Kesäkukat ja valinnan vaikeus

Jokavuotinen puutarhakierros on takana. Toinen toistaan ihanempia kukkia on tarjolla! Ottaen huomioon lasitetun parvekkeeni ilmansuunnan etelään ja tosiasian etten ole aina kotona tuulettamassa ja aukomassa laseja, valikoituvat sopivat kukat varsin vähäisiksi. Mukavaa lisähaastetta tuo ystäväni pyyntö valita kukat hänen portaiden vieressä olevaan suureen siniseen ruukkuun, ruukku on puolivarjossa.

Enkelipelargonioita

Pelargonioiden tapaan enkelipelargoniat tarvitsevat valoa ja ravinteita. Minulla on ristiriitaisia kokemuksia 'enkelipelakasta'. Ne karistavat  terälehtensä yksittäin parvekkeen lattian puuritilöiden väliin. Olisi ehkä parempi paikassa, jossa karistelu ei haittaa.

Mustasilmäsusannasta oli oranssin lisäksi uutena värinä tarjolla keltakukkainen.

 

Zinniastakin oli mukavat värivaihtoehdot.

Daaliotakin oli tarjolla useampia erilaisia...

Lumihiutaleeseen iskin silmäni. Niissä oli erilaisia sekoituksia lilaa ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Yhtenä vuonna minulla oli valkoinen lumihiutale amppelissa säleverhon varjostamassa puolivarjoisessa parvekkeen nurkassa. Pari kertaa se ehti kuivahtaa aivan vaalean harmaanvihreäksi rupuskaksi. Molemmilla kerroilla se elpyi mainiosti, kukinta tosin hiipui hetkeksi. Pian se oli entisellään valkoisena kukkamerenä.

Verbena oli todella tiivistä. Aiempina vuosina se on ollut todella harvakasvuista, jolloin sitä piti latvoa voimakkaasti. Verbenakin tahtoo karistaa kukkansa parvekkeen puuritilöiden väliin. Mutta kun on kyseessä jokin pinttymä lempikasveista, niin tämä on sellainen.

Marketta viehättää aina.

Erilaiset neilikat ovat myös suosikkejani. Ylempi kesäneilikka voi talvehtia kukkapenkissä.

Miljoonakellot ovat helppohoitoisia sen vuoksi, ettei ne vaadi petunioiden tapaan kukintojen nyppimistä. Syksyllä ne kestävät kylmää verraten pitkään.

 Pienikukkainen petunia ei ole niin herkkä vesisateelle, kuin suurikukkainen. Niitäkin on monen värisiä. Parvekkella ne menisivät mainiosti, mutta... Taas karu menneisyyteni kesäkukkien parissa on aiheuttanut elinikäisen kammon petunioihin, niiden tahmeisiin kukkiin ja jatkuvaan nypintään!

Amppelidiana vaatii tuulensuojaisen paikan, on muuten herkkä karistamaan kukkiaan. Kerran eräällä puutarhalla näin kun asiakas kantoi tällaista valtavaa kukkamerta autonsa takakonttiin, tuuli oli navakka. Maahan jäi vaaleanpunainen pudonneiden kukkien vana, kasvi karisti varmaan puolet kukistaan siihen pihalle. 

Paras näkymä karjalanneidon ihailuun on usein alhaalta käsin. Sekin vaatii tyynen kasvupaikan. Parvekkeeni on sille liian kuuma.

Ehdoton lempikukkani nro 2, verenpisara. Tätä ei ole enää kovin paljoa tarjolla. On hoidon suhteen nykysuosikkeja lumihiutaletta ja miljoonakelloa vaativampi hoidettava. Lapsena poksuteltiin verenpisaran pallomaisia nuppuja mummolta salaa.

 Samettikukat ovat kiitollisia kasvattaa itsekin. Ne palkitsevat runsaalla kukinnallaan pakkasiin asti. On muistettava vaan poistaa kukkineet kukat, ettei energia mene siemenien tuotantoon. Halutessaan voi antaa muutaman kukan kehittyä siemenasteelle. Yhdestäkin kukasta saa jo kymmeniä siemeniä seuraavaksi kevääksi. Ei siinä säästöä tule, mutta onhan hienoa kasvattaa omia samettikukkia omista siemenistä! Minulle kaupan kääpiösamettikukan siemenet tekivät ikävän tempun. Ne itivät ensin hyvin, mutta kuihtuivat yksi toisensa jälkeen ennen kuin olivat koulintakokoisia. Parilla tuttavallani kävi samoin, samojen siementen kanssa. Ei ne ostosiemenetkään niin varmoja aina ole!

