18. kesäkuuta 2016

Mesimarjakokeilu osa 2

Siitä on jo aikaa, kun kokeilin äitini kanssa mesimarjan viljelyä. Haimme ojanpenkalta kunnon mättään ja annoimme sen kasvaa, kasvu oli valtaisaa ja kukinta runsas ja kaunis. Mutta...satoa ei saatu kuin nimeksi. Asiasta aiemmin postaus Mesimarjakokeilu.



Nyt olen antanut itselleni kertoa että tuolloin olisi mesimarjaa täytynyt olla sadon takaamiseksi kahta eri lajiketta. Luonnosta siirrettäessa se olisi varmaan varmistettu siirtämällä kasveja eri kasvupaikoilta.

Viime vuonna ostin mesimarja-amppelin taimimyymälästä. Näissä taimissa on useampaa lajiketta, joten satoakin pitäisi ola luvassa, sen näkee myöhemmin.

Istutin taimet jakamisen jälkeen toistaiseksi kukkapenkkiini. Tietäen niiden mieltymykseen levitä hyvin, siirrän ne jonkun vuoden päästä pois. Niiden varalle on jo suunnitelmat olemassa...

1. kesäkuuta 2016

Kasvimaa uusiksi osa 1

Kasvimaamme on ennen ollut pelkkä ruohoton pläntti nurmikossa. Minua on inhottanut kokoalue niin, ettei siitä ole edes kuvaa. Nurmikko tahtoi levitä kasvimaalle ja multa oli niin rikkaruohoista, että loppukesästä menetin toivoni ja annoin rehottaa. Viime kesänä city-rusakotkin kävivät popsimassa viljelykseni. Eipä paljoa naurattanut.


Keväällä otin sitten itse toimeksi. Kaivoin kasviman ympärille lautareunuksen ja ankkuroin sen pitkillä tolpilla maahan. 


Päällystin maan mansikkakankalla. Kiinnitin liepeet syvälle laudan ja mullan väliin. Kankaan päälle asettelin lavakaulukset, jotka käsittelin puunsuojalla ja sisustin patolevyllä.


Sain projektiini tyttärenikin avuksi.


Tässä vaiheessa odotellaan puutarhalta kasvimaahan multakuormaa. Totesin, että tuohon en ala ostomultaa ostamaan. Voin parannella maata sitten omalla bokashimullalla. 

 Keskelle kasvimaata löysi paikkansa vanha kennomuovinen lava. Siihen oli tarkoitus laittaa taimet ruukuissaan karaistumaan tai ruukutuksen jälkeen kunnolla juurtumaan.

Kasvimaa valmistui  toukokuun lopussa. 

26. toukokuuta 2016

Bokashi saapui taloon

Hankin keväällä Bokashi kompostointipaketin. Pakettiin kuuui kaksi hanallista sankoa sekä erityistä rouhetta pussillisen. Bokashin idea on että biojätteet voi käsitellä hajuttomasti sisätiloissa. Menetelmällä saadaan ruokamultaa optimiolosuhteissa kuukaudessa. Menetelmä perustuu hapattamiseen joka saadaan aikaan rakeissa olevilla organismeilla. Myöhemmässä vaiheessa hapattunut biojäte sekoitetaan ruokamultaan esim. saavissa ja annetaan mullan organismien tehdä tehtävänsä ja muuttaa biomassa mullaksi. Ja koko prosessi onnistuessaan täysin hajuton!


Meillä sankko on keittiössä, jossa siihen on näppärä lisätä päivän biojätteet ilman lisäaskelia pihalle kompostille. Alareinassa vihreä pieni hana, josta poistetaan ylimääräiset arvokkaat nesteet.



Biojäte tiivistetään ja  päälle ripotellaan raetta. Kansi kiinni ja odottamaan seuraavaa päivää. Ihme kyllä kalanperkeetkään ei sankossa haise, vaikka voivat olla siellä parikin viikkoa.



Bokashi-menetelmällä saadaan siis hyvää ruokamultaa helposti ja nopeasti. Eikä siinä vielä kaikki...! Kun sanko on kerätty täyteen jätettä sen annetaan levätä pari viikkoa avaamatta kantta. Tällä aikaa jätteestä alkaa valua nestettä ns. bokapissiä, joka on verraton lannoite niin sisä- kuin ulkokasveille 1:100 suhteessa laimennettuna. Tässä on orvokkini pissillä lannoitettuna.

