Maata parantamassa

Kolumni KotiseutuPlussassa 3.5.

Aurinko ja lämpö tekevät tehtävänsä. Piha kutsuu kevättöihin. Ohjelmassa lähiaikoina haravointia, kalkitusta, lannoitusta, kasvuun lähdön malttamatonta odotusta…

Omenapuut ja pensaat on leikattu, nurmikon kuivumisen myötä haravointiakin voi jo suunnitella. Liian märällä nurmikolla käveleminen tiivistää vain märkää maapohjaa liikaa.

Heti haravoinnin jälkeen nurmikolle ja puutarhakasveille kannattaa antaa kalkkia. Se on tärkeää, sillä maaperä Suomessa on luontaisesti hapanta. Happamuutta lisäävät sateet sekä kasvien ravinteiden otto. Kalkituksella kuohkeutetaan maata, jolloin sen mururakenne paranee, ravinteet on helpommin kasvin saatavilla.

Lähes kaikki puutarhan kasvit viihtyvät maan happamuuden ollessa 6–7. Vain muutamat kasvilajit, kuten havut, alppiruusut sekä pensasmustikat suosivat hapanta maata. Niitä ei kalkita. Muille kasveille ja nurmikolle annetaan puutarhakalkkia 1–3 kg/10 m2 (2-4kourallista/neliö) joka toinen tai kolmas vuosi. Happamuustason mittaamiseen myydään erilaisia mittaliuskoja ym. testereitä puutarhamyymälöissä ja apteekeissa.

Kalkki levitetään maahan nyt varhain keväällä tai myöhään syksyllä. Levitys voidaan tehdä myös kevättalvella lumen päälle, tällöin riskinä on valuminen sulamisvesien mukana pois tontilta.

Kevätlannoituksen aika puutarhassa on, kun kasvit ovat jo heränneet kasvuun. Sitä saanemme odotella vielä jonkin aikaa. Täytyy muistaa että kasvit lannoitetaan aina kasvilajin tarpeiden mukaan. Osa kasveista vaatii paljon ravinteita, kuten ryhmäruusut ja pionit.

Lannoittamisen tarkoitus on palauttaa maahan ne ravinteet, jotka poistuivat nurmikonleikkuun, lehtien haravoinnin ja sadonkorjuun mukana. Näin kasvit pysyvät terveinä, satoisina ja hyvinvoivina. Esimerkiksi lannoitettu, vahvassa kasvussa oleva tiheä nurmikko pystyy kilpailemaan paremmin myös sammalta ja rikkakasveja vastaan.

Lannoitteita on joka lähtöön, joka kasviryhmällä kohta on jo omansa. Tavallinen perus-pihapuutarhuri pärjää parilla erilaisella lannoitteella, normaalilla yleislannoitteella sekä typettömällä syys- tai marjalannoitteella. On sitten jokaisen oma asia, haluaako satsata erikoislannoksiin. Näissäkin asioissa on mahdollisuus hifistellä, jos haluttaa!

Lannoitteiden käyttö- ja annosteluohje kannattaa aina tarkistaa lannoitepakkauksesta. Perennoille ja pienille pensaille lannoitteet annetaan pintalevityksenä, jolloin rakeet harataan kevyesti pintamultaan. Suuremmille pensaille ja hedelmäpuille, rakeet kannattaa antaa sijoituslannoituksena. Tällöin kasvin juuristoalueelle tehdään rautakangella 30 cm syviä reikiä, joihin lannoite annostellaan. Näin puun juuret saavat hyödynnettyä ravinteet nopeammin.

Jo pelkän kalkin lisääminen kasveille saattaa paikoin riittää. Hapan maa voi pidättää itsessään ravinteita, jotka sitten vapautuvat kalkituksen myötä. Täytyy muistaa, että lannoitus ei ole itse tarkoitus, vaan tarpeen mukaan tehtävä toimenpide. Omenapuulle ei tarvitse välttämättä antaa ravinteita jos lannoitat nurmikkoa sen ympärillä tai jos edellisen kesän kasvu on ollut reilua. Nurmikonkaan lannoitus ei ole välttämätöntä joka vuosi, varsinkin jos jätät leikkuujätteen nurmikkoon.

Taidan tässä toistaa itseäni, kun totean taas että maltti on valttia pihan kevättöissä. Liika innokkuus voi koitua haitaksi. Etenkin lannoitus-asioissa kannattaa käyttää niukkaa kättä ronskin sijasta.

Kesän makua ikkunalaudalta

Lumien sulamista odotellessa olen kasvatellut ikkunalaudalla ensimmäistä kertaa herneenversoja. Tässä jo toinen kasvatuserä. Ensimmäistä en ehtinyt kuvata, kun se livahti hernediggareiden kitusiin! On ne vaan niin makeita!


Eipä kannata enää kaupasta herneenversoja ostaa, tämä on niin helppoa kasvattaa itsekin. Suosittelen.

Kevättä rinnassa maltillisesti!

Kolumni KotiseutuPlussassa 22.3.2012



Lumien sulaessa ja valon lisääntyessä alkavat ajatukset pyöriä piha-asioissa. Piakkoin sinne pääseekin jo jotakin tekemään. Niin kuin monessa muussakin asiassa, pihan kevättöiden aloittamisessa maltti on valttia.

Omenapuiden ja koristepensaiden suojaverkot saavat olla paikoillaan aina pitkälle toukokuulle asti. Havujen ahavasuojat poistetaan vasta myöhemmin roudan sulettua.



Puiden ja pensaiden mahdollinen leikkaaminen aloitellaan kovimpien pakkasten loputtua, aikaa on silmujen avautumiseen asti. Aurauslumien alta voi vielä paljastua ikäviäkin yllätyksiä, katkeilleita ja repeytyneitä oksia. vaurioituneet oksat poistetaan. Vanhoja pensaita voidaan harventaa, jolloin poistetaan 2-5 oksaa mahdollisimman alhaalta leikaten. Näin varmistetaan pensaan uusiutuminen ja hyvä kukinta.

Koivuilla, tuomen-, kirsikan- ja vaahteransukuisilla puilla ja pensailla jätetään leikkaaminen mieluiten loppukesään niiden voimakkaan mahlavuoto-ominaisuutensa vuoksi.

Havuilla ei ole erityistä leikkaustarvetta. Vain vioittuneet oksat poistetaan. Kuusiaitojen paras leikkuuajankohta on käsillä parasta aikaa. Edellisen vuoden kasvua jätetään nuorella aidalla 2-3 senttiä ja vanhaan aitaan puoli senttiä.

