Kiitollisuushaaste

Päätin aloittaa kiitollisuushaasteen kesäloman alkaessa. Haasteen sain Rannanpihassa-blogin Ullalta, kiitos tästä sinulle.

1. päivä, maanantai
Ensimmäinen lomapäivän alkoi poutaisena. Aamukahvi kuistilla, radiota kuunnellen, muutama kerä matonkuteita leikaten. Ruukkukukat ovat vallanneet kuistin vuosi vuodelta perusteellisemmin. Kahvittelupöytämme on vallattu jo kokonaisuudessaan. Nyt jo mietin koko ikkunaseinälle kunnon ikkunalautaa. Pelargonit, verenpisarat ja mummonpalsamit pursuavat sulassa sovussa.

Kuisti muistuttaa mummoni kuistia aikanaan kukkien määrässä. Samat kukat nyt minullakin. Pidän jostakin syystä suuresti edellämainituista kukista. Mummo on ollut minulle suuri inspiraatio joka suhteessa.

Olin parikymppinen hänen kuollessaan. Nyt aikuisiällä vasta olen huomannut hänen merkityksensä. Tästä kiitollisuudesta tulossa uusi postaus myöhemmin.

2. päivä, tiistai
Aamu taas aurinkoinen aamukahveineen kuistilla. Harmitti hivenen lähteä kampaajalle, kun olisi ollut niin hyvä keli tehdä pihatöitä. Kampaaja onnistui työssään ja mukava oli taas rupatella mukavia.

Samalla kaupungissa ollessa piipahdin puutarhamyymälässä katsastamassa perenna- sekä syyskukkatarjonnan. Löysin mielestäni sopivat kasvit erääseen ruukkuun laitettavaksi ulkoportailla. Näin syksyyn on vähitellen valmistaudutava.

Kuin pisteenä iin päälle löysin vielä aivan upean valkoisen tarhaväriminttu 'Shneewittchen'. Olen aivan haltioitunut valkoiseen väriin, etenkin näin syksyisin. Miten ihmiselle tulla hyvä mieli näin vähästä!  

3. päivä, keskiviikko
Sadepäivä. Pihassa en pystynyt tekemään juuri mitään. Yhden verenpisaran pelastin ulkoa kuistille hukumasta.

Tein pari valokuvakirjaa aiempien vuosien valokuvista. Samalla uppouduin vanhoihin piha- ja kasvikuviin. Oli mukava katsella vanhoja istutuksia ja kuinka ne on tähän päivään muuttuneet. Yllättävää miten paljon piha on muuttunut muutaman vuoden sisällä.

 Muutamassa vuodessa ollaan kaadettu puita, tehty laatoituksia, seinänvierikiveyksiä, istutusryhmiä, grillikota, kasvimaa ja kasvihuone. Ollaan selvästi matkalla viihtyisämpään pihaan, vähän kerrallaan.

4. päivä, torstai
Tälle päivälle oli sovittu sienireissu anopin kanssa, siellä vierähti muutama tunti. Aurinkoinen sää suosi meitä, eikä hirvikärpäsiä ollut ollenkaan! Saatiin vuoden suolasienet kerättyä anopille. Meillä jo on omiksi tarpeiksi. Sieltä löytyi muitakin tuntemattomiakin ihmeellisyyksiä...

Kotona annoin anopille vielä kotiinviemisiksi kasvimaasta kesäkurpitsan ja kasvihuoneesta tomaatteja. Vaikka itse kasvattamisessa on oma ilonsa, samoin sadon nauttimisessakin, kuitenkin ehkä se suurin ilo on jakaa omasta toisille, sellaisille jotka osaavat arvostaa saamaansa. 

5. päivä, perjantai
Sadepäivä tuli tästä päivästä, ihmeellisen lämmin ilma sateesta huolimatta.

Viherkasvit pääsivät heti aamusta pihalle pesuille. Amppelit mattotelineeseen roikkumaan, muut eri virityksillä laatikoiden päälle tai maahan. Kerrankin oikein tyytyväisenä myhäillen, kun vettä tuli taivaan täydeltä.

Lisäksi selailin kukkaluetteloa ja tilasin sipuleita ja mukuloita syysistutuksiin sekä jouluksi hyötämistä varten. Kukkakausi ei onneksi mitenkään lopu pakkasten tuloon, se vaan siirtyy sisälle. Ja uutta jo ensi kesällekin suunniteltu...

6. päivä, lauantai
Mökille meno iltapäivällä. Mökkimme on saaressa. Sieltä löytyy todella monipuolisia kasvupaikkoja suuria ikikuusia, sammalikkoa, saniaismetsää, isoa männikköä, lehtometsää ja tietenkin myös suomalaista läpikulkematonta peruspusikkoa. Mökki on minulle paikka, johon en halua mitään kasteltavaa ja hoidettavaa. Siellä on joitakin perennoja ja pensaita entisen omistajan peruja, mutta niitä en ala pekkiin nostelemaan tai katteita juurille laittamaan. Mökki on paikka, jossa pieni sisäinen puutarhurini saa levätä luonnon helmassa. Todellinen henkireikä. Ja tänään tehtiin rosvopaistia!

Mieheni on viime vuonna kaatanut tontilta muutaman suuren männyn polttopuiksi. Nyt sen kuori on lähtenyt irti ja olisi käytettävissä kuorikatteeksi kaupunkiin, vaatii vaan silppuamisen vaivan. Taatusti näen sen vaivan. Tämä kate on ihan eri maasta kuin kaupan olevat katteet. Onneksi tarve ei ole suuri. Käytännössä laitan katteen vain pihan paraatipaikoille. Saari on muutenkin ihan pohjaton materiaalipankki; oksia, varpuja, käpyjä, sammalia. Omalla maan omistajan oikeudella.   

7. päivä, sunnuntai
Mökillä oltiin yötä. Upea aurinkoinen syyspäivä. Loma puolivälissä.

Kävin sienessä ja kiersin saaren lähes kokonaan. Niitähän löytyi. Sienestys ja metsässä kävely on todella rentouttavaa ja käy hyvästä liikunnasta. Kehnäsieniä keräsin ensimmäistä kertaa, niitä olikin saari taynnä. Ne ja tatit pidin itse ja vein vanhemmilleni rouskut.

Huomasin mökillä korallikanukassa olevan harvinaisen paljon valkoisia marjoja. Jopa korpipaatsamassa oli muutama vihreä marja. Olen oppinut pitämään tuosta kummallisesta luonnonkasvista.

Yhden yön poissaolo kotoa teki hyvää. Huomenna uudet pihatyöt ja -suunnitelmat odottavat lomalaista.


Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Pidetään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tehdään siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta puolestasi kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Nyt haastan,
Kukkia ja kuoukeroita- blogin Tulikin
Metsätontun ruusutarhan Leilan sekä
Saraheinän Saran mökissä ja puutarhassa-blogista
Lisäksi haasteen saa napata kuka haluaa...

Oikein mukaavaa syksyn alkua kaikille!