Kerron myöhemmin bokailustani lisää...




25. toukokuuta 2016

Muutoksia blogissa ja vähän muussakin

Lienettekö huomanneet on Puutarhurin päiväkirja-nimi vaihtunut Pihapiian tontilla-nimeksi. Kirjoittaja on edelleen sama.


En toimi enää puutarha-alan ammattilaisena vaan puutarha-asiat ovat nyt enää rakkaana harrastuksenani.


 Lisäksi olen muuttanut kerrostalosta rintamamiestaloon, jossa on ollut lähes koskematon piha. Siellä ollaan nyt tovi puuhasteltu ja tuloksia esittelen tässä vähitellen sekä puran sydäntäni erinäisistä puutarha-alan asioista.



23. marraskuuta 2015

Istutuksia talveksi

Täksi talveksi sain istutuksia varten korallikanukan oksia. Pajun oksia olin jo kerännyt aiemmin. Harrastan jonkun verran pajutöitä. Nykyisin teen vain pajukartioita ja -palloja.


Verraten simppeli istutus kanervasta havunoksista ja kanukasta. 



Istutukset on tehty vain kosteaan hiekkaan, siihen on helppo työntää kanukan ja kuusen oksat. Pikkukuusi on katkaistu oksasaksilla omalta maalta ja tökätty vain hiekkaan. Juurella valkoinen kellokanerva ja keraaminen lintu.


Asetin vain pajupallon kanukoiden oksien väliin.  


Pakkasella voi jäädyttää toisenlaisen jäälyhdyn. Tämä on rengaskakkuvuokaan jäädytetty ja kipattu havupedille. Kuistilla toimii todella hyvin. Tuikkukynttilä vain sisään. 

Näillä kohti talvea.

25. syyskuuta 2015

Punaisia omenoita



Äidilläni on useampi omenapuu puutarhassaan. Tämä Sandra hurmaa joka vuosi värillään, niin nytkin. 




5. syyskuuta 2015

Syksyn punaista


Kävin taimistolla katselemassa syysvärejä.






Angervoissa on kieltämättä paras syysväri. 




Tataari- ja mongolianvaahterat eivät paljoa häviä angervoille.


Tämän keltakirjokanukan lehtien vaaleat osat ovatkin vaaleanpunaisia!




Syyshortensia kukki todella näyttävästi. 


Pikkutöyhtöangervo palkitsee kesällä pitkällä kukinnallaan ja syksyllä se loistaa lehdistöllään punaisena. 




Tässä  malli-istutuksen kanukassa on valkoiset marjat. Ihana kontrasti muutoin ruskanväriseen miljööseen. 


 Seppelvarpu kirkkaan oranssinkeltaisessa asussaan malli-istutuksessa.

Häikäistyin niin kauniista ruskaväreistä ja jäi omat hankinnat tekemättä, unohdin!



26. heinäkuuta 2015

Heinäkuun lopun kukintaa



Kultahelokki (Oenontera) aloittelee kukintaansa. Sekin on levinnyt edellisestä kesästä huomattavasti. Keltaiset kukat ovat silmiinpistävän kirkkaat.



Ritarinkannus (Delphinium) nousee uljaasti kaiken muun yläpuolelle. 


Mooseksenpalavapensas saa kasvurauhan. Mutta on niin kaunis. 


Kellopeippi vasta suunnittelee kukinnan aloittamista. Niin ihana uusi tuttavuus. Näin loppukesälle harvinainen valkokukkainen perenna, mikäli ei lasketa valkoista syysleimua.  



2. heinäkuuta 2015

Vierailulla


 Nukkapähkämön kasvusto.


Koristemansikka Pink Panda.


Pystyhanhikki




Akileijoja



Alppipiikkiputki kukkii jonkun ajan päästä, mutta kasvi tässäkin vaiheessa hauskan näköinen.


Ritariperhonenkin piipahti. Vierailut toisten puutarhoissa ovat ylen piristäviä. 

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...