Pian alkaa mansikkasato kypsyä ja herkulliset marjat odottavat poimijaansa. Sadosta odotetaan keskinkertaista parempaa. Kotipuutarhoissamme on edessä kilpajuoksu mm. siivekkäitä marjavarkaita vastaan. Kuka saa teidän pihalla parhaan sadon haltuunsa? Asiaa olisi hyvä miettiä näin mansikkakauden kynnyksellä, vielä ehtisi valmisteluja tehdä.
Aina ei ole halua tai mahdollisuutta vetää verkkoja marjapensaiden ylle. Kevyisiin verkkoihin takertuu helposti niin marjat, linnut kuin siilitkin. Kuinka saadaan kätevin kotikonstein karkotteita mansikkamaalle?
Lasten kanssa voitaisiin maalata kivimansikoita punaisella maalilla. Kivet ripoteltaisiin pitkin mansikkamaata ja toivoen rastaiden kopauttavan nokkansa kiveen ja toteavan että onpa huonoja mansikoita, mennään naapuriin.
Vanhat vaatteet taas kelpaisivat linnunpelättimen päälle. Vanha liehuhelmamekkoni ja mummin lierihattu saisivat uuden tehtävän. Karkottava vaikutus tehostuisi, jos pelättimessä olisi jotakin tuulessa liehuvaa. Tehoa voitaisiin lisätä myös vaihtamalla aika-ajoin pelättimen paikkaa.
Linnut kavahtavat myös välkehtivää valoa. Puiden oksiin viriteltäisiin roikkumaan mm. kristalleja tai CD-levyjä. Sekä välkettä että ääntä antavat videokasettien tai vanhojen c-kasettien puretut nauhat viritettynä kireähkölle tolppien väliin. Ei soi Elvis, rokki eikä Titi-nalle, vaan tuuli ottaa nauhaan ja kuuluu lievä lintuja karkottava ääni.
Haasteena on valitettavasti se, että linnut tottuvat pelotteisiin kohtuullisen nopeasti. Ei siis ladata kerralla koko pelotearsenaalia marjamaalle, vaan vaihdellaan niitä aika-ajoin.
Viimeisenä vinkkinä olkoon lelulaatikon hieman kärsinyt muovikäärme. Tänä vuonna kiinnitettäisiin se ketjulla tolppaan, ei käy niin kuin pari kesää sitten. Tällöin supikoira verotti mansikkasatoa metsänreunan laitimmaisesta penkistä. Hankin marjamaalle puutarhamyymälästä muovikäärmeen. Toiveena oli, että se säikyttäisi marjavarkaat matkoihinsa ja jättäisi mansikkamme rauhaan.
Pari päivää piti käärme puoliamme. Sitten se hävisi ja löytyi myöhemmin läheisestä pajukosta. Supikoira oletti saavansa käärmeestä makoisan aterian. Alkupaloja se oli jo käärmeestä lohkonut. Ei ollut supikoiran lajituntemus kovin hyvä, sillä tälle olisi kelvannut Suomen luontoon kuulumaton kalkkarokäärme!
Meille maistuisivat vain ne makoisat mansikat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailusta ja kommentista blogissani. T. JaanaS, Pihapiika