Viinimarjapensaiden leikkaus tehdään näin varhaiskeväällä. Sillä taataan pensaalle pitkä ikä ja runsas sato. Poistetaan huonot, vanhimmat sekä maahan lamoavat oksat mahdollisimman alhaalta leikaten. Pensaaseen jätetään noin parikymmentä satoa tuottavaa oksaa. Vadelman edellisenä vuonna marjoja tuottaneet oksat poistetaan maata myöten. Rivimetrille jätetään noin 16-20 satoa tuottavaa versoa. Muiden marjakasvien kohdalla leikkaaminen suoritetaan vain tarpeen mukaan, maahan lamoavien ja muutoin vaurioituneiden oksien osalta.

Pensaiden tuet kannattaa tarkistaa ja korjata myös näin kevään aikana, kun lehdet eivät ole tiellä.
Perennapenkit saavat vielä uinua hankien alla. Niitä kannattaa mennä rapsuttamaan vasta maanpinna lämmettyä.



Sisällä riittää puuhaa vielä näin lumien sulamista odotellessa. Viherkasvit kaipaavat huomiota pitkän pimeän talven jälkeen. Mullan vaihto takaa kasvin kasvuvoiman jatkossa. Pistokkaat alkavat juurtua helposti valon lisääntyessä.

Kellarissa talvehtineita runkoruusuja jne. olisi hyvä käydä vilkaisemassa ja voisi vähitellen suunnitella niiden leikkaamista ja siirtämistä valoon. Viileässä talvehtineet pelargoniat voi uudelleenistuttaa. Muutaman viikon päästä voi ottaa pistokkaita pisimmistä versoista. Kastelua ja lannoitusta aloitellaan vähitellen uuden kasvun myötä.



Kesäkukkien, yrttien, vihannesten sekä perennojen esikasvatuskausi on vasta aluillaan. Kaupoissa ovat siemenvalikoimat nyt parhaillaan. On tarjolla monipuolisesti kesäkukkia, yrttejä, kasviksia, perennoja. Nopeimmat voivat tehdä erikoisiakin löytöjä esimerkiksi ruskean tomaatin tai sesongin hittikasvi stevian siemeniä!

Helpoimmat, lyhyen esikasvatuksen vaativat kasvit ehtii kylvää vielä toukokuussa etenkin, jos ei ole ikkunalautaa viileämpää kasvatuspaikkaa. Liian lämpimässä kasvaessaan taimista tulee hentoja hujoppeja. Itse kasvattamalla voi säästää sievoisen summan, mutta ehkä tärkein kasvatuksessa on itse kasvun seuraaminen. Ja mukavahan niitä itse kasvatettuja astereita on ihailla itse kasvatettuja ruskeita minitomaatteja makustellessa.

Mutta sitä ennen hillitään vielä hieman aikaa itseämme. Ei se piha sieltä hangen alta minnekään karkaa. Odotellaan rauhassa lumien sulamista. Paitsi että itse levittelen kevättä odotellessa lapiolla varjopaikoilta suurimpia kinoksia. Jouduttaa se sulamista, hieman….

Kevättä rinnassa!

Kevään lähestyminen ja valon lisääntyminen saa aikaan jokavuotisen 'höyrähtämisen'. Siemenhyllyjen ohi on vaikea päästä silmäilemättä. Vaikka kuinka viime syksynä vannoin, etten seuraavana keväänä kylvä mitään. Tässä sitä ollaan.



Paahteinen etelän puoleinen parveke ei houkuta suuristutuksiin, etenkin kun työkiireet ovat kiihkeimmillään juuri parhaan kasvun aikana. Tällä hetkellä kerrostalossa asuessani minua kuvaa mainiosti sanonta 'Suutarin lapsilla ei ole kenkiä!'



Herneenversoja ajattelin kokeilla tänä keväänä ensimmäistä kertaa.
Vihanneskrassi aloittaa kylvökauteni vuosittain. Se on niin helppo kasvattaa märällä talouspaperilla, leikata leivän päälle tai raikkaaksi lisäksi salaattiin.



Seuraavana päivänä alkaa tapahtua jo.





Reilussa viidessä päivässä sato on korjattavissa. Nyt kasvu oli kumman epätasaista. Aiemmin lehdistö on ollut tasaista mattoa. Mutta joka tapauksessa ihanan raikasta leivällä, tämän kasvukauden ensimmäiset itse kasvatetut syötävät. Uusi kylvös odottaa jo kelmun alla...

Pajukko kutsuu!

Pajusta on moneksi. Tuo pellon- ja ojanpientareiden sekä joutomaiden valtapensas on monen riesa ja painajainen. Mutta näppärän käsissä paju taipuu moneen käyttötarkoitukseen.

Siitä voi tehdä koriste- ja käyttöesineitä niin kotiin kuin puutarhaankin. Taitavimmilla paju taipuu taidokkaiksi koreiksi ja jopa eläinhahmoiksi. Puutarhaan voidaan tehdä eläviä punottuja pajuaitoja ja huvimajoja. Onpahan kuivattua pajua käytetty sermeinä, aitoina, istutuksen rajauksina jne. Paju materiaalina antaa mahdollisuuksia monenlaiseen toteutukseen.


Paras paju punontaan on vuoden ikäinen haaraton suora ja ohut vitsa. Toki toisen vuoden kasvustostakin voi löytyä suoria vitsoja latvustosta pieniin töihin. Vitsat leikataan oksasaksilla mahdollisimman läheltä tyveä. Paras keruuaika on kasvukauden päätyttyä lehtien pudottua aina kevättalveen saakka. Jos halutaan punoa kuoretonta pajua, on paras keruuaika ennen lehtien puhkeamista. Kevätkeruun sesonki on vain pari viikkoa.

Tuoreesta pajusta tehdyt tuotteet kuivuvat ja punos löystyy huteraksi, siksi etenkin sisälle ja käyttötavaroiksi tehtävien esineiden materiaali olisi syytä kuivata ennen käyttöä. Ennen punontaa on kuivattua pajumateriaalia liotettava riittävän pitkään. Kun liotetun pajun voi taittaa murtumatta 90 asteen kulmaan, on paju punontavalmis. Liotetusta pajusta tehty esine pysyy napakkana ja on pitkäikäinen.


