Jokavuotinen puutarhakierros on takana. Toinen toistaan ihanempia kukkia on tarjolla! Ottaen huomioon lasitetun parvekkeeni ilmansuunnan etelään ja tosiasian etten ole aina kotona tuulettamassa ja aukomassa laseja, valikoituvat sopivat kukat varsin vähäisiksi. Mukavaa lisähaastetta tuo ystäväni pyyntö valita kukat hänen portaiden vieressä olevaan suureen siniseen ruukkuun, ruukku on puolivarjossa.
Enkelipelargonioita
Pelargonioiden tapaan enkelipelargoniat tarvitsevat valoa ja ravinteita. Minulla on ristiriitaisia kokemuksia 'enkelipelakasta'. Ne karistavat terälehtensä yksittäin parvekkeen lattian puuritilöiden väliin. Olisi ehkä parempi paikassa, jossa karistelu ei haittaa.
Mustasilmäsusannasta oli oranssin lisäksi uutena värinä tarjolla keltakukkainen.
Zinniastakin oli mukavat värivaihtoehdot.
Daaliotakin oli tarjolla useampia erilaisia...
Lumihiutaleeseen iskin silmäni. Niissä oli erilaisia sekoituksia lilaa ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Yhtenä vuonna minulla oli valkoinen lumihiutale amppelissa säleverhon varjostamassa puolivarjoisessa parvekkeen nurkassa. Pari kertaa se ehti kuivahtaa aivan vaalean harmaanvihreäksi rupuskaksi. Molemmilla kerroilla se elpyi mainiosti, kukinta tosin hiipui hetkeksi. Pian se oli entisellään valkoisena kukkamerenä.
Verbena oli todella tiivistä. Aiempina vuosina se on ollut todella harvakasvuista, jolloin sitä piti latvoa voimakkaasti. Verbenakin tahtoo karistaa kukkansa parvekkeen puuritilöiden väliin. Mutta kun on kyseessä jokin pinttymä lempikasveista, niin tämä on sellainen.
Marketta viehättää aina.
Erilaiset neilikat ovat myös suosikkejani. Ylempi kesäneilikka voi talvehtia kukkapenkissä.
Miljoonakellot ovat helppohoitoisia sen vuoksi, ettei ne vaadi petunioiden tapaan kukintojen nyppimistä. Syksyllä ne kestävät kylmää verraten pitkään.
Pienikukkainen petunia ei ole niin herkkä vesisateelle, kuin suurikukkainen. Niitäkin on monen värisiä. Parvekkella ne menisivät mainiosti, mutta... Taas karu menneisyyteni kesäkukkien parissa on aiheuttanut elinikäisen kammon petunioihin, niiden tahmeisiin kukkiin ja jatkuvaan nypintään!
Amppelidiana vaatii tuulensuojaisen paikan, on muuten herkkä karistamaan kukkiaan. Kerran eräällä puutarhalla näin kun asiakas kantoi tällaista valtavaa kukkamerta autonsa takakonttiin, tuuli oli navakka. Maahan jäi vaaleanpunainen pudonneiden kukkien vana, kasvi karisti varmaan puolet kukistaan siihen pihalle.
Paras näkymä karjalanneidon ihailuun on usein alhaalta käsin. Sekin vaatii tyynen kasvupaikan. Parvekkeeni on sille liian kuuma.
Ehdoton lempikukkani nro 2, verenpisara. Tätä ei ole enää kovin paljoa tarjolla. On hoidon suhteen nykysuosikkeja lumihiutaletta ja miljoonakelloa vaativampi hoidettava. Lapsena poksuteltiin verenpisaran pallomaisia nuppuja mummolta salaa.
Ruusubegoniasta oli uudenlainen väri yhtenä vaihtoehtona. Olen takavuosina hoitanut ja kastellut 'miljoonittain' näitä, niin että siitä lähtien olen vain tyytynyt ihailemaan näitä toisten istutuksissa tai haudoilla.
Olipa sitä kesäkukkaa kerrakseen ja paljon jäi kuvaamatta. Jotain tarttui sentään mukaankin ja ystävällekin saatiin mieluisa kukkayhdistelmä ruukkuun. Niistä sitten myöhemmin, kun pääsevät kasvun alkuun. Voi olla että nälkä kasvaa syödessä ja jotain tulee vielä hankittua lisää... Huomenna menen työni puolesta toiselle puutarhalle, saa nähdä mitä sieltä lähtee mukaan?
Upeita kesäkukkia, mikä värien iloittelu!
VastaaPoista