Tuoksua parvekkeella

Joka aamu avattuani parvekkeeni oven, vastaan tulvahtaa makea tuoksu. Lasitettu parveke muodostaa oman suljetun tilansa. Lattialla on matalassa saavissa neljä kesäleimua, jotka antavat tuoksua. Kesäleimun kukat kuivuvat ja häviävät, sitä ei tarvitse nyppiä. Leimun kaverina pystykasvuista hopeakäpälää.

Petunia ja kiviä

Parvekkeeni paahteisimmalla paikalla on kerrottu amppelipetunia. En pidä petunioista niiden tahmeiden kukkien vuoksi. Mutta nähdessäni tämän puutarhamyymälässä, olin myyty. Rassukka oli hieman kärsinyt kuljetuksessa ja oksia oli taittunut. Kyllä tästä komea saadaan. Kukat ovat kuin ruusut. Petunia on saanut alustakseen mummoni kukkapöydän. Kukkapöydän alatasolla olevat saviesineet ovat omatekoisia, vanhin niistä on lapsuudesani tehty.


Kukkapöydän ylätasolle olen laittanut koristesepeliä ja -kiviä. Pyöreä kivi on aarteeni ja kulkenut mukanani yli kaksikymmentä vuotta.

Kivi löytyi Oulunjärven eräästä saaresta. Tuttavani kuuli, että etsin pyöreitä kiviä. Hän muisti muutama vuosi aiemmin löytäneensä kyseisen saaren rannalta hieman tennispalloa suuremman lähes täydellisen pyöreän kiven. Siis päätettiin lähteä kiveä etsimään. Ranta, jossa kivi lymyili oli 30 metriä pitkä ja 2-4 metrin leveydeltä täynnä pyöreää kiveä! Nuoruuden innolla ranta haravoitiin ja kivi löytyi!

Ihana, kamala nurmikko

Kolumni 23.6.2010 Kotiseutu Plus-lehdessä

Oma piha on mukava asia. Kuinka rentouttavaa on kuljeskella avojaloin oman pihan, pehmeällä laajalla nurmimatolla. Kaikki pihanomistajat eivät kuitenkaan täysin allekirjoita edellä mainittua toteamaa.


Nurmikko voidaan kokea taakkana joka viikkoisine leikkaamisineen. En ihmettele ollenkaan. On todettu, että nurmikon hoitaminen kesän aikana vie pihanhoidossa enemmän aikaa per hoidettu neliömetri kuin hyvin tehdyt istutukset!

Ennen oli pihan laadun ja kauneuden mitta virheettömän tasainen ja hyvin leikattu laaja nurmikenttä. Nykyisin uusien pihojen omistajilla on useinkin toiveena mahdollisimman vähän leikattavaa nurmikkoa. Tilalle halutaan jotain muuta, helppohoitoisempaa. Kukapa haluaa suuritöisen pihan, mutta sitä se väistämättä monin paikoin on!

Onko nurmikon ulotuttava aina pihan joka kolkkaan? Miksi se varaston ja pensasaidan välinen parin metrin kaistale pitää olla nurmikkona, sieltä kun pitää siirrellä tavarat ensin ruohonleikkuun edestä pois. Tällaisissa paikoissa voisi pinta olla helppohoitoinen sepeli.

Miksi tamppaustelineen paikka on nurmikolla, kun se pitää joka ainoa kerta siirtää ruohonleikkuun edestä pois ja takaisin? Telineen paikan voisi hyvin miettiä pihan kulkuväylän tai seinän viereen ja laatoittaa. Viidestä kuuteen neliötä laatoitusta olisi riittävä, ei järin suuri investointi.

Miksi pihan pensaat ovat yksittäin istutettu ja miksi niiden alustat on nurmena, kun pensaiden väliin ja juurelle on päältä ajettavalla ruohonleikkurilla hankala päästä? Sitä varten on oltava erikseen pienempi leikkuri! Vaihtoehtona olisi leveä kuorikatealue juurialueella, yhtenäiset laajemmat istutusalueet, jolloin ei tarvitse leikkurin kanssa väleissä pujotella.

Miksei pihalle voisi rakentaa laatta- tai hiekkapolkuja ja oleskelualueita vaikka aamu- ja ilta-aurinkoon omansa? Onko oleskelupihan ainoa pinnoite oltava aina se kaikkein suuritöisin, nurmikko?


Mutta mitä pihalla sitten voisi olla muuta kuin pelkkää nurmikkoa? Vaihtoehtoja on: kestopuuta, laatoituksia, kiveyksiä, koristesepeliä tai kuorikatteita, kunttaa, niittyä, istutuksia. Erilaisia pintoja monipuolisesti yhdistelemällä saadaan verraten vähin ponnistuksin näyttävä ja helppohoitoinen kokonaisuus.

