Ihana mysteeri

Perustin kolme vuotta sitten kukkapenkin koivuangervojen ja köynnöstukiseinämän taakse piiloon.

Penkki oli tarkoitettu ensiapua tarvitseville perennoille tai odottelemaan mahdollista jatkosijoituspaikkaa.

Istutin penkkiin perustamisvuonna myös kaksi kärhöä vierekkäin (kiinan- ja alppikärhön) blokkaamaan näkyvyyttä naapurin varaston seinään. Kärhöt menestyivät ensimmäisen kesän, kunnes toukka söi alppikärhön rangiksi. Kiinankärhö ei noussut seuraavana keväänä ja alppikärhön ainoan verson innokas haravoijamieheni katkaisi haravoidessaan seuraavana keväänä, eikä uutta tullut tilalle.

En kuitenkaan peruspositiivisena ihmisenä kaivellut juurakoita pois, josko ne sieltä vielä nousisi...

Tänä keväänä huomasin aiempien kärhöjen istutuspaikalla uuden, kärhön näköisen verson nousevan maasta. Kesän myötä noukin käsin sitä riivanneet toukat ja seurasin mielenkiinnolla sen nuppujen kehitystä, ja mietin kumman värinen se on, kun tämä nousi aiempien kärhöjen välistä.

Kesä on ollut erikoinen. Käsin kastelusta huolimatta moni pihani kasvi on virkistynyt vasta elokuussa ilmojen normalisoiduttua ja sateiden tultua. Niin kävi tälle kärhöllenikin. 

Huomasin eilen yhden nupun avautuneen. Yllätyksekseni se olikin PINKKI! En kyllä muista ostaneeni tuon väristä kärhöä...!? 

Ihana yllätys kuitenkin, toivottavasti ehtii talvilepoon ja jaksaa talvehtia.

Ensiapupenkin kasvien tarkoituksena on ollut olla osin kärhöjen tyvien varjostajia. Yleensä siellä on ollut samettikukkaa tai muuta itsekasvatettua. Nyt sinne on kummasti kertynyt kasveja alennusmyynneistä tai pieniä jakotaimia elpymään, tuuhstumaan ja odottamaan loppusijoitusta.

 

  

Keltasormustinkukan (ylin vasemmalla) hankin Avoimien puutarhojen päivänä Jyväskylästä. Tämä saa jäädäkin poikkeuksellisesti lisääntymään tähän penkkiin. Kurjenpolvet ovat alekorista pelastettu kurjassa kunnossa. Ylin on idänkurjenpolvi ja alempi tuoksukurjenpolvi. Virkistyneet ovat kummasti. Valkopeippi (alla vasemmalla) on tämän kesän siemenlisäyksen tulos ja vankistumassa täällä. 

Köynnösverkkoon kasvatin keväällä siemenestä miinanköynnöstä. Penkki on ilmeisesti liian kuiva, kun kasvu on ollut vaatimatonta. Mutta kukka on kyllä ihana!

Tarhakullero 'New Moon' on vankistunut penkissä jo toista kesää. 

       

Syysleimut 'Spitfire' ja 'Aida' ovat myös tuuhettuneet ja odottavat ensi kesänä siirtoa uuteen paikkaan. 

Valkoinen, tuttavalta saatu syysleimu vasta aloittelee kukintaa. 

Rohtosuopayrttiä ensiapupenkissä on kaksi juurakkoa. Tietämättäni mutta onneksi toinen onkin kukiltaan yksinkertainen. Ei ehkä kerrottukukkaista kaimaansa niin herkkä sateille. 

Lopuksi uusin rakkauteni kasvihuoneesta. Ensimmäinen vesimeloni kehittymässä monen pölytysyrityksen ja pettymyksen jälkeen. Tämä onkin pölyttynyt spontaanisti ja kovasti kasvussa.