Paju materiaalina on ilmaista, ekologista ja trendikästä. Hyvin kuivassa pidetty esine pysyy hyvänä pitkään. Pajutuotteiden hoidoksi käy pölyjen huuhtelu suihkun alla muutaman kerran vuodessa. Ulkona sateelle alttiina pajutuotteen ikä on ymmärrettävästi lyhyempi. Vanha rikkinäinen pajutuote on poltettavissa tai silputtavissa silppurilla kompostiin tai katteeksi pensaiden alle.

Pajun keräämiseen luonnosta tarvitaan aina maanomistajan lupa. Muutamalta maanomistajilta lupaa kysyessä olen saanut vastaukseksi naurunhyrähdyksen, ’Vie veikkonen vaikka kaikki!’ Seuraavana vuonna samoista kannokoista kerätty paju on entistä pidempää ja ohuempaa, parempaa.


Pajua on saatavissa myös viljeltynä, tällöin se on laadullisesti tasaisempaa. Viljellyssä pajussa on myös erilaisia värivaihtoehtoja sekä pajulajikkeita eri käyttötarkoituksiin.

Oman pihan punaoksaisen korallikanukan pitkiä piiskaoksia voi käyttää myös antamaan väriä punontaan. Miksei voisi suuremman tontin takarajalla pitää yllä omaa pajukkoriviä puutarhavadelman lailla istutettuna. Punontapajuja on mahdollista saada pistokkaina tai astiataimina. Tällöin olisivat omat pajut helposti saatavilla uusiin punontoihin. Esimerkiksi punapaju ja verkkopaju olisivat kokeilemisen arvoisia.

Kutsukoon pajukot käsistään käteviä taikomaan talveksi kartioita jouluvaloille ja kehikoita ensi kesän köynnöksille… On kokonainen talvi aikaa punoa kaunista puutarhaan…

Betonipatsaita huumorilla höystettynä

Tytöt saivat kameran keväällä Ari Partasen kauppapuutarhan kevätmarkkinoille ja kuvasivat itsensä Esko Määtän upeiden betonipatsaiden myyntinäyttelyssä!















Patsaita voi tiedustella itse taiteilija Esko Määtältä.

Piharakentajan haasteet

Kolumni 15.9. KotiseutuPlussassa

Toimiva, viihtyisä ja helppohoitoinen piha. Siinä tavoitetta niin vanhan pihan omistajille kuin uuden rakentajille. Enää ei riitä -70-luvun pelkkä sileä nurmikenttä. Nyt vaaditaan pihalta persoonallisia, yksilöllisiä, kestäviä ratkaisuja, samoin kuin sisätiloissa. Kaunis piha on käyntikortti taloon ja kertoo paljon talon asukkaista.


Pihan perustaminen vaatii paljon tietämystä materiaaleista, kasveista, viherrakentamisesta. Uuden pihan rakentajalla tai vanhan pihan uudistajalla on monta haastetta ratkaistavaksi. Olisi mietittävä kulkuväylät ja istutusten sijainnit. On löydettävä järkevät paikat tuuletukselle ja pyykin kuivaukselle. Lapsetkin haluavat pihalle trampoliininsa ja avointa tilaa pallopeleille. Omat paikkansa pihassa vaativat puutarhakeinu, peräkärry, grillikatos, lipputanko, valaisimet, komposti ja roskakatos. Hyötytarha kasvihuoneineen olisi saatava johonkin mahdutettua. Kaikki toiminnot olisi sijoitettava helposti saavutettavaksi. Siinä haastetta kerrakseen!


Muutakin mietittävää löytyy. Mitkä kasvit menestyvät pihassa? On muistettava sijaintimme V-kasvuvyöhykkeellä, kaikki puutarhalehtien esittelemät kasvi-ihanuudet eivät meillä menesty. Kasvivalinnoissa otettava huomioon tontin kasvuolot, pohjamaan laatu, kosteus- sekä tuuliolot.

Omat mieltymykset ohjaavat myös kasvivalintoja. Halutaan isoäidin iirikset tai mummolan syreenistä lohkaistu juurivesa omalle pihalle. Toisinaan kaivataan pihalle vain pinkki tai valkokukkaisia kasveja. Kasvien tuleva koko, kasvutapa ja yhteensopivuus on osattava ottaa huomioon. Jokaisella pihan kasvilla on oma tehtävänsä esim. näkö- tai tuulensuojana, tilan rajauksena ja jakajana jne.


Hyvällä ennakoivalla suunnittelulla voidaan välttyä monelta yllätykseltä. Etevä oman pihan rakentaja, osaa ideoida juuri itselleen ja omalle tontille sopivat mieleiset ratkaisut. Pihan suunnittelussa kokonaisuuden hallinta vaatii erityistä hahmotuskykyä ja silmää.

Kaikilla ei ole kuitenkaan taitoa tai aikaa visioida pihan toimintoja, silloin ammattilaisesta on apua. Hän näkee mitkä haaveista on toteutettavissa ja mitkä eivät. Suunnittelun kustannus voi olla vain muutamia prosentteja pihan lopullisista rakennuskustannuksista, ei siis suuri investointi. Valmiin suunnitelman pohjalta on helppo lähteä toteuttamaan unelmien pihaa vaikka osissa, useamman vuoden aikana.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu piha maksaa itseään takaisin mm. pihan rakentamisen ja hoidon helppoutena sekä yleisenä näyttävyytenä, viihtyvyytenä.

Jotta ensi kesälle saisit suunnitelman työtaakkaasi helpottamaan, kannattaa sinun lähteä nyt asialle. Talviaika on hyvää aikaa miettiä piha-asioita. Keväällä pitää päästä jo pihahommiin.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pihassakin!

Kuutamo puutarhassa

Kolumni KotiseutuPlussassa 1.9.

Syysillan koittaessa pihan peittää pehmeä hämäryys. Puutarhan värit tummuvat yksi toisensa jälkeen sinerväksi ja lopulta yhtyvät kaiken nielevään tummuuteen. Pimeys ei houkuta.

Syyshämärää pihaa voidaan piristää erilaisin valaisimin sekä ulkotulin ja kynttilälyhdyin. Kristallit puun oksille ripustettuina antavat valon niihin osuessa oman kimalluksensa.



Puutarha-alan pitkäaikainen trendi on ollut n. kuutamopuutarha, jossa valkoisen ja vihreän leikki yhdistyy mielenkiintoisella tavalla. Valkoinen väri näkyy hämärässä pitempään ja korostuu hyvin himmeässä keinovalossa.

