2. elokuuta 2018

Nyt ei kotipuutarhan hedelmillä juhlita


Tänä vuonna emme suuremmin pääse oman pihan hedelmiä nautiskelemaan. Luumumme teki viime kesänä suunnattomasti luumuja, mutta ne eivät valitettavasti ehtineet kypsyä. Se riski meillä V-vyöhykkeellä on, aina satoa ei saada. 

Tänä vuonna puu jaksoi tehdä vain muutaman raakileen. Nyt nämä vähäiset ehtivät kypsyä, kun on ollut näin lämmintä. 

Molemmat pienet omenapuumme tekivät viime kesänä satoa hyvin. Tänä vuonna olen pystynyt kuvaamaan kahdella kuvalla koko tulevan omenasatomme. Lisäksi nämä omenat kasvavat puussa, joka on kuivunut jo puolittain kuorivaurion vuoksi. 

Ei tarvitse tänä vuonna soseuttaa eikä kuivata. Saamme isännän kanssa molemmat syödä yhden. 

Jotain makoisaa kuitenkin saamme. Kuukausimansikka on tehnyt läpi kesän satoa, kun on kasteltu kasvustoa tasaisesti.

Erilainen sato olisi tulossa mansikkapinaatista (marjasavikka). Lehtiä olisi voinut käyttää ennen kukintaa pinaatin tapaan, mutta annoin kasvin kasvaa rauhassa. Punaiset marjat olisivat syötäviä, emme ole vaan vielä rohjenneet maistella. Odotellaan josko kypsyisivät vielä paremmin...

Tässä vielä lisää nuppuja, jotka punertuu. Satoa tässä siis luvassa vielä pitkään tai ainakin silmänruokaa. 

Kasvihuoneen lemmikkini, uusi kokeiluni, on ollut vesimeloni. Sen pölytys ei onnistunut pitkään aikaan. Hedekukat kukkivat alkuun kaikki yhtäaikaa ja emikukat erikseen. Otin ystäväni neuvon mukaan hedekukkia rasiaan ja olin menossa muutaman päivän päästä kasvihuoneeseen pölyttämään käsin paria avoinna olevaa emikukkaa, kun huomasin tällaisen pienen pallukan. Myöhemmin kolme muuta. Ollaankohan jo hieman myöhässä? 

Tämän hetkinen silmänruoka ja toisenlainen herkkupala on Lilja 'Elodie'. Viime syksynä istutettu, kivuus hieman runnellut, mutta kukkii kuitenkin. 



 Puutarhanhoito on siksi mukavaa ja haasteellista, kun kaikki ei mene aina suunnitelman mukaan. Tulee negatiivisia kuin positiivisiakin yllätyksiä. Yleensä jäämme kuitenkin plussan puolelle, niin taidamme nytkin jäädä tässä postauksessa. 

13 kommenttia:

  1. Tuo yllätyksellisyys on kaikessa raivostuttavuudessaan se puutarhailun suola. Sitten kun joku, mitä on yrittänyt monta kertaa, onnistuukin, on se jotain super mahtavaa! Itsekkin vielä pölyttelin meloneita, vaikka ajattelin, että kesä on jo niin pitkällä, että sadon saaminen on hyvin epävarmaa. Eipä se mitään ota jos ei annakkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka olisi kaiken lämpimyyden lisäksi vielä pitkä ja lämmin syksykin ja melonit ehtisivätin valmiiksi...

      Poista
  2. Harmi että niillä korkeuksilla taitaa tosiaan usein olla aika haasteellista sadon kanssa, mutta kiva kun sitä kuitenkin tulee! Tuollaiseen mansikkapinaattiin en olekkaan ennen törmännyt,hauska:) Liljat on kyllä kauniita! Mukavaa alkanutta elokuuta❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenat ovat aiempina vuosina antaneet satoa tasaisesti hyvin. Nyt taisi sattua lämpimän kevään vuoksi omenan kukinta niin aikaisin, ettei pölyttäjät olleet vielä liikenteessä. Tällainen katovuosi on meillä tavaton.

      Poista
  3. Mitä lajiketta luumunne on? Sillä vaan kyselen, kun meillä on kaksi 'Kuntalaa', 'Laatokan helmi' ja 'Viipurin punaluumu'. Nuoria puita kaikki ja tuskin kukkivatkaan vielä pariin vuoteen. Omenapuita on minun vanhemmillani reilusti yli heidän tarpeensa, niin emme ole omenapuita omaan pihaan istuttaneet yhtään. Yksi luumupuu sen sijaan saattaisi vielä sopiakin entisten kaveriksi. Harmillista, että hyvä satovuosi sattui teillä juuri viime kesäksi. Tänä vuonna sato olisi varmasti ehtinyt kypsyä hyvinkin. No, jospa ensi vuonna olisi vettä ja aurinkoa sopivasti, kun nyt on nähty kaksi ääripäätä. Upea lilja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luumupuumme on luultavasti Kuntala. Saimme sen anopin puutarhasta Jyväskylästä juurivesana. Ikää sillä jo on varmaan 15 vuotta. Onneksi onnistumisia on muoilla saroilla, ei harmita niin.

      Poista
  4. Upeasti kukkii liljasi! Eiköhän tuo vesimeloni ehdi hyvin vielä kypsyä. Vesimelonin sukulaisilla, kurkuilla, ainakin raakileen valmistuminen kypsäksi hedelmäksi on nopeaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan edelleen lämmintä ja pitkää syksyä, jotta ehtivät kypsymään, melonit siis.

      Poista
  5. Tänä kesänä haastetta puutarhassa on riittänyt. Ehkä tästä kuumuuden ja kuivuuden mukanaan tuomasta haasteellisuudesta on se hyöty, että sadetta ainakin arvostaa taas ihan uudella tavalla.
    Meillä tulee iso omenasato, mutta kehrääjäkoi on kaivanut kaikki hedelmät täyteen onkaloita. Harmillista, mutta menköön tämän kesän muiden kummallisuuksien piikkiin.
    Minäkin istutin tuota Elodie-liljaa ja minusta se on nätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogissani on sinulle haaste. Käy ehtiessäsi hakemassa.

      Poista
    2. Kiitos haasteesta, jään miettimään sitä todellista lempikukkaani, niitä on niin monta.

      Poista
  6. Upeat liljat! Mielenkiintoista, miltä tuo marjasavikka maistuu. Jos vesimelonin pölytys on yhtä hankalaa kuin hunajamelonin pölytys, niin uskon kyllä haasteesi täysin. Useampana aamuna tupsutin hunajamelonini kukkia toisiinsa ja lopputuloksena oli vain yksi hedelmä. Kun lopetin yrittämisen, kehitti kasvi yhtäkkiä 4-5 hedelmää lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukso tai älä, nyt muutamaa päivää myöhemmin mollukoita on tulossa läjäpäin. Pitäisiköhän alkaa karsimaan, tehdä raakileharvennusta kuin omenalle joutuu joskus tekemään.

      Poista

Kiitos vierailusta ja kommentista blogissani. T. JaanaS, Pihapiika

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...