Ei ole pihanomistajan heikkous tai laiskuus kyseessä, jos haluaa pihastaan helppohoitoisempaa vaikka nurmikkoalaa vähentämällä. Kyse on asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta.

Kuka haluaisi työpäivän jälkeen jurrata pihalla nurmikon leikkuussa tunnin tai pari, jos vaihtoehtona olisi vartin verran pienen nurmikkopalan leikkuuta ja loppuilta virkeänä perheen parissa tai vaikka jalkapallon MM-kisoja seuraten.

Parveke, kirvavapaa kesäolohuoneeni

Eteläiselle parvekkeelle tänä kesänä työkiireiden vuoksi tulee mahdollisimman vähän hoidettavaa. Totesin, että viimekesäinen kasvihuoneen kaltainen tila saa nyt vaihteeksi olla olohuoneen jatke ja tilaa oleskelulle oltava. Äitini tekemät keramiikkalampaat vahtivat pelargonioita.


Pajukartiossa oli viime kesänä mahtava keijunmekko ja se selvisi marraskuulle asti. Köynnöksen painosta kartio taipui mutkalle, eikä oikene. Kirvat pesivät sen tuuheaan kasvustoon. Myrkyttäminen oli haastavaa ja torjuntapuikoistakaan ei tuntunut olevan hyötyä. Koko kesä taisteltiin olioiden kanssa. Kuumalla parvekkeella ne tuntuivat viihtyvän liiankin hyvin. Tänä kesänä ei taistella.


Helpon parvekkeen helpot kasvit. Pöydällä on peiponmaksaruoho kokeelleisena istutuksena, vieressä punertava kattomehitähti. En ole kuullut,että kirvat iskisivät näihin. Takana olevan taulun on tehnyt Toiveraamin Tarja Korhonen.

Puun hoitoa virolaisittain

Törmäsin tähän näkyyn taannoin Tallinnassa. Surkuhupaisaa oli, että puu oli lasten leikkipuistossa! Olisi ollut moottorisahamiehelle töitä. Suomessa tämän kuntoinen puu olisi poltettu klapeina ilmaan jo aikoja sitten. Pahasti revennyttä puuta on koetettu täyttää betonilla. Onko ollut tarkoitus 'tukea' puuta täyttämällä muodostunut kolo. Vai 'peittää' tapahtunut pois näkyvistä, pois mielestä? Vai onkohan tämä virolaisten betoniyhtiöiden kehittämä uusi aluevaltaus puutarha-alalle, uuden sukupolven puunhoitokikka ?

Mansikan makuun

Nyt alkaa amppelimansikkani tuottamaan satoa vähintään marja päivässä-vauhtia.


Aioin tänä kesänä jättää parvekkeen istutukset minimiin. Etelään suuntautuva parveke on haastava lämpötilojen suhteen. Kun en ehdi kesäaikaan päivystää kotona, ratkaisu kuulosti minusta hyvälle. Ystävät ovat olleet toista mieltä ja lahjoneet minut mm. amppelimansikalla.


Mansikka tuottaa runsaasti rönsyjä. Leikkaan osan pois, jolloin kasvuenergia suuntautuu vain muutamiin rönsyyn. Pian rönsytaimissakin on nuput. Tämän mansikan marjat ovat pitkänpuikeita. Maistuvat mansikalle, joskin hieman tavallista mansikkaa happamampia. Mutta aamulla herättyäni ensimmäisenä parvekkeen mansikka suuhun ja päivä lähteen mansikanmakuisesti liikkeelle.
http://pihapiiantontilla.blogspot.fi/

Perennaryhmä, viherpeukalon taidonnäyte

Kolumnini 16.6.2010 Kotiseutu Plus-lehdessä


Näinä aikoina viherpeukaloiden sormet syyhyävät ja katseet ovat jo pihan istutuksissa. Eurot virtaavat puutarhaliikkeisiin ja uudet kasvilöydöt kotipihoille. Jotta rahoille saisi parhaan mahdollisen vastineen, on istutusten laadinnassa huomioitava monia asioita onnistuneen lopputuloksen saamiseksi. Perennapenkin perustaminen vaatii hieman asiaan perehtymistä.

Perennoja valitessa on hyvä selvittää niiden erilaiset vaatimukset mm. valontarpeen ja kasvualustan suhteen. Paahteen perenna kun ei viihdy varjossa eikä kosteikkokasvi kivikkoryhmässä.