Varjostuskappa toimii

Tänä kesänä aurinko on porottanut kovin kuistillemme, missä minulla on ollut suurikukkaisimmat verenpisarat ulkoa paahdetta ja puuskatuulia suojassa. Vaikka kuistille aurinko ei paista, kuin aamu yhdeksästä iltapäivä kahteen, on verenpisaranurkkaukseni kasvit kärsineet kuumuudesta ja paahteesta. Nuput putoilivat tai eivät avautuneet kunnolla.

Ompelin kuukausi sitten kevyestä polyesteristä varjostusverhot nurkkaukseen ja pingotin ne verhovaijerilla. Verho ei blokkaa täysin auringon valoa vaan päästää osan lävitseen. 

Talveksi verhot on tarkoitus poistaa.

Verhoja asentaessa kuului lonkan verestä pieni napsahdus. Suurikukkaisimman verenpisaran paras oksa napsahti poikki! Harmitusta oli kovasti ilmassa...

Helteet jatkuivat edelleen, mutta kasvit virkistyivät todella. Viikon päästä nuput pullistuivat ja avautuivat normaalisti, kasvit voivat silmin nähden paremmin.

Nurkassa kukkapylvään päällä 'Blue Sarah'kin intoutui nuppujen pudottelujen sijaan kukkimaan. 

Suurikukkainen verenpisaranikin on nyt innostunut kukkimaan. Oli onni, että alkukesästä istutin tämän altakasteluamppeliin. Ei päässyt kuivahtamaan kuumimmallakaan kelillä, vaikka vesi pääsi säiliössä muutaman kerran vähiin.

Kukintaa tulossa vielä toviksi. Olin jo luopua verenpisaroistani, kun ne eivät kukkineet kesällä juurikaan. Olisinpa hoksannut tuon verhon teon jo aiemmin. Onpahan se jo ensi kesäksi valmiina. Verenpisarat säästivät henkensä. 

'Blue Sarah'in tilalla kukkapylvään päällä talvella on ollut kynttilälyhty. Kesäksi laskin lyhdyn vaan alemmalle tasolle ja unohdin sen. Hankin patterikättöisen ajastimella olevan kynttilän viime vuonna marraskuun puolivälissä. Siitä lähtien kynttilä on palanut kuusi tuntia illassa ja palaa edelleen! Annan kynttilän palaa, kunnes sormiparistoista loppuu virta. Alkavathan nuo illat jo hieman pimetä.

Nyt ei kotipuutarhan hedelmillä juhlita

Tänä vuonna emme suuremmin pääse oman pihan hedelmiä nautiskelemaan. Luumumme teki viime kesänä suunnattomasti luumuja, mutta ne eivät valitettavasti ehtineet kypsyä. Se riski meillä V-vyöhykkeellä on, aina satoa ei saada. 

Tänä vuonna puu jaksoi tehdä vain muutaman raakileen. Nyt nämä vähäiset ehtivät kypsyä, kun on ollut näin lämmintä. 

Molemmat pienet omenapuumme tekivät viime kesänä satoa hyvin. Tänä vuonna olen pystynyt kuvaamaan kahdella kuvalla koko tulevan omenasatomme. Lisäksi nämä omenat kasvavat puussa, joka on kuivunut jo puolittain kuorivaurion vuoksi. 

Ei tarvitse tänä vuonna soseuttaa eikä kuivata. Saamme isännän kanssa molemmat syödä yhden. 

Jotain makoisaa kuitenkin saamme. Kuukausimansikka on tehnyt läpi kesän satoa, kun on kasteltu kasvustoa tasaisesti.

Erilainen sato olisi tulossa mansikkapinaatista (marjasavikka). Lehtiä olisi voinut käyttää ennen kukintaa pinaatin tapaan, mutta annoin kasvin kasvaa rauhassa. Punaiset marjat olisivat syötäviä, emme ole vaan vielä rohjenneet maistella. Odotellaan josko kypsyisivät vielä paremmin...

Tässä vielä lisää nuppuja, jotka punertuu. Satoa tässä siis luvassa vielä pitkään tai ainakin silmänruokaa. 