Ruusubegoniasta oli uudenlainen väri yhtenä vaihtoehtona. Olen takavuosina hoitanut ja kastellut 'miljoonittain' näitä, niin että siitä lähtien olen vain tyytynyt ihailemaan näitä toisten istutuksissa tai haudoilla.

Olipa sitä kesäkukkaa kerrakseen ja paljon jäi kuvaamatta. Jotain tarttui sentään mukaankin ja ystävällekin saatiin mieluisa kukkayhdistelmä ruukkuun. Niistä sitten myöhemmin, kun pääsevät kasvun alkuun. Voi olla että nälkä kasvaa syödessä ja jotain tulee vielä hankittua lisää... Huomenna menen työni puolesta toiselle puutarhalle, saa nähdä mitä sieltä lähtee mukaan?

Tästä se lähtee...

Kesä on ainakin täällä pohjoisessa vajaan pari viikkoa jäljessä. Ryhmäkukkia ei taida uskaltaa istutella ulkosalle tämän kuun puolella, on lupailtu hallaöitä. Onneksi sentään aikaiset kukkijat ovat nostelleet kuitenkin jo päitään.

Kevätesikko on mielestäni kiistanalainen kasvi. Kaunis kukkija keväällä, mutta tahtoo levitä rikkaruohon lailla joka paikkaan.

Idänsinililjat ovat lemppareitani. Onneksi niitä löytyy äitini ja ystäväni pihoilta.

Valkovuokko valtaa kukkapenkkiä. Kesäksi se 'häviää', olenpa aikaisemmin kaivanut loppukesällä sen tilalle toisen perennan, kun en muistanut sen olemassaoloa. Valkovuokko hävisi. Tämä on 'turvassa' äitini penkissä.

Helmililja on ehdoton suosikkini. Sen toinen nimi 'helmihyasintti' innoitti kutsumaan odotusaikanani syntymätöntä tytärtäni 'Hyasintiksi'! Synnyttyään hänestä kastettiin Helmi!

Narsissit häikäisevät joka kevät sanattomaksi.

Raparperi äitini kasvimaalla työntää nyrkin kokoista silmua. Joskohan pian pääsisi ensimmäiselle raparperisopalle? Ensi viikolla varmaan jo, nams....

Maata parantamassa

Kolumni KotiseutuPlussassa 3.5.

Aurinko ja lämpö tekevät tehtävänsä. Piha kutsuu kevättöihin. Ohjelmassa lähiaikoina haravointia, kalkitusta, lannoitusta, kasvuun lähdön malttamatonta odotusta…

Omenapuut ja pensaat on leikattu, nurmikon kuivumisen myötä haravointiakin voi jo suunnitella. Liian märällä nurmikolla käveleminen tiivistää vain märkää maapohjaa liikaa.

Heti haravoinnin jälkeen nurmikolle ja puutarhakasveille kannattaa antaa kalkkia. Se on tärkeää, sillä maaperä Suomessa on luontaisesti hapanta. Happamuutta lisäävät sateet sekä kasvien ravinteiden otto. Kalkituksella kuohkeutetaan maata, jolloin sen mururakenne paranee, ravinteet on helpommin kasvin saatavilla.

Lähes kaikki puutarhan kasvit viihtyvät maan happamuuden ollessa 6–7. Vain muutamat kasvilajit, kuten havut, alppiruusut sekä pensasmustikat suosivat hapanta maata. Niitä ei kalkita. Muille kasveille ja nurmikolle annetaan puutarhakalkkia 1–3 kg/10 m2 (2-4kourallista/neliö) joka toinen tai kolmas vuosi. Happamuustason mittaamiseen myydään erilaisia mittaliuskoja ym. testereitä puutarhamyymälöissä ja apteekeissa.

Kalkki levitetään maahan nyt varhain keväällä tai myöhään syksyllä. Levitys voidaan tehdä myös kevättalvella lumen päälle, tällöin riskinä on valuminen sulamisvesien mukana pois tontilta.

