7. heinäkuuta 2010

Pihan vesipolitiikkaa

Kolumnini KotiseutuPlus-lehdessä 7.7.

Kastelu on aina jokakesäinen pihapuutarhurin askare. Etenkin hyötytarha, kesäkukat, ruukkupuutarha, vastakylvetty nurmikko, uudet istutukset janoavat vettä tasaisesti. Mitä lämpimämpää, sitä enemmän tapahtuu haihtumista ja veden tarve kasvaa.

Optimitila kastelijan kannalta olisi päivällä poutaa, yöllä kevyttä, mutta silti reipasta sadetta. Aamu jatkuisi poutaisena ja sopiva kevyt tuulenvire kuivattaisi märän kasvuston. Tällä luonnon omalla menetelmällä olisi kastelut suoritettu automaattisesti. Ei tämän tarvitsisi päivittäin toistua vaan, pari kertaa viikossa.

Mutta sade harvoin tulee niin kuin toivoisi. Viime aikoina on koettu runsaita sadekuuroja, jolloin vesi ei ehdi imeytyä maahan, vaan virtaa maanpintaa pitkin ojiin ja notkelmiin. Samalla rankka veden tulo pieksää kasveja ja syövyttäen maata juurien päältä. Löysipä eräs pihanomistaja ravakan vesiryöpyn jälkeen edellisenä päivänä kylvetyn nurmikkonsa siemenineen metsän puolelta.

Sateettomina kausina tarvitaan lisäkastelua. Riippuen kasteluveden tarpeen määrästä, on syytä miettiä mistä kannattaa kasteluvetensä ottaa. Vesijohtovesi maksaa, maksat jopa jätevesimaksunkin, vaikka lorotat sen viemärin sijasta pihalle. Ulkoseinän hanavesi, samoin oma kaivovesi on lisäksi jääkylmää. Kasvit eivät perusta kylmästä suihkusta.

Parasta vettä pihakasveille on luonnon oma vesi joko taivaalta saatuna tai joesta tai järvestä kannettuna. Luonnonvesi on sopivan pehmeää, lämmintä ja ennen kaikkea ilmaista. Jos ei ole onnekas ranta-asuja, vesipönttö vaan talon nurkalle varastoimaan edes osan katolta valuvasta sadevedestä. Ruman pöntön voi peittää rimoituksella tai kasvillisuudella piiloon. Eräs kaukaa viisas talonrakentaja upotutti rakennusvaiheessa suuren säiliön maan alle näkymättömiin. Säiliöön hän johdatti katolta sadevedet josta nostatti pumpulla kasteluvedet ylös. Keinoja on monia.

Olipa vesi mistä tahansa peräisin saadaan kastelusta mahdollisimman suuri hyöty, oikealla kastelutekniikalla työtaakka helpottuu:

1. Suorita kastelu aina illalla tai aikaisin aamulla, tällöin vesi ehtii imeytyä hyvin maahan juurten ulottuville. Päiväaikaan tehdystä kastelusta voi jopa yli puolet haihtua höyrynä ilmaan.

2. Kastele harvemmin mutta perusteellisesti. Kevyt pinnan kastelu ohjaa juuria jäämään lähelle maanpintaa ja tällöin kasvi on entistä alttiimpi kuivumiselle.

3. Ohjaa vesi suoraan kasvin juurelle. Jos vesi lähtee valumaan juurilta noroina pois, tee juurialueelle pieni kastelukuoppa johon teet kastelun. Kastelukannun hajottajalla kastelet vain lehdet, vesi ei pääse juurialueelle.

4. Vältä kylmällä vedellä kastelua jos mahdollista. Laske edellisen kastelukerran jälkeen kylmä vesi kannuun lämpiämään seuraavaa kastelukertaa varten.

5. Maanpinnan haraaminen kastelun jälkeen estää tehokkaasti haihtumista.

6. Käytä katteita, ne estävät myös haihtumista.

7. Kasvit palkitsevat sinut pian loistollaan hyvin suoritetusta työstä!

Aurinkoisia kesäpäiviä ja leppoisia kasteluhetkiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos vierailusta ja kommentista blogissani. T. JaanaS, Pihapiika

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...