23. kesäkuuta 2011

Kotikonstein tuholaisia vastaan

Kolumnini KotiseutuPlussassa 30.6.

Kesän kasvukausi alkaa olla vaiheessa, jossa kasvu on runsainta. Aika on suosiollinen siksi myös pihapiirin pikku tuholaisille esimerkiksi kirvoille, pistiäis- ja perhostoukille, vain muutaman mainitakseni.

Ensisijaisin torjunta tuholaisille on istuttaa taimet hyvään maahan, sopivalle kasvupaikalle ja antaa niille riittävästi lannoitusta ja vettä. Näin ne pystyvät hyväkuntoisina vastustamaan ötököitä paremmin. Aina sekään ei riitä…


Kesä 2006 oli kirvakesä.Silloin niille kelpasi jopa voikukan varsi!


Kotipuutarhan yleisin harmitus ovat kirvat. Ne imevät kasvin uudesta kasvusta alkukesällä nesteitä, pihakasveja suuremmin vioittamatta. Pienemmille parveke- ja kasvihuonekasveille se on tuhoisampi. Esimerkiksi lumipalloheisin kimppuun ne iskevät helposti liian aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla. Kirvaongelma häviää luontaisesti kesän edetessä uuden kasvun puutuessa.

Vihannespunkit huomataan parveke- ja kasvihuonekasveissa vasta yleensä kasviin ilmenneestä seittimäisestä peitteestä. Punkit kellastuttavat ja varistavat lehdet ennenaikaisesti ja vaikuttavat siten kasvuun heikentävästi.

Perhos- ja pistiäistoukat taas syövät toukkavaiheessa pensaan lehdet siten, että lehtiruodit jäävät näkyviin. Toisinaan pensas ehtii tekemään uudet lehdet.

Luonnollisin tapa karkoittaa ei-toivotut ötökät on kylmävesiruiskutus. Puutarhaletkulla tai ruiskulla ruiskutetaan kylmää hanavettä lehdistöön, niin että kasvi ja ötökät kastuvat kokonaan. Käsittely uusitaan muutaman päivän päästä. Kasvihuonekasveilla torjuntana voidaan käyttää myös lämmintä, alle 60 asteista vettä, joka suihkutetaan lehtien alapinnoille, jossa vihannespunkit lymyää.


Torjunta-ainepulloihin on hyvä kirjata niiden sisältö.

Kotipihalla, -parvekkeilla ja -kasvihuoneissa kannattaa suosia luonnonmukaisia torjunta-aineita. Jokaisen kaapista löytyy torjuntaan sopivia aineita. On tärkeää pysyä ohjeenmukaisissa annostuksissa, jotta liian väkevät aineet eivät vioittaisi itse kasvia. Ohjeiden aineet tehoavat kirvojen toukkien ja muiden pehmeäihoisten tuhohyönteisten torjuntaan.



Mäntysuopaliuos 1
2 dl nestemäistä mäntysuopaa
10 litraa n. 20 asteista vettä

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Mäntysuopaliuos 2
3 dl nestemäistä mäntysuopaa
5 dl spriitä (Sinol)
1 rkl suolaa
10 litraa

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Ötökkäöljy:
1 rkl astianpesuainetta
2,5 dl ruokaöljyä

Aineet sekoitetaan ensin keskenään.
Uutta perusöljyä 1-2,5 tl sekoitetaan 2,5 dl:aan vettä. Vältä liian vahvaa seosta!!!


Nokkosvesi
1 kg tuoreita nokkosia
5 litraa n. 20 asteista vettä

Annetaan seistä vuorokausi, jonka jälkeen siivilöidään ja ruiskutetaan laimentamattomana. Ei säily.



Tärkeää torjunnassa on se, että ötököiden on kastuttava kunnolla aineeseen. Ei riitä, että lehtipinnat sumutetaan päältä päin. Ötökät lymyävät usein lehden alapinnalla, jonne ainekin on saatava. Joskus se vaatii käsittelyä lehti kerrallaan. Säännöllinen kasvuston tarkkailu kannattaa, sillä on helpompaa torjua alkuun muutama tuholainen kuin viikon päivän päästä tuhatpäistä ötökkäarmeijaa.

Kaikki käsittelyt on toistettava muutaman päivän välein, kunnes ötökät ovat kadonneet. Sade laimentaa ruiskutteen tehoa.

Kotitekoinen ruiskute on lapsiperheissä turvallisempi, kuin kaupan torjunta-aineet. Tosin kaupan on jo paljon biologisesti hajoavia aineita. Haasteena kaikessa ötököiden torjunnassa on, ettei torjunnan vaikutusta voi kohdentaa esimerkiksi pelkästään kirvaan, vaan siinä samalla menevät helposti kirvan luontaiset tuholaiset leppäkertun toukat ja samalla myös liuta muita hyötyeläimiäkin.

Torjunta-ainepullo kädessä on syytä muistaa, että yksikään eläin ei synny tuholaisena tai hyötyeläimenä. Ötökästä tulee ihmisen mielestä tuholainen, kun se erehtyy aterioimaan ja lisääntymään hänen kasvattamiin kasveihinsa. Kannattaa siis miettiä torjunnan mielekkyys ja tarpeellisuus tarkkaan, luonnonkin kannalta.

1 kommentti:

  1. Kiitos tästä mainiosti tiivistetystä ja asiantuntevasta vinkkilistasta!

    VastaaPoista

Kiitos vierailusta ja kommentista blogissani. T. JaanaS, Pihapiika

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...