Kevätlannoituksen aika puutarhassa on, kun kasvit ovat jo heränneet kasvuun. Sitä saanemme odotella vielä jonkin aikaa. Täytyy muistaa että kasvit lannoitetaan aina kasvilajin tarpeiden mukaan. Osa kasveista vaatii paljon ravinteita, kuten ryhmäruusut ja pionit.

Lannoittamisen tarkoitus on palauttaa maahan ne ravinteet, jotka poistuivat nurmikonleikkuun, lehtien haravoinnin ja sadonkorjuun mukana. Näin kasvit pysyvät terveinä, satoisina ja hyvinvoivina. Esimerkiksi lannoitettu, vahvassa kasvussa oleva tiheä nurmikko pystyy kilpailemaan paremmin myös sammalta ja rikkakasveja vastaan.

Lannoitteita on joka lähtöön, joka kasviryhmällä kohta on jo omansa. Tavallinen perus-pihapuutarhuri pärjää parilla erilaisella lannoitteella, normaalilla yleislannoitteella sekä typettömällä syys- tai marjalannoitteella. On sitten jokaisen oma asia, haluaako satsata erikoislannoksiin. Näissäkin asioissa on mahdollisuus hifistellä, jos haluttaa!

Lannoitteiden käyttö- ja annosteluohje kannattaa aina tarkistaa lannoitepakkauksesta. Perennoille ja pienille pensaille lannoitteet annetaan pintalevityksenä, jolloin rakeet harataan kevyesti pintamultaan. Suuremmille pensaille ja hedelmäpuille, rakeet kannattaa antaa sijoituslannoituksena. Tällöin kasvin juuristoalueelle tehdään rautakangella 30 cm syviä reikiä, joihin lannoite annostellaan. Näin puun juuret saavat hyödynnettyä ravinteet nopeammin.

Jo pelkän kalkin lisääminen kasveille saattaa paikoin riittää. Hapan maa voi pidättää itsessään ravinteita, jotka sitten vapautuvat kalkituksen myötä. Täytyy muistaa, että lannoitus ei ole itse tarkoitus, vaan tarpeen mukaan tehtävä toimenpide. Omenapuulle ei tarvitse välttämättä antaa ravinteita jos lannoitat nurmikkoa sen ympärillä tai jos edellisen kesän kasvu on ollut reilua. Nurmikonkaan lannoitus ei ole välttämätöntä joka vuosi, varsinkin jos jätät leikkuujätteen nurmikkoon.

Taidan tässä toistaa itseäni, kun totean taas että maltti on valttia pihan kevättöissä. Liika innokkuus voi koitua haitaksi. Etenkin lannoitus-asioissa kannattaa käyttää niukkaa kättä ronskin sijasta.

Kesän makua ikkunalaudalta

Lumien sulamista odotellessa olen kasvatellut ikkunalaudalla ensimmäistä kertaa herneenversoja. Tässä jo toinen kasvatuserä. Ensimmäistä en ehtinyt kuvata, kun se livahti hernediggareiden kitusiin! On ne vaan niin makeita!


Eipä kannata enää kaupasta herneenversoja ostaa, tämä on niin helppoa kasvattaa itsekin. Suosittelen.

Kevättä rinnassa maltillisesti!

Kolumni KotiseutuPlussassa 22.3.2012



Lumien sulaessa ja valon lisääntyessä alkavat ajatukset pyöriä piha-asioissa. Piakkoin sinne pääseekin jo jotakin tekemään. Niin kuin monessa muussakin asiassa, pihan kevättöiden aloittamisessa maltti on valttia.

Omenapuiden ja koristepensaiden suojaverkot saavat olla paikoillaan aina pitkälle toukokuulle asti. Havujen ahavasuojat poistetaan vasta myöhemmin roudan sulettua.



Puiden ja pensaiden mahdollinen leikkaaminen aloitellaan kovimpien pakkasten loputtua, aikaa on silmujen avautumiseen asti. Aurauslumien alta voi vielä paljastua ikäviäkin yllätyksiä, katkeilleita ja repeytyneitä oksia. vaurioituneet oksat poistetaan. Vanhoja pensaita voidaan harventaa, jolloin poistetaan 2-5 oksaa mahdollisimman alhaalta leikaten. Näin varmistetaan pensaan uusiutuminen ja hyvä kukinta.