Valitsemalla eri aikaan kukkivia kasveja saadaan penkkiin näyttävyyttä pitkäksi aikaa. Kukinnan väri on taas makukysymys, toiset pitävät räiskyvistä väreistä, toiset hillitystä valkoisesta. Tärkeintä on että sävyt sopivat omistajan silmään. Perennapenkki on hyvin rajallinen tila luoda jatkuvaa kukintaa. Sen vuoksi kasveja istutetaan limittäin siten, että myöhemmin kukkiva perenna aikanaan peittää lehdillään jo aikaisemmin kukkineen, Esimerkiksi krookus- valkovuokko-pioni-yhdistelmä.


Lisäksi kasvien lehtimuodoilla ovat merkityksensä. Toisilla kasveilla pääasia onkin näyttävä lehdistö (kuunlilja, valeangervot, kotkansiipi). Suosimalla myös erilaisia lehtimuotoja saadaan ryhmään näyttävyyttä. Esimerkiksi vierekkäiset kapealehtiset päivänliljat ja siperiankurjenmiekat tekisivät penkistä suikalemaisella lehtimassallaan levottoman. Kun väliin istutetaan toisenmuotoisen lehtimuodon omaavaa kasvia, asetelma rauhoittuu huomattavasti. Perennojen lehtien värityksissä on myös eroja. Vihreyden keskeltä siellä täällä oleva vaalearaitainen, punertava tai harmahtava kasvusto erottuu edukseen. Tässäkin on muistettava maltti, jotta vältyttäisiin liian levottomalta vaikutelmalta. Suosimalla syysvärityksen omaavia perennoja, saadaan oman lisänsä perennapenkin syysilmeeseen.

Kasvien lopullinen koko, kasvutapa ja leviävyys on myös hyvä selvittää. Tiedetään istuttaa suuremmat kasvit penkin taka-alalle sekä matalat eteen. Leveäkasvuisille perennoille on annettava kasvutilaa, kun taas kapeakasvuiset voi istuttaa lähekkäin.

Istuttamalla ryhmään useampi kappale samaa kasvia saadaan penkkiin näyttävyyttä, selkeyttä ja helppohoitoisuutta. Tällöin vältytään penkin tilkkutäkkimäiseltä kirjavuudelta.

Perennaryhmän kasvien istutusjärjestys määrittyy sen mukaan, mistä suunnasta sitä eniten tullaan ihailemaan. Tällöin tulevan penkin etureunassa ovat matalammat ja takana korkeammat kasvit. Tietenkin säännöt on tehty rikottaviksi, joskus korkeampi kasvi matalan edessä voi olla mielenkiintoinen poikkeus...

Perennojen lisäksi ryhmään voidaan saada uutta ideaa luonnonkivillä tai istuttamalla sekaan pikkuhavuja tai pensaita. Myös yksivuotisilla kesäkukilla voi tehdä tilapäisiä väli-istutuksia.

Perennoille suositeltuja istutusvälejä on syytä noudattaa. Kasveilla menee muutama vuosi päästäkseen kasvultaan normaaliin kokoonsa ja loistoonsa. Jos kasvit istutetaan liian tiheään, kasvusto kasvaa umpeen liian nopeasti. Tällöin kasveja on syytä harventaa, muutoin ne eivät pääse oikeuksiinsa kauniine kasvutapoineen. Ja sehän on tuhlausta jos mikä!

Koko kesän kukkiva, monipuolinen ja näyttävä perennapenkki on todellakin viherpeukalon jalokivi, tekijänsä taidon ja tiedon mitta!

Messuviikonloppu

Viime viikonloppuna oli Katinkullassa Viihdy Vuokatissa-messut, jossa olin yritykseni kanssa mukana. Paikallisen rautakaupan hulppealla osastolla omat pöytäni hukkuivat suureen tilaan. Eipähän ahtaus vaivannut. Mukana oli hyvä palvelupakettikokonaisuus. Minä suunnittelijana, betonikiviedustaja tarjoaa kivet, rautakauppa välittää ne ja viherrakentaja rakentaa. Paikallinen puutarha sponsoroi kasvit osastollemme. Herätettiin mukavasti huomiota.

Istuttajan muistilista

Kolumnini 9.6.2010 Kotiseutu Plus -lehdessä

Tämä aika on istuttajan kulta-aikaa. Kasvivalikoimat parhaimmillaan, kasvukausi edessä ja intoa viherpeukalointiin yllin kyllin.

Istuttamisen ja pihanhoidon riemu voi jo alkukesästä typistyä siihen, etteivät edellisen vuoden istutukset selvinneet talven yli tai kasvu on kituliasta. Kuinka moisilta takapakeilta voitaisiin välttyä?