Valkokukkaisten kasvien suosio laajenee vuosi vuodelta. Valkoinen rauhoittaa perennapenkin kirjavuutta ja raikastaa perennapenkin väriskaalaa. Monessa pihassa vallitsevana värinä onkin pelkkä valkoinen. Istutuksia laatiessa vältytään näin eri värein kukkivien värimaailman ja yhtäaikaisen kukinnan sävyjen yhteensopivuuksien pohdinnalta.



Kuutamopuutarhassa loistavat valkokukkaiset yhdessä hopeanväristen- ja lehdiltään valkokirjavien perennojen kanssa. Taustalla voivat vaikuttaa valkokukkaiset ja valkokirjavalehtiset loppukesästä kukkivat pensaat.

Jos ajatus vihreävalkoisesta kuutamopuutarhasta kiehtoo sen voi perustaa ensin pihan yhteen nurkkaan tai vaikka perennapenkin kulmaan. Tärkeintä pihan istutuksia luodessa on kuitenkin luottaa trendejä ennemmin omaan makuun. Mutta tälläkin keinolla saataisiin pihalle lisäarvoa näin mukavan pehmeisiin syyshämärän hetkiin.


Ohessa vinkkejä kuutamopuutarhan loppukesällä kukkiviin kasveihin.

Valkokukkaisia pensaita: syys-, mustilan- sekä kuutamohortensia, valkoinen pensashanhikki, valkoiset hansa- ja kurtturuusu, ruusu ’Henry Hudson’, valkopajuangervo

Valkoiset marjat: valkolumimarja

Valkokukkaisia perennoja: sinikuunliljat, morsiusharso, herttahuisku-unikko, punatähkä, kesäpikkusydän, punahattu, väriminttu, syysleimu, kellopeippi, tähkätädyke, tarhasarviorvokki

Hopealehtisiä ja -nukkaisia perennoja: hopea- ja valkohärkki, hopea- ja ohotanmaruna, helmi- ja villanukkajäkkärä, alppitähdet, hopea- ja ketohanhikki, hopearikko, nukkapähkämö

Valkokirjavalehtisiä: kelta- ja hopeatäpläpeippi, kuunliljat, laikkukirjokanukka

Pihassa koittaa pian syys!

Kolumni 18.8. KotiseutuPlussassa

Kesä antaa jo tilaa syysvärelle ja –tuulille pihoissakin. Sadonkorjuun aika koittaa. Loppukesän näyttävät perennat sekä pensaat kukkivat parhaillaan. Puiden lehdissä näkyy jo aavistus keltaista ja punaista, keltaisia lehtiä ilmestyy nurmikolle. Aamulla pihanurmilla kengänkärjet kastuvat kasteesta. Viileä ilmanala pyyhkii iholla. Kesä alkaa olla selän takana.


Mukavassa muistissa ovat vielä kesäiset tuoksut, grillaushetket terassilla ja lasten leikit nurmikolla. Pihalla on viihdytty. Pihatöitä on tehty, nurmikkoa leikattu ja istutuksia kitketty. Kesälomien loppuessa ja arjen koittaessa jää aikaa pihalla oloon ja pihatöihin usein vähemmän. Innostus pihan hoitoon usein lopahtaakin näin loppukaudesta.

Syyslannoituksen aika
Pihatöiden osalta kesän suurin työ on jo takanapäin, alkaa hieman helpottaa. Mutta niille, jotka vielä jaksavat pihassa puurtaa, olisi siellä vielä muutamia töitä tehtävänä. Nyt olisi syyslannoituksen aika. Nurmikko, perennat, pensaat ja hedelmäpuut hyötyvät lannoituksesta sillä lannoitus parantaa seuraavan kasvukauden kasvua ja vahvistaa talvenkestoa.

Pensasaita voisi kaivata myös hieman leikkaamista, samoin herukkapensaat harventamista. Uusia istutuksia ja perennojen jakamista ehtisi viitseliäs edelleen tehdä. Nurmikko tosin ei enää vaadi niin usein leikkaamista. Aikaa pihanhoidosta jää nyt muuhunkin.

Niinpä pihatöiden helpottuessa säästynyt aika voitaisiin hyötykäyttää vaikka mukavaan yhdessäoloon pihalla, perheenkeskeiset pihaolympiadit, mölkky- tai tikkakisat pystyyn tai jatketaan pihakautta pimeään asti taskulamppurallilla. Iltahämärässä lettukestit pihalla ulkotulien valossa olisi hauska kokemus lapsillekin.

Pimeällä piha saa uuden ulottuvuuden pienellä lisävalaistuksella. Erityyppisillä, tilapäisilläkin valoratkaisuilla voidaan helposti valaista pihan istutuksia, puita tai vaikka suurta kiveä. Nykyiset energiatehokkaat led-valot ja johdottomat valaisimet antavat mahdollisuuden monenlaisiin näyttäviin ratkaisuihin. Näin saadaan luotua pihaan aivan uudenlainen hämäränajan maisema ja jatkettua pihalla oleskelua pitemmälle syysiltoihin. Ulkotulet ja kynttilät viimeistelevät lämpimien syysiltojen pihallaoleilun nautinnon.

Vaikka kesää ei ole enää jäljellä, piha on siellä edelleen. Älkäämme unohtako sitä!

Makoisia marjoja jokaiseen makuun!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 4.8.

Luonnonmarjaa on parhaillaan tarjolla metsät täynnä. Luonto tarjoaa ilmaisia vitamiineja mustikan, lakan, vadelman, mesimarjan, karpalon ja puolukan muodossa. Sinne täytyy itse osata, mutta se kannattaa jos tuomisina on litrakin marjoja ja hyvä mieli. Tänä vuonna mustikkaa näyttääkin tulevan mukavasti.


Sopivaa vaihtelua metsän marjoihin saadaan monista puutarhoissa tuotetuossta marjoista ja -hedelmistä. Vaivaa niiden viljely tosin hieman vaatii, mutta kun tietää saavansa herkullisen sadon loppukesästä, se on vaivan väärti. Sato odottaa ottajaa helposti omalla pihalla.

Omalla esimerkillämme me aikuiset vaikutamme myös lastemme ruokatottumuksiin. Siksi marjoja olisi hyvä tarjota muussakin muodossa kuin valmisjugurtissa. Mummollani oli tapana komentaa lapset ruokailun jälkeen marjapehkoon, sieltä löytyy jälkiruoka. Ei tarvinnut toista kertaa käskeä, kun valkoisessa viinimarjapensaassa kävi sutina. Yhä vieläkin valkoinen viinimarja sulaa suussa kuin paraskin pastilli.

Vitamiinit talteen omasta pihasta.