Koivuilla, tuomen-, kirsikan- ja vaahteransukuisilla puilla ja pensailla jätetään leikkaaminen mieluiten loppukesään niiden voimakkaan mahlavuoto-ominaisuutensa vuoksi.

Havuilla ei ole erityistä leikkaustarvetta. Vain vioittuneet oksat poistetaan. Kuusiaitojen paras leikkuuajankohta on käsillä parasta aikaa. Edellisen vuoden kasvua jätetään nuorella aidalla 2-3 senttiä ja vanhaan aitaan puoli senttiä.

Viinimarjapensaiden leikkaus tehdään näin varhaiskeväällä. Sillä taataan pensaalle pitkä ikä ja runsas sato. Poistetaan huonot, vanhimmat sekä maahan lamoavat oksat mahdollisimman alhaalta leikaten. Pensaaseen jätetään noin parikymmentä satoa tuottavaa oksaa. Vadelman edellisenä vuonna marjoja tuottaneet oksat poistetaan maata myöten. Rivimetrille jätetään noin 16-20 satoa tuottavaa versoa. Muiden marjakasvien kohdalla leikkaaminen suoritetaan vain tarpeen mukaan, maahan lamoavien ja muutoin vaurioituneiden oksien osalta.

Pensaiden tuet kannattaa tarkistaa ja korjata myös näin kevään aikana, kun lehdet eivät ole tiellä.
Perennapenkit saavat vielä uinua hankien alla. Niitä kannattaa mennä rapsuttamaan vasta maanpinna lämmettyä.



Sisällä riittää puuhaa vielä näin lumien sulamista odotellessa. Viherkasvit kaipaavat huomiota pitkän pimeän talven jälkeen. Mullan vaihto takaa kasvin kasvuvoiman jatkossa. Pistokkaat alkavat juurtua helposti valon lisääntyessä.

Kellarissa talvehtineita runkoruusuja jne. olisi hyvä käydä vilkaisemassa ja voisi vähitellen suunnitella niiden leikkaamista ja siirtämistä valoon. Viileässä talvehtineet pelargoniat voi uudelleenistuttaa. Muutaman viikon päästä voi ottaa pistokkaita pisimmistä versoista. Kastelua ja lannoitusta aloitellaan vähitellen uuden kasvun myötä.



Kesäkukkien, yrttien, vihannesten sekä perennojen esikasvatuskausi on vasta aluillaan. Kaupoissa ovat siemenvalikoimat nyt parhaillaan. On tarjolla monipuolisesti kesäkukkia, yrttejä, kasviksia, perennoja. Nopeimmat voivat tehdä erikoisiakin löytöjä esimerkiksi ruskean tomaatin tai sesongin hittikasvi stevian siemeniä!

Helpoimmat, lyhyen esikasvatuksen vaativat kasvit ehtii kylvää vielä toukokuussa etenkin, jos ei ole ikkunalautaa viileämpää kasvatuspaikkaa. Liian lämpimässä kasvaessaan taimista tulee hentoja hujoppeja. Itse kasvattamalla voi säästää sievoisen summan, mutta ehkä tärkein kasvatuksessa on itse kasvun seuraaminen. Ja mukavahan niitä itse kasvatettuja astereita on ihailla itse kasvatettuja ruskeita minitomaatteja makustellessa.

Mutta sitä ennen hillitään vielä hieman aikaa itseämme. Ei se piha sieltä hangen alta minnekään karkaa. Odotellaan rauhassa lumien sulamista. Paitsi että itse levittelen kevättä odotellessa lapiolla varjopaikoilta suurimpia kinoksia. Jouduttaa se sulamista, hieman….

Kevättä rinnassa!

Kevään lähestyminen ja valon lisääntyminen saa aikaan jokavuotisen 'höyrähtämisen'. Siemenhyllyjen ohi on vaikea päästä silmäilemättä. Vaikka kuinka viime syksynä vannoin, etten seuraavana keväänä kylvä mitään. Tässä sitä ollaan.