Usein työssä näitä ongelmia ratkoessa tulee ilmi pari sanaa ’..reilusti lannoitin..’! Istutusvaiheessa pieni taimi tai omenapuu ei tarvitse hevosenlantapatteria istutuskuopan pohjalle. Hyppysellinen riittää. Kukapa se varpaat kakassa viihtyisi! Liiallisesta lannoituksesta johtuen taimen uusi kasvu on liian rehevää ja juurtuminen jää huonommalle. Liian rehevä kasvusto talvehtii huonosti.

Toinen istutuksen onnistumisen edellytys on riittävä kastelu. Sitä ei sovi unohtaa kun kasvi on saatu maahan. Kastellessa annetaan vettä mieluummin kerralla enemmän kuin usein ja vähän. Veden on ulotuttava syvälle maahan kasvin juuristoon asti. Hellepäivänä tehdystä kastelusta haihtuu ilmaan vedestä jopa 70 %. Paras kasteluaika olisi siis illalla, jolloin haihdunta on pientä ja vesi ehtii painumaan yön aikana hyvin maahan.

On myös syytä tarkistaa, että vesi painuu kasvin juurialueelle, eikä lähde lirisemään pitkin maanpintaa. Asian varmistamiseksi voi kasvin juurelle tehdä pienen painanteen johon kastelun suorittaa. Syksyn tullen painanne on syytä poistaa, jotta talvimärkyys ei pesi painanteeseen palelluttaen siten kasvin.

Istutusta ei kannata jättää muuta maanpintaa alemmaksi, vaan ennemminkin lievästi kohoavaksi kummuksi. Tällöin talvimärkyys ei pääse vaivaamaan kasvia. Savimaahan istuttaessa on tärkeää laittaa sepeliä istutuskuopan pohjalle salaojitukseksi, tällöin juuristo ei lepää vedessä ja voi hyvin.

Puiden istutuksen ja juurtumisen onnistumiseen vaikuttaa myös puun tukeminen.. Pari tanakkaa tukikeppiä tiukasti maahan molemmin puolin puuta. Runko sidotaan keppien väliin, siten ettei tuuli pääse heiluttamaan puuta. Kun runko on vakaana, juuripaakkukin on maassa paikoillaan ja puu pääsee juurtumaan rauhassa. Tuennan tarve on noin pari vuotta.

Jos nämä asiat olet ottanut huomioon istuttaessasi, voit todeta hyvällä omallatunnolla: ”Parhaani tein!”

Lasten suusta

Olin tänään pihasuunnittelijan ominaisuudessa erään asiakasperheen pihassa. Mittailtiin tonttia ja keskusteltiin heidän toiveistaan pihasuunnitelmaa varten. Naapuruston lapset olivat kuulleet pihasuunnittelijan tulosta. Pian tultuani pihalle he olivat pyytäneet asiakasperheen äitiä välittämään minulle tärkeän kysymyksen: Mistä ohjelmasta olen? Pihaohjelma Edenistä vai Huvila & Huussista? Vastaukseni oli valitettavasti, en kummastakaan.

Tarinoita mansikkamaalta

Sattuipa kesällä taannoin mansikkamaalla. Saivat mansikat uuden osoitteen supikoiran vatsaan, ennenkuin itse ehdimme satoon koskea. Hankin kasvimaalle puutarhamyymälästä muovisen käärmeen. Toive oli, että se säikyttäisi mokoman nelijalkaisen matkoihinsa ja jättäisi mansikkamme rauhaan.


Pari päivää piti käärme meidän puoliamme. Sitten se hävisi ja oli kateissa useamman päivän. Viimein se löytyi läheisestä pajukosta poskeen purtuna. Supikoira varmaan otti itseensä, kun huomasi meidän huijaavan sitä Suomen luontoon kuulumattomalla kalkkarokäärmeellä. Kostoksi se piilotti huijausvälineen ja puri palan käärmeen poskesta.

Ei säikkynyt supikoira käärmettä. Otettiin 'kovemmat' otteet käyttöön. Ei ollut loukkua vaan viritettiin katiskan sisään syötti ja katiska mansikkamaalle. Vanhemmillani oli siihen aikaan pieni kääpiösnautseri. Huutelipa äitini pian katiskan virityksen jälkeen koiraa pois mansikkamaalta, jossa tämä mielellään haisteli supikoiran jälkiä. Oli ihmetys suuri, kun koira kutsusta huolimatta ei tullut sieltä pois, seisoi vain. Tovin kuluttua selvisi miksi seisoi paikoillaan. Se oli ahtanut itsensä katiskan nielusta kalasyötin houkuttamana, muttei päässyt pois. Jos joku osaa olla nolo, niin se rassukka sitä oli.