Hyötymarjavalikoimasta tuntuisi jokaiselle löytyvän ainakin yksi suosikki, jota pihassa voisi kokeilla. Makoisa mansikka on avannut kotipuutarhurin satokauden. Mesimarjaakin voi viljellä kotipihassa, se on oiva maanpeitekasvi istutuksiin.


Marjapensaita löytyy moneen makuun. Viinimarjoista pitävälle löytyy makuvivahteita mustan, vihreän, punaisen, vaaleanpunaisen sekä valkoisen marjan muodossa. Vihreä ja valkoinen ovat hyvinkin miedon aromikkaita maultaan ja lasten suuhun sopivia. Pensasmustikka tuottaa suurikokoisia ja sottaamattomia marjoja. Karviaisessa on vaihtoehtoina punertava ja kellertävämarjainen. Puutarhavadelmalajikkeita on useampia, jopa keltamarjaista vadelmaa löytyy.

C-vitamiinipitoisen tyrnin nykyiset lajikkeet ovat vähäpiikkisiä ja siten marjat on helppo kerätä. Kurtturuusun ruusunmarjakin on vitamiinipommi. Saskatoonin eli marjatuomipihlajan sekä aronian marjat sopivat erityisen hyvin antamaan väriä mehuihin ja hilloihin muiden marjojen seassa. Japaninruusukvitteni olisi kaunis erikoisuus hyvissä olosuhteissa. Samoin meillä hieman talvenarka kaksikotinen kiinanlaikkuköynnös tunnetaan minikiivinä.

Marjasinikuusamassa on miedonmakuiset marjat. Ole tarkkana että ostat marjasinikuusaman taimia, sillä sinikuusama on samannäköinen pensas ja sen marjat ovat syötäväksi kelpaamattomia.

Omenapuut tuottavat myös hyvillä kasvupaikoilla runsaasti satoaan. Koristeomenapuun happamista pienistä hedelmistä saa erinomaista sosetta. Löytyypä Kajaanin leveysasteilla satoisia kirsikka-, luumu- ja päärynäpuitakin. Luonnonpuista pihlaja on hyvä marjakasvi. Yhdessä omenan kanssa keitettynä saadaan erinomaista hilloa. Pihlajasta on jalostettu myös suurimarjainen makeamarjapihlaja.

Kokeilemisen arvoinen juttu

Uusin tulokas harrastajien marjatarhaan lienee pukinpensas, jonka hedelmä tunnetaan parhaiten nimellä Goji-marja. Sen on erittäin ravinteikas, puhutaan ns. superfoodista, kiinalaisesta ihmemarjasta. Pensaalle luvataan menestyminen III-vyöhykkeelle asti. Meillä se voi talvehtia pienin varauksin erittäin hyvällä kasvupaikalla, mutta varmimmin talvetus onnistuu kellarissa. Kasvista on vielä varsin vähän viljelykokemuksia.

Näistä marjavaihtoehdoista luulisi löytyvän jokaiseen pihaan ja suuhun jotain. Lisäarvoa maun ja kotimaisuuden lisäksi omat marjamme antavat vitamiini- ja hivenainepitoisuuksillaan. Onhan meidän muutamat marjat saaneet jopa superfoodin maineen. Mustikka, karpalo, ruusunmarja, tyrni, lakka, mustaherukka, puolukka sekä Saskatoon ovat ominaisuuksiltaan marjojemme aatelia.

Talvella on mukava juoda itse poimituista marjoista tehtyä lisäaineetonta mehua. Pannukakulle levittelen omista mansikoista tehtyä hilloa, mieluummin, kuin kaupan hilloa, joiden marjojen alkuperä on ties missä. Meidän omat vitamiinipitoiset marjamme eivät kaikki ole ihan superfoodia mutta ainakin ne ovat lähiruokaa. Aika superia sekin!

Mars metsään tai pihalle marjaan!

Messuterveiset Kokkolasta!

Kolumni KotiseutuPlussassa 21.7.

Asuntomessut järjestetään Kokkolassa jo toistamiseen. Edellisen kerran messut Kokkolassa olivat vuonna1975, sieltä ei itsellä paljoa muistikuvia ole. Tämänvuotisten messujen muistot ovat visusti muistissa ensimmäisenä messupäivänä siellä käytyäni.


Tämänvuotinen messualue on suhteellisen pieni, helposti hahmotettava ja helppokulkuinen. Kooltaan se on vain viisi hehtaaria ja vajaa puoli kilometriä halkaisijaltaan. Kuitenkin messutarjontaa oli alueelle mahdutettu tiiviisti kaikkiaan 41 kohteen verran.

Alue on ympyrän muotoinen ja rakennettu vesijättö- ja täyttömaalle merenlahden pohjukkaan. Pyöreällä kaavalla on haettu tuulensuojaa. Suorat kadut ovat meren äärellä muutoin kuin tuulitunneleita. Paikka kun on tuulinen ja kylmä jo muutenkin.

Koska alue on täysin ihmisen muokkaama, alueella ei kasva ainoatakaan puuta tai pensasta vaan kaikki on kasvatettava alusta alkaen. Puuston sekä kasvien kerroksellisella istuttamisella pyritään hillitsemään tuulen epäsuotuisaa vaikutusta ja saamaan alueelle suotuisampi pienilmasto.


Väljä kaava on sallinut rakentaa pienelle alueelle hyvinkin monenlaista, perinteisestä moderniin. Syntynyttä monenkirjavaa linjaa on yhtenäistetty Ristomatti Ratian suunnittelemilla aidoilla. Tiiviillä rakentamisella ja tonttien aitaamisella on haettu esimerkkiä vanhasta puukaupunkiperinteestä. Siitä hyvä esimerkki on Kokkolan vanha puukaupunginosa Neristan. Tiiviissä puutaloyhteisössä pihat on aidattu suojaisiksi alueiksi. Vierailun arvoinen alue sekin, tämä Neristan. Siellä on myös messujen oheiskohde entisöity Knapen talo.

Itse messualue on osa suurempaa ulkoilualuetta, niinpä messualueen että sen lähiympäristön puistoihin on satsattu runsaasti. Alueella on useita, puistoja joilla jokaisella on oma teemansa. Esimerkiksi Perhospuistossa on runsaasti perennoja ja niittykukkia. Meripuistosta löytyy mm. tilataideteos lokinmuna ja Lainepuistossa näkyy meren läheisyys.