Paahteinen etelän puoleinen parveke ei houkuta suuristutuksiin, etenkin kun työkiireet ovat kiihkeimmillään juuri parhaan kasvun aikana. Tällä hetkellä kerrostalossa asuessani minua kuvaa mainiosti sanonta 'Suutarin lapsilla ei ole kenkiä!'



Herneenversoja ajattelin kokeilla tänä keväänä ensimmäistä kertaa.
Vihanneskrassi aloittaa kylvökauteni vuosittain. Se on niin helppo kasvattaa märällä talouspaperilla, leikata leivän päälle tai raikkaaksi lisäksi salaattiin.



Seuraavana päivänä alkaa tapahtua jo.





Reilussa viidessä päivässä sato on korjattavissa. Nyt kasvu oli kumman epätasaista. Aiemmin lehdistö on ollut tasaista mattoa. Mutta joka tapauksessa ihanan raikasta leivällä, tämän kasvukauden ensimmäiset itse kasvatetut syötävät. Uusi kylvös odottaa jo kelmun alla...

Pajukko kutsuu!

Pajusta on moneksi. Tuo pellon- ja ojanpientareiden sekä joutomaiden valtapensas on monen riesa ja painajainen. Mutta näppärän käsissä paju taipuu moneen käyttötarkoitukseen.

Siitä voi tehdä koriste- ja käyttöesineitä niin kotiin kuin puutarhaankin. Taitavimmilla paju taipuu taidokkaiksi koreiksi ja jopa eläinhahmoiksi. Puutarhaan voidaan tehdä eläviä punottuja pajuaitoja ja huvimajoja. Onpahan kuivattua pajua käytetty sermeinä, aitoina, istutuksen rajauksina jne. Paju materiaalina antaa mahdollisuuksia monenlaiseen toteutukseen.


Paras paju punontaan on vuoden ikäinen haaraton suora ja ohut vitsa. Toki toisen vuoden kasvustostakin voi löytyä suoria vitsoja latvustosta pieniin töihin. Vitsat leikataan oksasaksilla mahdollisimman läheltä tyveä. Paras keruuaika on kasvukauden päätyttyä lehtien pudottua aina kevättalveen saakka. Jos halutaan punoa kuoretonta pajua, on paras keruuaika ennen lehtien puhkeamista. Kevätkeruun sesonki on vain pari viikkoa.

Tuoreesta pajusta tehdyt tuotteet kuivuvat ja punos löystyy huteraksi, siksi etenkin sisälle ja käyttötavaroiksi tehtävien esineiden materiaali olisi syytä kuivata ennen käyttöä. Ennen punontaa on kuivattua pajumateriaalia liotettava riittävän pitkään. Kun liotetun pajun voi taittaa murtumatta 90 asteen kulmaan, on paju punontavalmis. Liotetusta pajusta tehty esine pysyy napakkana ja on pitkäikäinen.


Paju materiaalina on ilmaista, ekologista ja trendikästä. Hyvin kuivassa pidetty esine pysyy hyvänä pitkään. Pajutuotteiden hoidoksi käy pölyjen huuhtelu suihkun alla muutaman kerran vuodessa. Ulkona sateelle alttiina pajutuotteen ikä on ymmärrettävästi lyhyempi. Vanha rikkinäinen pajutuote on poltettavissa tai silputtavissa silppurilla kompostiin tai katteeksi pensaiden alle.

Pajun keräämiseen luonnosta tarvitaan aina maanomistajan lupa. Muutamalta maanomistajilta lupaa kysyessä olen saanut vastaukseksi naurunhyrähdyksen, ’Vie veikkonen vaikka kaikki!’ Seuraavana vuonna samoista kannokoista kerätty paju on entistä pidempää ja ohuempaa, parempaa.


Pajua on saatavissa myös viljeltynä, tällöin se on laadullisesti tasaisempaa. Viljellyssä pajussa on myös erilaisia värivaihtoehtoja sekä pajulajikkeita eri käyttötarkoituksiin.

Oman pihan punaoksaisen korallikanukan pitkiä piiskaoksia voi käyttää myös antamaan väriä punontaan. Miksei voisi suuremman tontin takarajalla pitää yllä omaa pajukkoriviä puutarhavadelman lailla istutettuna. Punontapajuja on mahdollista saada pistokkaina tai astiataimina. Tällöin olisivat omat pajut helposti saatavilla uusiin punontoihin. Esimerkiksi punapaju ja verkkopaju olisivat kokeilemisen arvoisia.

