Omenapuulle ei tarvitse välttämättä antaa ravinteita jos lannoitat nurmikkoa sen ympärillä tai jos edellisen kesän kasvu on ollut reilua. Nurmikonkaan lannoitus ei ole välttämätöntä joka vuosi, varsinkin jos jätät leikkuujätteen nurmikkoon.

Taidan tässä toistaa itseäni, kun totean taas että maltti on valttia pihan kevättöissä. Liika innokkuus voi koitua haitaksi. Etenkin lannoitus-asioissa kannattaa käyttää niukkaa kättä ronskin sijasta.

Kesän makua ikkunalaudalta

Lumien sulamista odotellessa olen kasvatellut ikkunalaudalla ensimmäistä kertaa herneenversoja. Tässä jo toinen kasvatuserä. Ensimmäistä en ehtinyt kuvata, kun se livahti hernediggareiden kitusiin! On ne vaan niin makeita!


Eipä kannata enää kaupasta herneenversoja ostaa, tämä on niin helppoa kasvattaa itsekin. Suosittelen.

Kevättä rinnassa maltillisesti!

Kolumni KotiseutuPlussassa 22.3.2012



Lumien sulaessa ja valon lisääntyessä alkavat ajatukset pyöriä piha-asioissa. Piakkoin sinne pääseekin jo jotakin tekemään. Niin kuin monessa muussakin asiassa, pihan kevättöiden aloittamisessa maltti on valttia.

Omenapuiden ja koristepensaiden suojaverkot saavat olla paikoillaan aina pitkälle toukokuulle asti. Havujen ahavasuojat poistetaan vasta myöhemmin roudan sulettua.



Puiden ja pensaiden mahdollinen leikkaaminen aloitellaan kovimpien pakkasten loputtua, aikaa on silmujen avautumiseen asti. Aurauslumien alta voi vielä paljastua ikäviäkin yllätyksiä, katkeilleita ja repeytyneitä oksia. vaurioituneet oksat poistetaan. Vanhoja pensaita voidaan harventaa, jolloin poistetaan 2-5 oksaa mahdollisimman alhaalta leikaten. Näin varmistetaan pensaan uusiutuminen ja hyvä kukinta.

Koivuilla, tuomen-, kirsikan- ja vaahteransukuisilla puilla ja pensailla jätetään leikkaaminen mieluiten loppukesään niiden voimakkaan mahlavuoto-ominaisuutensa vuoksi.

Havuilla ei ole erityistä leikkaustarvetta. Vain vioittuneet oksat poistetaan. Kuusiaitojen paras leikkuuajankohta on käsillä parasta aikaa. Edellisen vuoden kasvua jätetään nuorella aidalla 2-3 senttiä ja vanhaan aitaan puoli senttiä.

Viinimarjapensaiden leikkaus tehdään näin varhaiskeväällä. Sillä taataan pensaalle pitkä ikä ja runsas sato. Poistetaan huonot, vanhimmat sekä maahan lamoavat oksat mahdollisimman alhaalta leikaten. Pensaaseen jätetään noin parikymmentä satoa tuottavaa oksaa. Vadelman edellisenä vuonna marjoja tuottaneet oksat poistetaan maata myöten. Rivimetrille jätetään noin 16-20 satoa tuottavaa versoa. Muiden marjakasvien kohdalla leikkaaminen suoritetaan vain tarpeen mukaan, maahan lamoavien ja muutoin vaurioituneiden oksien osalta.

Pensaiden tuet kannattaa tarkistaa ja korjata myös näin kevään aikana, kun lehdet eivät ole tiellä.
Perennapenkit saavat vielä uinua hankien alla. Niitä kannattaa mennä rapsuttamaan vasta maanpinna lämmettyä.



Sisällä riittää puuhaa vielä näin lumien sulamista odotellessa. Viherkasvit kaipaavat huomiota pitkän pimeän talven jälkeen. Mullan vaihto takaa kasvin kasvuvoiman jatkossa. Pistokkaat alkavat juurtua helposti valon lisääntyessä.

Kellarissa talvehtineita runkoruusuja jne. olisi hyvä käydä vilkaisemassa ja voisi vähitellen suunnitella niiden leikkaamista ja siirtämistä valoon. Viileässä talvehtineet pelargoniat voi uudelleenistuttaa. Muutaman viikon päästä voi ottaa pistokkaita pisimmistä versoista. Kastelua ja lannoitusta aloitellaan vähitellen uuden kasvun myötä.



Kesäkukkien, yrttien, vihannesten sekä perennojen esikasvatuskausi on vasta aluillaan. Kaupoissa ovat siemenvalikoimat nyt parhaillaan. On tarjolla monipuolisesti kesäkukkia, yrttejä, kasviksia, perennoja. Nopeimmat voivat tehdä erikoisiakin löytöjä esimerkiksi ruskean tomaatin tai sesongin hittikasvi stevian siemeniä!

Helpoimmat, lyhyen esikasvatuksen vaativat kasvit ehtii kylvää vielä toukokuussa etenkin, jos ei ole ikkunalautaa viileämpää kasvatuspaikkaa. Liian lämpimässä kasvaessaan taimista tulee hentoja hujoppeja. Itse kasvattamalla voi säästää sievoisen summan, mutta ehkä tärkein kasvatuksessa on itse kasvun seuraaminen. Ja mukavahan niitä itse kasvatettuja astereita on ihailla itse kasvatettuja ruskeita minitomaatteja makustellessa.

Mutta sitä ennen hillitään vielä hieman aikaa itseämme. Ei se piha sieltä hangen alta minnekään karkaa. Odotellaan rauhassa lumien sulamista. Paitsi että itse levittelen kevättä odotellessa lapiolla varjopaikoilta suurimpia kinoksia. Jouduttaa se sulamista, hieman….