Kauniisti toteutettuja pihoja oli taas runsaasti. Tosin keskeneräisiäkin pihoja oli edelleen. Pihoja löytyi perinteisistä hyvinkin moderniin makuun. Kameraani tallentui kuvia etenkin kohteista 5 Meritähti sekä 40 Rantakivi. Ehdoton makupala ennakkoluulottomille uskalikoille on kohde numero 32, Anvia Kodin rohkea piha. Samaisesta kohteesta löytyy myös pala kotoisaa Kainuun korpea.


Oli hauska huomata että useissa pihoissa oli pieniä hyötytarhoja, osa mielenkiintoisesti toteutettuina. Suuritöisen nurmikon pinta-ala supistuu edelleen suurenevien terassien, laatoitusten ja erilaisten kiveyksien sekä laajojen istutusalueiden alla. Mutta eräässä pihassa kuitenkin nurmikkoa arvostettiin ja ruohikonleikkurirobotti jätti omistajalle vain satunnaisesti trimmerihommia. Terasseilla suuret kukkalaatikot ja ruukut toivat pihaan uutta ilmettä muiden pihaistutusten kasvien ollessa vielä sangen pienikokoisia.


Ainakin hammaslääkäriin mielisin Kokkolaan. Messualueelle kotinsa yhteyteen rakentaneen hammaslääkäripariskunnan vastaanottotiloista avautuu merinäköala, seinälle ja kattoon on maalattu kaunis kukkiva omenapuu. Hoituisiko hammaslääkärikammo siellä hoitotuolissa loikoillessa, aaltojen loisketta kuunnellessa ja omenapuun latvustoa ihaillessa?

Tänäkin vuonna nämä messut jäävät mieleen ainakin mukavan pienenä ja helppokulkuisena messualueena. Kannattaa matkata Kokkolaan!

Amiraali, apollo, aurora…

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 14.7.

Elämme parasta ’perhos-sesonkia’. Kesän ensimmäiset aikuisina talvehtineet perhoset ovat aloittaneet lentämisen jo huhti-toukokuussa, mutta eniten niitä näkyy kuitenkin heinä-elokuulla kesän aikana syntyneen uuden sukupolven noustessa lentoon.


Perhoset suosivat tiheitä kasvustoja, joissa ne voivat siirtyä helposti kukasta toiseen. Kun kukkaryhmässä on eri aikaan kukkivia mesikasveja, puutarhassa riittää mettä koko kesäksi. Samalla houkutellaan pihaan muita hyödyllisiä hyönteisiä ja sitä kautta myös lintuja. Pölyttäjähyönteisiä tarvitaan pihan marja- ja hedelmäsadon varmistamiseksi.

Varsinkin sinertävät ja punertavat kukat ovat perhosten suosiossa. Monet keltaisetkin kukat houkuttavat. Tuoksulla on myös merkitystä. Meden määrä ja saatavuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti eri kasvilajien välillä. Päiväperhosten kannalta esimerkiksi pionit ja omenapuut ovat huonoja mesikasveja



Suosi puutarhassa perhoskasveja
Parhaita perhoskasveja perennoista ovat punahattu, punalatvat, isohirvenjuuri, nauhukset, kaunokit, syysleimu(valkoinen), kevätvuohenjuuri, ketoneilikka, kultapiisku, maksaruohot, akankaalit, asterit, väriminttu, punatähkä.

Kesäkukista mm. samettikukat, heliotrooppi ja valkotupakka ovat perhosten suosiossa. Kylvökukista hyviä ovat olkikukka, auringonkukat, ruiskaunokki, kehäkukka. On olemassa myös erityisiä kylvettäviä perhoskukkasekoituksia. Hyötytarhan ruohosipuli, erilaiset yrtit (meirami, oregano, timjami, salvia ja iisoppi,) ja herukat ovat perhosten tarkkailijan kasvilistalla.

Raita houkuttaa puista parhaiten pölyttäjiä kevätkesällä. Pensaista pihasyreeni ja kuusamat ovat houkuttelevia. Syyssyreeni eli syrikkä on rankattu Suomen parhaaksi perhoskasviksi, mutta se on talvenarka jopa Etelä-Suomessa.

Niityt ja kedot ovat perhosten luontaisia ympäristöjä. Ketokukkaset houkuttelevat perhosia ja usein myös lajeja, jotka ovat harvinaistumaan päin! Hyviä perhoskasveja niityillä ja pientareilla ovat esimerkiksi ruusuruoho, päivänkakkara, pietaryrtti ja ohdakkeet.



Puutarha ja luonnonkasveissa on myös toukkien ravintokasveja. Esimerkiksi nokkos- ja neitoperhonen munii munansa nokkoseen ja toukat käyttävät lehdet ravinnokseen. Ritariperhonen suosii karhunputkea, isoapollo isomaksaruohoa, auroraperhonen mm. niittytaskuruohoa, amiraali nokkosta ja ohdaketta. Hyötytarhassa kaalipenkin viereen kannattaa istuttaa koristekrassia. Kaaliperhonen munii mieluummin krassinlehdelle, jonka lehdet ovat toukillekin mieluisimpia. Kaali säästyy ihmisravinnoksi.

Suosimalla vaihtelevasti suojakasvillisuutta (puita ja pensaita), perennaa ja luonnon mesikasveja saat puutarhastasi monimuotoisen elinympäristön myös muille pihan eläimille linnuille ja siileille.

Kata perhosille oma pöytä
Perhosten lähempään tarkkailuun pääsee, tekemällä erillisen perhosbaarin. Sellaiseksi kelpaa esimerkiksi tyhjä viili- tai jogurttipurkki, joka ripustetaan aurinkoiselle, suojaiselle paikalle matalalle puun oksaan. Purkkiin laitetaan sen reunaa hieman korkeampi vaahtomuovin pala, joka imee purkista nestettä itseensä. Siitä perhosten on turvallinen nautiskella eliksiiriä.

Purkki täytetään piripintaan perhosjuomalla. Se on sokerilla kyllästettyä olutta tai punaviiniä, johon on lisätty ripaus hiivaa. Seoksen annetaan käydä muutama päivä ennen tarjoilua. Käymisen synnyttämä makean hiivainen tuoksu vetää perhosia puoleensa! Nestettä lisätään tarpeen mukaan. Iltahämärissä perhosbaariin saapuvat yökköset. Juomaa voidaan sivellä myös puiden rungoille.

Monet päiväperhoset ja luonnon omat niittykasvit ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Jopa viidennes suomen perhoslajeista ovat joko uhanalasia tai silmälläpidettäviä. Sen takia perhosystävälliset kasvit pihoilla, niityillä ja pientareilla sekä perhosbaarit olisivat myös luonnonsuojelua käytännön tasolla.

