Elämme parasta ’perhos-sesonkia’. Kesän ensimmäiset aikuisina talvehtineet perhoset ovat aloittaneet lentämisen jo huhti-toukokuussa, mutta eniten niitä näkyy kuitenkin heinä-elokuulla kesän aikana syntyneen uuden sukupolven noustessa lentoon.
Perhoset suosivat tiheitä kasvustoja, joissa ne voivat siirtyä helposti kukasta toiseen. Kun kukkaryhmässä on eri aikaan kukkivia mesikasveja, puutarhassa riittää mettä koko kesäksi. Samalla houkutellaan pihaan muita hyödyllisiä hyönteisiä ja sitä kautta myös lintuja. Pölyttäjähyönteisiä tarvitaan pihan marja- ja hedelmäsadon varmistamiseksi.
Varsinkin sinertävät ja punertavat kukat ovat perhosten suosiossa. Monet keltaisetkin kukat houkuttavat. Tuoksulla on myös merkitystä. Meden määrä ja saatavuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti eri kasvilajien välillä. Päiväperhosten kannalta esimerkiksi pionit ja omenapuut ovat huonoja mesikasveja
Suosi puutarhassa perhoskasveja
Parhaita perhoskasveja perennoista ovat punahattu, punalatvat, isohirvenjuuri, nauhukset, kaunokit, syysleimu(valkoinen), kevätvuohenjuuri, ketoneilikka, kultapiisku, maksaruohot, akankaalit, asterit, väriminttu, punatähkä.
Kesäkukista mm. samettikukat, heliotrooppi ja valkotupakka ovat perhosten suosiossa. Kylvökukista hyviä ovat olkikukka, auringonkukat, ruiskaunokki, kehäkukka. On olemassa myös erityisiä kylvettäviä perhoskukkasekoituksia. Hyötytarhan ruohosipuli, erilaiset yrtit (meirami, oregano, timjami, salvia ja iisoppi,) ja herukat ovat perhosten tarkkailijan kasvilistalla.
Raita houkuttaa puista parhaiten pölyttäjiä kevätkesällä. Pensaista pihasyreeni ja kuusamat ovat houkuttelevia. Syyssyreeni eli syrikkä on rankattu Suomen parhaaksi perhoskasviksi, mutta se on talvenarka jopa Etelä-Suomessa.
Niityt ja kedot ovat perhosten luontaisia ympäristöjä. Ketokukkaset houkuttelevat perhosia ja usein myös lajeja, jotka ovat harvinaistumaan päin! Hyviä perhoskasveja niityillä ja pientareilla ovat esimerkiksi ruusuruoho, päivänkakkara, pietaryrtti ja ohdakkeet.
Puutarha ja luonnonkasveissa on myös toukkien ravintokasveja. Esimerkiksi nokkos- ja neitoperhonen munii munansa nokkoseen ja toukat käyttävät lehdet ravinnokseen. Ritariperhonen suosii karhunputkea, isoapollo isomaksaruohoa, auroraperhonen mm. niittytaskuruohoa, amiraali nokkosta ja ohdaketta. Hyötytarhassa kaalipenkin viereen kannattaa istuttaa koristekrassia. Kaaliperhonen munii mieluummin krassinlehdelle, jonka lehdet ovat toukillekin mieluisimpia. Kaali säästyy ihmisravinnoksi.
Suosimalla vaihtelevasti suojakasvillisuutta (puita ja pensaita), perennaa ja luonnon mesikasveja saat puutarhastasi monimuotoisen elinympäristön myös muille pihan eläimille linnuille ja siileille.
Kata perhosille oma pöytä
Perhosten lähempään tarkkailuun pääsee, tekemällä erillisen perhosbaarin. Sellaiseksi kelpaa esimerkiksi tyhjä viili- tai jogurttipurkki, joka ripustetaan aurinkoiselle, suojaiselle paikalle matalalle puun oksaan. Purkkiin laitetaan sen reunaa hieman korkeampi vaahtomuovin pala, joka imee purkista nestettä itseensä. Siitä perhosten on turvallinen nautiskella eliksiiriä.
Purkki täytetään piripintaan perhosjuomalla. Se on sokerilla kyllästettyä olutta tai punaviiniä, johon on lisätty ripaus hiivaa. Seoksen annetaan käydä muutama päivä ennen tarjoilua. Käymisen synnyttämä makean hiivainen tuoksu vetää perhosia puoleensa! Nestettä lisätään tarpeen mukaan. Iltahämärissä perhosbaariin saapuvat yökköset. Juomaa voidaan sivellä myös puiden rungoille.
Monet päiväperhoset ja luonnon omat niittykasvit ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Jopa viidennes suomen perhoslajeista ovat joko uhanalasia tai silmälläpidettäviä. Sen takia perhosystävälliset kasvit pihoilla, niityillä ja pientareilla sekä perhosbaarit olisivat myös luonnonsuojelua käytännön tasolla.
Ei kun nauttimaan puutarhan lentävistä kaunokaisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailusta ja kommentista blogissani. T. JaanaS, Pihapiika