Eipä koira jatkossa piitannut enää katiskasta. Lienekö supikoira nauranut pusikossa viikseensä tapahtumille ja fiksuna otuksena väisteli katiskaa. Annettiin periksi ja viritettiin verkot mansikoiden päälle.

Kesä älä tule vielä!

Totesin tänään kesän olevan käsillä, valitettavasti ainakin kahta viikkoa aivan liian aikaisin. Ainakin täällä V-vyöhykkeellä Kainuun leveysasteilla. Tuomi aloittelee kukintaa, pionit ja muut hallanarat perennat nousevat perennapenkeistä!


Ei mene pitkään näillä keleillä, kun pihlajakin kukkisi!


Kohta on mustikka kukassa! Voi olla mustikkasato vaarassa.

Kesä ei voi alkaa näin varhain, mukavahan se olisi. Luontoäidillä on kuitenkin oma tahtinsa, vaikka se silloin tällöin valitettavasti rytmistään lipeää. Kotipuutarhureilla on hallojen ja kylmien kelien tullessa suuri työ suojata ja peitellä liian varhain pintaan nousseita perennoja. Kyllä täällä Kainuussa on usein hallaöitä vielä kesäkuullekin asti. Kannattaa ottaa saavit, sankot, hallaharsot ja lakanat esille, varmuuden vuoksi. Ei maha mittään!

Patsaita puutarhaan

Löysin koneeltani jo unohtuneen kuvakansion. Kuvasin viime syksynä paikallisella puutarhalla olevan betonipatsasnäyttelyn. Patsaat on ulkokäyttöön tehty, luonnollisessa koossa olevia eläinhahmoja, aidon näköisiä!

























Patsaat on valmistanut kajaanilainen Esko Määttä.

Tallinnaan matkaaville

Mukava nähtävyys pienen kävelymatkan päässä keskustasta on Kadriorgin palatsin muotopuutarha sekä mahtava puisto. Palatsi rakennettiin alunperin Venäjän tsaari Pietari Suuren perheen kesäasunnoksi ja nykyisin toimii taidemuseona. Jos shoppailu Tallinnassa alkaa kyllästyttää, tässä oiva vaihtoehto kauniiksi kesäpäiväksi.


Palatsi on kuin karamelli, yhtä häikäisevä oli sen muotopuutarha.










Kadriorgin palatsin puisto koostuu useasta eri kokonaisuudesta.


Lehmusrivit soivat lapsille mukavan varjoisan hippaleikin.




Suihkulähde näkyi kauas.


Symmetrinen joutsenlampi ja sitä ympäröivät leikatut lehmukset.


Puistoa entistetään koko ajan. Se on ollut ennen sadan hehtaarin kokonaisuus. Suuri osa puistosta on ollut ja on edelleen luonnontilaista niittyä ja metsikköä, esimerkiksi suuri hevoskastanjametsikkö on vaikuttava. Puistossa olisi kulunut useampikin tunti. Pitänee käydä seuraavan kerran aikaisemmin kesällä. Syksyllä alkoi paras kukinta olla ohi. Piti vain kuvitella se suuri kesäinen kukkaloisto.

Istuttamisesta

Kohta alkaa täällä meidänkin leveysasteilla (V) olla puiden ja pensaiden istutusaika parhaimmillaan. Pitää kuitenkin hieman malttaa mielensä. Liian aikaisella istutuksella ei voita mitään, se ei jouduta kasvua ollenkaan. Pelkkä istuttaminen ei takaa kasvin menestymistä, vaan sekin tarvitsee jälkihoitoa.



Esimerkiksi puun hoidoksi ei riitä, että se on saatu maahan. Vaan istutuksen jälkeen on huolehdittava tukikeppien kunnosta ja että tukinaru ei kiristä liikaa rungon kasvaessa tai hankaa rungon pintaa rikki. Myös rungon suojat on syytä poistaa ajoissa.



Tässä on istuttaja unohtanut poistaa istuttamansa lehtipuun tukinarut. Naru oli kuronut rungon lähes poikki!



Tässä esimerkki maailmalta. Kuinka käy, jos rungon suoja jää rungon ympärille vuosiksi? Tämänkin olisi saanut poistaa jo vuosia sitten. Katkeamisriski tällä vaahteralla suurenee vuosi vuodelta ellei spiraalia poisteta. Tämä puu on Savossa.