Ei kun nauttimaan puutarhan lentävistä kaunokaisista.

Kotikonstein tuholaisia vastaan

Kolumnini KotiseutuPlussassa 30.6.

Kesän kasvukausi alkaa olla vaiheessa, jossa kasvu on runsainta. Aika on suosiollinen siksi myös pihapiirin pikku tuholaisille esimerkiksi kirvoille, pistiäis- ja perhostoukille, vain muutaman mainitakseni.

Ensisijaisin torjunta tuholaisille on istuttaa taimet hyvään maahan, sopivalle kasvupaikalle ja antaa niille riittävästi lannoitusta ja vettä. Näin ne pystyvät hyväkuntoisina vastustamaan ötököitä paremmin. Aina sekään ei riitä…


Kesä 2006 oli kirvakesä.Silloin niille kelpasi jopa voikukan varsi!


Kotipuutarhan yleisin harmitus ovat kirvat. Ne imevät kasvin uudesta kasvusta alkukesällä nesteitä, pihakasveja suuremmin vioittamatta. Pienemmille parveke- ja kasvihuonekasveille se on tuhoisampi. Esimerkiksi lumipalloheisin kimppuun ne iskevät helposti liian aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla. Kirvaongelma häviää luontaisesti kesän edetessä uuden kasvun puutuessa.

Vihannespunkit huomataan parveke- ja kasvihuonekasveissa vasta yleensä kasviin ilmenneestä seittimäisestä peitteestä. Punkit kellastuttavat ja varistavat lehdet ennenaikaisesti ja vaikuttavat siten kasvuun heikentävästi.

Perhos- ja pistiäistoukat taas syövät toukkavaiheessa pensaan lehdet siten, että lehtiruodit jäävät näkyviin. Toisinaan pensas ehtii tekemään uudet lehdet.

Luonnollisin tapa karkoittaa ei-toivotut ötökät on kylmävesiruiskutus. Puutarhaletkulla tai ruiskulla ruiskutetaan kylmää hanavettä lehdistöön, niin että kasvi ja ötökät kastuvat kokonaan. Käsittely uusitaan muutaman päivän päästä. Kasvihuonekasveilla torjuntana voidaan käyttää myös lämmintä, alle 60 asteista vettä, joka suihkutetaan lehtien alapinnoille, jossa vihannespunkit lymyää.


Torjunta-ainepulloihin on hyvä kirjata niiden sisältö.

Kotipihalla, -parvekkeilla ja -kasvihuoneissa kannattaa suosia luonnonmukaisia torjunta-aineita. Jokaisen kaapista löytyy torjuntaan sopivia aineita. On tärkeää pysyä ohjeenmukaisissa annostuksissa, jotta liian väkevät aineet eivät vioittaisi itse kasvia. Ohjeiden aineet tehoavat kirvojen toukkien ja muiden pehmeäihoisten tuhohyönteisten torjuntaan.



Mäntysuopaliuos 1
2 dl nestemäistä mäntysuopaa
10 litraa n. 20 asteista vettä

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Mäntysuopaliuos 2
3 dl nestemäistä mäntysuopaa
5 dl spriitä (Sinol)
1 rkl suolaa
10 litraa

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Ötökkäöljy:
1 rkl astianpesuainetta
2,5 dl ruokaöljyä

Aineet sekoitetaan ensin keskenään.
Uutta perusöljyä 1-2,5 tl sekoitetaan 2,5 dl:aan vettä. Vältä liian vahvaa seosta!!!


Nokkosvesi
1 kg tuoreita nokkosia
5 litraa n. 20 asteista vettä

Annetaan seistä vuorokausi, jonka jälkeen siivilöidään ja ruiskutetaan laimentamattomana. Ei säily.



Tärkeää torjunnassa on se, että ötököiden on kastuttava kunnolla aineeseen. Ei riitä, että lehtipinnat sumutetaan päältä päin. Ötökät lymyävät usein lehden alapinnalla, jonne ainekin on saatava. Joskus se vaatii käsittelyä lehti kerrallaan. Säännöllinen kasvuston tarkkailu kannattaa, sillä on helpompaa torjua alkuun muutama tuholainen kuin viikon päivän päästä tuhatpäistä ötökkäarmeijaa.

Kaikki käsittelyt on toistettava muutaman päivän välein, kunnes ötökät ovat kadonneet. Sade laimentaa ruiskutteen tehoa.

Kotitekoinen ruiskute on lapsiperheissä turvallisempi, kuin kaupan torjunta-aineet. Tosin kaupan on jo paljon biologisesti hajoavia aineita. Haasteena kaikessa ötököiden torjunnassa on, ettei torjunnan vaikutusta voi kohdentaa esimerkiksi pelkästään kirvaan, vaan siinä samalla menevät helposti kirvan luontaiset tuholaiset leppäkertun toukat ja samalla myös liuta muita hyötyeläimiäkin.

Torjunta-ainepullo kädessä on syytä muistaa, että yksikään eläin ei synny tuholaisena tai hyötyeläimenä. Ötökästä tulee ihmisen mielestä tuholainen, kun se erehtyy aterioimaan ja lisääntymään hänen kasvattamiin kasveihinsa. Kannattaa siis miettiä torjunnan mielekkyys ja tarpeellisuus tarkkaan, luonnonkin kannalta.

Kallista ruokaa ja yhä kallistuu

Kolumni KotiseutuPlussassa 9.6.

Ennen vanhaan joka talossa oli kunnon hyötytarha, marjapensaineen, kaali- ja perunamaineen. Sadolla saatiin ravittua perhe pitkän talven yli. Nykyään hyötytarha ja kasvimaa on yhä harvemman pihapiirin osana, varsinkaan kaupungissa.


Kiireinen elämäntyyli ja säilöntätilojen puute kaupungissa selittää kasvien harrasteviljelyn innon lopahdusta. Talonyhtiöiden kylmiötiloja muutetaan valitettavasti lyhytnäköisesti lämpimiksi varastotiloiksi. Kaupastahan saa niin kätevästi ympäri vuoden vielä suhteellisen edullista perunaa, kaalia porkkanaa ja omenaa jopa pakastemarjoja. Itse ei kannata viljellä, kerätä saati säilöä.


Lisänneekö motivaatiota omatarveviljelyyn viime aikojen uutisoinnit ruuan hinnan nousuista. Maailmalla on ennustettu, että elintarvikkeet tulevat kallistumaan lähiaikoina peräti 29 prosenttia.