Kutsukoon pajukot käsistään käteviä taikomaan talveksi kartioita jouluvaloille ja kehikoita ensi kesän köynnöksille… On kokonainen talvi aikaa punoa kaunista puutarhaan…

Betonipatsaita huumorilla höystettynä

Tytöt saivat kameran keväällä Ari Partasen kauppapuutarhan kevätmarkkinoille ja kuvasivat itsensä Esko Määtän upeiden betonipatsaiden myyntinäyttelyssä!















Patsaita voi tiedustella itse taiteilija Esko Määtältä.

Piharakentajan haasteet

Kolumni 15.9. KotiseutuPlussassa

Toimiva, viihtyisä ja helppohoitoinen piha. Siinä tavoitetta niin vanhan pihan omistajille kuin uuden rakentajille. Enää ei riitä -70-luvun pelkkä sileä nurmikenttä. Nyt vaaditaan pihalta persoonallisia, yksilöllisiä, kestäviä ratkaisuja, samoin kuin sisätiloissa. Kaunis piha on käyntikortti taloon ja kertoo paljon talon asukkaista.


Pihan perustaminen vaatii paljon tietämystä materiaaleista, kasveista, viherrakentamisesta. Uuden pihan rakentajalla tai vanhan pihan uudistajalla on monta haastetta ratkaistavaksi. Olisi mietittävä kulkuväylät ja istutusten sijainnit. On löydettävä järkevät paikat tuuletukselle ja pyykin kuivaukselle. Lapsetkin haluavat pihalle trampoliininsa ja avointa tilaa pallopeleille. Omat paikkansa pihassa vaativat puutarhakeinu, peräkärry, grillikatos, lipputanko, valaisimet, komposti ja roskakatos. Hyötytarha kasvihuoneineen olisi saatava johonkin mahdutettua. Kaikki toiminnot olisi sijoitettava helposti saavutettavaksi. Siinä haastetta kerrakseen!


Muutakin mietittävää löytyy. Mitkä kasvit menestyvät pihassa? On muistettava sijaintimme V-kasvuvyöhykkeellä, kaikki puutarhalehtien esittelemät kasvi-ihanuudet eivät meillä menesty. Kasvivalinnoissa otettava huomioon tontin kasvuolot, pohjamaan laatu, kosteus- sekä tuuliolot.

Omat mieltymykset ohjaavat myös kasvivalintoja. Halutaan isoäidin iirikset tai mummolan syreenistä lohkaistu juurivesa omalle pihalle. Toisinaan kaivataan pihalle vain pinkki tai valkokukkaisia kasveja. Kasvien tuleva koko, kasvutapa ja yhteensopivuus on osattava ottaa huomioon. Jokaisella pihan kasvilla on oma tehtävänsä esim. näkö- tai tuulensuojana, tilan rajauksena ja jakajana jne.


Hyvällä ennakoivalla suunnittelulla voidaan välttyä monelta yllätykseltä. Etevä oman pihan rakentaja, osaa ideoida juuri itselleen ja omalle tontille sopivat mieleiset ratkaisut. Pihan suunnittelussa kokonaisuuden hallinta vaatii erityistä hahmotuskykyä ja silmää.

Kaikilla ei ole kuitenkaan taitoa tai aikaa visioida pihan toimintoja, silloin ammattilaisesta on apua. Hän näkee mitkä haaveista on toteutettavissa ja mitkä eivät. Suunnittelun kustannus voi olla vain muutamia prosentteja pihan lopullisista rakennuskustannuksista, ei siis suuri investointi. Valmiin suunnitelman pohjalta on helppo lähteä toteuttamaan unelmien pihaa vaikka osissa, useamman vuoden aikana.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu piha maksaa itseään takaisin mm. pihan rakentamisen ja hoidon helppoutena sekä yleisenä näyttävyytenä, viihtyvyytenä.

Jotta ensi kesälle saisit suunnitelman työtaakkaasi helpottamaan, kannattaa sinun lähteä nyt asialle. Talviaika on hyvää aikaa miettiä piha-asioita. Keväällä pitää päästä jo pihahommiin.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pihassakin!