Kasvihuoneen lemmikkini, uusi kokeiluni, on ollut vesimeloni. Sen pölytys ei onnistunut pitkään aikaan. Hedekukat kukkivat alkuun kaikki yhtäaikaa ja emikukat erikseen. Otin ystäväni neuvon mukaan hedekukkia rasiaan ja olin menossa muutaman päivän päästä kasvihuoneeseen pölyttämään käsin paria avoinna olevaa emikukkaa, kun huomasin tällaisen pienen pallukan. Myöhemmin kolme muuta. Ollaankohan jo hieman myöhässä? 

Tämän hetkinen silmänruoka ja toisenlainen herkkupala on Lilja 'Elodie'. Viime syksynä istutettu, kivuus hieman runnellut, mutta kukkii kuitenkin. 

 Puutarhanhoito on siksi mukavaa ja haasteellista, kun kaikki ei mene aina suunnitelman mukaan. Tulee negatiivisia kuin positiivisiakin yllätyksiä. Yleensä jäämme kuitenkin plussan puolelle, niin taidamme nytkin jäädä tässä postauksessa. 

Lahjasiemeniä ja tunnistusapua

 Sain belgialaisilta ystäviltä syntymäpäivälahjaksi hauskan, harrastukseeni liittyvän lahjan. 

Paketista löytyi kunnon työhansikkaat ja rautainen istutuslapio.

Paketissa oli belgiassa yleisesti käytettyjen kasvisten siemeniä. Minulle tutuimpia oli kevätsipulin ja kesäkurpitsojen siemenet.

Sipulin siemenet ovat nauhasiemeniä. Neljä nauhaa riittää yhteensä neljään metriin.

Lähti kerralla kesäkurpitsan tarve. Jokaista väriä ('White blush', 'Atena polka' ja 'Black beauty') on kuusi siementä.

Lisäksi lahjan mukana tuli koko joukko suomalaisessa mittapuussa nähtynä erikoisempia siemeniä. Joukossa oli pussi kaurajuuren siemeniä, vasemmalla. Oikeanpuoleinen siemenpssi on vielä arvoitus. Olisikohan jokin mangoldin tapainen..? 

Tässä on sikurin ja retikan siemeniä. Nimenä tuttu, kasvatettuna ei. Maistanutkaan en näitä varmaan koskaan ole. 

Mukana tuli hieman silmänruokaakin. Kaksi pakettia kukkaseossiemeniä. Toinen näistä on  käännettynä nimeltään 'Kukkaseos-lämpimät sävyt' ja alempi on 'Kesäpuutarhasekoitus'.

Tässä tulkitaan kuvaa, sillä paketeissa ei ollut tietoa, mitä siemeniä ne sisältävät. Kuvasta voisi arvella tässä olevan auringonkukkaa, zinniaa, kehäkukkaa ja ehkä pellavaa. Mikähän lienee tuo tillin näköinen kukinto?

Tästä toisestakin seoksesta en tunnista kaikkea. Kehäkukkaa, kesäharsoa, päivänkakkaraa ja ruiskaunokkia... Muita en tunnista.

Mielenkiintoiseksi nämä kukkaseokset tekee se, että ne ovat kylvetyt jo paperiin. Arkin koko on 60 x 44cm. Arkki levitetään rikkaruohottoman mullan päälle ja arkin päälle sentin verran multaa ja kastellaan. 

Ensi kesänä on siis erilaisia siemeniä kylvettävänä. Siihen mennessä olen varmaan selvillä muutamasta kaurajuuri- retikka-, sikuri, ja tuntemattoman kasviksen resepteistä. 

Jos pystyt auttamaan kasviksen tunnistuksessa tai tunnistamaan kukkaseosten kukkia, olisin kiitollinen. Kiitos jo etukäteen. 

Tässä eräs kasvimaani tämän vuoden kokeiluista rohtosamettikukka aloittelemassa kukintaansa. Ensi vuonna toisenlaiset kasvikset...