Hintojen nousun taustalla on maailmanlaajuinen väestönkasvu sekä ansiotason nousu monissa maissa. Ruuan tuotanto maailmalla vähenee, kun biopolttoaineen viljely on kannattavampaa. Ilmastonmuutos kuivuuksineen ja tuhotulvineenkin vaikuttaa myös elintarvikkeiden tuotantoon tuhoutuneine satoineen. Kansainvälistynyt elintarvikekauppa seuraa kysynnän ja tarjonnan virtaa. Elintarvikevirrat siirtyvät sinne missä saadaan raaka-aineelle paras hinta. Naapuripellolla viljelty peruna löytää tiensä ennemmin ruokapöytiin Venäjälle, kuin eksyy omaan pöytääsi, jos et pian ole valmis maksamaan siitä nykyistä enempää.


Kaikki muistanevat kahvin hinnan viimeaikaisen nousun. Suomalaiset juovat vuodessa keskimäärin 10 kiloa kahvia. Lisäkulu perheen ruokalaskuun kahvin osalta on noin 20 euroa kahvinjuojaa kohti vuodessa. Mitäpä jos viljan hinta nousee samassa suhteessa? Viljan nouseva hinta vaikuttaa niin leipomotuotteiden hintoihin kuin rehuviljan osalta myös liha- ja maitotaloustuotteiden hintoihin. Millä lisähinnalla me saataisiin pidettyä oma peruna, meidän peruselintarvikkeemme pysymään Suomessa? Millaisen lisäloven nämä kuluerät tekevätkään lompakkoomme. Mikä lienee kuluttajan kipuraja? Missä vaiheessa omatarveviljely alkaa kiinnostaa?

Pihoissa hedelmäpuut ja erilaiset marjapensaat tuottaisivat satoa kohtuullisen helposti. Tullaanko meilläkin joskus näkemään pihoissa menneiden vuosien hyötytarhoja, jossa nurmikolla ei sijaansa ollut? Eri puolilla kaupunkia on tarjolla kaupunkilaisille jo valmiiksi lannoitettuja viljelypalstoja, joista osa jää kiinnostuksen puutteesta vuosittain käyttämättä. Siellä jää viljelemättä arvokkaat ja herkulliset perunat, ym. muut juurekset, sipulit ja muut kasvikset.


Kuinka paljon ehtisitkään touhuta nurmen leikkaamisen sijaan hyötytarhassasi. Kaikki mitä siellä tekisit, olisi hyödyksi sinulle itsellesi ja perheellesi. Toisin, kuin hyödyttömän nurmikon turhalta tuntuva leikkaaminen. Sekään ei bensakäyttöisellä ruohonleikkurilla ainakaan ole mikään ekoteko!

Omatarhaviljelyn lisäksi metsä tarjoaa myös omat antimensa ilmaiseksi, ennen kuin viisaat keksivät perimään marjastus- ja sienestysveroa…

Katteilla helppoa ja kaunista

Kolumni KotiseutuPlussassa 26.5.

Katteet ovat helppo tapa viimeistellä istutukset. Samalla helpotetaan istutusten rikkaruohojen kitkentäurakkaa. Nurmikon leikkaaminenkin sujuu mielekkäämmin, kun kasvien juurella on laajempi selkeärajainen katealue.


Eri tyyppiset katteet ehkäisevät rikkaruohojen taimettumista sekä pidättävät maassa kosteutta. Maatuessaan eloperäinen kate parantaa maan rakennetta ja samalla ravitsee kasveja. Istutukset ovat myös huolitellun näköisiä.


Eloperäisiä katteita ovat puun kuorikatteet ja värjätyt koristelastut. Oman pihan oksajätteen voi hakettaa oksasilppurilla katteeksi. Myös olki, nurmikon leikkuujäte, edellisen vuoden haravoidut lehdet sekä muu kasvijäte ovat käyttökelpoista, mutta maatuvat karkeampia katteita nopeammin. Kunnon peittävä katekerros on noin 5-7 cm paksu.


Elottomien katteiden, koristekivien ja –sepelin alle on syytä laittaa kuitukangas, jolla ehkäistään aineksen sekoittuminen multaan. Koristesoraa laitetaan vain noin 2-3 cm kerros. Tätä paksumpi kerros painaa kasvualustaa liian tiiviiksi. Mansikkakangasta voidaan käyttää hyötytarhassa.

Katteita käytetään puiden ja pensaiden juurilla. Sillä voidaan korvata nurmikko paikoilla, jossa se ei menesty. Hankalasti hoidettavat paikat kannattaa peittää myös katepinnalla. Hyötytarhassa katteilla pidetään sato puhtaana, näin multa ei pääse sotkemaan esimerkiksi mansikoita tai salaattiriviä.


Perennapenkki ei välttämättä katteita tarvitse. Hyvin suunnitellussa penkissä kasvit peittävät mullan pinnan kasvullaan. Keväällä ja alkukesällä pinnan voi toki siistiä erityisellä multakatteella.

Olki- ja leikkuujätekatteilla helpotetaan kasvimailla tehtävän työn määrää. Mahdolliset rikkaruohot voidaan jättää katteen pinnalle, jossa ne kuivuttuaan toimivat katteena. Maata peittävä kate voidaan joko kääntää maahan maanparannusaineeksi. Se voidaan jättää talven yli maan pintaan ja keväällä sen alta paljastuu muheva multamaa ja tällöin maanmuokkausta ei tarvita! Pienen harauksen jälkeen maa on kylvövalmis.


Eipä katteiden käyttö kuitenkaan täysin vaivatonta pihasta tee. Niitä joudutaan lisäämään maatumisen edetessä. Kaikesta huolimatta rikkaruohoja voi kasvaa paksunkin katteen lomassa, niin että ruohomaan voi joutua. Mutta kitkemis- ja kastelutarpeen väheneminen etenkin kasvimaalla tekee siitä kannattavaa.


Katteiden käytössä voi käyttää mielikuvitusta. Vastaan on maailmalla tullut mm. saviruukuista ja simpukoista tehtyä murskekatetta. Kotoisasti männyn kävyistä tulee myös hauskaa pintaa.


Katteiden väreillä sekä materiaalin vaihdoilla voi myös hieman leikitellä. Suurempaan kuorikateryhmään saa lisäilmettä esimerkiksi värillisellä lastukateraidalla. Tosin on muistettava, että pääosa on kasveilla, ei katteilla. Katteet ovat kasveja varten, eikä toisin päin.

Jokainen päättäköön itse haluaako istutuksensa katteellisena vai katteettomana…